sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Lumivaara / Puutsaaren lentoturman muistomerkki*

Taas yksi muistomerkki, jonne Willimiehellä ei olisi ollut pääsyä. Tällä kertaa ollaan Lumivaaran pitäjässä keskellä Laatokkaa olevassa saaressa. Kataisen Antti sen sijaan meloi saaren ohi juhannuksen kieooeillä kesällä 2017 ja otti valokuvan Puutsaaresta löytyvästä muistomerkistä tai paremminkin mitä siitä on vielä jäljellä. Muistomerkki koostuu luonnonkivistä muuratusta jalustasta, minkä päälle on sijoitettu iso graniittilohkare. Valitettavasti kiveen kiinnitetty muistolaatta on kadonnut jo aika päiviä sitten....

Elettiin lokakuun ensimmäistä päivää vuonna 1930 ja ilmavoimiemme alkuaikoja, joihin kuului valitettavan monia lentoturmia. Tuohon aikaan lentäjien oli oltava rohkeita ja kaiketi vähän hullujakin kehittäessään ilmavoimiamme. Vaikka onnettomuuksia tapahtui, niin lopputulos oli hyvä. Pelastivathan ilmavoimamme osaltaan maamme itsenäisyyden maailmansotien melskeissä.
Puutsaaren lentoturman muistomerkki (Kuva Antti Katainen)

Puutsaaren kärkeen kuitenkin putosi tunnuksella IL-61 varustettu saksalainen, mutta suomalaisvalmisteinen Hansa. Niitä valmistettiin kaikkiaan 120 kappaletta ilmavoimille vuosina 1922-1926. Kellukekone olikin ilmeisen pätevä runsasvesistöisessä maassamme. Valitettava onnettomuus kuitenkin sattui 1.10.1930 Puutsaaressa ja sen muistoksi pystytettiin lentäjätoverien toimesta muistomerkki, minkä paljastamisajankohtaa en tiedä, mutta 1930-luvulla joka tapauksessa.

Nyt jo kadonneessa laatassa oli teksti:”Täällä hukkuivat 1.10.1930 ohjaajakersantti Erkki Virtanen ja mekaanikko Eino Pekkanen IL-61:n mukana Isänmaamme ilmapuolustuksen kehitystyössä. Siunattu Laatokan laineisiin.”

Päivitys 6.10.2018
Viikko takaperin julkaisin Puutsaaren lento-onnettomuuden muistomerkin aamusella ja jo illalla olin kohteen suhteen viisaampi. Sain näet lukijalta lehtileikkeen Laatokka-lehdestä. Täällä oli 8.9.1936 kertomus muistomerkin pystyttämisestä. Liitän lehtileikkeen kaikkien luettavaksi tuohon alapuolelle. Onneksi edes talletin kuvan, koska viestin poistin samantien ja niin en pysty kiittämään lehtileikkeen lähettäjää! Isot pahoittelut! 


lauantai 29. syyskuuta 2018

Summa / Summan risti

Lukijoiden kuvilla jatketaan tänään, kuten vielä muutaman seuraavankin viikon ajan. Näitä kuvia on kiva esitellä, kun tietää muillakin suomalaisilla riittävän kiinnostusta koluta näitä vanhoja taistelupaikkoja. En siis todellakaan ole ainoa, mutta ehkä kuitenkin sen verran hullu, että yritän saada ensimmäistä kertaa kaiketi kaikki kohteet samaan esitykseen, ettei seuraavien tarvitse tehdä tätä hemmetin urakkaa uudelleen. Olkoon tämä minun perintöni kaikille historiasta kiinnostuneille.
Alkuperäinen Summan risti Matkamiehen ristin takana (Kuva Matti Parikka)

Kivilaatta ristin juurella (Kuva Matti Parikka)

Hienoa, että olen saanut apua tähän hommaan näiden haastavimpien kohteiden osalta. Tämän päivän kohde tosin on sellainen, että tämän olisin pystynyt kuvaamaan itsekin, mutta jostain syystä se vaan aina jäi kuvaamatta. Tällä kertaa avukseni saapui kaksi Mattia, Parikan Matti sekä Salosen Matti. Kiitos teille kummallekin avustanne.
Bunkkerin jäänteitä etualalla (Kuva Matti Salonen)

Ristit räjäytetyn bunkkerin katolla (Kuva Matti Salonen)

Laatta ristin juurella (Kuva Matti Salonen)

Entisen Summan kylän kohdalla sijaitsee bunkkeri SK6, jonka katolle Inkerin liitto pystytti vuonna 1991 luterilaisen ristin ja sen juurelle kaksikielisen muistolaatan kertomaan paikan menneistä rajuista taisteluista ja niiden vaatimista lukemattomista uhreista. Teksti on ehkä yksi koskettavimmista mihin näillä reissuillani olen törmännyt. 

Paikka on monien matkalaisten pysähdyspaikka ja se on saanut viereensä venäläisten pystyttämän matkamiehen ristin, joita nykyisin löytyy lähes kaikkialta Karjalan kannakselta.  

perjantai 28. syyskuuta 2018

Ihantala / Kenraali Vihman muistolaatta

Kenraali Einar Vihma syntyi vuonna 1893 Kuopiossa. Siinä nyt ei suurempaa ihmettäole, mutta kuolintapa oli harvinaisempi. Hän on ainut rintamalla kuollut kenraalimme itsenäisyyden aikana. Siksipä ei olekaan ihme, että hän on saanut oman muistolaattansa erään Ihantalan ison siirtolohkareen kylkeen. Itse etsin tätä useampaan kertaan Ihantalasta, mutta en yrityksistäni huolimatta paikalle löytänyt. Onneksi Petri Myntti riensi apuun ja toimitti minulle kuvia paikan päältä. Kiitokset Petri ja toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä jatkossakin?

Petri lähestyi Vihman laattaa eri suunnasta kuin minä.... (Kuva Petri Myntti)

Laatta häämöttää jo (Kuva Petri Myntti)

Einar Vihma, keskimmäiseltä nimeltään August, on syntyjään Kuopiosta. Sotilaan ura vei hänet Saksaan jääkäriksi ja uraputki aukeni itsenäisen Suomen armeijassa aina everstin arvoasemaan saakka. Sitten syttyi talvisota ja Vihman ura johti divisioonan komentajaksi asti. Välirauhan ajan hän toimi Helsingin sotilasläänin komentajana. Jatkosodassa hänelle myönnettiin Mannerheimin risti ja välivaiheen jälkeen hän sai johdettavakseen 6.divisioonan, minkä päällikkönä hän toimi aina kuolemaansa asti 5.8.1944 Ihantalan taistelukentillä. Kuolema ei ollut järin suuri yllätys, koska hänen tapansa oli johtaa joukkoja eturintamasta.
Nyt löytyi (Kuva Petri Myntti)

Kenraali Vihman laatta Ihantalan siirtolohkareessa (Kuva Petri Myntti) 

Muistolaatta on hankalassa paikassa, no ainakin minulle se oli! Kahdesti olen sitä etsinyt metsästä, mutta alueella on melkoisesti kivenlohkareita ja en vaan osunut kohdalle. Toisella kerralla lentävien inisijöiden armeija iski vielä kimppuumme, mikä pakotti meidät pakenemaan paikalta. Sen sijaan, että olisin vielä hakenut sitä kolmannen kerran, niin päätin pyytää apua lukijoilta. Sainkin kuvia laatasta monilta lukijoilta, joiden kuvat julkaisen myös samalla kertaa. 

Muistolaatta ei ole täsmälleen Vihman kuolinpaikalla, kuten Ihantalan muista muistomerkeistä vastannut lahtelainen herrasmies Teuvo Kuparinen minulle kertoi puhelimitse. Miksi Vihman suku sitten päätti päätti antaa yksityisten käydä kiinnittämässä laatta tähän paikkaan? Olihan tarkka kuolinpaikka tiedossa.... No, ainakin Vihma on saanut Ihantalan ihmeen johdosta oman muistolaatan Ihantalan kivenseinämään 5.8.2008. Onko sillä nyt niin suurta väliä, onko paikka täsmälleen oikea.

Tässä vielä linkki Einar Vihman elämäntarinaan ja tästä muistolaatan tarinaan.

Liitän tähän alapuolelle vielä erään toisenkin lukijan lähettämän kuvan Vihman muistolaatasta.
Kenraali Vihman muistolaatta (Kuva Matti Salonen)

torstai 27. syyskuuta 2018

Taipale / Talvisodan muistomerkki

Joskus Willimieskin on kuutamolla näiden muistomerkkien kanssa. Talvisodan kiihkeillä taistelupaikoilla Taipaleessa tuntuu olevan muistomerkkejä vaikka kuinka paljon, mutta tietoa niistä kaikista ei vaan meinaa löytyä. No, ainakaan minä en vaan ole löytänyt! Tottahan se on, että julkaistuissa jutuissani on lukuisia kohteita, joiden taustatietoja en vaan ole löytänyt ja odottelen paikallisten asiantuntijoiden vihjeitä. Niin tähän Salosen Matin lähettämään muistomerkkikuvaankin. Auttakaa, jos tiedätte.
Taipale - Kunnia sankareille  (Kuva Matti Salonen)

Muistomerkki on ilmeisesti suomalaisten tekemä, mutta siinä on sama asia kahdella kielellä eli suomeksi ja venättäksi. Teksti kuuluu: 

Taipale
1939 - 1940
Kunnia sankareille

Tästä muistomerkista minulta puuttuu kaikki tiedot. Kuka on tekijä, milloin paljastettu, kuka kustansi sen ja missä se sijaitsee? Tarkka paikka olisi myös hieno saada selville... 

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Taipale / Haaviston risti ja korsun muistolaatta

Muistomerkkejä etsiessäni ja esitellessäni, olen ajoittain törmännyt siihen, että yksinkertainen on kaunista. Niin tälläkin kertaa. Aina massiivinen ja suureellinen kivimonumentti ei pärjää kauneudessa vaatimattomalle muistomerkille, joka on pystytetty surullisen tapahtuman paikalle. Tällainen paikka on tänään vuorossa. Kyseessä on ns. Haaviston risti, joka osoittaa paikan, missä alaistensa kunnioittama Yrjö Haavisto menetti henkensä jouluaattona 1939 kranaatin täysosumasta.
Haaviston risti (Kuva Matti Hyvärinen)

Haaviston nimi jäi elämään kuolemantapauksen jälkeenkin, antaen nimensä läheiselle Haavistokorsulle. Korsun kohtalo oli myös julma, sillä 1.3.1940 korsu sai kolme kranaattia päällensä. Täysosuma vei hengen kahdelta upseerilta ja 11 aliupseerilta tai sotamiehiltä. Yrjö Jylhä on kirjoittanut aiheesta riipaisevan runon - Viimeinen virsi.
Ristin muistolaatta (Kuva Matti Hyvärinen)

Nyt 18.6.2018 paljastettu uusi risti on kunnianosoituksena tällä paikalla menehtyneelle suomalaiselle sotilaalle, joka suoritti velvollisuuttaan. Aivan tämän Haaviston ristin vieressä sijaitsee myös kesällä 2011 Lottaperinneyhdistyksen hankkima Haaviston korsun muistolaatta, joka muistuttaa kranaattitulen järkyttävästä voimasta. 
Täysosuma korsuun ja 13 kuollutta. Sota on julmaa. (Kuva Matti Hyvärinen)

Paljastustilaisuudessa rovasti Salo piti puheen ja lausui runon Yrjö Jylhän Kiirastuli-kokoelmasta. Patsaan paljastamispuheen piti Lottien edustajana Terttu Ravi.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Taipale / Taipaleen risti

Lukijoiden kuvilla jatketaan tänäänkin. Eilen oli esillä Hyvärisen Juhan ottamia valokuvia Sortavalasta ja tänään hänen isänsä Matin ottamia kuvia Taipaleesta. Itse yritin kertaalleen päästä kyseisille talvisodan taistelupaikoille, mutta eihän siitä mitään tullut. Tiet olivat sen verran kehnot, että totesin Taipaleeseen pääsyn vaativan panssarivaunun tai vähintäänkin moottoripyörän. Niinpä käänsin Chryslerin ympäri ja tyydyin kyselemään lukijoilta valokuvia kyseisestä paikasta. Muutama paikka on Taipaleesta esitelty aiemmin ja nyt vuorossa loput. Ensimmäisenä Taipaleen risti vuodelta 1991.
Taipaleen risti (Kuva: Matti Hyvärinen)
Taipaleen ristin pystytti yksityinen ryhmä kysyttyään asialliset luvat operaatiolleen. Hankkeen puuhamiehenä toimi Heikki Karttunen. Muistomerkillä haluttiin kunnioittaa 126 tuntemattomaksi jäänyttä sankarivainajaa. Sankarihautuumaahan löytyi vasta vuonna 1994. Sen jälkeen samaan keskittyviä paikkoja oli kaksin kappalein. Muistomerkin laatta kaipasi päivitystä!

Lopulta vuonna 2003 eräs ryhmä vaihtoi ristiin uuden laatan, missä virheellisesti viitattiin jopa jatkosodan taisteluihin. Taas oli tarvetta vaihtaa laatta. Sitä piti kuitenkin odottaa aina 16.5.2009, jolloin se kiinnitettiin paikalleen juhlallisin menoin. Laatan kaivertamisen ja kustannukset hoiti Kaakonkulman Lottaperinneyhdistys puuhanaisensa Terttu Ravin johdolla. Nyt laatta vastasi tarkoitustaan.

Taipale oli talvisodan kuuluisia taistelupaikkoja, jotka jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle, vaikka eivät aluetta sodassa saaneetkaan sitkeistä yrityksistä huolimatta. Sitkeitä olivat puolustajatkin ja heille olikin surullista luovuttaa alueet viholliselle, etenkin kun se piti tehdä kahteen kertaan. Vuoden 1944 suomalaisten poistumisen jälkeen alue saikin olla rauhassa, eikä siellä asunut paljon ihmisiäkään. Niinpä alue sai metsittyä rauhassa, kunnes olot muuttuivat ja ensimmäiset suomalaiset saivat käydä alueella 1990-luvun alkupuolella etsimässä sotavainajia alueelta.
Kyltti näyttää uudelta, mutta teksti on täyttä asiaa (Kuva: Matti Hyvärinen)

Nopeasti alueelle nousi muistomerkkejä näille koville taistelupaikoille ja tietääkseni tämä Taipaleen risti oli niistä ensimmäinen, joka alueelle pystytettiin. Kyltin mukaan ristin ovat pystyttäneet aseveljet, tarkemman selostuksen ristin historiasta voit lukea täältä sivulta 16. Nykyisin kohteelle on tietääkseni hankala päästä, koska asutus aitoineen rajoittaa ristille pääsyä.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Sortavala / Vapaussodan muistomerkki

No niin, nyt saa toviksi jäädä Haminan ja muiden kotimaan paikkakuntien muistomerkit pienelle tauolle, koska pilvitallennustila alkaa käydä hemmetin vähiin. Nyt on siis aika julkaista lukijoilta saamiani valokuvia, jotka rasittavat kohtuullisesti blogin käytössä olevaa tilaa. Köyhänä miehenä en tietenkään aio maksaa Googlelle euroakaan lisätilasta!

Lisäksi nyt julkaistavat kohteet ovat lukijoiden minulle lähettämiä valokuvia paikoista, jotka itse olen listannut tai todennut itselleni mahdottomiksi. Onneksi Suomessa asuu itseäni rämäpäisempiä kulkijoita, jotka kaiken hyvän lisäksi ovat myös luvanneet kohteista ottamansa valokuvat blogini käyttöön. Tästä kaikille kuvia lähettäneille hemmetin isot kiitokset ja toivottavasti yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessa?

Julkaisin taannoin erinäisissä Facebookryhmissä ilmoituksen, missä kyselin valokuvien perään. Samaan juttuun liitin myös Google-kartan paikoista, joista kaipailin valokuvia. Mikä vyöry niitä tulikaan ja nyt on siis aika esitellä niitä teille lukijoillekin. Totta kai kuvia voi lähettää lisääkin, koska vielä on jäljellä melkoisesti paikkoja, joissa en ole käynyt tai tiedän jo tässä vaiheessa ettei Willimobiili minua sinne kuljeta. Lisäksi osa kartan kohteista on sellaisia kohteita, joita olen etsinyt, mutta en vaan ole löytänyt. Joten, jos kuvia kohteista löytyy, niin voit lähettää niitä minulle julkaistavaksi. Yhteystiedot löytyvät blogista.
Sortavalan vapaussodan muistomerkki (Kuva: Juha Hyvärinen)

Apua siis olen kaivannut ja sitä olen myös saanut. Nyt alkaa siis lukijoiden lähettämien valokuvien esittely. Hienoa, että tässä omaan napaan tuijottavien ihmisten maailmassa on vielä olemassa todellista talkoohenkeä ja ennen kaikkea auttamisen halua, kun joku sitä tarvitsee. Kiitos miljoonasti kaikille uusille blogin assistenteille!

Aloitetaan Hyvärisen Matin lähettämillä kuvilla, jotka on ottanut hänen poikansa Juha Hyvärinen. Molempien lupa julkaisuihin on heiltä saatu ja samoilta henkilöiltähän on jo aiemminkin julkaistu kaksi kohdetta Taipaleelta ja Keljasta. Yhteistyö siis jatkukoon ja toivottavasti vielä jatkossakin voidaan esitellä ottamianne valokuvia. Nyt kuitenkin siirrytään Sortavalan hautausmaalle ja siellä sijaitsevalle vapaussodan muistomerkille, joka on itseltäni jäänyt kahdesti kuvaamatta, vaikka Sortavalassa olenkin käynyt. Se on vaan jotenkin unohtunut, ilmeisesti kiirehtiessäni Sortavalan viihdekeskuksiin....
Taistelupaikat, mukana Viro ja Aunus 1919 (Kuva:Juha Hyvärinen)

Sortavalan vapaussodan patsashanke sai alkunsa nopeasti sodan päätyttyä. Milloin, se jää ilmeisesti historian hämärään arkistojen puuttumisen takia. Ensimmäinen virallinen tieto on 17.11.1920, jolloin patsastoimikunnalle esiteltiin arkkitehti Otto-I. Meurmanin suunnitelma. Sankarihauta-alueesta muodostuikin suuri, koska sinne haudattiin 67 vainajaa. Suuri koko aiheuttaakin sen, että kyseessä on ehkä vaikuttavin vapaussodan sankarihaudoista.

Muistomerkki sai alleen 75 senttiä harmaata graniittia ja ympärilleen yhtä korkean graniittisen muurin. Muurien sisäpuolinen alue oli yhtenäistä nurmea. Valmistelevat työt alkoivat syksyllä 1920 kivenveistäjä Alfred Tuomisen johdolla, joka valmisti myös lopullisen muistomerkinkin. Sen tekoa viivästytti jonkun verran siihen kaiverrettava teksti, mihin kaksi runoilijaa sai vaikuttaa. Ehdotuksia heiltä tulikin useita ja lopulta yksi runoilija Eero Eerolan ehdotus päätettiin toteuttaa.
Muistomerkin jalustaa kiertää kaatuneiden nimet kaiverruksina (Kuva: Juha Hyvärinen) 

Toisella puolella muistomerkkiä on listaus taistelupaikoista ja toisella puolella Eerolan runo: 
Ei pelkuruutta petturuutta povi tuntenut
sen joukon joka kummun yöhön taas on astunut 
ja vapauttas isänmaa jos konsa uhataan
me nousemme ja kanssamme taas nousee
Suomenmaa 
1918

Muistomerkki valmistui alkukesästä 1921 ja patsastoimikunta olisi halunnut paljastaa muistomerkin jo juhannuksena 1921. Paikallinen Suojeluskunta oli kuitenkin kerinnyt päättää, että se julkaistaisiin heidän kaksipäiväisillä syysjuhlillaan, joten patsaan paljastaminen tapahtui vasta 18.9.1921. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Hamina / Kreikkalaiskatolinen muistokappeli

Eilisen kohteemme edeltäjä sijaitsi aikoinaan tämän rakennuksen tienoilla. Paikalla siis kohosi Pietari - Paavalin mukaan nimetty kirkko, joka jouduttiin purkamaan, koska se oli vaurioitunut ja rappeutunut kärsittyään suurta tuhoa Haminan palossa. Lopullinen niitti kirkon purkamiseen oli päätös laajentaa kadettikoulun harjoituskenttää. Kirkon jäänteiden oli väistyttävä vuonna 1830.
Muistokappeli

Kirkon muistoksi rakennettu muistokappeli on vuodelta 1837, mutta siihen liittyvästä muistolaatasta minulla ei ole mitään tietoa. Hukassa on siis laatan hankkija, tekijä ja julkaisuvuosi.
Jyhkeästä aidantolpasta löytyy muistolaatta

Haminan ensimmäisen ortodoksikirkon muistolaatta

PS. Tähän muistomerkkiin päättyvät Haminan kohteiden esittely vähäksi aikaa, koska seuraavaksi ovat vuorossa lukijoiden minulle lähettämät kuvat. Niitä pitäisi riittää muutamaksi viikoksi, joten huomisesta alkaen siirrytään kohteisiin, joihin Willimies ei ole päässyt huonojen teiden tai muun syyn takia. Joukossa myös kohteita, joita en ole etsinnöistä huolimatta löytänyt. Näiden kuvien jälkeen seuraavat Haminan viimeiset kohteet.... 

lauantai 22. syyskuuta 2018

Hamina / Ortodoksikirkko

Ortodoksinen uskonto näkyy Suomessa ja etenkin itä-Suomessa vielä vahvasti. Onpa se omalla kotiseudullani Lappeenrannassa vireimmin kasvava uskonnollinen yhteisö tällä hetkellä. Ehkä näin on myös Haminassa, missä ainakin Venäjän vallan ajalta säilyneet puitteet ovat komeat. Tälläkin hetkellä Haminan ydinkeskustassa sijaitseva ortodoksikirkko, Haminan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko, vangitsee ohiajavien katseet.
Ortodoksikirkko sijaitsee aivan Haminan ydinkeskustassa. Kuvassa kellotorni, jonka ali kuljetaan kirkkopihalle

Samalla paikalla sijaitsi aikoinaan kaksi luterilaista kirkkoa, Ulrika Eleonoran kirkko sekä Elisabethin kirkko. Molemmat tuhoutuivat Haminan paloissa. Toisen kohtalo oli palaa poroiksi vuonna 1742 ja toisen vuonna 1821. Ehkä juuri noiden palojen takia paikalle päätettiin rakentaa kivestä uusi kirkko, joka tällä kerta oli ortodoksinen kirkko? Järjestyksessään tämä on toinen saman niminen kirkko Haminassa.
Kirkko kellotornin alta kuvattuna

Kirkko on muodoltaan pyöreä

Sisältä kirkko on upea, kuten ortodoksikirkot yleensä

Tekijäksi valikoitui Louis Visconti, joka onnistuikin suunnittelemaan uusklassismia ja bysanttilaisia muotoja edustavan pyöreän kirkon, joka valmistui vuonna 1837. Ulkopinnaltaan kirkko kaipaisi hivenen huolenpitoa, mutta muuten kirkko on kyllä valmis seisomaan paikallaan tulevatkin vuosisadat. Ainakin sitä kannattaa vaalia ja kunnostaa. On meinaan komia kirkko, jossa kävin poikkeuksellisesti jopa sisällä.... 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Hamina / Nälkävuosien muistokaiverrus

Viikonloppu alkaa ja tarkoitukseni olisi kuvata viimeiset kohteet Suomen alueelta. Se tietää taas ateriointia todennäköisesti jonkin ravintolan noutopöydässä! Siellä ei ole ruuasta ainakaan pulaa, joten ei kyllä Willimies ainakaan näläntunteesta pääse valittamaan! Aina näin ei vaan Suomessa ole ollut. Ajat olivat aikoinaan paljon karummat.
Vanha nuottahuone Salminlahden rannalla. Kaiverrus keskellä kuvaa

Haminassa vanhan nuottahuoneen kupeessa on kallioon kaiverrettuna vuosiluku 1867, jolloin maassamme elettiin suuria nälkävuosia. Yksi syy nälkään oli ilmasto, joka rankaisi kovalla kädellä. Kallioon kaiverrettu vuosiluku on raapustettu juhannuksena 1867, jolloin sen tekijä on voinut ihailla ympärillä levittäytyvää Salminlahtea, joka oli tuolloin jääriitteessä! Ei kannata meidän liiemmälti valitella kylmästä juhannuksesta tai kesästä ylipääten.
Nälkäkaiverrus liidutettuna

Tekijä on jäänyt tuntemattomaksi, mutta hienoa, että hän on kuitenkin ankeista ajoista huolimatta jaksanut ikuistaa tuon vuosiluvun rantakallioon. Se olkoon pysyvänä muistomerkkinä viimeisestä 150 vuodesta, jolloin Suomi on noussut nälänhädän riivaamasta maasta valtioksi, joka elää yltäkylläisyydessä!

torstai 20. syyskuuta 2018

Hamina / Kaskenviertäjien muistopatsas

Venäjällä reissatessa törmää välillä siihen, että muistomerkkien ympäristö on heinittynyt tai muuten hemmetin huonosti hoidettu. No, joskus samaa on edessä Suomenkin puolella. Tällä kertaa Haminan Kannusjärvellä sijaitseva Kaskenviertäjien muistomerkki oli kuin myrskyn jäljiltä. Nyt varmaan asia on jo korjattu, mutta paikalla käydessäni 2016?, muistomerkin päälle oli kaatunut puita.  
Muistomerkki sijaitsee pienellä mäen nyppylällä

Koivu oli rojahtanut muistomerkin päälle

Muistomerkki sijaitsee Kirinmäellä Kannusjärvellä. Kannusjärvihän oli aikoinaan Vehkalahden suurin kylä, jonka perinteet juontavat juurensa Lappeelta muuttaneisiin uudisraivaajiin, jotka kaskea polttaen hankkivat elantonsa. Paikalle muodostui 22 talon perusrakenne, minkä muistoksi muistomerkkiin on sijoitettu yhtä monta kiveä. 
Paikalla ollut infotaulukin on parhaat päivänsä nähnyt

Ahlbergin Kaskivalkiat

Muistomerkki tunnetaan myös toisella nimellä, Kaskivalkiat. Sen on suunnitellut ja tehnyt Esko Ahlberg. Paljastamisvuotta en tiedä, mutta kiviin kiinnitetty liekkimeri kuvaa hyvin entisiä aikoja, jolloin kaskea on poltettu ja kiviä vierretty.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Hamina / Lipputorni

Tällä kertaa vuorossa on kohde, mihin liittyy kadonnutta historiaa. Aikoinaan tällä paikalla oli yksi Haminan linnoituksen bastioneista - Helsingin bastioni. Kaupungin laajentumisen ja sotilaallisen uhan poistuttua, se päätettiin purkaa vuonna 1889 laajenevan kaupungin tieltä. Nykyisin tämän Helsingin bastionin paikalla sijaitsee Haminan kauppatori ja ainoana jäljellä olevana osana puretusta bastionista on jäljellä upea Lipputorni.
Lipputornin vierellä on Helsingin bastionin muistokivi

Lipputorni rakennettiin vuonna 1790. Se tunnetaan myös nimellä Rauhantorni, jonka nimen se sai Haminan rauhan 100-vuotisjuhlallisuuksien osana vuonna 1909. Nimitys herätti ihmetystä jo tuolloin, koska sillä ei ollut mitään tekemistä rauhanteon kanssa, mutta muistuttaahan se edelleen vuonna 1809 Ruotsin ja Venäjän välille solmitusta rauhasta.
Vuonna 1790 rakennettu lipputorni

Osa juhlallisuuksista oli 1909 tornin ulkopintaan kiinnitetyt marmorilaatat, jotka kertoivat venäläismuistosta Suomen sodan aikana. Suomen itsenäistyttyä laatat poistettiin vuonna 1918, mutta ne palautettiin takaisin torniin - tosin sisäpuolelle. Siellä ne ovat nyttenkin nähtävillä, mutta näköjään eivät minulle, koska olen kahdesti törmännyt suljettuihin oviin....

tiistai 18. syyskuuta 2018

Hamina / Kuninkaalliset neuvottelut 1783*

Nykyisin Hamina vaikuttaa kiireettömältä pikkukaupungilta, mutta näin ei ole aina ollut. Kesällä 1783 kaksi Pohjolan merkittävintä henkilöä, Keisarinna Katariina II Suuri ja Ruotsin kuningas Kustaa III tapasivat Haminassa tarkoituksena parantaa maiden välisiä suhteita. Niinpä he tapasivat 28.6 - 3.7.1783 Haminassa. Tapaaminen yritettiin salata, mutta eihän se onnistunut. Kyllä heidänkin aikansa julkkikset tunnistettiin salanimistä huolimatta.
Oranssirakennus toimi neuvotteluiden pitopaikkana. Nykyisin kaupunginmuseo toimii rakennuksessa

Loppujen lopuksi neuvottelut päättyivät tuloksettomina, mutta veikkaanpa, että Haminan porvarien keskuudessa on muisteltu tapahtuma vielä pitkään. Neuvottelut olivat vain osa tilaisuuksia, koska aikaa käytettiin myös sotilasparaatien tarkastamiseen ja shakinpeluuseen. Lisäksi pitkät lounaat kuuluivat asiaan. Koska tulokset jäivät vähiin, niin molemmat palasivat kenties pettyneinä?
Muistolaatta Haminan suurtapahtumasta

Tapaamisen keskustelut pidettiin nykyisen Haminan kaupunginmuseon rakennuksessa, jonka seuraan on kiinnitetty muistolaatta kertomaan päivistä, jolloin suurvaltapolitiikkaa tehtiin Haminassa.  

Päivitys 10.11.2018
Muistolaatta on teettänyt Haminan kaupunki Hamina-seuran esityksestä vuonna 1957

maanantai 17. syyskuuta 2018

Hamina / Haminan linnoituksen muistokivi

Hamina on linnoituskaupunki. Se on harvinainen ympyrälinnoitus ja se on kaiketi saanut mallia italialaisesta Palmanovan kaupungista. Linnoitusta aloitettiin rakentamaan entisen Vehkalahden ympärille, joka tosin oli tuhoutunut täysin Suuressa Pohjan sodassa. Työt alkoivat nopeasti Uudenkaupungin rauhanteon jälkeisenä vuonna 1722 Axel von Löwenin johdolla. Keskeinen syy oli Pietari Suuren Venäjän etenemisen pysäyttäminen.
Vuonna 1803 rakennettu keskusbastioni toimii Hamina Tattoon pitopaikkana

Vanhoja tykkejä on vielä muureilla

Kivityön jälki on upeaa

Rakennelmia on talojen pihoillakin

Linnoituksen bastionit nimettiin muiden suomalaisten linnoituskaupunkien mukaan, mutta edes siellä toimiva varuskunta ei voinut estää keskeneräisen linnoituksen joutumista hattujen sodan aikana venäläisten haltuun. Muutos olikin pysyvä ja venäläiset jatkoivat linnoituksen vahvistamista Aleksander Suvorovin johdolla. 
Eri puolilta Haminaa löytyy entisten bastionien muistokiviä

Tämä lämmitti mieltäni erityisesti

Lappeenrannan bastioni

Vasta 1800-luvun alussa linnoitusta käytiin uusimaan, koska bastionijärjestelmä nähtiin vanhanaikaisena. Niinpä pohjoiset linnakkeet purettiin ja tilalle tehtiin uusi keskusbastioni vuonna 1803. Keisari Nikolai I käskystä linnoitus lakkautettiin 1830-luvulla, koska sillä ei ollut enää käyttöä. Pienen hetken se kuitenkin sai olla vielä taisteluiden melskeessä, kun Krimin sodan aikana viholinen pommitti sitä. Siihen kuitenkin päättyi linnoituksen sotilaallinen rooli. Nykyisin linnoitus ja etenkin sen keskusbastioni ovat lukuisten kesätapahtumien, kuten Hamina Tattoon keskuspaikkana. 
Kavalierivalli

Haminan linnoituksen muistokivi

Teksti kiven kyljessä

Koska jokaisella linnakkeella pitää olla oma muistomerkki, niin sellainen löytyy Haminastakin Kesäpuiston Kavalierivallin päältä. Tämän vuonna 1952 Haminan kaupungin pystyttämän muistomerkin teksti kuuluu seuraavasti: 

”Haminan vallien rakennustyöt aloitettiin v. 1722 Kenraali Löwenin ja everstiluutnantti Glansenstjernan johdolla noudattaen ranskalaisen Vaubanin linnoitusjärjestelmää. V. 1744 jälkeen laajennettiin valleja venäläisen kenraali Suvorovin toimesta. Viimeisen kerran ampuivat linnoituksen tykit v. 1855 englantilaisia sotalaivoja.”

perjantai 14. syyskuuta 2018

Hamina / Hitonpesä

Pitkästä aikaa vuorossa on luontokohde, mistä kiistellään, onko se ihmisen vai luonnon tekemä. Itselleni ei ainakaan jäänyt pienintäkään epäilystä, etteikö se olisi ihmisen tekemä. Siitä kertoo jo mäenrinteessä oleva suuaukko, joka on noin puoli metriä halkaisijaltaan. Lisäksi reiästä sisään tuijottamalla selviää että se on vastaavaa kiviainesta kuin Lappeenrannan Hujakkalassa oleva Pirunpesä. Sitä on erittäin helppo laajentaa kaivamalla, mutta tästä Haminan Hitonpesästä ei ole tehty kovinkaan isoa.
Hitonharjunmäellä on laavu retkeilijöille

Kuopan koko on reilut pari metriä kanttiinsa ja se on ilmeisesti kivikauden ajan ihmisten tekosia. Alueelta on näet löytynyt kvartsi-iskoksista ja muitakin vastaavia kaivantoja kvartsisuonien läheisyydessä. Ilmeisesti kyseessä onkin ollut kivikauden ihmisten raaka-ainevarasto? Tähän teoriaan ainakin uskoo Museovirasto. Niinpä paikalla on myös rauhoitettu-kyltti, joten en mennyt kuoppaan siaään. Toivottavasti sinne eivät mene muutkaan...
Paikalle vie polku

Hitonpesä, reikä mäen kyljessä

Seinämästä näkee kuinka murenevaa se on

Kivikauden sällien työnjälkeä

PS. Käytän paikasta nimeä Hitonpesä, koska paikka sijaitsee Hitonharjunmäellä. Toiset kutsuvat paikkaa Pirunpesäksi. No, aivan sama, mutta paikka on näkemisen arvoinen.