sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kotka / Rankin rannikkotykistön muistolaatta

Virolahden kohteet saavat nyt jäädä, koska kuvia ei enää ole. Kahdessa paikassa aion vielä käydä Virolahdella, jotta saan kaikki tiedossani olevat kohteet esiteltyä, mutta niiden aika tulee myöhemmin. Nyt on kuitenkin aika siirtyä takaisin Kotkaan, jonka kohteet kuvittelin saaneeni tältä erää jo aiemmin käytyä. Sain kuitenkin pyydettyäni valokuvia kahdesta muistolaatasta, jotka sijaitsevat Kotkan edustan saarilla. Sinnehän meikäläinen ei pääse vaikka haluaisikin....

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Rankin saari, missä rannikkotykistö piti tukikohtaa vuosikymmenien ajan. Nykyisin saari on yksityisomistuksessa, vaikkakaan en tiedä kenen? Joka tapauksessa Puolustusvoimat luopui saaresta 2013 jättäen jälkeensä lukuisia rakennuksia. Niistä erään kasarmirakennuksen seinään pääoven yläpuolelle Rannikkotykistösäätiö rs. ja Kotkan Rannikkoalueen Perinneyhdistys paljastivat muistolaatan, joka kertoo saaren historiasta.
Rankin muistolaatta (kuva Aapo Tokkola)

Muistolaatta paljastettiin 9.7.2016, joka on ollut itäisen Suomenlahden rannikkopuolustuksesta vastaavien joukko-osastojen vuosipäivänä vuodesta 1923. Tausta tälle päivämäärälle on Ruotsinsalmen toinen meritaistelu vuonna 1790, jolloin Ruotsin laivasto päihitti Venäjän laivaston Kotkan edustalla.

Tiedot ja toinen kuva muistolaatasta ovat Kotkan Rannikkoalueen perinneyhdistyksen puheenjohtajalta Aapo Tokkolalta. Kiitos Aapo sinulle ja myöskin Johanna Pakolalle, joka ohjeisti minut kysymään Aapoa avuksi.
Kuva samasta muistolaatasta (kuva Johanna Pakola)

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Virolahti / Zsar Outlet village

Viikko takaperin kävin Williladyn kanssa Virolahdella. Tarkoitus ei ollut sen kummemmin kuvailla mitään, mutta tulipahan käytyä katsomassa Suomen kalleinta teatterilavastusta. Paikkaa kierrellessä meni tovi, ennen kuin ymmärsin että kyseessä on lavastus, mutta UPEA sellainen. Kävellessä Zsarissa tunnelma oli ajoittain kuin Pietarin ydinkeskustassa ja onhan se ymmärrettävää. Asiakkaiksi tänne toivotaan paljon venäläisiä, vaikka vieraillessani suomalaiset olivat selkeä enemmistö.
Näkymä kuin Pietarista

Sisäänkäynti on melko hulppea

Avajaisten, jotka pidettiin 29.11.2018, jälkeen paikalla onkin vieraillut jo kävijöitä melkoisesti. Niin pitääkin, koska tämä empiretyylinen kylä tarvitsee vuosittain 1,5 miljoonaa kävijää ollakseen kannattava. En epäile hetkeäkään etteikö tuo luku toteutuisi. Toki lisää vetonaulojakin on alueelle tulossa tämän vuoden aikana. 
Avara kulkureitti päättyy torille

Näkymä torilta

Venäjän tsaarit ovat majailleet Virolahdella ennenkin, joten portin monogrammi sopii oikein hyvin nykypäivään

Miksi tällainen Outlet-kylä päätettiin rakentaa Virolahdelle? Tietenkin tavoitteena on rikastua ja ennen kaikkea Virolahden näkövinkkelistä katsottuna, saada kuntaan jäämään rahaa. Siihen tämä Zsar Outlet on hyvä ratkaisu. Muuten turistien virta menisi ohitse.
Aamulla ihmisiä oli vielä vähän




Paikalta ei löytynyt muistomerkkejä, mikä olikin tiedossa jo lähtiessämme, mutta kalliiksi tämä reissu joka tapauksessa kävi. Ostin itselleni näet kolmet kengät ja vaikka tarjoukset olivat hulppeat, niin ei ne silti ollut ilmaisia, satasen kengistä piti pulittaa jopa kaksikymppiä!!!

Suosittelen täällä käymistä jokaiselle, joka näillä nurkilla liikuskelee ja melko varmasti joudun itsekin käymään täällä vielä uudelleenkin....

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Virolahti / JU 188 putoamispaikka

Tänään vuorossa toinen kohde, jota emme ikinä olisi löytänyt ilman Rahkosen Riston apua. Ennen Riston kanssa yhdessä tehtyä reissua, ainut tietomme muistolaatan paikasta oli seuraava tieto:"Se putosi Otto Tulkin metsään, Punkan pellon reunaan, Kotosen palaneelle johtavan tien varteen." Ei ihme, että sitä omin toimin löytäneet....
Kaipa tästä sijainti selviää.....?

Nyt kuitenkin saksalaisen JU-188 koneen putoamispaikka on tiedossamme ja kerromme paikan muillekin. Mutta miksi kone ammuttiin alas Virolahden metsikköön ja vieläpä suomalaisten toimesta, vaikka olimme tuolloin sodassa samalla puolella? No, sattuuhan sitä virheitä muillekin ja eiväthän nuo sakemannitkaan kummoisia suunnistajia olleet.
Tienvarresta lähtee polku muistomerkille

Saksalainen Junkers nousi ilmaan Riikasta ja sen tehtävänä oli tiedustella Suomenlahden laivaliikennettä sekä jäätilannetta. Epäonnisesti kone pääsi lähtemään myöhässä eikä tieto siitä välittynyt suomalaisille. Kun kone lopulta havaittiin Suomenlahden yläpuolella, se määriteltiin venäläiseksi pommikoneeksi. Välittömästi ilmaan määrättiin kaksi hävittäjää Suulajärven kentältä tuhoamaan vihollinen. Jo kentältä noustessaan he näkivät taivaanrannassa kondensaatiovanan jossain Seiskarin ja Lavansaaren alueella. Noustessaan ilmaan he huomasivat koneen jo joutuneen vihollisen ilmatorjunnan ja lisääntyneen lentoliikenteen kohteeksi.
Muistolaatta on kiinnitetty tähän kiveen

Tuolloin koneille annettiin määräys palata takaisin kentälle, mutta toista konetta lentänyt Mennerheimin ristin ritari Lauri Nissinen ei kuullut. Samaan aikaan Junkers kääntyi kohti pohjoista paetakseen ilmatorjuntaa ja vihollisen hävittäjiä, jotka osuivat sarjoillaan koneeseen. Samaan aikaan Nissinen oli kadottanut koneen näköpiiristään, mutta havaitsi sen uudelleen Virolahden kohdilla. Kone ei vastannut omakonetunnistukseen ja Nissinen rojautti siihen sarjan, mikä vaurioitti koneen lopullisesti. Kolme miehistön jäsentä kerkesi hypätä koneesta laskuvarjolla, mutta kk-ampujan varjo ei kerennyt aueta kunnolla ja hänen ruumiinsa löydettiin lentokoneen hylyn läheisyydestä.

Seuraavana päivänä asiaa selvitettiin Kymissä suomalaisin ja saksalaisin voimin. Syitä tähän tapahtumaan oli monia. Junkersin lennon aikataulu ja reitit poikkesivat ennakolta ilmoitetuista, tietojen kulku katkeili jne. Virheet olivat seuranneet toisiaan kohtalokkaalla tavalla. Selvityskokous totesi tapahtumien kulun, mutta yksittäistä perussyytä, syyllistä tai syntipukkia ei kyetty löytämään.
Muistolaatta

Koneen putoamispaikan läheisyyteen on kiveen kiinnitetty Virojoen kyläyhdistyksen toimesta muistolaatta. Siinä lukee: 14.4.1944 tälle paikalle putosi Lauri Nissisen erehdyksessä alas ampuma saksalainen tiedustelukone JU 188. Koneen miehistönä olivat: päällikkö/tähystäjä Hauptman Fritsch, ohjaaja Oberf. Heinrich Gibitz, radisti Unteroffizier Waerlich, kk-ampuja Feldwebel Schwartzenberg, joka sai surmansa epäonnistuneessa laskuvarjohypyssä.

torstai 28. maaliskuuta 2019

Virolahti / Eerik Kydön surmapaikka

Tavoitteeni on alusta lähtien ollut käydä kaikissa esittelemissäni kohteissa. Viime aikoina olen joutunut vähän tinkimään tästä tavoitteesta, koska monet kohteista ovat saarissa tai muuten mahdottomissa paikoissa ja niihin minun on vaikea tai suorastaan mahdoton päästä. Onneksi maailma on täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat tässä hommassa minua. Tällainen henkilö on myös ystäväni ja blogin palkaton assistentti Ilkka Pirhonen, joka on kuvaillut minulle melkoisesti kohteita Laatokan pohjoispuolelta. Niissä kaikissa en ole itse vielä käynyt, vaikka viime kesänä teimme alueelle yhteisen reissun. Nuo kuvat julkaisen matkakertomuksena myöhemmin keväällä.

Lisäksi minulla on suunnitteilla kolme kuvausreissua Ilkan kanssa tänä kesänä, joista niistäkin yritän saada jonkinlaisen roadtrip-tarinan aikaiseksi. Unohtaa ei sovi myöskään suunnitelmaamme viedä Willilady juurilleen nykyisin Venäjän rajavyöhykkeellä sijaitsevalle Änkilän-Välisaloon. Aiemmin selvisi, että Ilkan ja Williladyn kotijuuret ovat samalla kylällä ja heidän sukujensa talot n. kilometrin päässä toisistaan. Katsotaan onnistuuko tuo reissu, joka vaatii rajaluvan Venäjälle. Se reissu joko onnistuu tai ei onnistu. Se ei ole omissa käsissämme! Olisihan tuo varmaan Williladylle elämys, koska on joutunut sietämään minun Säkkijärven muisteloreissuja useasti. Tiedossa on siis melkoisesti reissuja Ilkan kanssa ja pitäähän meidän Williladynkin kanssa kahdestaan tehdä neljä tai viisi päivän reissua rajan taakse. Tiedossa on siis melkoisesti kuvausreissuja ensi suvelle!
Tämän kiven juureen piilotettiin Erik Kydön ruumis

Viime kesänä sen sijaan olin pulassa. Olimme Williladyn kanssa etsineet kahta kohdetta jo useasti, emmekä niitä löytäneet yrityksistämme huolimatta. Oli siis aika tehdä valinta. Joko pyytäisimme apua joltakin paikalliselta tai jättäisimme kohteet kuvaamatta. Ajatusmaailmani on melkoisen rajoittunut ja sanonta, annan periksi, ei kuulu sanavarastooni. Niinpä tietenkin päätimme pyytää apua. Tämä osoittautuikin melkoisen helpoksi tehtäväksi. Laitoin viestin Virolahden Facebook-ryhmään ja sieltähän nousi esiin mies nimeltä Risto Rahkonen. Sain yksityisviestinä hänen puhelinnumeronsa ja soittaa rimpautin hänelle.
Omaisten paikalle tuoma risti

Paikka, missä ruumis oli piilotettuna

Puhelinkeskustelun aikana sovimme, että seuraavalla reissulla Virolahdelle, menemme piipahtamaan hänen kotonaan ja hän lähtee näyttämään meille nuo kaksi kohdetta. Viikko tästä eteenpäin olimmekin jo Riston pihamalla, missä kotiseutuneuvos Risto meitä odotteli. Hyppäsimme Riston kyytiin ja tämä ysikymppinen herrasmies vei meidät ensimmäiselle kohteelle, jonne Riston kaveri nuoremmuuttaan oli käynyt raivaamassa meitä varten polun raivaussahalla. Palvelu oli siis ensiluokkaista!
14.8.1944 JOUTUI 62 v. Mv EERIK KYTÖ TÄLLÄ PAIKALLA DESANTTIEN SURMAAMAKSI
VIROJOEN KYLÄYHDISTYS ry

Kohde olikin helppo löytää, kun tukena paikallinen opas, jonka juttuja oli kaiken lisäksi mielenkiintoista kuunnella. Meillä olikin kiva reissu ja kohdekin raivattuine polkuineenkin löytyi. Kyseessä olikin mitä mielenkiintoisin kohde! Läheisellä maantiellä (Säkäjärventiellä) ajeli omalla polkupyörällä 14.8.1944 paikallinen 62-vuotias maanviljelijä Eerik Kytö . Hän joutui vastatusten desanttien kanssa, joko sattumalta tai sitten desantit vain päättivät aiheuttaa tuhoa. Eerik vietiin pyörineen läheiseen metsään ja surmattiin ison kiven juureen. Tänne hänen ruumiinsa hylättiin piilotettuna.

Juuri tälle paikalle Virolahden kyläyhdistys paljasti muistolaatan Eerik Kydön muistolle ja omaiset hankkivat kiven viereen pienen ristin. Todella hieno ele ja olihan tämä ainut viime sotien aikana tapahtunut surma desanttien toimesta Virolahdella. Kerrottakoon, että paha sai palkkansa, mutta heille ei muistomerkkejä pystytelty...

Tietenkin muistolaatan paljastustilaisuudessa ppidettiin puheita ja kuinka ollakaan, puheen piti Virojoen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Risto Rahkonen. Ilmankos tietoa riitti...vaan me jatkamme huomenna yhteisen retkemme toiselle kohteelle! 

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Hatsina / Sotavankeudessa kuolleiden muistomerkki

Maanantai-iltana oli mielenkiintoinen ilta! Lyhyen työpäivän jälkeen kurvailimme Williladyn kanssa Holiday club Saimaan tiloihin Etelä-Karjalan liiton järjestöpäivän juhlallisuuksiin. Meille oli näet tullut ilmoitus jokunen päivä aiemmin, että olemme voittaneet palkinnon. Kotosalla Williladyn kanssa arvuuteliin, olisiko palkinto 10000€ vai enemmän, mutta emme loppujen lopuksi pettyneet vaikka saimmekin vain kunniakirjan ja kukkapuskan.
Ollaan ihan oikeasti tähän tyytyväisiä. Liian harvoin työn raskaat raatajat saavat tunnustusta. Viimeksi taisin saada kehuja 2015 vai oliko se 2014?

Meidän kilpailuun lähettämämme ehdotus palkittiin parhaaksi käynnissä olevaksi toiminnaksi, jota toteutetaan eteläkarjalaisten lasten ja nuorten hyväksi. Vakaa aikomuksemme on viedä ja markkinoida omaa koulumaailmassamme toteuttamaamme projektia "Nuoret muistomerkkien jäljillä" myös muihin Etelä-Karjalan kouluihin.

Olemme jo usean vuoden ajan toteuttaneet työpaikallamme yläkoulussa oppilaiden kanssa erilaisia projekteja, joissa on hyödynnetty Willimiehen jäljillä blogia. Niiden ideana on ollut saada nuoret havaitsemaan, että heidänkin lähiympäristössään on tapahtunut merkittäviä asioita. Lisäksi toiminta auttaa nuoria luomaan juuria ja siteitä omaan kotipaikkakuntaansa sekä ennen kaikkea avaamaan alueiden historiallisia merkityksiä. Mikäs sen hienompaa, kuin yhteinen toiminta nuorten kanssa ja vieläpä tälle Willimiehen jäljillä-blogillekin löytyy hyötykäyttöä!

Viime vuosina koululaisten liikunnallisuuteen ollaan panostettu paljon rahaa, mutta toivottavasti jatkossa on mahdollisuus saada myös määrärahaa kulttuurin, historian ja liikunnan yhteisiin hankkeisiin. Kaikki palvelevat lasten ja nuorten etua ja tässä työssä haluamme olla mukana jatkossakin. Tarkoitus onkin vähän aikaa sulatella tätä tunnustusta omakustanteisesta työstämme ja miettiä yhdessä Etelä-Karjalan liiton kanssa mahdollisia yhteistyökuvioita, joista koko maakunta hyötyisi. Ehkä tämä työ sopisi meille paremmin kuin ratkaista maakunta- ja soteuudistus. Toki, jos pyydetään, niin kyllähän me nekin ratkaistaan.

Pakkohan se on vielä kertoa hauska yksityiskohta palkintojen jaosta. Historiantutkija Anu Talka jakoi pokaalit, mutta muisti myös mainita, että Willimiehen jäljillä on koko Etelä-Karjalan ja vähän muidenkin alueiden huima tietokanta, joka pitäisi kuulemma kääntää ruotsin-, venäjän- ja englanninkielelle! Tämä projekti lienee kyllä sellainen, jonka mielelläni toteuttaisin, mutta taitaa aika loppua kesken. Tuo kyllä takuulla lisäisi maakunnan vetovoimaa ja turismia. No asia kerrallaan.....

Koska tarkoitukseni on kuitenkin saada tämä blogi vai pitäisikö sanoa tietokanta valmiiksi tänä vuonna, niin pakkohan se on julkaista näiden itsekehujen jälkeen kuvia muistomerkistä kaukana Venäjältä Hatsinasta. Koska en edes tarkalleen tiedä paikan sijaintia, niin enpähän ole tätä itse kuvannutkaan! Kuvaamisen hoiti puolestani Olga Verlan, jonka ottamat kuvat ovat lähes uunituoreita...no viikon takaa!
Hatsinan sotavankeudessa kuolleiden muistomerkki (kuva Olga Verlan)

Kyseessä on suomalaisten Hatsinaan pystyttämä muistomerkki niille viime sotien uhreille, jotka menettivät henkensä vuosina 1939-1944 sotavankeudessa Venäjällä, tai tarkemmin Leningradin kaupungin ja Leningradin alueen sotavankisairaaloissa menehtyneiden suomalaisten sotilaiden muistoksi. Kyseinen muistomerkki on Sotavainajien Muiston vaalimisyhdistys ry:n toimesta pystytetty vuonna 1992. Muistomerkin suunnitteli Ari Laitila.
Ari Laitilan suunnittelema muistomerkki (Kuva Olga Verlan)

Vaan palataanpa hivenen vielä jutussa taaksepäin ja kuvien ottajaan Olgaan. Itse en tunne Olgaa enkä yhtään hänen ystäväänsä, mutta blogin palkaton assistentti Ilkka on jo vuosia reissaillut pitkin ja poikin Venäjänmaata ja suupalttina onnistuu hankkimaan paljon ystäviä. Venäjänkielen taitosena hän on myös yhteydessä heihin Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Täältä Ilkka kyseli joltain tutultaan kuvia tähän ja jo seuraavana päivänä Olgan ottamat kuvat pamahtivat sähköpostiini uunituoreina! 
Muistomerkin kaiverrukset (kuva OlgaVerlan)

Kun siis Willimies keksii jonkun uuden kohteen milloin mistäkin, niin silloin joku jossain päin maailmaa laittaa talvipalttoon päälle ja kameran kaulaan sekä toimittaa hienoja kuvia minulle julkaistavaksi. Tämä jos mikä on mitä parhainta yhteistyötä kansojen välillä!

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Virolahti / Veli Saarisen puisto

Tällä kertaa kohde, joka tulee julkaistuksi ainoastaan sen päähenkilön ansioiden takia. No, kyseinen herra Veli Saarinen oli virolahtelainen hiihtäjä, joka ensimmäisenä suomalaisena voitti maastohiihdon olympiakultaa muiden arvokisamitalien ohella, joten kyllähän kyseessä on melkoisen merkittävä henkilö. Veli Saarinen toimi myös pitkän hiihtouransa jälkeen ensin Saksan hiihtomaajoukkueen päävalmentajana, kunnes palasi Suomeen ja toimi sen jälkeen Suomen Hiihtoliiton päävalmentajana sekä toimitusjohtajana yli 30 vuotta!
Veli Saarisen puisto alkaa tästä

Graniittia ja Saarisen laatta

Kain Tapperin tekemä laatta

Puisto on joen varressa

Willilady pähkäilee maisemia

Myöhemminkin on hänelle satanut mainetta, kuten vuonna 2017, jolloin hänet valittiin hiihtomuseon hiihtolajien kunniagalleriaan. Virolahtelaiset kerkesivät kuitenkin aiemmin, koska kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi sata vuotta vuonna 2002, hän sai juhlavuoden kunniaksi oman nimikkopuistonsa luonnonkauniille paikalle Virolahden keskustaan. Sen suunnitteli taiteilija Kain Tapper ja puiston keskipisteenä on kaarisilta, joka johtaa keskellä jokea sijaitsevaan saareen. Puisto on näkemisen arvoinen, koska se valittiin 2002 Kaakkois-Suomen rakennus- ja ympäristötaidepalkinnon voittajaksi.

Me tietenkin kävimme paikalla myöhään syksyllä, jolloin Veli Saarisen puisto ei enää pahemmin vihertänyt. Kesällä uudelleen...

PS. Ylen loistava radiosarja Kiveen hakatut kertoo Veli Saarisen elämäntarinan, jos jaksat uhrata 30 minuuttia elämästäsi?

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Virolahti / Linnoituspataljoona 4 muistomerkki

Yrityksistäni huolimatta, aina en vaan löydä tietoa kaikista esittelemistäni muistomerkeistä tai sitten niitä löytyy yhden lauseen verran. Näin kävi tälläkin kertaa, mutta kun en löydä tietoja, niin sitten niitä ei ole olemassa ilman perehtymättä aiheen kirjallisuuteen tai sitten niitä ei vaan ole olemassa. No, onhan yksi mahdollisuus toki sekin, etten vaan osaa etsiä vaikka olen tätä hommaa harrastanut jo vuosia...
Muistomerkki sijaitsee bunkkerin katolla

Joka tapauksessa Virolahden Bunkkerimuseon pihamaalta löytyy eilen esitellyn uuden Lottamuistomerkin lisäksi vanhempaa perua oleva muistomerkki. Kuten joaiemmin viittasin, niin en tiedä milloin ja kenen toimesta tämä muistomerkki on paljastettu. Toivottavasti joku aiheesta tietävä osaisi minua valistaa, niin saataisiin tämänkin muistomerkin asiatiedot kohdalleen.
Linnoituspataljoona 4

Muistomerkin laatta

Sen tiedän, että Virolahden Ravijoen Puntissa perustettiin 10.6.1941 Linnoituspataljoona 4. Joukko-osasto koostui Virolahden ja Vehkalahden reserviläisistä. Osasto oli alistettu jalkaväkirykmentti neloseen(JR4) ja siihen kuuluva linnoituspataljoona oli taisteluyksikkö, eikä heidän tehtävänsä ollut linnoitteiden rakentaminen, minkä he toivat esille aina. 

Muistomerkki on luonnonkivistä muurattu ja saattaa olla jo 1980-luvulla tehty. Varmaksi en osaa tuota sanoa, joten odotellaan tarkempia tietoja....

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Virolahti / Lottien muistomerkki

Salpalinjalle rakennetussa Virolahden Bunkkerimuseon pihamaalta löytyy lotille pystytetty muistomerkki, joka kertoo Suomen naisten työstä itsenäisyytemme ajan suurimman rakennustyömaan hyväksi. Ilman lottien panosta Salpalinja tuskin olisi koskaan valmistunut, koska he vastasivat muonituksesta, hoitivat kasvimaita, kasvattivat sikoja, pyörittivät kirjastoja sekä vastasivat kahvin korvikkeen valmistamisesta. Ilman kaffettahan me suomalaiset emme lähde aamuisin käyntiin...
Lottien muistomerkki Bunkkerimuseon pihamaalla

Kahvipannu kertoo linnoittajien muonittamisesta ja kanttiinitoiminnasta

Niinpä Bunkkerimuseon pihamaalla paljastettiin 26.5.2018 lottien muistomerkki kunnioittamaan heidän tekemäänsä työtä. Hankkeen laittoi alkuun Kaakonkulman Lottaperinneyhdistys ja se toteutettiin yhdessä Virolahden museotoimen kanssa. Muistomerkin paljasti lotta Elsa Vanhalan tytär Helena Meklin perheineen. Hän myös kertoi äitinsä työstä ja kolmannen polven jälkeläinen Santeri Meklin soitti tilaisuudessa Eldankajärven jään.
Muistomerkin laatta velvoittaa meitä jälkipolvia

Virallisen paljastuspuheen piti Salpalinjan Perinneyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Pesälä, joka korosti puheessaan lottien korvaamatonta työtä. Muista viihde-esityksistä vastasivat Santerin lisäksi Etelä-Kymenlaakson veteraanikuoro sekä lottayhdistyksen jäsen Reetta Värri Virojoen haitarikerhon säestämänä. Paljastustilaisuuden juontojen lomassa Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Terttu Ravi lausui runoja. Paikallisuutta lisäsi myös Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaho, joka esitti Virolahden kunnan tervehdyksen.

Muistomerkki oli myös Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen 10-vuotisjuhlallisuuksien huipennus.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Virolahti / Bunkkerimuseo

Vähän nolottaa julkaista tätä kirjoitusta, koska en ole jalallanikaan astunut Virolahden Bunkkerimuseon sisätiloihin. Aina kun olen yrittänyt sinne, niin se on ollut suljettuna. Ehkä joskus vielä pääsen tutustumaan siihen, mutta koska sama Salpakeskus pyörittää myös Miehikkälässä sijaitsevaa Salpalinja-museota, niin tuskinpa ne hirveästi poikkeavat toisistaan? Miehikkälän Salpalinja-museo löytyy täältä
Viimeksi olin vartiossa inttiaikana 1980-luvulla

Olet perillä

Alueella on jäljellä panssariestekiviä melkoisesti

Virolahden Bunkkerimuseo aloitti toimintansa vuonna 1980 ja se kertoo olevansa sotahistoriallinen museo. Sen päätehtävä on kertoa Salpalinjan rakentamisesta vuosina 1940-1941 ja 1944. Siihen museolla onkin oiva mahdollisuus, koska se on itse osa sodanaikaista puolustusasemaa. Muutenhan tämä itsenäisyytemme ajan suurin rakennustyömaa ulottui aina Suomenlahdelta Jäämerelle saakka. Vahvimmin varustetut alueet löytyvät toki etelä-Suomesta. 

Tykit vartioivat museota



Vaikka museorakennuksessa en olekaan käynyt sisällä, niin sieltä löytyy sisänäyttely Salpalinjasta ja sen rakentamiseen liittyvän elokuvankin pääsee katsomaan. Ulkopuolella on sitten muttakin nähtävää, kuten tykkinäyttely ja linnoituskohteet. Paikkahan kuuluu jokaisen sotahistoriasta kiinnostuneen MUST-paikkoihin, joten kai se on minunkin joku kerta maksettava sisäänpääsylippu paikan päälle?
Bunkkerin katolla

Pallokorsun muotti

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Virolahti / JR4 PPK muistomerkki

Jos joku teistä lukijoista kuvittelee, että Willimies löytää kohteet helpolla, niin te kyllä erehdytte! Tämän päivän kohde on esimerkki siitä, että kaikki ei aina mene kuin Strömsössä, vaan vaatii hermoja ja pientä intoa löytää kohde. Tämän päivän kohteesta ainut löytämäni tieto oli seuraava tekstirivi: "JR4:ään kuuluvan polkupyöräkomppanian (PPK) muistomerkki on metsässä lähellä Kotola-Mattilan VPK:n taloa. Sen pystytti 14.8.1940 yksikön silloinen henkilökunta." Eikä ole muuten ainut muistomerkki, jota on haettu yhtä vähillä tiedoilla!
Kivinen puhujapönttö häämöttää metsän keskellä

Lähenee....

No tein kotosalla karttaharjoituksia löytääkseni tämän muistomerkin vai pitäisikö sanoa puhujapöntön? Willilady kyytiin ja Virolahdelle, minne nyt sattuu kotoani olemaan n.80 kilometriä yhteen suuntaan. Saavuimme paikalle ja kiertelimme erään rakennuksen ympäristöä aivan turhaan kaiketi tunnin ajan. Kolusimme myös metsässä, kuten vihjeessä luki. Ei vaan löytynyt....
Hyvin muurattu kestää

Harvoin meikäläisestä metsästä tällaisia löytyy

Illalla tutkailin kotosalla karttoja ja totesin meidän olleen aivan väärässä paikassa. Eihän siinä auttanut kuin tehdä uusi reissu Virolahdelle, missä nyt onneksi oli muutakin kuvattavaa vielä tuolloin. Vaan mönkään meni tämäkin reissu. Kammottava monsuunisade iski vastaan jo ennen Virolahtea ja istuimme autossa tienlaidassa odottamassa sateen päättymistä tunnin verran. Lopulta sade alkoi hiipua ja jatkoimme matkaa Kotola-Mattilan VPK-talolle. Siellä meidän päälle kajhti uudelleen tuo karsea sade, mikä vesitti yrityksemme. Odottelimme taas tunnin autossa, mutta kun sade ei näyttänyt hellittävän, niin ei muuta kuin kotio....
PPK ???

Aurauskeppi sijoitettu pönttöön

Williladykin ihmettelee

Kuten sananlaskukin sanoo, niin kolmas kerta toden sanoo. Kolmannella yrityksellä paikka löytyikin melko nopeasti, minkä takia ainakin itse huokasin helpotuksesta. Minkä sitä luonnolle voi, mutta teettipä ihan huolella työtä ja vaivaa tämä kohde. Onneksi metsän keskeltä tämä kohde lopulta löytyi ja herättihän tuo vähän ihmetystä, että miksi puhujapönttö on rakennettu keskelle metsää...

Ilmeisesti alueelle majoittunut joukko-osasto JR4:n polkupyöräkomppania oli vapaa-aikanaan rakentanut luonnonkivistä puhujapöntön komppanian yhteisiä tilaisuuksia ja saarnoja varten. Valmista tuli tietomme mukaan 14.8.1940, jolloin pönttö oli ensi kertaa käytössä. Milloin lie ollut viimeisen kerran?   

torstai 21. maaliskuuta 2019

Virolahti / Johannes Takasen patsas

Virolahdella on syntynyt yksi Suomen tunnetuimpia kuvanveistäjiä. Hän on Johannes Takanen, jonka elämäntyö ja saavutukset olivat minulle tuiki tuntemattomia, kunnes kävin valokuvaamassa hänen patsaansa Virolahdella kaiketi kesällä 2017. Sen jälkeen luin hänestä muutaman artikkelin, joiden ansiosta sivistyin hivenen lisää....mikä nyt ei minun kohdallani tee vielä ihmeitä! Joka tapauksessa on hienoa, että eri puolilta Suomea on noussut kuuluisuuksia, joiden työtä arvostetaan jopa maamme rajojen ulkopuolella.
Johannes Takasen patsas Johannes Takasen puistossa Virojoella 

Mestari Takanen työssään

Koska Johannes Takanen saavutti urallaan paljon, enkä mitenkään innostu kirjoittamaan hänen elämänuraansa tähän blogikirjoitukseen, koska hänestä on jo kirjoitettu parempi, mitä ikinä pystyisin kirjoittamaan, niin laitan tähän linkin Johannes Takasen elämänkertaan. Suosittelen vilpittömästi siihen perehtymistä.  
Patsaan jalusta kertoo Takasen perusfaktat


Koska itseäni kiinnostaa enemmän Johannes Takasen muistomerkki, niin siitä minä kyllä jaksan kirjoittaa.... Patsashanke sai alkunsa keväällä 1982, jolloin perustettiin työryhmä pohtimaan tulevaa Johannes Takasen muistomerkkiä. Aloitteen asiassa teki Virolahden kulttuurilautakunta ja työryhmän vetäjäksi valikoitui Teijo Kuokka. Hanke eteni ja sille näytettiin vihreää valoa kunnan toimesta, joten asiat lähtivät etenemään perustetun patsastoimikunnan toimesta.
Signeeraus Erkki Kannisto 1985

Patsastoimikunta päätyi näköispatsaaseen ja sen toteuttamiseksi pidettiin kutsukilpailu. Kilpailuun osallistui kolme kuvanveistäjää. He olivat Erkki Kannosto, Taru Mäntynen ja Panu Patomäki, joista kilpailun voitti Erkki Kannosto patsasehdotuksella "Suuri suomalainen kuvanveistäjä". Patsas valmistui ripeästi ja se valmistui kesällä 1985. Paljastustilaisuus pidettiin 4.8.1985.