Menneinä aikoina Virolahti, kuten naapuri Hamina, olivat pitäjiä joissa valmistettiin puualuksia merellä liikkumista varten. Kivikkoiset rannat eivät olleet edullisia viljelyyn, mutta merestä sai kalaa. Niinpä paikalliset alkoivat kuivata kalaa ja ostaa sisämaasta tervaa, joita kuljetettiin Viroon, missä ne vaihdettiin viljaan. Tämä keskiajalla alkunsa saanut liikenne tunnetaan talonpoikaispurjehduksena. Sitä jatkui vuosisatoja, vaikka valtiovalta yritti kitkeä sen pois.
 |
| Talonpoikaispurjehduksen muistomerkki häämöttää rinteessä |
Suomen sodan jälkeen Suomi liitettiin Venäjään ja Virolahdellakin alkoi taloudellinen nousu, koska nyt talonpoikaispurjehdus muuttui sallituksi. Viron rinnalle tärkeäksi kauppapaikaksi muodostui Pietari, minne upposi virolahtelaisten toimittamana halkokuorma toisensa perään ja kiveä! Kivestä tulikin tärkeä myyntiartikkeli, jota louhittiin Virolahden rannoilta ja kuskattiin Pietariin, missä moni rakennus sai seinänsä virolahtelaisesta kivestä.
 |
| Ankkuri ja majakka kuvaavat merellisiä olosuhteita |
Olojen muututtua itsenäistymisen jälkeen ja samalla rajan sulkeuduttua Pietariin, alkoi talonpoikaispurjehdus hiipua, vaikka se olikin muuntunut jo ammattimaiseksi merenkuluksi. Kävipä virolahtelaisia aluksia jopa Välimerellä saakka. Valitettavasti aika ajoi toiminnan ohitse, ellei sellaiseksi lueta kieltolain aikaista viinan salakuljetusta, missä virolahtelaisetkin olivat innolla mukana. Liikkuihan siinä isot rahat....
Tämä Klamilan satama-alueella sijaitseva talonpoikaispurjehduksen muistomerkki on upea ja samalla se muistuttaa meitä ajoista, jotka tuskin koskaan enää palaavat? Muistomerkin tekijä ja paljastusvuosi ovat itselleni täysin tuntemattomia asioita, joten jälleen lukijoiden aktiivisuutta kaipailisin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita