Jos joku teistä lukijoista kuvittelee, että Willimies löytää kohteet helpolla, niin te kyllä erehdytte! Tämän päivän kohde on esimerkki siitä, että kaikki ei aina mene kuin Strömsössä, vaan vaatii hermoja ja pientä intoa löytää kohde. Tämän päivän kohteesta ainut löytämäni tieto oli seuraava tekstirivi: "JR4:ään kuuluvan polkupyöräkomppanian (PPK) muistomerkki on metsässä lähellä Kotola-Mattilan VPK:n taloa. Sen pystytti 14.8.1940 yksikön silloinen henkilökunta." Eikä ole muuten ainut muistomerkki, jota on haettu yhtä vähillä tiedoilla!
 |
| Kivinen puhujapönttö häämöttää metsän keskellä |
 |
| Lähenee.... |
No tein kotosalla karttaharjoituksia löytääkseni tämän muistomerkin vai pitäisikö sanoa puhujapöntön? Willilady kyytiin ja Virolahdelle, minne nyt sattuu kotoani olemaan n.80 kilometriä yhteen suuntaan. Saavuimme paikalle ja kiertelimme erään rakennuksen ympäristöä aivan turhaan kaiketi tunnin ajan. Kolusimme myös metsässä, kuten vihjeessä luki. Ei vaan löytynyt....
 |
| Hyvin muurattu kestää |
 |
| Harvoin meikäläisestä metsästä tällaisia löytyy |
Illalla tutkailin kotosalla karttoja ja totesin meidän olleen aivan väärässä paikassa. Eihän siinä auttanut kuin tehdä uusi reissu Virolahdelle, missä nyt onneksi oli muutakin kuvattavaa vielä tuolloin. Vaan mönkään meni tämäkin reissu. Kammottava monsuunisade iski vastaan jo ennen Virolahtea ja istuimme autossa tienlaidassa odottamassa sateen päättymistä tunnin verran. Lopulta sade alkoi hiipua ja jatkoimme matkaa Kotola-Mattilan VPK-talolle. Siellä meidän päälle kajhti uudelleen tuo karsea sade, mikä vesitti yrityksemme. Odottelimme taas tunnin autossa, mutta kun sade ei näyttänyt hellittävän, niin ei muuta kuin kotio....
 |
| PPK ??? |
 |
| Aurauskeppi sijoitettu pönttöön |
 |
| Williladykin ihmettelee |
Kuten sananlaskukin sanoo, niin kolmas kerta toden sanoo. Kolmannella yrityksellä paikka löytyikin melko nopeasti, minkä takia ainakin itse huokasin helpotuksesta. Minkä sitä luonnolle voi, mutta teettipä ihan huolella työtä ja vaivaa tämä kohde. Onneksi metsän keskeltä tämä kohde lopulta löytyi ja herättihän tuo vähän ihmetystä, että miksi puhujapönttö on rakennettu keskelle metsää...
Ilmeisesti alueelle majoittunut joukko-osasto JR4:n polkupyöräkomppania oli vapaa-aikanaan rakentanut luonnonkivistä puhujapöntön komppanian yhteisiä tilaisuuksia ja saarnoja varten. Valmista tuli tietomme mukaan 14.8.1940, jolloin pönttö oli ensi kertaa käytössä. Milloin lie ollut viimeisen kerran?
Moi! en muista, olenko aiemmin tätä kommentoinut. Oikea nimi kohteelle on 4.Pr PPK muistomerkki. Eli välirauhan aikaisen 4. Prikaatin Polkupyöräkomppania oli sijoitettuna tälle alueelle.
VastaaPoistaKivessä hakkaus PPK/4.Pr ja alla päivämäärä 14.8.1940.
Pienenä nyanssina, talvisodan jälkeiset divisioonat vaihtuivat prikaateiksi kesällä 1940. 4. Divisioona muuttui 4. Prikaatiksi 15.8.1940, joten muistomerkin tekijät ovat hiukan ennakoineet. Ehkä juuri tähän organisaatio-/nimimuutokseen liittyy myös puhujapöntön valmistuminen.
JR4, eli Jalkaväkirykmentti 4 oli jatkosodan joukko-osasto, jonka 4. Prikaati perusti 20.6.1941. 4. Prikaati rauhanajan kaaderijoukkona oli vastuussa 8. Divisioonan perustamisesta. Tässä perustamistehtävässä 4. Prikaatin erillinen Polkupyöräkomppania liitettiin 8. Divisioonan Kevytosasto 9:n komppaniaksi, eli JR 4 yhteytenä on ainoastaan, että se on samasta kantajoukosta lähtöisin ja taistelivat yhdessä Kolmen Kannaksen Koukkaajina.
Kyllä pitää Willimiehelle nostaa hattua oikein korkealle hienosta historiatyöskentelystä - nämä on niin mukaansa tempaisevat jutut!