Lappeenranta / Urho Kekkosen pellot

Pikkuhiljalleen alkavat taas kohteet loppua tältä erää ja edessä on taas hiljaiseloa täältä blogin suunnalta tiedossa. Aina on kuitenkin jonkun tarinan oltava viimeinen ja tällä kertaa sen kunnian saa edesmennyt presidenttimme UKK, joka omisti maata nykyisen Lappeenrannan alueelta. Tieto voi yllättää kuten se yllätti minutkin, kun olin 17.8.2021 moottoripyöräilemässä Vainikkalasta etelän suuntaan. Tarkoitukseni oli vähän ahnehtia hiekkatiekilometrejä tälle suvelle. No, matkasta ei tullut pitkä, koska huomasin ihkauuden infotaulun tien laidassa. Pikainen pysähdys ja kas kummaa, opin taas jotain uutta!

Willimies ja Kawasaki entisen Vahvialan kunnan mailla

Itsesiassa kylttiä tutkiskellessani seisoinkin Kekkosen ja hänen puolisonsa Sylvin mailla. Muistona heistä on myös infotaulun takana olevan pellon virallinen nimi - Kekkonen. Enpä tiennyt tästä asiasta mitään ennen sattumalta löytämääni taulua. Kotiintultuani kävin googlailemaan, no oikeastaan käytin Ecosiaa, joka istuttaa puita eri puolille maailmaa korvauksena hakuprosessinssa aiheuttamastaan CO2 pöläyksestä. Lienen ekomiehiä nykyisin..... Tietoa aiheesta löytyikin ja totesin, että eipä se taulu montaa päivää ollut kerennyt olla paikallaan. Asiasta olikin iso juttu YLEn sivuilla. Sinäkin voit perehtyä erinomaiseen tietolähteeseen aiheesta täältä.  

Kekkonen osti puolisoineen syksyllä 1938 omistukseensa silloisesta Vahvialan kunnasta kaksi vierekkäistä tilaa, Paarmakallion ja Lainelan. Tilojen pinta-ala oli yhteensä 88 hehtaaria. Peltoa siitä oli noin 13 hehtaaria ja nuorta metsää 44 hehtaaria. Tuolloin Urho oli vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja ja ilmeisesti maalaisliittolaisen piti omistaa imagosyistä maata. Kauaa eivät Kekkoset tilaa kerinneet hoitaa, kun talvisota marraskuussa 1939 alkoi. Sodan päättäneen Moskovanrauhan alueluovutusten jälkeen Kekkosten 88 hehtaarin maa-alueesta jäi Suomen puolelle vain 4 hehtaaria. Tämä sama alue kuuluu siis nyt mainittuihin Kekkosen peltoihin. 

Kekkosten infotaulu ja takana pelto nimeltä Kekkonen. Huomaa vieressä oleva rajavyöhykekyltti!

Tilan päärakennukset olivat naapurikunnassa Vahvialassa, missä sijaitsi myös loput 84 hehtaaria maata, jotka jäivät siis rauhan jälkeen itänaapureillemme. Kesällä 1941 suomalaisten vallattua alueet takaisin, piipahti Urho tarkastamassa tiluksensa ja totesi asuinrakennuksen ja navetan olevan paikoillaan. Sen sijaan aitat oli viety pois, sauna sekä puimalan seinät oli revitty ja koneiden paja oli purettu. Lisäksi naapurit olivat majailleet asuinrakennuksessa ja näky oli melkoinen sikolätti. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, niin pellot oli miinoitettu ja turmeltuneet sotatoimissa. Koita siinä sitten viljellä!

Infotauluun on tiivistetty oleellinen

Koska maatila vei enemmin rahaa kuin tuotti, niin elokuussa 1942 Kekkoset laittoivat pillit pussiin ja möivät tilan pois. Jatkosodan jälkeen samat 4 hehtaaria maata jäivät taas Suomen puolelle ja vaihtoivat omistajaa muutamaan kertaan, mutta aina niistä puhuttiin Kekkosen peltoina. Vaikka omistajuus oli lakannut, niin muisto jäi, kuten Vahvialan kuntakin. Vahviala jäi lyhyttä kaistaletta lukuunottamatta Neuvostoliitolle ja loput liitettiin muihin kuntiin. Nyt alueet kuuluvat Lappeenrantaan. 

Hienona eleenä Vahviala-säätiö, Vahviala-seura sekä maa-alueen nykyisin omistava Raine Kälviäinen päättivät kunnioittaa Kekkosen muistoa ja paljastivat 7.8.2021 hienon infotaulun entisen presidenttiparin maanomistajuudesta. Vahviala-seuran puheenjohtaja Juha Henrikssonin sanoin: "Meille opastaulu on tärkeä, koska se on kiinnekohta 100 vuotta sitten perustettuun Vahvialan kuntaan. Kaikki vahvialaiset muistavat, että meidän presidenttimme on omistanut siellä tilan" 

Opastaulu on Lappeenrannassa osoitteessa Hiivaniementie 216

PS. Willimies asettuu taas paikalleen odottelemaan uusia kohteita, joita on jonkin verran tiedossakin. Ennen kuin uusista kohteista kirjoittelen, niin olen toivottavasti tehnyt monia hienoja tekoja minimalistina. Ajattelin näet hävittää melkoisen kasan turhia tavaroita ja muutenkin elää nuukasti. Kenties jopa aloitan tupakkalakon, jotta siltäkin osin rahaa sekä ympäristöä pelastuu.....

Palataan asiaan blogin tiimoilta keväällä 2022. Siihen mennessä on toki tulossa jokunen päivitys vanhoihin juttuihin ja verkot on myös vetämässä itärajan takana, jos vaikka sieltä putkahtaisi uusia kohteitakin paikallisten kontaktien avulla?

Hyvää ja ennen kaikkea turvallista joulua sekä vuotta 2022

T. Willimies

Taipalsaari / Ilkonsaaren skiitat

Tämän sunnuntain kohde on sellainen, missä Willimies on käynyt viimeksi kaiketi kolmisenkymmentä vuotta takaperin. Varmaan olisi tullut tässä blogivuosina käytyä, jos omistaisin veneen, mutta kun en omista. Niinpä taas kerran piti käyttää hyväkseni kolmea henkilöä, joista kaksi on työkavereitani ja kolmas parhaan kaverini poika. Hienoa, että päätitte käydä tänäkin syksynä Ilkon saaressa. Heidän kuvistaan sain siten koostettua hyvät kuvat tähän kirjoitukseen. Kiitos siis vielä kerran Niko Pylkkänen, Marko Karttunen ja Catharina Moisio. Julkaisen nimenne näin, koska en enää muista kuka teistä lähetti minkäkin kuvan.....

Kukapa uskoisi, että Lappeenrannan naapurikunnan Taipalsaaren alueelta löytyy kokonainen saari täynnä ortodoksien skiittoja, jotka käsittääkseni ovat isompien luostareiden "sivukonttoreita". Voin toki olla pahasti väärässäkin, koska nämä uskonasiat eivät ole olleet elämässäni ihan päällimmäisenä tähän asti.  

Ilkon saari on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistama saari Taipalsaarella. Saari on muuttunut huimasti niistä ajoista, jolloin saari oli vähän erilaisten virkistysviikonloppujen kohteena. Nykyisin pitkällä vuokrasopimuksella säätiölle siirtynyt saari on täynnä skiittoja, tsasounia ja kappeleita, joissa kävijä voi hiljentyä. Aiemminhan paikalla keskityttiin enempi metelöintiin....

Nykyisin Ilkonsaari on "skiittasaari". Siellä sijaitsee  kolme tsasounaa ja kaksi pientä kirkkoa. Saaren pohjoisimpaan osaan on pystytetty tsasounat Petsamon luostarin, Konevitsan luostarin ja Valamon luostarin "skiitoiksi". Skiittojen alkuperäinen ajatus idän kirkon piirissä oli, että niihin pystyi menemään hiljentymään ja monissa niissä asuikin erakkomunkki. Useasti ne myös laajenivat suosion myötä itsenäisiksi luostareiksi.

Mistä sitten sai alkunsa Ilkonsaaren muuttaminen skiittasaareksi? Tietysti siihen tarvittiin Saimaan taikaa ja visio, jota Athos-vuoren Pyhän Andreaksen luostarin johtaja, arkkimandriitta Efraim innostuneesti kannatti Valamon kansanopiston entisen lehtorin, teologian tohtori Hannu Pöyhönen esittäessä visionsa risteilyllä Ilkonselällä toukokuussa 2006. Efrain rohkaisi ryhtymään sanoista tekoihin ja kehittämään edelleen ajatusta Skiittasaaresta.  Lopulta Ilkonsaari vihittiin Skiittasaareksi 25.5.2009.

Ilkonsaaren siunaamisen Skiittasaareksi toimitti arkkimandriitta Efraim kreikkalaisen seurueensa ja oman papistomme avustamana. Tilaisuudessa oli läsnä runsaasti kutsuvieraita, yhdistyksen jäseniä sekä median edustajia. Arkkimandriitta Efraim myös siunasi pyhitetyllä vedellä kolmen ensimmäisen tsasounan rakennuspaikat.

Jokainen skiitta on kopio jostain luostarista, tosin pienoiskoossa. Ne ovat kaikille avoimet, joka vain pääsee saarelle. 

Staraja Ladoga Suurmarttyyri Georgioksen kappeli

Sisäkuva petsamolaisesta tsasounasta

Valitettavasti tämän skiitan ulkokuva puuttuu

Kohteena tämä Skiittasaari on enemmän kuin mielenkiintoinen ja pitäneepä itsekin piipahtaa tuolla vaikkapa omalla kanootilla ensi suvena. Jos kiinnostuit paikasta, niin kannattaa lukaista tarkemmin paikasta täältä.

Lappeenranta / Ylämaan raja-asemat

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja hitto, sehän on jo huomenna. Tänä syksynä on näet riittänyt kaikenlaista kiirettä ja häppeningiä, joten joskus tuo ajantaju hämärtyy. Mielessäni on jo kauan pyörinyt koulujen joululoma ja senalkamispäivään kaavailemani blogin miljoonabileet. Samalla voisi tuota omaa ikääntymistäkin vähän juhlistaa vaikka ikä nyt onkin pelkkiä numeroita. Tarkoitus on myös samaan päivään niputtaa tältä erää viimeinen uuden kohteen esittely. Päivämäärä on siis 22.12.2021, jolloin ilmestyy viimeinen Willimiehen jorina tältä erää. Jos jotakuta kiinnostaa, niin aion jatkaa ensi keväänä....

Väkevälän entinen rajavartioasema

Vaan nyt Ylämaan kohteiden esittely jatkuu ja tällä kertaa jopa kaksi yhdellä kertaa! Molemmat kohteet ovat entisiä valtion rajavartiolaitoksen kiinteistöjä, jotka ovat toimineet itäistä rajaamme turvaamassa. Molempien toiminta on jo lakannut, koska alueella on ilmeisesti panostettu sähköiseen vartiointiin kameroiden sekä muiden huipputeknisten laitteiden avulla. Niitä kuuluisia säästöjä on siis tullut....

Leinon entinen rajavartioasema 

Rannan mökkikylä oli hiljainen....

Molemmat kiinteistöt, Leinon ja Väkevälän raja-asemat, on myyty ja Leinossa sijaitsee apartmenthotelli tai joku muu vastaava, mutta hiljaista oli lokakuussa. Lieneekö muidenkin kuukausien aikana? Väkevälän entinen raja-asema lienee Ylämaan rajakillan omistuksessa, mutta ei minulla ole tuosta varmaa tietoa. Harmillisesti mumpikin paikka oli autio paikalla vierailessani, joten paikallistietämystä ei ollut tarjolla.

Molempiin taloihin on kuitenkin kiinnitetty muistolaatta kaakkois-Suomen rajavartioston ja - rajamieskillan toimesta kertomaan rakennusten sotaisesta historiasta.   

Hyvää itsenäisyyspäivää