lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kotka / VPK:n talon muistolaatat

Ruotsinsalmenkadulla sijaitsee vanha rakennus, joka paljastuu Kotkan VPK:n käytttämiksi tiloiksi. Hyväkuntoinen ja - ryhtinen rakennus näyttää upealta. Se onkin remontoitu museoviraston laatimien ohjeiden mukaan muutamia vuosia takaperin. Samalla pitkien raaputustalkoiden ansiosta se sai takaisin oman alkuperäisen kermanvärin. On todellakin todella komea rakennus ja ikääkin sillä on, koska se on rakennettu vuonna 1889. Ilmankos paloaseman autotallin pariovet näyttävät kapeilta, koska lienevät suunniteltu hevosvetoisille kärreille?
Kotkan VPK:n talo alkuperäisessä värissään

Aikoinaan VPK-aate oli merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa ja se näkyy myöskin rakennuksen seinissä. Seinään on näet kiinnitetty kolme muistolaattaa kertomaan rakennuksen merkittävyydestä kotkalaisessa elämänkulussa 1800-luvun loppupuolella. Taloahan on käytetty kaikenlaiseen aktiiviseen yhdistystoimintaan, koska VPK aloitti toimintansa jo vuonna 1876. Ilmeisesti paikalla oli ennen tätä nykyistä rakennusta myös vanhempi VPK:n talo, koska tällä kyseisellä paikalla on perustettu muistolaatan mukaan 9.12.1888 Kotkan ensimmäinen työväenyhdistys. Nykyinen talohan valmistui vasta seuraavana vuonna. Toki perustamiskokous on voitu pitää myös keskeneräisessä rakennuksessa...
VPK-talon seinään kiinnitetyt kolme muistolaattaa

Toinen merkittävä tapaus oli 26.12.1899, jolloin VPK:n rakennukseen kokoontui viitisenkymmentä miestä perustamaan paikkakunnalle omaa urheiluseuraa. Kotkassa oli jo aiemmin pidetty esim. hiihtokilpailuita, joten pitihän se oma seurakin saada aikaiseksi. Samassa perustamiskokouksessa seura sai nimekseen Kotkan Into, millä nimellä se toimii yhä vieläkin. 

Vaikka VPK-talon seinä on täynnä näitä muistolaattoja, niin yhtään mainintaa niiden paljastustilaisuuksista en onnistunut löytämään. Tuskin kuitenkaan hirveän pahasti veikkaukseni menee metsään, jos oletan kaikkien laattojen tulleen kiinnitetyiksi tapahtuman 100-vuotis historian kunniaksi. Viisaammat avustakoot minua oikeilla tiedoilla....

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kotka / Haukkavuoren näköalatornin muistolaatat

No niin, nyt se selvisi! Minulla on näet liput poitsun kanssa Pietarissa 3.7 pelattavaan neljännesvälieräotteluun ja joukkueet ovat näköjään Ruotsi sekä Sveitsi. Ei ihan mitä etukäteen toivottiin, koska toiveena oli Saksa vs. Brasilia... No, laitamme kuitenkin keltaista paitaa päälle ja aiomme olla Ruotsin puolella matsissa. Eiköhän 67000 ihmisen joukosta löydy muutama muukin Ruotsin kannattaja?
Haukkavuoren näköalatorni

Koska edessä on taas pakollinen tauko julkaisuiden suhteen, ellen kerkiä tässä starttia ennen kirjoitella noita reserviin, niin julkaistaan nyt ainakin tämä vielä... Kyseessä on Kotkassa sijaitseva nykyisin näköalatornina sijaitseva Haukkavuori. Tämä alunperin vuonna 1920 vesitorniksi rakennettu yli 70 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava rakennus on elinkaarensa aikana toiinut muissakin tehtävissä kuin vedenjakelijana janoisille kotkalaisille.
Ilmavalvontalottien muistolaatta

Täältä arkkitehti Jussi Paatelan suunnitteleman tornin huipulta näet valvottiin ilmatilaa lottien toimesta sotavuosina. Muistolaatta tästä tapahtumasta onkin kiinnitetty Haukkavuoren näköalatornin seinään Karhulan soroptimistiklubin, Kotkan Liike- ja virkanaisten ja Kotkan Zontakerhon toimesta. Laatta kiinnitettiin paikalleen Suomen 75-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi vuonna 1992. Hieman jäin pohtimaan noita laatan vuosilukuja 1939-1942. Poistuivatko lotat tuon jälkeen Haukkavuorelta?
Sotilaspoikien ja Kotkan poikien yhteinen muistolaatta

Ehkä tämän mysteerin selvittää näkötornin ympärillä sijaitsevaan muuriin kiinnitetty toine nmuistolaatta. Se kertoo sotilaspoikajärjestön ja Kotkan poikien ottaneen vapaaehtoisesti vastuuta niin Kotkan kuin Haminankin ilmapuolustuksesta.Ehkä lotat vapautuivat muihin tärkeisiin tehtäviin? Tämän muistolaatan paljastamisvuotta en tiedä, mutta olisihan tuo kiva tietää....

torstai 28. kesäkuuta 2018

Kotka / Ruotsinsalmen taisteluissa hukkuneiden venäläisten merimiesten muistomerkki

Kotkan edustalla Ruotsinsalmessa käytiin vuosina 1789-1790 meritaisteluita Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä. Uponneita hylkyjä on vieläkin meren pohjassa muistona noista ajoista. Koska merenpohjaan jäi alusten lisäksi lukuisten merisotilaiden, niin ruotsalaisten kuin venäläistenkin merimiehiä, päätti Venäjän laivaston muistomerkkisäätiö tehdä aloitteen Kotkan kaupungille keväällä 1996 muistomerkin pystyttämiseksi meritaistelupaikkojen läheisyydestä ja mistä olisi suora näkyvyys Ruotsinsalmeen.

Kukkaseppelettä meren aalloille laskeva nainen

Anikushinin veistos sopii hyvin paikalleen

Patsas sopii hyvin Kuusisen saaren lounaiskärkeen

Kotkan kaupunki taustalla

Muistomerkki hukkuneille venäläisille merimiehille

Patsas on liki kolmemetrinen

Muistomerkin paikkaa varten pietarilaisen Baltic Memorial Societyn puheenjohtaja, amiraali Vladimir Samoilov ja Pietarin taideakatemian professori, akateemikko Mikhail Anikushin kävivät syksyllä Kotkassa katsastamassa sijoituspaikkaa muistomerkkiä varten. Paikaksi valikoitui Kuusisen saaren rantakallio lounaiskärjessä, mikä täytti taiteilijan ehdot. Lisäksi Mikhail Anikushin halusi teoksensa olevan osa luontoa ja että, se näyttäisi olleen paikalla ikuisesti. Mielestäni Anikushin on tässä onnistunutkin, vaikka mitä se nyt minä taiteesta ymmärtäisin....
Jalustana toimivaan kiveen on kiinnitetty kaksi laattaa

Lopulta tämä liki kolmimetrinen meren aalloille asettava pronssinen naispatsas paljastettiin 25.7.1998 ja sen vastaanotti tuolloinen kaupunginjohtaja Hannu Tapiola. Patsaan paljastuspuheen piti Pietarin varakuvernööri Stserbakov ja juhlapuheen piti hänen jälkeensä Venäjän laivaston muistomerkkisäätiön edustajana V.L.Aleksandrov. Rahoitus koko hankkeelle tuli Pietarin amiraliteetin telakalta.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kotka / Ravintola Kairo

Kukapa ei olisi kuullut puhuttavan ravintola Kairosta? Kyseessä lienee Suomen tunnetuin kapakka, mikä on luonut monille mielikuvan rähisevistä merimiehistä ja kapakkatappeluista aitoon villin lännen tyyliin. Pitävätkö nuo tuhannet tarinat paikkansa vai ei? Pakkohan se oli itsekin käydä paikan päällä, vaikka se tapahtuikin joskus 1990-luvulla. Elävästi mieleeni jäi, kuinka nuo omat oletukseni kokivat pettymyksen, koska kaikki oli enemmän kuin rauhallista. Onko näin kuitenkaan ollut aina ja mitä ravintola Kairon historia kertoo....

Kairon historia alkaa vuodesta 1879, jolloin Nikolai Fredricksen perusti Kotkan upeimman ravintolan. Sen nimikin jo kertoi, että kyseessä ei ollut mikä tahansa kapakka, koska se sai nimekseen Universal-Garden. Livemusiikista huolehti kokonaiset soittokunnat ja yksittäiset artistit. Paikka veti puoleensa ja maine alkoi kasvaa. Vuonna 1883 perustaja kuoli ja ravintola siirtyi Erik Blombergille, joka piti vuokralaisten tason korkeana iskulauseella "varattomien ei kannata vaivautua". Mainetta lisäsi myös rouva Wilborgin tytär, joka kauneudellaan houkutteli paikalle kotkalaisia nuoria miehiä ja ja muita naiskauneuden perään katsovia.
Kulttuurihistoriaa....ravintola Kairo

Toisenlaiset ajat olivat kuitenkin tulossa. Vuosisadan vaihteessa taloon muutti Pelastusarneija, joka majaili siellä vuoteen 1906 saakka. Seuraavana vuonna ravintola aukesi uudelleen, mutta tällä kertaa raittiusravintolana. Lienee ollut pieni shokki! Tämän vaiheen jälkeen alkoi ravintolan kultakausi, misltä ajalta lukuisat kertomukset tulevat. Kieltolain aikana paikka toimi suursaarelaisten välittämän spriin myyntipaikkana ja "kova tee" oli tuon ajan hittijuoma. Kieltolaki kuitenkin lakkasi 5.4.1932 ja sen jälkeen osoitteessa Kirkkokatu 10 avattiin ravintola Kairo.

Alkuhuuman jälkeen anniskeluoikeuksia rajoitettiin, mutta omistaja Anna Koskinen sai ylipuhuttua viranomaiset ja näin väkevät juomat palasivat Kairoon merimiesten iloksi. Merimiesten rahoilla Kairo kesti pystyssä, koska merimiehet halusivat tuhlata meriltä ansaitsemiaan rahoja. Lisäksi Kairosta muodostui laivatyttöjen vakituinen iskupaikka, mikä osaltaan loi paikalle huonon maineen.
Kairon sisäänkäynti

Nykyisin Kairo toimii vuonna 1938 rakennetussa kiinteistössä, joka ei ole monenkaan mielestä kaunis. Sen sijaan sen kulttuuriarvoa ei voi kieltää. Paikalla kannattaa ehdottomasti piipahtaa. MInäkin aion varmasti vierailla paikalla vielä joku kerta. Onhan sen nykytunnelmaa päästävä aistimaan....

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Kotka / Höyterin kalmisto

Joskus kesällä 2016 Willimies ladyineen oli kuvausreissulla Kotkassa ja pitkän päivän viimeiseksi kohteeksi jäi Höyterin kalmisto. Pitkän päivän jälkeen paukut ei enää riittäneet tutkia tätä aluetta kokonaisuudessaan, joten ehkä käymme tutustumassa siihen kenties myöhemmin vielä uudestaankin? Toki blogin kohdealueella on vielä paljon paikkoja, joissa pitäisi käydä, joten voihan se olla ettemme koskaan palaa Höyterin kalmistoalueelle...
Yksi hiidenkiukaista....on siinä melkoisesti kiviä!

Mikä tämä paikka sitten oikein on? Kyseessä on Kotkan Östringinlahden pohjukassa sijaitseva alue, missä on lukuisia pronssikautisia kiviröykkiöitä. Kokonaisuudessaan alueella on röykkiöitä melkoisesti. Täältä löytyy 13 hiidenkiuasta, suorakaiteen mallinen kivilatomus ja neljä todennäköisesti laivalatomusta, mutta asia ei ole ilmeisesti aivan selvä. Sijainniltaan osa sijaitsee nykyisin korkealla kalliolla, mutta pronssikaudella 1500-500 eaa ne ovat sijainneet rantaviivan läheisyydessä. Niiltä onkin ollut hyvä näkyvyys merelle ja päinvastoin. 
Tätä laattaa kannattaa uskoa

Willilady katselee meren suuntaan

3000 vuotta ei ole saanut kiviä vielä kokonaisuudessaan sammaloitumaan

Kohteemme oli aivan tien laidassa

Aluetta on tutkittu vuodesta 1947 lähtien ja aluetta on myös siistitty vuosien saatossa. Silti me onnistuimme osumaan tienvieressä sijaitsevalla hiidenkiukaalle, joka oli melkoisen ryteikön keskellä. Koska näissä tutkimuksissa löytyi ihmisen luita, niin paikka pääteltiin kalmistoksi. Tutkimuksissa on myös löydetty yhdestä kenties jo vuosisatoja takaperin ryöstetystä haudasta pronssinen nappi, mikä oli ilmeisesti jäänyt ryöstäjiltä huomaamatta. Nappi viittasi Tanskan suuntaan, mutta on voinut kulkeutua muutenkin Suomen alueelle. Kauppaahan on aina käyty...

Alue on valtakunnallisesti merkittävä muinaisjäännöskohde ja mielestäni tutustumisen arvoinen meille kaikille

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kotka / Syntymä

Tänään luvassa jotain vekkulia! Yleensä muistomerkkien muodot ovat neliskanttiset, mutta onneksi edes patsaissa päästään käyttämään erilaisia muotoja. Tällä kertaa esittelyvuorossa on oikein munanmuotoinen patsas! Tähänkin minulla oli aikoinani tallessa Kotkan sanomien artikkeli, missä kerrottiin Syntymä-nimisen patsaan syntyhistoria, mutta artikkeli on näköjään sanomalehden maksumuurin takana nykyisin, joten minähän en aio siitä maksaa...
Syntymäpatsas

Kyseessä on kuitenkin veikeä Matti Tommolan patsas, joka sijaitsee Kotkan Karhulan terveyskeskuksen edessä. Siihen en osaa sanoa mitään, että onko kyseillä paikalla synnytysosastoa vai ei, mutta sehän sopisi oikein hienosti tämän munan/syntymän ajatusmalliin. Kaikesta huolimatta tämä patsas on herättänyt hilpeyttä takuulla monissa terveysasemalla vierailleiden mielissä. Onhan se ollut paikalla jo vuodesta 2006 lähtien.
Matti Tommolan "Syntymä"

Laatta on vähän kärsinyt 


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotka / Kadonneiden muistolle

Tänään olemme vielä Kotkan Parikan hautausmaalla. Sieltä on vielä yksi muistomerkki esittelemättä. Aluksi en tätä edes aikonut esitelläkään, koska lähes vastaavia löytyy kaikilta hautausmailta. Kyseessä on näet Kotkan seurakunnan pystyttämä muistomerkki, mikä on pystytetty muualle haudattujen muistolle. Tällaisia löytyy siis joka paikasta...

Yksi mielenkiintoinen lisä tässä Parikan hautausmaan muistomerkissä kuitenkin on. Se on kolmiosainen, missä jokainen ryhmä on saanut oman muistoristinsä, vaikka altari onkin kaikille yhteinen. Nuo kolme ryhmää ovat: Aikojen saatossa haudattujen muistolle, muualle haudattujen muistolle ja kadonneitten muistolle. Etenkin näistä viimeisin kiinnitti huomioni.
Muistopaikka kadonneille etc.

Suomi on aina ollut ja on etenkin nykyisin yhteiskunta, missä kaikki kirjataan ylös. Siksi kadonneitten kohtalo jäi minua mietityttämään. Millaisissa tilanteissa ihmiset katoavat? Lopuksi kun kävin asiaa pohtimaan, niin itsenäisyytemmekin aikana on ollut monia tilanteita, joissa ihmiset ovat kadonneet ikiajoiksi. Sotavuodet 1918 ja 1939-1945 veivät monilta puolison, isän, äidin tai muun läheisen, jonka kohtalona oli jäädä kadoksiin taistulutantereille. 

Onhan tämä ihan hieno ele, joten ansaitsee oman julkaisunsa vaikken muistomerkistä mitään osaa sanoakaan....

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kotka / Meren syliin jääneet

Lappeenrantalaisena Saimaa on minulle rakas, enkä aina osaa ajatella kuinka vaarallista vesillä liikkuminen voikaan olla. Olen itsekin ollut pari kertaa melkoisessa myräkässä Saimaalla, mutta aina kuitenkin kotirantaan selviytynyt. Kerran olin myös helvetillisessä merenkäynnissä Kotkan ja sen edustalla sijaitsevan Haapasaaren välillä ja osaan kyllä edes hivenen aavistaa, miksi ihmisiä ja aluksia uppoaa merien pohjaan. Luonto osaa joskus näyttää oman voimansa toden teolla.
Meren syliin jääneet

Toisen epäonni voi olla apuna vaikkapa meriarkeologiassa ja parempien alusten suunnittelussa, mutta inhimillistä hätää ja kuolemaa se ei voi enää estää jälkikäteen. Toki seuraavia merellä kulkevia se auttaa, mutta ilmeisesti aluksia tulee uppoamaan jatkossakin vaikka niistä tehtäisiin kuinka hyviä tahansa?
Muistomerkki

Kuvastanee purjeita ja reipasta tuulta

ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat(Ilmestyskirja 20:13)

Kotka on kuitenkin merikaupunki ja ihmiset ovat kulkeneet ammoisista ajoista lähtien merellä joko liikkumisen tai elannon takia. Se onkin tarkoittanut kuolemantapauksia ja alusten uppoamisia. Niinpä Kotkan ja Langinkosken seurakunnat ovat yhdistäneet voimansa ja pystyttäneet Parikan hautausmaalle Meren syliin jääneiden seurakuntalaisten muistokiven. Hieno ajatus ja toivottavasti ainakaan tänä juhannuksena ei tule uusia muisteltavia. Ollaan kunnolla siellä merellä...

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kotka / Tiutinen II

Willimies pitää nykytekniikasta, mutta tuohan sekin elämään omat ongelmansa. Viime suvi meni moottoripyörän ollessa levällään ja nyt meni alkukesä oman auton kanssa puuhastellessa. Kaikki omaisuuteni tuntuu hajoavan pikkuhiljaa käsiini, mutta onneksi sentään ne on saatu vielä harsittua kasaan, joten pääsen moottorivoimalla eteenpäin. Mikään ei ole sentään räjähtänyt allani, kuten Kotkassa taannoin pääsi tapahtumaan....

Hautausmaat ovat paikkoja, joissa voi törmätä mitä erikoisimpiin muistomerkkeihin. Tämän päiväinen kohteemme on tällainen. Se on myös surullinen esimerkki, mitä pahimmillaan voi sattua, kun kaikki menee pieleen... siitä todistaa 24 nimeä hautamuistomerkin kyljissä. Kyseessä on 14.11.1924 uponneen höyrylaiva Tiutinen II uppoamisen mukana kuolleiden hautamuistomerkistä.
Tiutinen II hautamuistomerkki

Kyseinen alus rakennettiin 1890 Turussa ja sen koko oli 51,5 x 12 jalkaa. Tällöin aluksen nimi oli S/S Runsala ja se toimi Turun paikallis- ja saaristoliikenteessä. Jatkossa alus myytiin moneen kertaan, kunnes kotkalainen Tiutisen Maito-Osuuskunta osti sen maaliskuussa 1924 haminalaiselta laivurilta. Alus hankittiin kuljettamaan henkilöitä ja tavaraa Tiutisen saaren ja Kotkan välillä. Samalla alus kastettiin uudella nimellä Tiutinen II.

Jotain kuitenkin meni aluksen höyrykattilassa pahasti pieleen, koska ollessaan matkalla Kotkasta Tiutiseen, se räjähti ja painui pohjaan. Aluksen mukana menehtyi 24 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Osa sentään onnistui hyisessä marraskuun kelissä pelastumaan, koska aluksessa oli räjähdyshetkellä 65 henkilöä. 
Räjähdyksen uhrien nimilistaa....

taustapuolella toinen tusina....

Muutama päivä räjähdyksen jälkeen alus nostettiin maihin ja tuolloin todettiin sen pohjan kadonneen kokonaisuudessaan ja laivan kylkien olevan vain reunoista kiinni toisistaan. Räjähdys on siis ollut melkoinen. 

Muistomerkin pystyttäjästä en osaa sanoa mitään, mutta veikkaan Tiutisen Maito-Osuuskunnan maksaneen kunniavelkaa onnettomuuden uhreille? Lisätietoja otetaan mieluusti vastaan!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Kotka / Vapaa-ajattelijoiden hautausmaa

Willimies ei kuulu kirkkoon, eikä mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen ryhmään. Otin vapauden ajatella omilla aivoillani ja tein jo vuosia takaperin kyseisen ratkaisun. Missään vaiheessa en ole katunut, mutta muutaman kerran on hädän hetkellä käynyt mielessä, ettei se kai olisi pahitteeksi saada apua tai ainakin toivoa jostain korkeuksista. Lieneekö ikääntyminen alkanut pehmittämään päätäni?
Vapaa-ajattelijoiden hautausmaan portti

Laatta portin pielessä kertoo paikasta

Kotkassa on vuosikymmenien aikana ollut lukuisia vapaa-ajattelijoita

Kotkassa sen sijaan on kaltaisilleni ihmisille perustettu aikoinaan jopa oma hautausmaa! Vuonna 1929 perustettu Kotkan vapaa-ajattelijat ry ylläpitää omaa tunnustuksetonta hautausmaata Kotkan Parikalla. Tänne ei kukaan saa pystyttää minkäänlaista uskonnollisia symboleja. Kyseinen hautausmaa on tarkoitettu ainoastaan uskonnottomille tai uskontokuntiin kuulumattomille vainajille. 
Ajatuksen vapauden puolesta

Alue on komea

Olen täsmälleen samaa mieltä....

Vapaa-ajattelijoiden katsomuksellinen perusta on tieteeseen perustuva uskonnoton todellisuuskäsitys. En ole vastaavaan törmännyt retkilläni, mutta ajatushan on aivan hemmetin hieno. Vielä kun hautausmaalle on yhdistyksen toimesta pystytetty oma muistomerkki, niin olen liki valmis ryhtymään jäseneksi....no, pitääköhän olla kotkalainen? Se olisi jo vähän liikaa pyydetty etelä-karjalaiselta. 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kotka / Hans Gutzeitin patsas

Aikamoinen urheilumatka takana Laatokan Karjalaan. Mukava reissuhan tuo oli, mutta samalla myös hemmetin rankka ilmastoimattomalla Lada Nivalla. Onneksi selvittiin ilman pahempia haavereita ja jokunen monumenttikin saatiin kuvattua. Sehän se kaiketi olikin matkan perimmäinen tarkoituskin. Toki toverillinen yhdessäolo Karjalan luonnon rauhassa oli myös yksi kestävistä teemoistamme. Se mitä saimme aikaiseksi, olisi tarkoitus julkaista vielä tämän kesän aikana matkakertomuksena täällä blogissa, kunhan ensin mietin, että tarjoaisinko kertomusta jollekin lehdelle palkkiota vastaan...
Hans Gutzeitin muistomerkki

Paikallinen pursiseuran rakennus

Gutzeit ja Naja reliefissä

Aikamoinen sälli oli myös Norjasta Kotkaan muuttanut Hans Gutzeit, joka laittoi aikanaan vauhtia Kotkan talouselämään perustamalla ison höyrysahan. Eihän se ensimmäinen ollut, mutta tästähän seurasi jotain suurta, kuten lukuisten fuusioiden kautta kasvanut nykyjälkeläinen Stora Enso nimelläänkin kertoo. Vaan mitä muuta Hans Gutzeit sai aikaan?
Laatta taustapuolella

Ilmeisesti norjalaisena Gutzeit oli saanut kipinän purjehtimiseen jo äidinmaidossaan, koska heti Kotkaan saapuessaan hän hankki uuden kilpakäyttöön tarkoitetun purjeveneen, Najan. Tämän veneen kilpailumatkoista katsotaan purjehduskilpailuiden alkaneen kotkan alueella ja ne huipentuivat 1888 Kotkan pursiseuran perustamiseen. Ilmeisesti Gutzeit oli seuraa perustamassa, koska purjehdusseura on oikein patsaan pystyttänyt vuonna 1999 tälle merkittävälle miehelle paikallisen pursiseuran edustalle.
Lähikuva

Patsaan suunnitteli ja toteutti Markku Hirvelä. Sponsorit ja muut tukijat selviävät valokuvista.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kotka / Here ends Europe

Koska olen palailemassa takaisin täältä Jumalan selän takaa Aunuksen Karjalasta, niin mieleeni juolahti, että tässähän liikutaan melkein Euroopan rajamailla. No, Uralille on toki matkaa aivan saakelisti vielä, mutta kyllähän nämä tietyt alueet ovat olleet melkoisen syrjäisiä. Ajoittain ei näe muuta kuin miljardittain itikoita, joten ei kait se ole ihme ettei ihmisiin törmää...
Näkymä Kotkan suunnasta etelään

Euroopan rajalla

Kotkassakin on ilmeisesti sama tunnelma Euroopan rajalla asumisesta, koska erään rantakallion päälle on pystytetty muistomerkki, no ainakin muistokivi, tärkeälle asialle. Kiveen kiinnitetty laatta kertoo koruttomasti: "Here ends Europe". Kukaan ei tunnu tietävän kivestä yhtään mitään, koska keskustelupalstoillakin olen törmännyt uteluihin kiven alkuperästä.
Tähän päättyy Eurooppa

Laatta

Willilady lienee Aasian puolella

Toivomukseni olisikin, että joku paikallinen tietäjä paljastaisi kiven alkuperän. Kuka sen on tehnyt ja miksi? Paljastuspäiväkin olisi kiva saada tietoon....

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kotka / Kaivo

Päivitykset Laatokan Karjalan reissun aikana tapahtuvat ajastetun toiminnon kautta. Kaiketi juuri tällä hetkellä olen siirtymässä Lada Nivalla Suojärveltä kohti Aunuksen Karjalan Tuulosta. Tokihan reissussa on voinut tulla jokunen muuttujakin, mutta kertoilen sitten enempi kun palajan kotio!
Yleinen kaivo

Vaikka Willimies onkin oluen vannoutunut ystävä, niin kyllähän vesi kuitenkin on juomista tärkein. Ilman päivittäistä vesiannosta ei vaan selviä elämästä hengissä. Siksi kaiketi tulevaisuudessa vesi öljyä useammin tulee olemaan riitojen ja pahimmillaan sotien alku. Meillä suomalaisilla tätä raikasta ja puhdasta nestettä on vaikka muille jakaa, kuten uttilaiset aikoinaan päättivät alkaa myydä vettä janoisille kotkalaisille.
Hankkeen muistolaatta

Kymenlaakson alueella aloitettiin pohjavesitutkimukset 1983 ja ne saatiin päätökseen 1992, jolloin Uttiin valmistui upouusi tekopohjavesilaitos tuottamaan vettä etelä-Kymenlaaksolle. Vesi tuodaan Kotkaan ja Vehkalahdelle(nykyisen Hamina) 70cm halkaisijaltaan olevallaputkella. Pituuttakin putkella on 60 kilometriä, joten ihan pienestä projektista ei ollut kyse! Vesimääräkin on hulppeat 40000kuutiometriä vuorokaudessa, joten kyllähän tuosta vettä riittää ihan kohtuullisesti kaikille janoisille!

Aikanaan kun hanke päättyi 1992, niin Kotkan torin kulmaukseen pystytettiin vanhan mallinen yleinen kaivo, joka kunnioittaa hankkeen massiivisuutta ja kertoo kotkalaisille hankkeen speksit. Kaivo ja laatta sen kyljessä paljastettiin 30.9.1992

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kotka / Norjalaispytingit

Kokeillanpas tänään jotain uutta! Koska itse olen tällä hetkellä matkalla kohti Laatokan Karjalan Suojärveä, niin testaanpa samalla jotain uutta. Kokeilen näet ensimmäistä kertaa julkaisun ajastusta. Onnistuuko vai ei, niin 15.6 olen itsekin viisaampi. Joka tapauksessa tämän jutun kirjoitin 13.6 aamupäivällä, joten toivottavasti onnistuu...

Vaikka Suojärvelle itikoitten piinaamaksi olenkin menossa, niin kohde tulee kuitenkin Kotkasta. Tällä kertaa esittelyssä ovat Kotkan vanhimmat, vieläkin asuinkäytössä olevat talot, niin sanotut Norskan kasarmit eli norjalaispytingit. Nämä kaksi nykyaikaan säästynyttä kasarmia rakennettiin 1872 norjalaisen Hans Gutzeitin perustaman Norjan sahan työntekijöiden asunnoiksi. Nykyaikaan niistä on säästynyt kaksi, Kirkko- ja Herrainpytinki, mutta aikoinaan niitä oli enemmänkin.
Norjalaispytinki


Nykyisin alue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja rakennukset kunnostettiin 1997. Samaan hötäkkään Adolfsenin sukuseura teki aloitteen Kotkan kaupungille, missä kunnioitettaisiin Kotkaan muuttaneita norjalaisia työläisiä. Niinpä muistomerkkiprojekti huipentuikin Norjalaispytinkeihin kiinnitettyyn muistolaattaan, joka paljastettiin rakennusten peruskorjausten lopuksi 26.7.1997. Nämä Norjasta muuttaneet saha-alan ammattilaiset ovatkin muistolaattansa ansainneet, koska he laittoivat teollisuutemme kehityksen liikkeelle.
Muistolaatta

Vaikka useimmat norskit muuttivatkin takaisin kotimaahansa, niin jotkut heistä jäivät silti Suomeen. Polveutuupa jopa presidenttimme Martti Ahtisaari näistä siirtolaisista, joten heidän vaikutuksensa jatkuu vieläkin....