torstai 31. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Kentälle jääneet lappeelaiset


Kentälle jääneet lappeelaiset muistokivi


Ei mahda mitään. Kiirettä on riittänyt koko viikolle ja se on ikävä kyllä näkynyt tämän viikon postauksissa. Mutta periksi ei anneta, koska samalla linjalla jatketaan. Tietysti onhan nämäkin kohteet joskus esiteltävä, joten miksipä ei sitten näin kiireessä? Eli tänään taas erittäin lyhyt postaus…tulee loma todella oikeaan paikkaan! Ajatukset on jo täysillä kesäisellä Suomenlahdella ja Haapasaaressa. Virveleihin on vaihdettu uudet siimat, auto tankattu ja tavarat odottavat lähtökäskyä olohuoneen nurkassa. Tulisipa jo lauantai!
Tämän päiväisen kohteen miehille seuraava lauantai ei saapunut koskaan. Esittelyvuorossa tällä kertaa Lappeenrannan sankarihautausmaalla oleva muistokivi talvisodassa kentälle jääneille lappeelaisille. Hautausmaan sisäänkäynnin vieressä sijaitsee heidän muistokivensä. Punagraniittiseen muistokiveen on kaiverrettu 54 miehen nimi, jotka eivät koskaan tulleet haudatuiksi omalle kotiseudulleen vaan jäivät taistelukentälle. Suomalaisten tapa tuoda kuolleet sotilaansa haudatuksi omalle paikkakunnalle oli ainutlaatuista maailmassa ja ansaitsee suuret kiitokset, kenen ajatus sitten alun perin olikaan. Valitettavasti nämä 54 sotilasta eivät päässeet kotiseutunsa multiin.

54 sotilasta, jotka jäivät taistelukentälle


Poikansa, isänsä tai aviomiehensä menettäneille suomalaisille menetys oli varmasti helpompi kestää, kun oli paikka jossa kokoontua kunnioittamaan vainajaa. Muiden sotaa käyneiden valtioiden kansalaisilla tällaista tilaisuutta ei ollut.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Paasikivenpuisto


Paasikivenpuisto Lappeenrannassa


No niin, tänään olen sitten onnistunut tekemään itseni kiireiseksi, vaikka ei ole mitään ihmeempää tekemistä. No aina joskus näinkin voi käydä. Lisäksi osan töistäni delegoin äidilleni. Tekosyynä käytin syytä, etten ole joulukuun jälkeen kerennyt ostaa uutta silitysrautaa rikki menneen tilalle. No vastapalveluksena pääsin siirtämään tunnin ajaksi huonekaluja. Kumpi mahtoikaan selvitä helpommalla?
Toisaalta tämän päivän kohde vaikuttaa muutenkin välikausipostaukselta, koska kohteesta ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Joskus nämäkin kohteet on esiteltävä, joten tänään kirjoitustyö ei paljoa rasita. Tästä tulee siis lyhin postaus ikinä! Tästä kohteesta emme nimittäin löytäneet mitään tietoa. Nyt onkin  viisaimmilla mahdollisuus auttaa epätietoista Willimieskolmikkoa.
Paasikivenpuisto sijaitsee virastotalon edustalla ja siitä merkiksi on pystytetty harmaagraniitista valmistettu pieni muistomerkki. Kertooko patsaan nimi edesmenneestä presidentti Paasikivestä vai onko nimi keksitty muuten vaan. Emme tiedä, sorry vaan!

Paasikivenpuisto virastotalon edustalla

tiistai 29. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Muuttolinnut*

Willimies ei tunnustaudu abstraktin taiteen ystäväksi. Tämä pronssinen patsas edustaa kyseistä tyyliä. Taannoin kun kuvasimme tämän kohteen, niin istuskelin läheisellä penkillä ja yritin saada aivoni ajattelemaan erilailla. En vaan onnistunut. En vieläkään hahmota patsaasta muuttolintuja, vaikka tiesin patsaan aiheen etukäteen. Jos en olisi tiennyt aihetta, niin olisin voinut mielikuvituksellani keksiä patsaalle muitakin aiheita.



Muuttolinnut


Niinpä niin, Muuttolinnut. Jouko Toiviaisen patsas sijaitsee Lappeenrannan kaupungintalon edustalla Kansalaistorilla. Sieltä jokainen voi käydä bongaamassa tämän vuonna 1983 paljastetun teoksen ja pohtia mielessäsi mitä se esittää!
Kerrottakoon lukijoille, että se tekijän mukaan kuvaa kotinsa menettäneitä karjalalaisia evakoita. Heidänhän oli kaksi kertaa lähdettävä pois omalta kotiseudultaan. Viimeisellä kerralla vuonna 1944 lopullisesti. Patsas kuvastaakin evakoiden taivalta muuttolintujen tavoin uuden elämän pariin vieraalle paikkakunnalle. Ei vaan aukea minulle, mutta todelliset taiteen ystävät löytävät takuulla teoksen kauneuden ja herkkyyden.

Muuttolinnut. Teos ja tekijä


Alun perin patsashanke kilpailutettiin ja voittajaa ei löytynyt, vaan voitto jaettiin. Muuttolinnut päätettiin sitten kuitenkin toteuttaa ja toisesta voittajateoksesta on kaupungintalossa pienoismalli. Pitänee käydä joskus kurkkaamassa.

Päivitys: Soli Pertun näkemys Muuttolinnuista. En olekaan ajatuksineni yksin...

maanantai 28. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Saimaan linna

Tänään on viikon kiireisin päivä ja se näkyy tämänpäiväisessä postauksessa. Lauantaina Willimiehen pitäisi kirmata kesälaitumille ja tekemättömiä töitä on vielä aivan hemmetisti. Tällä kertaa arvotan muut työt blogikirjoittamisen edelle. Varmistan tällä ettei töitä jää rästiin.
Siksipä vuorossa on melkoisen lyhyt esittely. Toisaalta, eipä minulla tästä kohteesta sen kummempaa kerrottavaa olisi muutenkaan. Joten faktat tiskiin ja töihin!
Tämän päiväisen kohteen nimi on Saimaan linna. Kyseessä on Lappeenrannan ensimmäinen  kivestä tehty asuinkerrostalo. Nimi kuvastaa erinomaisesti Lappeenrantaan kiinteästi kuuluvaa Saimaata. Valmistuessaan vuonna 1938 tämä Arvo Muroman suunnittelema rakennus on kaupunkilaisten silmissä tuntunut varmaankin linnalta. Nauhamaisine ikkunoineen, pyöristettyine parvekkeineen ja neliskulmaisilla erkkereillä  varustettuna rakennus on hyvä esimerkki funktionalismista (funkkis).
Nykyisin rakennuksen pohjakerroksessa on liikehuoneistoja ja neljä ylintä kerrosta ovat asuinhuoneistoina.

Saimaan linna Lappeenrannan keskustassa
Vielä tähän loppuun vähän tilastotietoja blogista. Tämä Saimaan linna kirjoitus on blogin kirjoitus nro 60. Koko blogin aikana kävijöitä on ollut yli 4000 ja kaukaisimmat lukijat ovat Intiasta, Indonesiasta ja Panamasta. Toivottavasti ovat tulossa Lappeenrantaan lomalle. Kielimuuri meidän välillämme on takuulla, mutta toivottavasti edes kuvat ovat kertoneet lukijoille jotain kauniista kaupungistamme.
Kiitokset siis kaikille lukijoille. Blogisivustolle voi myös liittyä ja siellä on kommentointi mahdollisuuskin. Käyttäkää niitä hyödyksenne tai liittykää Willimiehen jäljillä Facebook sivustoon, niin kestätte ajan tasalla Willimiehen liikkeistä.
T.Willimies

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Valkoisten muistomerkki


Valkoisten muistomerkki Keskuspuistossa


Esittelyvuorossa Lappeenrannan ydinkeskustassa sijaitseva sisällissodassa kaatuneiden valkoisten sankaripatsas. Tämä muistomerkki on Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja pystytetty kunnianosoituksena sisällissodassa kaatuneille valkoisille sankarivainajille. Ilmari Wirkkala on myös suunnitellut jo aiemmin esittelemäni Lepolan hautausmaan.
Muistomerkki on harmaasta graniitista tehty ja sen keskellä olevan patsaan sivuilla on Karjalan ja Savon vaakunoilla varustetut sotaisat hahmot, joilla on vaakunalla varustetut kilvet suojanaan. Patsaan alaosasta löytyy teksti: ”Isänmaan ja kotiseudun puolesta”. Lisäksi patsaaseen on kaiverrettu 27 nimeä ja 3 tuntematonta. Tämä viittaa paikalle 7.5.1918 haudattuihin sankarivainajiin. Aluksi haudalla oli väliaikainen muistomerkki, kunnes nykyinen paljastettiin 19.9.1920.

Valkoisten muistomerkki Keskuspuistossa


Valkoisten sankarivainajien kunniaksi järjestettiin Lyseon salissa muistotilaisuus, minkä jälkeen heidän arkkunsa kannettiin surukulkueessa Lappeen kirkkoon. Täällä heidät siunattiin ja kuljetettiin kirkon lähelle kaivettuun joukkohautaan. Vainajien lukumäärästä on ristiriitaista tietoa, koska aluksi heitä piti olla 23 vainajaa, mutta sinne on ilmeisesti lisätty jälkikäteen vielä muutama vainaja. No asia ei sinänsä ole merkittävä, mutta uskoisin että joku aikalainen on kertonut Ilmari Wirkkalalle oikean lukumäärän nimineen. Totuus on vain hämärtynyt vuosien saatossa. Toisaalta tilanne myös kuvastaa aikakauden sekasortoisuutta.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Juoppojen kuja

Tänään Willimiehellä on ollut aamusta lähtien ruohoa potkurissa. Suuta kuivaa ja vesi on tällä kertaa ihan hyvää muuhunkin tarkoitukseen kuin veneen alle. Toisin sanoen eiliset iltamat iski halolla päähän. Lieneekin syytä ottaa käsittelyyn omiin tuntemuksiini liittyvä kohde. Esittelyvuorossa etelä-Karjalaisesta huumorista hupaisa esimerkki.

Lappeenrannan satamasta lähtee portaat Raastuvankadulle ja portaikko on saanut oman kadunnimen. No tässä nyt ei vielä mitään omituista, mutta kun joku koiranleuka on nimennyt sen Hyväntuulentieksi! Ai, että mitäs outoa tuossa on?

Hyväntuulentie Lappeenrannan satamassa


No vähänkin vanhemmat paikkakuntalaiset tuntevat portaikon nimellä Juoppojenkuja. Melkoinen muutos nimen suhteen. Muutenkaan en jaksa ymmärtää miksi tämä on nimetty Hyväntuulentieksi, koska portaat ovat melkoisen pitkät ja korkeuseroakin melkoisesti. Onneksi ovat sijoittaneet puolimatkaan penkin huonokuntoisille ja meille harvinaislaatuisesta yleisestä heikkoudesta kärsiville Willimiehille.
Lienee syytä tähän loppuun vähän kertoa Juoppojenkuja nimen alkuperästä. Se liittyy eilen esittelemääni Lagerstamin talon viinakauppa-aikoihin ja jo aiemmin esittelemääni Lappeenrannan panimoon. Molempien ympärillä kävi aukioloaikoina kova kuhina, kun janoiset hakivat olutta panimosta ja miestä väkevämpää anniskeluliikkeestä.

Juoppojen kuja


Juoppojenkujan alueelle kerääntyivät monet paikalliset nauttimaan kansalaisluottamusta ja jotkut jopa uupuivat tänne. Tästä nimitys Juoppojenkuja. Nuoriso tuskin on alkuperäisestä nimestä koskaan kuullut, mutta ainakin viime suvena, useampi kuin yksi kansakuntamme toivo yritti pitää portaikon alkuperäisen nimen mainetta yllä.  

perjantai 25. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Lagerstamin talo*

Tänään on vuorossa ns. Lagerstamin talo, joka sijaitsee Koulu- ja Kirkkokadun risteyksessä. Tämäkin talo edustaa Lappeenrannan keskustan harvoja jäänteitä puurakenteisesta keskusta-alueesta. Valitettavan monet puutalot purettiin Lappeenrannassa edistyksen nimissä 1960- ja 1970-lukujen aikana. Sama ilmiö näkyy myös muidenkin kaupunkiemme katukuvassa.


Tarkkaa rakentamisvuotta tälle talolle en pysty sanomaan, mutta sen on arvioitu olevan 1830- tai 1840-luvulta. On myös mahdollista, että vanhin osa olisi jopa vuodelta 1799. Eli kyseessä olisi yksi kaupunkimme vanhimpia rakennuksia. Sen takia rakennus on myös suojeltu asemakaavalla v. 1998. Hyvä näin!

Lagerstamin talo Lappeenrannan keskustassa
Taloa on laajennettu moneen eri otteeseen. Ensimmäinen laajennus tehtiin v.1875 ja toinen niinkin äkkiä kuin v. 1925. Viimeinen suurempi remontti tehtiin vuonna 1984. Se on oiva osoitus vanhasta ajasta, jolloin käyttötarkoituksen mukaan rakennukseen lisättiin uusia siipiosia, kun tarve niin vaati.

Rakennus  on nähnyt paljon historiansa aikana, koska siinä on toiminut vuosien varrella kauppapuoti, kellosepänliike ja Lappeenrannan kaupungin liikuntatoimisto. Unohtaa ei sovi myöskään rakennuksen kulttuurikautta 1924-1956, jolloin kaupunginkirjasto sijaitsi tässä rakennuksessa. Nykyisin tiloja käyttää Lappeenrannan kaupungin raittiustoimisto, mikä onkin melko koomista. Aikoinaan 1800-luvun loppupuolelta kieltolain alkamiseen asti talossa toimi Lappeenrannan kaupungin Anniskelu- ja Vähittäismyyntiliike eli suomeksi sanottuna viinakauppa. Mahtavatko nuo raittiusihmiset tietää talon menneisyydestä?

Willimies ei ole tässäkään talossa käynyt koskaan sisällä, mutta tuosta viinakaupasta juolahtikin mieleeni jotain. Ehtoolla onkin työpaikan TYKY-ilta(mat), joten huomista postausta kannattanee odotella vähän myöhemmällä kellonlyömällä.

Päivitys: Erinomaisesta Yle Areenasta löysin joskus kauan sitten erinomaisen kymmenen minuuttia pitkän haastattelun, missä kerrotaan ns. Lagerstamin talon historiasta. Lienee syytä jakaa tämä teillekin. Tarinan löydät täältä.

torstai 24. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Äiti Karjala


Yleiskuva Äiti Karjala monumentista
Lappeenrannan sankarihautausmaan välittömässä läheisyydessä sijaitsee tämänpäiväinen kohteemme - Äiti Karjala monumentti. Kyseessä on Kauko Räsäsen vuonna 1993 tekemä pronssiveistos, missä äiti suree kuollutta poikaansa. Henkilöt muodostavat ristin eli kuoleman symbolin. Patsaan jalusta on metrin korkuinen graniittipaasi, minkä päälle kolmimetrinen patsas on sijoitettu.

Kauko Räsäsen "Äiti Karjala"


Monumenttia kiertää kolmelta sivulta seitsemänkymmentä metriä pitkä mustasta graniitista tehty muuri. Tähän muuriin on kaiverrettu yhteensä noin 5500 henkilön kotikunta, nimi ja elinaika. Kyseiset nimensä muuriin saaneet henkilöt on haudattu viime sotien aikana oman kotikuntansa sankarihautausmaalle, joka jäi rauhanteossa 1944 nykyisen rajan taakse.


Muurin alkupää


Muurissa on edustettuna 36 luovutetun Karjalan alueelle jäänyttä kuntaa, joista itseäni lähellä on tuo Säkkijärvi, mistä äidin puolen sukuni on lähtöisin. Loput rauhanteossa luovutetut pitäjät sankarivainajineen ovat saaneet oman muistopaikkansa Joensuussa, missä heille on rakennettu jo vuonna 1990 Korpisoturi muistomerkki. Näin molemmat (koti)kaupunkini ovat tehneet hyvässä asiassa yhteistyötä.

Säkkijärven osuus sankareista

Äiti Karjala monumentti paljastettiin 19.9.1993 ja paikalla oli arvovaltaista väkeä. Valtiovallan tervehdyksen toi silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn ja paikalla oli myös Willimies. Kaikkea kunniaa en kehtaa ottaa, koska mukana oli myös n.5000 muutakin läsnäolijaa. Sekin osoittaa, että tälle monumentille muureineen on tarvetta. Siitä myös näyttää muodostuneen merkittävä nähtävyys kaupunkiimme, koska kuvauspäivänä alueella pyöri ihmisiä tungokseen asti. Lieneekö kaatuneitten muistopäivällä ollut jotain osuutta asiaan?




keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Rikkihappotehdas*



Keskellä Lappeenrannan Pallonlahtea seisoo omituisen näköinen torni. Monet ovat ihmetelleet sen salaisuutta, kuten minäkin aikoinani. Nyt lienee kohtuullista kertoa asiasta muillekin, että asia valkenee.
Kyseessä on Lappeenrannan rikkihappotehtaaseen liittyvä rakennelma. Se vaikuttaa puusta tehdyltä, mutta etsiessäni viime talvena sieltä geokätköä, se paljastuikin betoniseksi rakennelmaksi. Kyseinen torni liittyi tehtaalle laivalla tuotaviin rikkikiisulasteihin. Laiva purettiin keskellä lahtea ja kuljetettiin ilmarataa pitkin tehtaaseen, missä kuormat purettiin varastoon. Tehtävä ei kuulemma ollut mikään helppo ja työtehtävässä vaihtuikin tekijät useasti.

Rikkikiisun purkaustorni keskellä Pallonlahtea

Tänne kuormat tulivat tornista ilmarataa pitkin


Rikkihappotehdas perustettiin Pallon kaupunginosaan 1920-luvun alussa tuottamaan rikkihappoa, mistä pystyttiin jatkojalostamaan maanviljelykseen soveltuvia lannoitteita sekä maanpuolustuksen tarpeisiin ruutia. Ensimmäiset rikkihapot valmistettiin 22.8.1922 ja vuosituotanto oli n. 20000 tonnia vuodessa. Viime sotien aikana tehdas olikin tärkeässä asemassa maamme räjähdysainetuotannolle. Lieneekö siitä osittain johtunut Lappeenrannan suuret ilmapommitukset talvi- ja jatkosodan aikana? Nykyään tehdasta ei enää ole, mutta Lappeenrannan rikkihappotehdas on yksi osa nykyisen pörssiyhtiö Kemiran alkuvaihetta. Kemira OY:n historian voit lukea täältä.
Tehdas lopetti toiminnan 1960-luvun loppupuolella(tarkka aika ?) ja osa tehtaan rakennuksista purettiin. Kuitenkin monet tehtaan rakennukset ovat löytäneet uutta käyttöä, koska alueella on nyt etelä-Karjalan aikuisopiston tiloja. Monet nimittävät alueen koulutiloja ”Pallon yliopistoksi”. Täällä kouluttautuviin  opiskelijoihin sopii hyvin termi rikkiviisaat!

Rikkihappotehtaan konttori

Muistolaatta konttorin seinässä

Liittyy ilmeisesti Lappeenrannan yliopiston alkuvaiheisiin. Apua tähän kuitenkin tavitaan!


Ihan hienoa, että nämä vanhat teollisuusrakennukset on hyödynnetty, eikä niiden kohtalo ole ollut sama kuin monen muun vanhan rakennuksen. Willimies kannattaa kierrättämistä myös rakennuksissa. muuten, tehtaan vieressä vanhan Happotien varressa on muutama asuintalo, jotka ovat olleet tehtaan omistuksessa. Upeita ovat nämä peruskorjatut puutalot, mutta en kehdannut ottaa niistä kuvia, koska kevättyöt näyttivät olevan käynnissä joka pihassa. Käykää kurkkaamassa ne itse.

Päivitys 17.10.2015

Jouduin tällä viikolla pieneen kärhämään paikallisen ilmaisjakelulehden kanssa, mutta nyt olen leppynyt. Mukavaa, että asia selvisi tuon rikkihappotehtaan kuljettimen osalta, vaikka olinkin oikeassa. No pääasia, että historiallinen totuus tuli ilmi ja olipahan itselleni hyvä opetus, että kaikkien lehtiniilojen kanssa ei kannata puuhastella. Olisihan tuo toki ollut mukavaa, jos olisi maininnut nimeni myöskin lopullisessa kirjoituksessaan. Tätä kirjoittaessa en toki vielä tiedä, vaikka paperiversiossa asia olisikin korjattu, koska annoin nettiuutisen pohjalta kitkerää palautetta.

Onneksi erään yksityishenkilön kirjahyllystä löytyi Eeva Seppälän kirja "Leipää ja ruutia" Kemira Oy 1920-1945. Täältä löytyi totuus kiistaamme. 

Koska en jaksa nyt kirjoitella muuta kuin tuon lähteen, mistä totuus löytyy, niin käykääpä lukaisemassa lopullinen totuus paikallisesta Lappeenrannan uutisista. Korostan, että kyseinen aviisi ei ole käyttämäni lähde, vaan edellä mainittu kirja ;). Artikkeli löytyy täältä.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Malediivit

Willimies alkaa olla lomatunnelmissa. Tarkistelin muutama päivä takaperin lomakohteiden hintoja ja taitaa jäädä unelmaloma Malediiveilla taas haaveeksi. Kehtaavat pyytää lähes kolme tonnia lentolipuista ja  hotellihuoneesta. Polttakoon muut tuolla Intian valtamerellä nahkansa, koska eihän minua oikeastaan tuollainen löhöloma kiinnostakaan. Willimies pysyy kotona Lappeenrannassa, vaikka loman alkajaisiksi Suomenlahdelle Haapasaareen lähteekin. Siellä ei malta montaa päivää olla, koska täytyy aloittaa hillitön treenaminen elokuuta varten. Lisäksi saattaa hellelukemat Lappeenrannassa rikkoutua 50 päivää peräkkäin, niin kuin viime- ja toissasuvena, joten miksipä lähteä etsimään sadetta noinkin kaukaa?



Esittelenkin siis oman lomakohteeni – Lappeenrannan Malediivit. Nyt siellä takuulla  joku hieraisee silmiään, että mitä tuo taas kirjoittelee omiaan! Tottahan se on kuitenkin. Lappeenrannasta löytyy paikka nimeltä Malediivit, vaikka se ei ehkä ihan kaikille tuttu olekaan. Ilmeisesti kyseessä on paikallisten lintubongarien kehittelemä nimitys paikalle? Ääh, en siis tiedä. Hittoako tuota kiertelemään.

Köyhän miehen Malediivit
Hyvä ystäväni(ei ole suostunut palkattomaksi assistentiksi), joka harrastaa lintujen bongausta, kertoi meille tästä paikasta. Huhuja olin toki kuullut aiemminkin, mutta on vaan jäänyt käymättä jostain syystä. No nyt sunnuntaina käytiin poikien kanssa kuvaamassa paikka ja pakko sanoa, että vesi on kuin Malediivien lomaesitteessä. Väri on sama ja suorastaan houkuttelisi uimaan. Tälle rannalle ei vain ole vapaata pääsyä tavalliselle tallaajalle.
Altaat ovat paikallisen kalkkitehtaan Nordkalkin saostusaltaat ja veden sekä kalkkikiven symbioosi saa veden muuttumaan turkoosin siniseksi. Metka ilmiö kaiken kaikkiaan. Tuonne kun pystyttäisi lomamökkejä ja rantabaareja lepolasseineen, niin minähän olisin tuolla kaiket kesät. Hinta on lisäksi paljon halvempi kuin oikealla lomalla, joten lomakohde sopii vähän köyhemmillekin, kuten Willimiehelle.
Jos kohde kiinnostaa, niin alueelle pääsee Hanhijärventien kautta. Tienviitassa lukee paloharjoittelualue ja sieltä löytyy portaat lintubongarien torniin. Sieltä voit katsella turkoosia vettä ja Willimiehen tavoin haaveilla oikeista Malediiveista.

Willimiehen treeniportaat Malediiveilla

Lappeenrannan palokunnan harjoittelualue

maanantai 21. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Pankkitalo (Sypin talo)

Aurinkoista maanantaita kaikille lukijoille. Näin ne ihmisen tunteet vaihtelevat perjantain epätoivosta lauantain raivoon ja maanantain iloisuuteen. Eipä tätä tunnetta kannata sitten pilata, joten esitellään jotain kaunista Lappeenrannasta. Lisäksi kun vielä Willimiehen oma "rakas" pankki Nordea täyttää 150 vuotta tänään(täältä voit kurkata Nordean itsestään kertoman historiikin), niin yhdistellään nämä kaksi asiaa…siis Nordea ja kauneus? Kuulostaa oikeastaan melko vaikealta, koska nykyisin Nordean konttori sijaitsee Lappeenrannan rumimmassa rakennuksessa. Tässä asiassa Willimies jälkikasvuineen ovat kaikki samaa mieltä äänin 3-0.

Jassoo, mennäänpäs sitten asiaan.Uljas kohteemme sijaitsee Valta- ja Kauppakadun risteyksessä. Kyseessä on vuonna 1914 rakennettu Pohjoismaiden osakepankin POP pankkikonttori. Kyseinen pankki fuusioitui v.1919 Suomen yhdyspankkiin, mikä perustettiin v.1862. Tästä katsotaan Nordean historia alkaneeksi. Nykyinen Nordea on lukuisista pohjoismaisista pankeista fuusioitumalla muodostunut pankki, mutta palataan aluksi takaisin rakennusvuoteen 1914.

Kyseessä on Valter ja Ivar Thomenin suunnittelema uusbarokkia lähes tyylipuhtaimmillaan edustava kaunis rakennus. Toisissa lähteissä sen tosin väitetään sisältävän myös Jugend-tyylin piirteitä. Ota näistä selvä, mutta mielestäni uusbarokki kuulostaa paremmalta. Tästä kuitenkin alkoi pitkä pankkihistoria tällä rakennuksella, vaikka nimi välillä fuusioiden myötä vaihtuikin. Pankkirakennus on varmaan nähnyt kaikenlaista yli satavuotisen historiansa aikana, mutta on kohdalle osunut huonoja hetkiä muutenkin.

Pankkirakennus (Sypin talo) vuodelta 1914
Talvisodassa 15.2.1940 Lappeenrannan suurpommituksissa tämäkin talo vahingoittui, mutta arkkitehti Runar Finnilän suunnitelmien mukaan tehtiin remontti. Katto kuitenkin muutettiin erilaiseksi, kunnes se vuonna 1978 tehdyssä peruskorjauksessa palautettiin alkuperäiseen malliin, kuten koko rakennuskin. Samalla taloon myös palautettiin nurkkaovi, mikä oli jossain vaiheessa(1940?) poistettu käytöstä. Lisäksi v. 1962 Lappeenrantaa kuohutti pankinjohtajan tapaus. Johtaja surmasi oman perheensä talon yläkerroksessa sijainneessa asunnossa. Liekö syynä ollut omien ja pankin tilien sekaannus vai joku muu syy?

Rakennuksen takaosa, mikä vaurioitui talvisodan pommituksissa
Nykyisin rakennus ei enää palvele pankin asiakkaita. Nyt tiloja käyttää Tassos, mikä on yksi kaupunkimme parhaista ravintoloista. Ravintolan tarjontaan voit tutustua täältä. Willimies muuten suosittelee kyseistä ravintolaa, koska ainakin viime kesänä ruoka oli hyvää…suorastaan erinomaista! Lisäksi ravintolan ylä- ja alakerran portaikosta löytyy vanhaa pankkiajalta peräisin olevaa taidetta. Näin ainakin ravintolan henkilökunta meille sanoi.   

Tassoksen portaikon taidetta pankkiajalta. Kuvastaako pankin asennetta asiakkaitaan kohtaan?
Jaahas...ei muuta tällä kertaa. Muistahan liittyä Willimiehen jäljillä blogin Facebooksivuille, niin tiedät missä tänään kuvataan! Lisäksi sieltä löytyy pari kohdetta, joihin kaipaisin yleisövihjeitä...etelä-Karjalan museokaan ei osaa auttaa lentokentän laidalla sijaitsevan muisto/hautakiven mysteerissä. Toivottavasti sinä osaisit!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Disa`s fish


Tänään kolme Willimiestä starttasi liikkeellä heti aamusta. Tarkoituksemme oli esitellä tänään Lappeenrannan Malediivit, mutta suunnitelmat muuttuivat taas matkalla. Eilinen epätoivo on onneksi ohi ja tänään päivä muuttui kulinaristiseksi herkutteluksi, mikä lopullisesti vei ärsytyksen poijes. Ruokalistallamme oli tänään erikoisia herrrrrrrkkuja, joita Willimiehet eivät ole koskaan aiemmin pureskelleet. Itse asiassa ajattelimme tässä asiassa vähän kiusoitella Joensuun bloggaavan iskän kustannuksella.

Kävimme siis tänään kuvaamassa Suomen monipuolisimmasta valikoimasta tutun kalakaupan eli Disa`s fishin. Eihän tämä mikään Lappeenrannan historiallinen kohde ole, mutta pakko taas leuhkia että kyseessä on Suomen suurin kalakauppa. Olen ennenkin maininnut, että meillä täällä etelä-Karjalassa on monet asiat paremmin kuin muilla. Niin myös tässä tapauksessa!

Ajelimme siis tänään Mustolaan ja vierailimme ensimmäistä kertaa kyseisessä kalakaupassa, mikä muuten avattiin tämän vuoden maaliskuussa. Onhan tuolla paljon muutakin kalan lisäksi myytävänä, mutta enpä ole tuollaisia kaloja ennen nähnyt Prisman kalatiskillä. Enkä lähde toiste edes etsimäänkään, vaan kalaruoan ystävänä reittini suuntautuu Disa`siin.


Mustolan Disa`s. Suomen suurin...tottahan toki!
Suunnittelimme myös poikien kanssa tulevaa kulinaristista reissua Joensuuhun, missä iskä on luvannut tehdä meille majavasta ruokaa. Ilmeisesti me emme mene vierailulle tyhjin käsin vaan varmistamme kunnon eväät. Viemme siis iskälle tuliaisiksi savuankeriasta tai savusampea. Voi olla että jotain muutakin tarttuu matkaan, koska monet tämän kaupan tuotteista ovat myynnissä ainoastaan täällä. Onkin helppo kuvitella sitä harmituksen määrää mikä joensuulaiselle kuoreen lippoajalle tulisi, jos hän vierailisi täällä. 

Itse nautimme tänään pottuja grillipihvin kera ja lisäksi nautimme  kyytipojaksi villisiasta tehtyä savumakkaraa. Oli suorastaan herkullista, mutta täällä jo odotetaan kiihkeästi iltaruokaa, koska silloin on luvassa paistettuja ahvenia tuoreen ruisleivän kera, johon päälle hurautetaan savustettua sulatejuustoa. Alkupalaksi töräytämme venäläistä hapankaalia ja savustettua pallasta. Melkoista herkuttelua luvassa!

Itse yrityksestä sen verran, ettei tämä Mustolan myymälä ole ensimmäinen laatuaan, vaan yrityksen juuret juontavat vuoteen 1989, jolloin avattiin ensimmäinen myyntipiste Ahvenkoskella. Sieltä on kuljettu pitkä matka, johon sisältyy oman tuotantolaitoksen perustaminen Tesjoelle ja sieltä hidas laajentuminen itä-Suomessa. Nyt on ainakin puitteet komiat ja kelpaa tuolla muutenkin käydä, koska myyjät olivat ystävällisiä ja ilmeisesti palkattu jonkin mallitoimiston listoilta. Kyllä kelpaa kassaneidille vitsiä heitellä...




lauantai 19. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Keväthyppyjä ja raivoa


Tänään on kaikki mennyt pieleen. Raivokäyrä hipoo korkeinta lukemaa ikinä! Lienee paikallaan selittää muutamalla sanalla. Ensiksi eilisiltana hajosi tietokoneen ulkoinen kovalevy, mutta onneksi sain yöllä pelastettua valtaosan sinne laittamistani valokuvista ja työhommista. Eli epätoivo vaihtui puolittaiseen onnistumiseen. Tänään sitten lähdettiin poikien kanssa aamulla kuvausretkelle ja mitä hittoa tapahtuikaan? Kuvauskohde oli kadonnut.


No lopulta erilaisten säätämisten jälkeen löydettiin Voisalmen koulun pihalta kirmaava vasikka, vaikka olinkin varma että se on Tyysterniemenkoulun pihalla. No ovat sitten siirtäneet tämänkin veistoksen ”Keväthyppyjä” Voisalmen koulun pihalle. Onneksi löydettiin sentään.

Pronssinen veistos on Antti Louhiston tekemä ja vuodelta 1967. Ilmeisesti se kuvaa koulun oppilaiden tuntoja parin viikon päästä, kun ansaittu kesäloma pukkaa päälle. Pääasia, että kohde löytyi ja saadaan esitellä se kaikille lukijoille.

Antti Louhiston "Keväthyppyjä" vuodelta 1967

Paluumatkalla kotiin kuvattiin vielä toinenkin kohde, kun poikien silmiin sattui katutaiteilijoiden tekemä(taas) SaiPa-aiheinen maalaus rakennustyömaan suojaseinässä. Willimiestä lämmitti kovasti tuo teos, koska SaiPan kannattajien yhdistys Willimiehet.net on esillä keskeisellä paikalla.

Aina tukena....asiaa! Willimiehellä on jo kausikortti maksettuna ensi kaudelle.
No retkeltä tultiin sitten kotio ja siitä alkoi taas melkoinen härdelli. Willimies Saku oli suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan tiskaamista, kun hän rupesi valittamaan sukkien kastuvan. Aluksi naureskelin, että hittoako lotuat sitä vettä lattialle. Sitten huomasin, ettei tämä nyt ihan normaalia ole, kun lammikko vaan kasvaa suuremmaksi. No tiskaus seis ja tutkimaan asiaa. Selvisi, että keittiön viemäri on tukkeessa ja tulvii vanhasta astianpesukoneen poistorööristä.

Oli pakko soittaa paikalle Kantolan kiinteistöhuoltoliikkeeseen päivystäjälle ja kaveri tulikin paikalle pikana. Saatiin röörit auki ja taas homma toimii. Pakko kehua, että nyt oli asiakaspalvelu kohdallaan. Kiitokset! On vaan mennyt tämä päivä niin ketuille, että näinköhän vielä leijonatkin saavat kuonoonsa. Tätä kun kirjoittelen erätauolla niin Venäjä on 4-1 johdossa. Saas nähdä kuinka käy?  No SaiPan kausi onneksi alkaa jo elokuussa harjoitusotteluilla.

Nyt vaan jännittää, että mitä hiton haavereita tässä vielä tänään sattuukaan?



perjantai 18. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Näkötorni

Tänään esittelen kohteen, josta harva lappeenrantalainenkaan tietää. No, niin ainakin kuvittelen. Kyseessä on Lappeenrannan kirkon takana vanhan ruutikellarin vieressä sijainnut näkötorni.


Tässä kirjoituksessa itseäni harmittaa, ettei minulla ole esittää näkötornista vanhaa valokuvaa. Netistä en löydä yhtään kuvaa missä olisi rakennus nähtävänä. Joudun siis tyytymään itse kuvaamiini torninperustuksiin ja muistokylttiin. Pahoittelen! Lappeenrannan historiasta kertovat teokset esittelevät kyllä näkötornia monissa eri kuvissa.


Näkötornin perustukset Nikolain valleilla. Kivinen alaosa oli alunperin n.2,5 metriä korkea.


Näkötorni otettiin käyttöön 22.7.1888 ja paikallinen sanomalehti oli reporttereineen paikalla. Tornia varten koko kaupunki oli osallistunut mm. järjestämällä arpajaisia. Kyseessä oli siis kaupunkilaisten yhteinen hanke, joten avajaisjuhlat olivat hieno tilaisuus. Avajaisjuhlassa insinööri Kantellin pitämän puheen voit käydä lukemassa täältä. Onhan tuossa vähän pähkäilemistä nykypäivän ihmiselle, että saa kirjoituksesta tolkkua.

Torni oli tehty houkuttelemaan uusia vierailijoita Lappeenrantaan ja tarjoamaan viihdykettä kylpylän asiakkaille. Siinä näkötorni onnistuikin, koska olen törmännyt useista lähteistä mainintoihin upeasta näköalasta. Pitänee paikkansa, koska valokuvista päättelen tornin olleen n.12-15 metriä korkea. Lisäksi sen sijoituspaikka keskusta-alueen korkeimmalle kohdalle Nikolain valleille takasi hulppean näkymän Saimaalle. Vuonna 1888 näkymää ei myöskään pilannut korkeat rakennukset, koska Lappeenranta oli vielä tuolloin puutalovaltainen kaupunki.

Näkötornin muistolaatta
Valitettavasti tornia ei enää ole, enkä ole mistään löytänyt mainintaa tornin purkamisen ajankohdasta. Itse epäilen, että se on purettu 1910-luvulla. Välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Lappeenrannan kirkon rakentaminen alkoi nimittäin tuolloin. Tässä olisi taas pähkinä jollekin purtavaksi. Jos tiedät asiasta, niin ota yhteyttä.


torstai 17. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Verryttelevät pojat

Pitänee tässä vähän linkkilistaltani löytyvää maisteri Pirhosen sörsselisivuston pitäjää muistuttaa lähestyvästä vedonlyönnistä. Iskä on tuolla omassa blogissaan kertonut erikoisista kuntoilumuodoistaan, joten pitänee vähän antaa tilannepäivitystä. Kilpakumppanini on käyttänyt treenimuotoina hiippailua(laskee askelia?) ja lippoamista kengät märkinä keskellä Ilosaaren koskea. Hyvä Ilkka, näin se homma etenee!


Willimies sen sijaan teki polkupyörään kevätremontin jo pääsiäisenä. ”Heti” tänään jo sitten kokeilin fillaria ensi kerran ja kyllä rullasi kioskille hyvin. Toi vieläpä takaisin painavan karamellikuorman kanssa! Lisäksi olen käynyt kuvausretkillä yhteensä kymmenen kertaa, joiden aikana olen kävellyt ehkä noin 15 kilometriä. Kova matka parissa kuukaudessa, mutta paljonhan olisi askelissa? Painokin on noussut taas parilla kilolla ja nyt alkaa tuntua, että meidän vedonlyönnissä ei ole enää kysymys voittamisesta vaan eloonjäämisestä.

Löytyisiköhän sieltä Joensuun suunnalta joku ”sisar hento valkoinen” portaille päivystämään happipullojen kanssa, kun kaksi huonokuntoista, hullua ja jääräpäistä vanhaa miestä ratkaisee vedonlyönnin voittajan? Panoksenahan on perisuomalaiseen tapaan muutama olutpullo ja kyytipojaksi Western-tyyliin papumuhennosta. Voittajan on kuulemma helppo hymyillä, mutta nyt saattaa mennä ihan irvistelyksi tämä Lykynlammen homma. Valokuvan vedonlyönnin suorituspaikasta löydät täältä. Korostan vielä, että valokuva antaa väärän kuvan portaiden jyrkkyydestä. Jumaleisson…nehän on noustava viidesti ylös!

Parempi voittakoon, mutta ennen seuraavaa kilpailuamme Lykynlammen portailla vaadin ehdottomasti pidemmän treeniajan. Seuraavalle koitokselle sopiva ajankohta voisi olla v.2016? Kaksi vuotta on aivan liian lyhyt aika…siinähän ei kerkeä edes painoa pudottaa saati harrastaa kävelyä. No onneksi sentään olen pyöräillyt tänään. Onkin heti paljon parempi olo!

Psykologinen sodankäynti ei ole kiellettyä Willimiehen ja Ilkan välisessä kisailussa, joten tyrkkään tähän ensi viikon treeniohjelmani videolla. Katso Ilkka tarkkaan ja alahan taas hiippailla askelmerkit kohdalleen…etelä-Karjalasta nimittäin kajahtaa!
                                           Willimiehen treeniohjelma vko 1
     
Niin, pitäähän se tuo tämän päiväinen kohdekin esitellä. Koska tänään tuntuu olevan urheiluteema, niin esitellään urheilullinen kohdekin. Postaus on lyhyt, koska en löytänyt tästä veistoksesta paljoakaan tietoa. Kyseinen mustagraniittinen veistos ”Verryttelevät pojat” sijaitsee Kesämäenrinteen koulun sisäpihalla.

Veistos on Terho Sakin tekemä ja se on pystytetty v.1959. Nykyinen sijaintipaikka ei ole alkuperäinen, vaan veistos on siirretty myöhemmin nykyiselle paikalleen. Alun perin se sijaitsi Kesämäen lukion pihalla.

Verryttelevät pojat. Näinköhän Iskän ja Willimiehen kilpailu on yhtä tasaväkinen?
  
Nyt on kai lähdettävä iltakävelylle sohvalle. Eikös sieltä tule joku turhanpäiväinen jääkiekkopeli?
                
                           

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Kurkipatsas

Johan on ollut tänään kiirettä! Työpäivä päättyi jo ajat sitten, mutta niin sitä vaan koko illan on saanut kulumaan työasioiden parissa. Onneksi tämä joka keväinen kiire loppuu kohta ja Willimieskin pääsee hyvin ansaitulle? kesälomalle kohtapuoliin. No loma koskee vain työtä, mistä saan jokapäiväisen leipäni. Tämä bloggaaminen sen sijaan vie takuulla kesälomastakin aikamoisen määrän aikaa, mutta periksi ei anneta. Tarkoitukseni on jatkaa tätä niin kauan kuin Lappeenrannassa riittää kuvattavaa.

Tänään vuorossa eilisestä poiketen kohde, mihin liittyy paljon iloa. Toisaalta paikan menneisyydestä löytyy surullinenkin hetki.  Wappuna Lappeenrannan yliopiston teekkarit lakittavat Lappeen kirkon edustalla sijaitsevan Kurkipatsaan jokavuotisessa juhlassaan, mutta he tuskin tietävät paikkaan liittyvästä aiemmasta surullisesta tapauksesta. Talvisodan aikana samalla paikalla sijaitsi nimittäin väestönsuoja, mikä sai itänaapurin lentopommista täysosuman 15.2.1940. Kuolonuhreja pommiosumassa tuli 10 henkilöä ja lisäksi 20 loukkaantui.

Emil Filenin Kurkipatsas Lappeen kirkon edustalla
Lappeenranta oli Viipurin jälkeen eniten talvisodassa pommitettu kaupunki. Lappeenrannassa ja Lauritsalassa kuoli talvisodan pommituksissa 50 henkilöä ja 91 loukkaantui. Aineelliset vahingot olivat myös suuret. Pommituksissa tuhoutui kokonaan tai pahoin 357 rakennusta ja lisäksi 303 rakennusta vaurioitui ”lievästi”. Kokonaisvaikutus oli siis 660 rakennusta. Tähän on vielä lisättävä Lauritsalan lukemat. Neljätoista rakennusta tuhoutui ja 99 vaurioitui. Kyseessä on siis melkoinen määrä pommitusten aiheuttamia tuhoa.
En ole varma liittyykö patsaan sijaintipaikka jotenkin talvisodan tapahtumaan, mutta varmaa on kuitenkin patsaan julkistamisvuosi 1951. Patsas tilattiin Emil Fileniltä jo vuonna 1949 Lappeenrannan kaupungin 300-vuotisjuhliin. Patsaan lahjoitti Lappeenrannan yrittäjä- ja liikemiesyhdistys keskuudestaan keräämillä varoilla. Arkkitehti O.Kivinen suunnitteli suihkulähteen ja Filenin Kurkipatsas sijoitettiin sen toiseen päähän.

Kurkipatsaan laatta
Lahjoittajayhdistys jakaa nykyisin Kurkipatsaan pienoismallia ansioituneille liike-elämän henkilöille. Tähän mennessä pienoismallia on jaettu kolme kappaletta.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Tyhjän sylin muistokivi


Tämän päivän kohde ei ole lähelläkään Willimiehen mukavuusaluetta. Kyse on kuitenkin monia naisia ja miksei myös miehiä koskettavasta  ja takuulla kipeästä asiasta – lapsettomuudesta. Syyt lapsettomuuteen ovat moninaiset, enkä lähde ruotimaan syitä sen tarkemmin. Pääasia, että Lappeenranta on tämänkin asian hoitamisessa edelläkävijä.

Alun perin tämä kohde piti julkaista jo äitienpäivänä, mutta en ensimmäisellä yrityksellä löytänyt kyseistä Tyhjän sylin muistokiveä. Vasta toisella yrityksellä onnistuin löytämään muistokiven Lappeenrannan Ristikankaan hautausmaalta ja niinpä tämän julkaisu myöhästyi muutamalla päivällä.

Äitienpäivänä vuonna 2001 Lappeenrannan seurakunta ensimmäisenä Suomessa paljasti lapsettomille vanhemmille oman muistopaikan. Ajatus on hyvä ja nyt samankaltaisia muistopaikkoja on jo useita eripuolilla Suomea. Tarvetta ainakin on, koska vierailuhetkellä kiven edessä oli kynttilöitä ja lasten leluauto vierailuista muistutuksena. Hautausmaan henkilökunnan mukaan kivelle ilmestyy iltaisin ja muina pimeinä aikoina muistoesineitä, kynttilöitä ja kukkia. Ilmeisesti tarve muistopaikalle on todellinen.

Tyhjän sylin muistokivi Ristikankaan hautausmaalla

Tähän lopuksi laitan ohjeet Tyhjän sylin muistokiven sijainnista. Mene sisään Ristikankaan hautausmaalle Simolantien puoleisesta portista ja kävele käytävää suoraan eteenpäin. Ensiksi vastaan tulee muualle haudattujen muistopaikka ja saman nurmikentän toisessa päässä n.10 metrin päästä löydät etsimäsi.

Ajattelin liittää tähän aivan viimeiseksi lappeenrantalaisen Kotiteollisuuden kappaleen Syli. Sanotaan sanoittajavelho Jouni Hynysestä poppoineen mitä tahansa, niin tämä kappale kertoo Tyhjän sylin teemasta. Toivon, että kiinnitätte huomiota sanoitukseen.
                                             Kotiteollisuus "Syli"

maanantai 14. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Adriano Bar*


Tänään tieni töistä kotiin kulki lähikaupan kautta ja matkaan tarttui suomalaisten nykyistä kansallisruokaa – pakastepizzaa. Kyllähän tuolla kait hengissä kestää, mutta ei se pärjää edes maisteri Pirhosen DDR pöperöille. Tuli noista Ilkan resepteistä muutamaa kokeiltua ja se ainakin minulle selvisi, etteivät itäsaksalaiset ainakaan huonon ruuan takia länteen halunneet. Ehkä he kyllästyivät menun yksitoikkoisuuteen ja valtaapitävät päättivät oikein muurilla estää heitä hakemasta länsi-Berliinistä paikallisia herkkuja.


Minulla taitaa olla melkoisen vilkas mielikuvitus, koska pakastepizzasta tuli yksi Lappeenrannan ja Suomen historiaan liittynyt paikka mieleen. Kävin siis kuvausretkellä ja nyt on sitten julkaisun vuoro.
Antin baari tai siis oikealta nimeltään Adriano bar!  Kylläpä tulee taas muistoja mieleen. Mitä kaikkea sitä nuoruusvuosina tulikaan tehtyä? Kaikkea ei tällainen ujo mies edes ilkeä tunnustaa teille lukijoille. No kukapa meistä ei olisi nuoruusvuosina kokeillut omia rajojaan? Willimies ainakin kokeili ja tuli kai siinä sivussa muutama pizzakin jollekin hempukalle piffattua?

Nykyisin Adriano Baarin paikalla on ravintola Birra

Täällä tavattiin viikonloppuisin kavereita ja pidettiin hauskaa. Paikka ei ollut loppuaikoina enää kuuluisa pizzoistaan, mutta kyllä Willimies niitäkin mutusteli. Sen sijaan kun ravintola avattiin vuonna 1964, se oli Suomen ensimmäinen pizzeria(Haminassa ehkä ajatellaan toisin) ja siellä ei ollut anniskeluoikeuksia. Loppuvaiheessa se oli muuttunut anniskeluravintolaksi vailla pizzaoikeuksia. Eihän tuo tietysti kuulosta ehkä tänä päivänä miltään, kun noita pizza- ja kebabpaikkoja on joka korttelissa.
Silloin 1960-luvulla se oli kuitenkin kova juttu! Todisteena Suomen ensimmäisestä pizzaravintolasta on myös Päiviö Pyysalon tekemä televisio-ohjelma Adrianon pizzaravintolasta. Muutama vuosi takaperin se tuli telkkarista ja siinä haastateltiin jopa entistä pizzamies Martti Suosaloa, mutta en muista kuollaksenikaan että hän olisi ollut töissä Adrianossa. Vai muistanko väärin?


Ravintolan perusti pesunkestävä italialaislappeenrantalainen Adriano Vinciguerra ja hänen liikekumppaninsa Raimo Kietäväinen. Adriano eksyi Suomeen jo 1950-luvulla orkesterin mukana ja jäi tänne Lappeenrantaan. Ravintolan nimeksi päätettiin Adriano Bar ja loppu onkin historiaa. Herrojen yhteistyö päättyi kuitenkin ja sen jälkeen alkuperäistä pizzaa sai esimerkiksi Adrianon perustamasta uudesta ravintolasta Casa Nostrasta ja Raimon omasta laivaravintola Väinämöiseltä. ”Väiskillä” järjestettiin aikoinaan diskoristeilyitä, joissa Willimieskin nuorena pojankloppina oli usein mukana. Saatoinpa sielläkin jollekin tytöntyllerölle pizzat tarjota! Itse sain myös muutaman kerran aitoa ja alkuperäistä pizzaa Adrianon kotona, koska hänen poikansa Arrigo oli koulukaverini hulvattomina lukiovuosina.
Pizzapohjan resepti on vieläkin salaisuuden peitossa, mutta alkuperäistä pizza Napoletanaa pääset maistamaan Kourulan Cup-kahvilassa. Pizza ei ole ruokalistalla, mutta ainakin yhdellä keskustelupalstalla kaveri väittää käyneensä pupeltamassa pizzan viime vuoden lokakuussa. Willimieskin aikoo käydä testaamassa, kunhan kuvausretket vievät tuonne länsialueelle.


Kuvia alkuperäisestä Adriano Baarista ja alkuperäisen reseptin Pizza Napoletanaan voit kurkata täältä, mutta pizzapohjan salaisuus jää edelleen selvittämättä. Tässä kohtaa joudut harjoittamaan kokeellista kokkausta.
PS. Muistahan liittyä Willimiehen jäljillä blogin Facebook sivustoon, niin kestät ajantasalla Willimiehen liikkeistä. Lisäksi sivulle ilmestyy kuvia kohteista, joista minulla ei ole tietoa. Tässä voit auttaa bloggaajia ja tietysti kertoa uusista kohteista!

Päivitys: Adriano bar oli tarkoitus avata jo joulukuussa 1963, mutta avajaisia päästiin viettämään kuitenkin vasta 24.1.1964. Nyt kuitenkin on mahdollista päästä taas aistimaan alkuperäistä "Antti"-henkeä ravintola Birran alakerrassa. Nimittäin 5.12.2012 avattiin alakerrassa 40-paikkainen muistelutila samassa paikassa missä alkuperäinen Adriano avattiin aikoinaan. Tämä on kulttuuriteko jos mikä?

Tästä kaikesta pitää kiitokset antaa Adrianolle itselleen, joka nukkui pois jo kolme vuotta takaperin. Hänen viimeinen toivomuksensa oli tämä Antti-baari ja nyt se on toteutunut. Ei tosin täsmälleen samanlaisena, koska turvallisuus-, sun muut määräykset estävät sen, mutta alkuperäistä henkeä jäljitellen. Lappeenrantalaista Matti.J.Kurosta ja Lappeenrannan osuuskauppa Eekoo:ta ei voi unohtaa myöskään, kun kiitetään tästä kulttuuriteosta. Adrianon entinen liikekumppani Raimo Kietäväinen lupaa myös siirtää Antti-baariin LP-levyjä, jotka kuuluvat tunnelman luomiseen.

Italialaishenkiseen Antti-baariin on myös palannut pizza, vaikkei se Kietäväisen mukaan olekaan samanmakuista kuin alkuperäisessä ravintolassa tarjottu. Silti Willimies aikoo käydä testaamassa paikan ja voihan sitä pizzaa odotellessa katsella vaikkapa edesmenneen Adriano Vinciguerran muotokuvaa Antin seinältä.

Kiitos!!