lauantai 12. toukokuuta 2012

Lappeenranta / Lappeen kirkon kellotapuli

Tämä postaus liittyy eiliseen kohteeseen. Lappeen kirkon valmistuttua v.1794 tarjoutui kirkon rakennuttaja rakentamaan myös kellotapulin. Tämä hanke jäi silloin toteutumatta rahanpuutteen vuoksi. Kirkon kellot sijoitettiin pääoven edessä olevaan väliaikaisen kellotornirakennelmaan. Tämän rakennelman lahottua se korvattiin uudemmalla väliaikaisella rakennelmalla, mikä sijoitettiin lähemmäksi mäen huippua.


Nykyinen kellotapuli päätettiin lopulta rakentaa Lappeen kirkon vieressä sijaitsevalla pienelle mäenkukkulalle. Kellotapuli valmistui vuonna 1854, mutta viimeistelytyö eli vuorilaudoitus tehtiin vasta pari vuotta myöhemmin, koska hirsikehikon piti ensin antaa painua.

Kellotapuli on Suomen indentetin konttorin suunitelema ja alkuperäisistä piirustuksista löytyy saksalaissyntyisen arkkitehdin Ernst.B.Lohrmannin nimi. Rakennus edustaa uusgoottilaista tyyliä taivasta tavoittelevine torneineen ja suippokaarisine ikkunoineen. Itseasiassa kellotapuli on ainoa uusgoottilaista tyylisuuntaa edustava rakennus, mikä Lappeenrannassa on jäljellä. Lappeen kirkkohan edusti samaa suuntausta 1880-luvulla tehdyn remontin jälkeen. Molemmat rakennukset olivat aina vuoteen 1929 asti uusgoottilaisia, mutta kirkko palautettiin alkuperäiseen malliinsa viimeisessä suuressa muutostyössä.

Lappeen kirkon kellotapuli


Onneksi kellotapuliin ei puututtu ja nyt se muodostaakin merkittävän lisän kaupunkimme moni-ilmeikkäässä rakennuskannassa. Siinä kohtaa viehättävällä tavalla tiilistä tehty  alaosa ja puinen torniosa. Aluksi suunnitteilla oli kokonaan tiilinen kellotapuli, mutta sen kustannukset olisivat nousseet liian korkeiksi vahvemman perustuksen takia. Itse asiassa nykyinen kellotapuli on mielestäni yksi kaupunkimme kauneimpia rakennuksia, jos niitä pitäisi lähteä laittamaan paremmuusjärjestykseen.

Tähän lopuksi vielä pienet kehut Lappeen seurakunnan toiminnasta. Vielä muutama vuosi takaperin kellotapuli oli avoinna yleisölle, koska sen yläosassa pidettiin kahvilaa. Valitettavasti en tullut itse käyneeksi kaffella tornin huipulla. Nyt jos olisi tilaisuus, niin olisin ensimmäisenä oven kahvassa roikkumassa. Kyseistä mahdollisuutta ei nimittäin tietääkseni ole missään muualla. Hyvä me ja karjalainen kekseliäisyys!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita