Lappeenranta / Ylämaan suojeluskuntatalo

Ylämaan kohteiden esittely jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on vuonna 1928 rakennettu Ylämaan suojeluskuntatalo.  Rakennuksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska liki kaikilla Suomen paikkakunnilta löytyy vastaavaan käyttöön rakennettu rakennus. Tämän viereltä löytyy myös vanha urheilukenttä, missä voi kuvitella tapahtuneen melkoisesti äkseerausta ja kirosanojen lentelyä. Sotilaselämäänhän kuuluu olennaisesti se, että hiki säästää verta.

Ylämaan entinen suojeluskuntatalo on vielä ryhdissään

Suojeluskuntien jouduttua lakkautetuiksi sotien jälkeen, rakennus siirtyi uudelle omistajalle, Ylämaan kunnalle. Tällöin sen toimintaan kuuluivat tanssit ja erilaiset juhlat, joita kuka tahansa sai järjestää. Se oli asetettu aikoinaan luovutuksen ehdoksi. Ongelma muuttui isoksi, kun Ylämaa liitettiin vuonna 2010 Lappeenrantaan. Yhdistymishetkellä siirtyi mukana myös lahjakirja, mikä kertoi ettei tapahtumista voi periä vuokraa vaan kaikki on ilmaista.

Lappeenranta tietenkin haluaa rakennuksesta eroon, koska se on taloudellinen rasite, mutta kukapa haluaisi sen ottaa vastaankaan, koska samalla siirtyy kulujakin. Niinpä rakennuksen kohtalo on avoinna. Lahoaako se paikalleen, vai onko Lappeenrannan kaupunki valmis sijoittamaan siihen rahaa? Veikkaanpa ettei halua.

Laatta kertoo talon historiasta

Joka tapauksessa rakennuksen kohtalo ei ole blogin kirjoituksen aiheena, vaan sen seinästä löytyvä laatta, mikä kertoo rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Toivottavasti edes sille löytyy jatkossakin paikka tältä tontilta....

Vuoksenranta / Leiposin hautausmaan muistomerkki

Monta vuotta takaperin kävimme Williladyn kanssa kuvaamassa Vuoksenrannan kirkon ja tarkoituksemme oli jatkaa sieltä pikkuteitä etelän suuntaan, jotta olisimme käyneet kuvaamassa tuolloin Taljalan hautausmaan muistomerkin nimellä kirjaamani kohteen. Valitettavasti tuolloin uljas Chryyslerini ei päässyt kohteeseen tielle kaatuneiden puiden takia. Olisi näet pitänyt olla moposaha matkassa, mutta hitostako sen lähtiessä tiesin. Kohde jäi siis väliin sillä kertaa, eikä uutta matkaa tuolle alueelle tullut tehtyä. Kohde jäi siis yksinäiseksi täpäksi ylläpitämälläni puuttuvien kohteiden kartalla. Nyt asia kuitenkin on hoidossa!

Nyt jos joku luulee, että kävin paikan päällä itse, niin olet väärässä! Edellisestä käynnistäni Venäjällä on kulunut jo melkoinen tovi, koska viimeisin reissu tuli tehtyä maaliskuussa 2020 ja silloin määränpäänä oli Viipurin KFC eli Kentucky Fried Chicken - ravinteli. Joskus herkullinen mättöruoka ohittaa muistomerkkien bongailut. Willimiehelle siis rasvainen kana maistuu....

Sen sijaan jokunen päivä takaperin blogini palkaton assistentti Ilkka Pirhonen lähetti minulle pari uunituoretta valokuvaa Venäjältä, jotka hän oli saanut Olga Nizegorodsevalta. Ovat kuulemma tuttuja netin tai paremminkin Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Aluksi paikan sijainti oli vähän hukassa, mutta puhelinsoitolla sain lisätietoa ja jopa kohteen koordinaatit. Valitettavasti en enää löytänyt lähdettä, missä kerrottiin tästä kohteesta, mutta jotain sain kuitenkin selville Vuoksenranta-seuran lehtiä selailemalla....

Leiposin hautausmaan muistomerkki (Foto: Olga Nizegorodseva)

Kyseessä on Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan hautausmaa, jonne on haudattu vuosina 1921 - 1944 alueen metodistiseurakunnan ihmisiä. Varmaan myös alueen luterilaiset ovat saaneet käyttää hautausmaata, mutta en löytänyt siihen vahvistusta. Hautausmaan läheisyydessä on sijainnut aikoinaan myös metodistiseurakunnan kirkko ja se on ollut todella suuri. Sisään tähän Noinmäen kirkon nimellä kulkeneeseen kirkkorakennukseen on mahtunut 600 henkilöä. Aikanaan rakennuksen tekivät Pekka ja Simo Monter. Kirkko valmistui vuonna 1922. Valitettavasti Olga ei kuvannut kirkon paikalla olevaa vuonna 1997 pystytettyä muistomerkkiä, joten kai se on vielä itse käytävä joskus paikalla!

Paikallinen tapa vai yksittäinen erikoisuus? Itse en ole vastaavaa aiemmin nähnyt. 
Tässä lepää Armas................... (Foto: Olga Nizegorodseva)

Kirkon läheisyydessä on hautausmaa, minne on paljastettu muistomerkki jo vuonna 1992 ja siitä minulla on kuvat. Taas voin sanoa, että yksi kohde vähemmän.....

Sen sijaan vieläkin on itselleni mysteeri tämän paikan nimistö. Onko kyseessä Noinmäki, Leiposi vai Taljala, kuten sen itse olin merkannut. Ehkä tähän saan joskus vielä selvyyden?

No sehän selvisi 5 minuuttia ennen julkaisunapin painamista, enkä nyt enää jaksa muokata tekstiä! Olin tallettanut itselleni kohteesta seuraavat tiedot. "Hautausmaa-alue on erotettu ympäristöstään valkoisilla puupaaluilla. Hautausmaan keskellä on Kyösti Nikin suunnittelema ja valmistama muistomerkki, joka pystytettiin 19.6.1992. Mustassa metalliristissä on seurakunnan toimintaa kuvaavat vuosiluvut 1921-1944. Ristin juurelle on tuotu vanhan haudan kivi, jossa ovat puhuttelevat sanat:"Kuolon uneen nukkuneet herätetään vielä". Joitakin vanhoja hautakiviä on vielä jäljellä ja uusia puuristejä on pystytetty vanhoille hautapaikoille."

Jos kaipaat vielä lisää tietoa, niin kurkkaa tämä linkki

Lappeenranta / Ikkuna tulevaisuuteen

No jaa, nyt on vaikea kohde kirjoittaa. Kyseessä on nimittäin uusi työpaikkani, jonne koulumme siirtyy 10.1.2022. Tarve uudelle koululle on ollut huutava jo pitkään, koska nykyiset rakennukset täyttävät homekoulun kriteerit. Niinpä uutta rakennusta on jo pitkään odoteltu, mutta nyt ei tarvitse enää kauaa odotella. Taakse jäävät ongelmien mukana myös repullinen muistoja. Olenhan punnertanut Lauritsalassa yläkoulussa historiaa ja yhteiskuntaoppia jo vuodesta 2009 lähtien. Matkalle osuu myös opetusta lukiossa samoissa tiloissa toimineessa Lauritsalan lukiossa, joka lakkautettiin keväällä 2016 vai oliko se 2017. Kuka näitä enää muistaa?

Linkittän kuvia omasta luokkahuoneistostani, jota minulle takuulla tulee ikävä! Peräseinän oppilaiden tekemät maalaukset ja mukavat teinit, teitä tulee ikävä. Maalauksien kautta olen muistanut aina teidät. En enää näe edes SaiPan logoa ensimmäisenä aamulla luokkaan tullessani. Onko kaikki siis pilalla? No ei sentään.....taakse jäävät myös päänsäryt, kaikuminen ja talvisin kylmä luokkatila. Lisäksi näen myös joka aamu uuteen kouluun tullessani hienon taideteoksen, no ainakin taideteoksen.

Ikkuna tulevaisuuteen

Uuden koulun seinään on tehty kaksi taideteosta prosenttitaideperiaatteella eli 1% rakennuskustannusten hinnasta käytetään taideteokseen. Kilpailun jälkeen toteutettavaksi valittiin Sanna - Mari Kaipion Ikkuna tulevaisuuteen. Tätä teosta katsellaan sitten vuosia ja ehkä se joskus aukenee tällaiselle piintyneelle perinteisen taiteen ystävällekin. 

Voittaessaan suunnitelun ensimmäisen palkinnon siitä kerrottiin seuraavaa: "Teos rakentaa tarinan rakennukseen. Ikkunasta tulviva valo on temaattisesti mielenkiintoinen ja samalla se tuo koulun sisätilat ja sisällön esille.

Teos tuo yksimateriaalisen tuntuiseen arkkitehtuuriin positiivisen ja värikkään lisän ilman että se hajoittaa rakennuksen identiteettiä. Oppilaat painottivat arvioissaan värikkyyden merkitystä kouluympäristössä, ja teos vastaa tähän tarpeeseen. 

Diagonaalinen välokiila on kooltaan hyvä ja ottaa kontaktin rakennuksen pystysuoriin ja vertikaalisiin rakenteisiin. Teos on mittakaavaltaan sopiva ja kutsuu lähemmäksi. "

Lisäksi seinille on tehty toinenkin teos. Se on Aiju Salmisen suunnittelema "Akkunanaakka". Jostain kumman syystä tämä nostaa hymyn aina huulilleni, kun näen sen......

Akkunanaakka

Lappeenranta / Hujakkalan ilmavalvontatorni

Jatketaanpa samalla teemalla kuin viimeksi. Vuorossa on siis taas viime sotien aikuisen ilmavalvontatornin esittely. No, tällä kertaa kyseessä on pelkkä asiasta kertova muistolaatta, joka on kiinnitetty Hujakkalan "kylärakennuksen" seinään. Ilmeisesti on aivan tuliteräkin vielä?

Hujakkalan seurojentalo. Laatta talon pitkällä sivulla

Olimme Williladyn kanssa 29.10.2021 kuvausreissulla entisen Ylämaan kunnan alueella, joka kuuluu nykyään Lappeenrantaan. Tiedossamme oli muutama kohde ja kuvasimme ne kaikki, joista meillä oli tietoa. Kuten useasti ennenkin, niin törmäsimme itsellemme täysin tuntemattomaan muistomerkkiin tai - laattaan. Ajaessamme ohitse Willilady bongasi rakennuksen seinältä ihan uuden muistolaatan ja minä kurvasin äkkiä ympäri. Paikalle saapuessa totesimme löytäneet uuden kohteen. 

Laatta näyttää tuliterältä.....

Valitettavasti en tästä sen kummempaa tietoa löytänyt Internetistä, eikä Hujakkalan kyläyhdistyksen Facebook-sivut ole päivittyneet aikoihin, joten jos asiasta jotain tiedät, niin ota yhteyttä!.

Alueella on siis sijainnut ilmavalvontatorni, joka on kuvattu muistolaattaan. Paikka ei ole tämä seurojentalo, joka löytyy kylän ytimestä, vaan se on todennäköisesti sijainnut jollain korkealla mäellä. Nykyisin tornia ei siis ole, mutta hienoa että laatta on saatu tästä muistuttamaan meitä kulkijoita. 

Päivitys 4.2.2022

Sain Sorsan Erkiltä seuraavan viestin, mikä liittyy Hujakkalan ilmavalvontatorniin. Hivenen muokkasin tekstiä, mutta asia ei muuttunut.

Terve, joitakin tietoja Hujakkalan ilmavalvontatornista. Se on rakennettu

1939 ja se sijaitsi Lökäsenvuorella seurojentalolta parisataa

metriä Vaalimaantien toisella puolella rivitalon takana.Lotat olivat

majoittuneet seuratalon viereisessä sijaitsevalle koululle, joka on nykyisin

venäläisomistuksessa. Laatassa aloitteellinen oli Sirpa Koponen ja hän sai apua

mm.Pauli Pajuselta ja kyläyhdistykseltä.Tavoitteena oli paljastaa laatta

talvisodan alkamisen 80 v muistopäivänä 30.11.1939, mutta erinäisistä

syistä se jäi tekemättä.Laatta kiinnitetiin seurojentalon seinään v2020

pidetyn kokouksen yhteydessä ilman juhlallisuuksia.Sirpa

on teettänyt tätinsä valokuva-arkistosta lottien toimintaan liittyvistä

kuvista suurennoksia,joita on esillä Ylämaan palvelutalolla.