maanantai 31. lokakuuta 2016

Kouvola / Tukinuittaja

Nuorena poikana Willimies oli töissä Kaukas Oy:n Kaukaan sahan tukkiosastolla kuorimossa. Tehtäviini kuului kaikenlaista lapiohommista koneiden käyttämiseen, mutta valtaosan ajasta toimin tukkien lajittelusillalla niputtajana. Tuli tuon vajaan kuuden vuoden aikana kääräistyä tukkinippu poikineen, jotka jatkoivat tietään sahalle muuttuakseen laudoiksi ja parruiksi. Nuo ajat ovat vieläkin usein mielessä, koska missään en tuon jälkeen ole kokenut vastaavaa porukkahenkeä. Oli hemmetin hienoa olla tukkimies!
Kymiyhtiön lahjoittama puisto ja Tukinuittaja

Koska ajat muuttuivat niin ajauduin pikkuhiljaa kohti sisätöitä, mutta mukavahan noita aikoja on muistella. Ei nimittäin vaivannut lentsut eikä muutkaan kulkutaudit, kun säästä riippumatta tehtiin hommia ulkosalla. Muutaman kerran tuli uituakin tukkialtaassa vaatteet päällä, koska en osannut tukinuittoa tukin päällä seisoen, kuten tämän patsaan mies.
Tasapainoilu tukin päällä ei ole helppoa

Tukinuittaja patsas löytyy Kuusankoskelta ja sen lahjoitti puistoalueineen silloiselle Kuusankosken kauppalalle Kymiyhtiö vuonna 1972. Patsas on Matti Hauptin suunnittelema, mutta jostain syystä teos on valettu Italiassa. Alkuperäisessä versiossa Tukinuittaja olisi ollut vesielementissä, mutta jostain syystä se jätettiin pois lopullisesta versiosta.
Tekijäkin on mainittu

Veistoksessa nuori mies tasapainoilee tukin päällä haka kourissaan. Tehtävä ei ole helppo, kuten me kaikki tiedämme, mutta aikoinaan taito oli välttämätön, kun tukit uitettiin jokireittejä myöten sahoille. Valitettavasti se alkaa nykyisin olla katoavaa kansanperinnettä. 

Tarkkaa päivämäärää, jolloin veistos julkaistiin, en löytänyt mistään. Valitettavasti näin, mutta paljastamisen aikana yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimi Mika Tiivola, joka kertoi paljastuspuheessaan yhtiön haluavan jättää paikkakunnalle muistomerkin omasta toimialastaan ja sen historiasta. Komean jäljen tosiaan jättivätkin...

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kouvola / Pro patria

Valkealan Pro Patria

Melko usein törmään muistomerkkeihin, jotka koostuvat kahdesta elementistä. Toinen on Salpa-linjaan louhittu panssariestekivi ja toinen siihen kiinnitetty muistolaatta. Ei siinä mitään, minustakin yksinkertainen on kaunista, mutta onneksi joskus sentään törmään muistomerkkiin, mikä on toteutettu eri kaavalla. Näin ainakin on toimittu Kouvolan Valkealassa, missä tämä Pro Patria muistomerkki sijaitsee. Tämän suunnitteluun on uhrattu aikaa, vaivaa ja etenkin rahaa. Toki lopputuloskin on todella hieno!
Ulkopuolella on paikat soihduille ja kynttilöille, Valkealan vaakunaa unohtamatta

Kyseinen Pro Patria on Valkealan kunnianosoitus niin talvi- kuin jatkosodassa henkensä menettäneille sankarivainajille. Tämän upean teoksen alullelaittajia olivat Pohjois-Kymen Sotilaspoikakilta ry sekä Sotainvalidien veljesliiton Valkealan osasto ry. Kun hanke lähti liikkeelle, niin Valkealan kunta perusti työryhmän, missä olivat edustettuina kaikki valkealaiset veteraanijärjestöt sekä paikallinen seurakunta. 
Yksi nimitauluista

Tämän arkkitehti Tarmo.R.Pajun suunnitteleman Pro Patrian peruskivi muurattiin kaatuneitten muistopäivänä 20.5.2007, minkä jälkeen työ eteni ripeästi. Perustustöiden jälkeen oli vuorossa kolmen kivipaaden pystytys, mitkä kuvaavat uskoa, toivoa ja rakkautta. Yläosaa kiertää ornamentti ja sisäpuolella siinä on tähtitaivaskatto. Sisäpuolen kattaa kivitaulut, mihin on mainittu 435 sankarivainajan nimet erilaisien tietojen kera. 
Viimeisessä nimessä on yhtymäkohta kotiseutuihini

Kerrassaan upea teos, mille nostan hattua! 

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kouvola / Läpi tulen

Läpi tulen veistokseen kuuluu myös tukimuuri

Lauantaiaamu ja työpäivä! Mitähän pahaa sitä on taas tullut tehtyä, kun joutuu omasta vapaa-ajastaankin tinkimään työnantajan eduksi? No, lakiinhan tuo pohjautuu, mutta jotenkin on se fiilis kun mennään läpi tuulen ja myrskyn tai pahimmillaan läpi tulen! Vaan eipä siinä mitään, mutta olisihan tuota ollut kaikkea muutakin tehtävää kotosalla ja etenkin pihamaalla. Vaan näillä mennään läpi tulen....
Teoksen koko on vaikuttava

Läpi tulen on myös muistomerkki Kuusankoskella, mikä kuuluu nykyisin Kouvolaan. Teos on poikkeuksellisesti yksityisellä rahalla eli Kymin Osakeyhtiön toimesta pystytetty kunnioittamaan yhtiön henkilökunnan uhrausta yhteiselläa asialla isänmaan puolesta sotavuosina. Uhrimieltä todellakin on ollut yhden muistomerkin tarpeiksi ihan riittämiin, koska yli 500 yhtiön henkilökuntaan kuuluvaa menetti henkensä sotavuosina.

Pro Patria 1939 - 1944

Yhtiö tilasi Wäinö Aaltoselta sankaripatsaan, millä taiteen osa-alueella hän oli ehdottomasti maamme eturivin taiteilija. Työssä Aaltosta auttoi hänen arkkitehtipoikansa Matti. Tässä teoksessä Aaltonen kuvaa sankarinuorukaista kävelemässä kohotetuin käsin läpi sodan liekkien. Tämä klassisoivaa realismia edustava teos muistuttaa hivenen rajan taakse neuvostojoukoille pystytettyjä muistomerkkejä, vaikka Aaltonen ei olekaan ottanut tähän 28.9.1958 paljastettuun muistomerkkiin vaikutteita idästä. Olisiko vaikutteet levinneet toisin päin? Varmaa on toki se, että valutyön toteutti Taidevalimo Aaron Oy Helsingissä.
Päättäväinen nuorukainen kulkemassa tulen läpi

perjantai 28. lokakuuta 2016

Kouvola / Polvesta polveen

Olen nyt esitellyt viikon verran kohteita Kouvolasta. Varmaankin toinen viikko on vielä tulossa, kunnes saadaan jotain vaihtelua näihin kohde-esittelyihin. Ainakin itseäni jo kovasti houkuttelisi siirtyä toisen paikkakunnan kohteiden kimppuun. Tosin, en ole vielä päättänyt, kumpi lienee seuraavana vuorossa, Kotka vai Pyhtää? Jotenkin itsestänikin ajoittain tuntuu, että alueen laajeneminen ei kaikin osin ollut järkevä juttu, muta turha sitä nyt enää tässä vaiheessa on murehtia....Kymenlaaksoa on näet kuvattu jo monen reissun verran, joten tottahan toki ne julkaistaan, ihan kaikki!
Polvesta polveen sijaitsee Kouvolan kaupungintalon edustan puistossa

Silti Venäjän puoleltakin on kertynyt sen verran materiaalia, että niitäkin olisi kiva esitellä. Tarkemmin laskematta niitä on tällä hetkellä 134 kohdetta esittelemättä ja vielä toinen mokoma kuvaamatta, joten ehkä valtaosa niistä jää blogin loppusuoralla, kunhan se jossain vaiheessa edes hivenen häämöttäisi! Koska Kouvolan alueelta on eniten kohteita esittelemättä, niin laitetaanpa työ käyntiin. Siirtykäämme Kouvolan kaupungintalon edustalle...
Polvesta polveen

Joskus vuoden 1984 aikana silloinen Kouvolan kaupunginjohtaja Eino Brofeldt ehdotti kilpailua kaupungin 25-vuotisjuhlan muistomerkin valitsemista varten. Kilpailun voittajaksi valikoitui kuvanveistäjä Raimo Utriainen, jolta tilattiin teos Polvesta polveen. Veistos itsessään muodostuu alumiiniprofiileista, jotka on käsitelty hopeanharmaiksi, osin mustiksi. Teos kuvastaa sukupolvien työtä kaupunkirakentamisessa, sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja yhteenkuuluvuutta. Unohtaa ei sovi myöskään sen kuvastavan polvesta polveen jatkuvan elämän ja tapahtumien virtaa.... Jep, näin minäkin olisin osannut tulkita tätä abstraktia teosta!

Mainittakoon vielä tähän lopuksi, että tämä Utriaisen teos, mihin perustuksen ja jalustan suunnitteli Eero Paloheimo, paljastettiin 14.9.1985.

torstai 27. lokakuuta 2016

Kouvola / Kolmoiskosket

Kuusankoskella, nykyisessä Kouvolassa, sijaitsee veistos nimeltä Kolmoiskosket. Willimies, joka yleensä on hanakka kehumaan tai arvostelemaan blogin kohteita kauneusarvojen perusteella, on tällä kertaa sanaton! Niin harvoin onnistutaan vangitsemaan teokseen historiallisia faktoja ja symboliikkaa tavalla, mikä vaikuttaa minuunkin! Tällä kertaa siinä on mielestäni kuitenkin onnistuttu, kuten myöskin kuusankoskelaisten mielestä, jotka ovat arvostaneet Kolmoiskoskia ensimmäisestä päivästä alkaen.
Kolmoiskosket

Kolmoiskosket hankittiin Kuusankoskelle kuvanveistoskilpailun tuloksena. Valinnan toteutti patsastoimikunta ja valinta oli monivaiheinen prosessi. Lopulta voittajaksi selviytyi Kiimmo Pyykön vesiveistos Kolmoiskosket. Tämä pronssinen veistos mustalla graniittijalustalla paljastettin 23.5.1971 Kuusankosken kunnallisen itsenäistymisen 50-vuotisjuhlapäivänä. 
Teoksessa ei ole säästelty pronssia

Teos kuvaa symboliikalla Kuusankosken alueen kolmea suurta koskea ja lisäksi siinä voi erottaa paikkakunnan historiallisen kolmijakoisuuden Kuusaaseen, Kymintehtaaseen ja Voikkaaseen.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kouvola / Äiti Valkeala

Luonnonsuojelu on yksi asia, mistä Willimies on enemmän kuin kiinnostunut. Se liittyy ilmaston lämpenemiseen samoin kuin kaikki muukin nykyajan kerskakuluttamisen muodot. Meidän ehdottomasti suurin ratkaistava ongelmamme on ympäristön saastumisen ja luonnonvarojen liikakäytön ratkaiseminen. Ne on myös ratkaistava melkoisen nopeasti, koska haluammehan jättää puhtaan luonnon jälkeläistemmekin iloittavaksi? Toki ympäristöä voi kaunistaa muillakin keinoin, kuten tämän päiväinen kohteemmekin aikanaan teki...
Patsaan ympäristö ei ollut vielä huhtikuussa 2016 herännyt vihreäksi

Aina silmää ei viehätä komea maisema vaan sen voi saada aikaan myös hyvälle paikalle asetettu taideteos, mikä sopii katsojan silmille. Yksi tällainen teos on, ainakin minun mielestäni, Valkeala-talon edustalla sijaitseva pieni veistos nimeltään Äiti Valkeala. Sen on suunnitellut ja rahoittanut paikallinen Lions Club Valkeala jo vuonna 1982. Alkuperäisenä ajatuksena oli silloisen Valkealan kunnan keskustan viihtyvyyden kohentaminen. Tuolloin suunnitelma jäi kuitenkin toteuttamatta ja asiaan palattiin vasta vuonna 1991.
Tärkeää tiedonvälitystä jälkipolville

Vuonna 1991 toteutettiin Valkeala-talon rakentaminen ja Rotary-järjestöjen suunnitelmat heräsivät uudelleen henkiin. Paikallinen kuvanveistäjä Juha Lappi sai tehtäväkseen toteuttaa Äiti Valkeala veistoksen ja lopuksi se paljastettiin 20.9.1991 Valkealatalon edustalla.
Jalustan muistolaatta

Taiteilijan mukaan se kuvaa Äiti Valkealaa, joka kertoo pojalleen kuinka tärkeää on puhtaan luonnon säilyttäminen. Aihe oli tuolloin ajankohtainen ja niin se on nytkin! Koskahan asialle aloitettaisiin todellakin tehdä jotain?

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kouvola / Anjalankosken autio kaupungintalo

Suomi on täynnä tyhjilleen jääneitä rakennuksia, mitkä ovat eri syistä jääneet autioiksi. Globalisaatio tyhjentää vanhoja tehdashalleja koneista sekä ihmisistä, mutta kuntien rahahuolet tekevät yhtä rumaa jälkeä. Toimintoja sekä kokonaisia kuntia yhdistetään, jotta suuruuden ekonomia toisi tullessaan suuria säästöjä ja hyötyjä kuntalaisille. Näin on käynyt nykyisen Kouvolankin alueella, mistä muodostettiin suurkunta vuoden 2009 alusta. Lieneekö se ollut hyvä vai huono päätös?
Tyhjänä seisova entinen kaupungintalo

Ainakin Anjalankoskella tyhjilleen jäi iso kaupungintalo, minkä arkkitehti Seppo Kasanen suunnitteli ja mikä valmistui vuonna 1966. Nykyisinhän tällaiset rakennukset päätyvät helposti Urban Explorer- kohteiksi, mihin suoritetuista vierailuista kerrotaan netissä. Siinä ei kaiketi enää kauaa mene kun tämäkin talo päätyy ilkivallankohteeksi, ellei jo sitä ole kokenutkin....
Muisto ajalta, jolloin rakennus oli ylpeydenaihe

Ymmärränhän minä sen, että rakennusten käyttötarkoitukset muuttuvat ajastaan, mutta eiköhän tämäkin talo olisi parempi laittaa kierrätykseen ja muuttaa tontti viheralueeksi. Ainakin se olisi silmälle miellyttävämpi kuin nykyinen tyhjillään seisova rakennus? Jotenkin en vaan jaksa aina ymmärtää tätä nykymenoa..

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kouvola / Kymen Paviljonki

Hyvin meni tämäkin lyhyt loma...keskiviikkona töiden jälkeen Joensuuhun ja sieltä torstaiksi Sortavalaan. Tulipahan käytyä toista kertaa elämässäni kyseisessä kaupungissa. Ensimmäinen visiitti oli joskus takavuosina opiskeluaikoina, kun kävin Sortavalassa häissä, tosin muistikuvat kyseisestä reissusta eivät ole hääppöiset. Nyt tuli korjattua tuokin virhe ja tutustuttua auton takapenkillä asiantuntevan oppaan kanssa paikkoihin. Muutamia kohteita kuvailinkin, mutta kaupunki vaatii ehdottomasti uutta reissua, jotta kaikki saadaan talteen kameran muistikortille. 
Tuntematon veistos 

Loppuloma menikin sitten flunssan kourissa ja aikaansaannokset jäivät vaatimattomiksi. Niinpä jää samaan tapaan vaatimattomaksi tämän päiväinen postauskin....
Tienlaitaan oli kerätty vanhoja kilometritolppia

Aina joskus eteeni tulee kohteita, joista ei vaan tiedä mitään, eikä sen kummempaa selviäkään. Tämän päiväisen kohteen Kymen paviljongin ohitse olen ajanut lukuisia kertoja pysähtymättä, kunnes syksyllä kurvasin pihaan. Willilady piipahti sisätiloissa Pentikin myymälässä ja minä jäin ulkosalle kuvaamaan nähtävyyksiä.
Sympaattinen autokaksikko tolppien vieressä

Pihamaalta löytyi muutama kuvattava kohde, mutta tiedonhakeminen niiden tekijöistä ja pystyttämisajankohdista vaan osoittautui liian vaikeaksi, joten ajattelin nyt julkaista kohteen vaillinaisin tiedoin. Eipä olisi ensimmäinen kerta kun saisin lukijoilta vinkkejä ja etenkin faktatietoa kohteesta.

Kiitokset jo etukäteen lukijoille täydentävistä tiedoista!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kouvola / Rotary-suihkulähde

                                                       Dire Straits "Twisting by the pool"

Muutama päivä takaperin piipahdin Joensuussa assistentti Pirhosen luona. Mukavien turinoiden lisäksi kävimme myös yhdessä Sortavalassa katsomassa ensi kesän kuvauspaikkoja, jotka ainakin itseäni kiinnostavat aivan hullun lailla. Juolahtipa jo mieleeni sellainenkin ajatus, että lähtisin jatko-opiskelijaksi Joensuuhun päivittämään itseni tohtorismieheksi. Samalla olisin lähempänä blogin kuvausalueita Laatokan Karjalassa, mitkä kiinnostavat itseäni tällä hetkellä kovastikin. Lisäksi olisi kenties jopa aikaa käydä kuvausreissuillakin. Ilmeisesti olen horoskooppimerkkini jousimiehen mukainen ikuinen etsijä, joka ei malttaisi pysytellä paikoillaan...
Rotary-suihkulähde kuvan oikeassa laidassa

Se nyt oli tuollainen ohikiitävä hetki, milloin tuo ajatus nousi mieleeni. Ei minulla ole tällä hetkellä mitään mahdollisuutta opiskella historiantohtoriksi, eikä sen koommin liiemmälti haluakaan. Tuonkin ajan voin käyttää paremminkin ja hittoako minä tuosta hyötyisin? Palkka ei nousisi mihinkään ja vaikka nousisikin, niin jokunen euro kerkeää liuteta sormien ohitse opiskeluaikana. Enkä oikein keksi mitä tekisin mokomalla tittelillä? Ehkä olen vain tittelinkipeä?
Kokonainen aukio nimetty Rotareille

Sen sijaan Kouvolan Rotaryt ovat saaneet kaikkea hienoa jälkipolville muistoksi. Ensimmäisen kerran kyseinen porukka julkisti muistomerkin Kouvolassa vuonna 1955, jolloin vietettiin kansainvälisen Rotary-järjestön 50-vuotisjuhlia. Tuolloin he pystyttivät ensimmäisen suihkulähteen Kouvolaan. Kyseistä monumenttia ei enää ole olemassa, koska se särkyi ja lopetti toimimisen. Tuosta vanhasta suihkulähteestä laitettiin kuitenkin ratasosa jemman ja sille tulikin uutta käyttöä.

Myöhemmin 2000-luvun alussa nousi esiin nykyiselle Rotary-aukiolle rakennettavalle vesielementille. Tuumasta käytiinkin toimeen ja Rotary-klubin ehdotuksesta alueelle päätettiin pystyttää uusi suihkulähde, minkä yhdeksi osaksi tulisi vanhasta suihkulähteestä pelastettu ratasosa. 
Jonna Sepposen suunnittelema Rotary-suihkulähde

Kiviartesaani Jonna Sepponen suunnitteli uuden Rotary-suihkulähteen ja siihen sijoitettin vanha ratasosa. Teos oli valmis paljastettavaksi 27.5.2005 Kouvolan rautatieläisten soittokunnan vastatessa musiikista. Lukuisten puheiden jälkeen tämä Kouvolan kaupungin ja Rotary-klubin toimesta kustannettu suihkulähde oli kaikkien kouvolalaisten ilona.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kouvola / Rotaryklubin riippupihlajat

Joskus ihmettelen suuresti suomalaisten järjestöjen halua saada oma työnjälki jälkipolville näkyville. Itse jos jokaisen tekemäni homman jälkeen tyrkkäisin muistolaatan johonkin kiven kylkeen, niin siinähän nuo illat menisivätkin. Ei siinä mitään, en minä kettuile tälle asialle, koska minultahan loppuisi tämä harrastus pahasti kesken, jos joku ei näitä laattoja kiinnittelisi tekojensa jälkeen...
Rotarien riippupihlajia

Tämän kertainen muistolaatta nyt ei kovin kummoiseen juttuun liity. mutta periaateen ihmisenä pitäähän se tämäkin julkaista, koska ideana on edelleen esitellä kaikki tällaisetkin kohteet, kun tuli joskus aikoinaan luvattua. Periaatteen ihminenhän minä olen aina ollut ja sellaisena tulen aina pysymäänkin, se on varmaa! Joskus nuorempana meillä Kaukaalla olikin pentujen kesken sanonta, että yksi puhe kuin sökössä ja sen mukaan olen pyrkinyt aina elämään....
Muistolaatta liki 50 vuoden takaa

Muutenkin kun tuota ikää on alkanut kertymään harteille ja kiloja vyötärölle, niin samalla on alkanut mieleen nousta ajatuksia täältä poislähtemisestä ja etenkin siitä, että mistä minut muistetaan jälkipolvien osalta? Tuskin kovinkaan moni muistelee lähtemistäni suurella surulla, mutta jotain olisi kiva jättää jälkipolville, että saisivat ihmetellä kuka tuokin heppu on, jonka nimi mainitaan jossain muistolaatassa? Ilmeisesti ikääntyminen saa tällaisia ajatuksia nousemaan esiin. Ehkä minun henkinen perintöni onkin tämän blogin muodossa, jolloin kaikki voivat jälkikäteen miettiä, että olipahan kylähullu kun jaksoi kiertää maita ja mantuja omalla kustannuksellaan vailla kenenkään kiitosta. Hyvä jos edes tämä Willimiehen jäljillä blogi jää elämään, koska moni ei jätä jälkeensä kuin hautakiven omalla nimellä varustettuna...

Kuusankosken Rotaryklubi sen sijaan jätti jälkeensä henkistä perintöä vuonna 1967 istuttamalla riippupihlajia Kuusankosken puistoon. Tämän lisäksi vielä toimivat Isänmaan asialla, koska kyseessä oli itsenäisyytemme juhlavuosi. Tulihan tolloin täyteen 50-vuotta itsenäistymisestä. Veikkaanpa, että ensi vuosi tulee olemaan monella paikkakunnalla lukuisten paljastettavien muistomerkkien juhlavuosi, koska maamme täyttää 100 vuotta!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kouvola / Kalojen kanssa kilpaa

Nyt on Willimies häpsingillään. Huulet on rohtuneet ja pitäisi lähteä kauppaan hakemaan huulirasvaa, mutta uskaltaako sitä enää käyttää, kun ne sisältävät anabolisia steroideja tai stereoita, kuten nuoruudessani sanottiin. Ainakin norjalaisen Therese Johaugin kohtalo laittaa miettimään, että mitä sitä huuliinsa laittaisi? En minäkään haluaisi ensi talvena olla oman kodin lähellä sijaitsevan hiihtoladun kunkku vilpillisin keinoin....haluaisin pärjätä ruisleivällä.
Jaakonpuisto laululavoineen ja suihkulähteineen

Joskus nuorempana tuli joitakin pillereitä kokeiltua, kun nostelin painoja sekä ajattelin kasvattaa maailman isoimmat hauikset. Eihän siitä mitään tullut, kun päätin lopettaa mokoman hölmöilyn alkuunsa. Siksipä käsivarteni ovatkin nykyisin kuin jäätyneet pulkannarut missä on solmut päissä, eikä ne enää siitä mihinkään kasvakaan, kun en mitään harrasta. Tyydyn siis kohtalooni, kuten Johauginkin kannattaa tyytyä parin vuoden kilpailukieltoon. Tuona aikana sitä kerkeää voidella huuliaan päivittäin eikä tarvitse pelätä kiinnijäämistä. Luistaa sitten suksikin paremmin voideltuna tai ilman....
Suihkulähde ja Kalojen kanssa kilpaa

Alkutarina ei todellakaan liity mitenkään tämänpäiväiseen kohteeseen, mikä löytyy Kouvolan Jaakonpuistosta keskeltä suihkulähdettä. Tämä "Kalojen kanssa kilpaa" teos, jonka tekijä on kuuluisa kuvanveistäjä Aimo Tukiainen. Tämän lapsiaiheisen teoksen teemana on muistuttaa meitä vanhuksia siitä ,että lapsuus-ja nuoruusvuosien aikana elämä ja leikki ovat jatkuvaa kilvoittelua päämäärien saavuttamiseksi. 
Kalojen kanssa kilpaa

Teoksen lahjoitti Kouvolan kauppalalle Valkealan Säästöpankki 50-vuotisjuhlallisuuksien lahjana. Lahjoitus tapahtui vuonna 1959 ja se oli tarkoitus seuraavana keväänä pystyttää pieneen kahluualtaaseen, joka valmistui Jaakonpuistoon. Näin kaiketi tapahtuikin....
Lähikuvassa päivän kohde

torstai 20. lokakuuta 2016

Kouvola / Tanssi ja Diiva

                                                        Genesis "I can`t dance"

Nyt tulee työpaikalleni uusi laki, mikä astuu voimaan vuoden vaihteessa. Kyseessä on uusi tasa-arvolaki, mikä estää puhumasta tytöistä ja pojista. Toivottavasti tätä ei tarvitse noudattaa kotosalla, koska ympäri korviahan tuossa tulisi joka ikinen päivä. Pakko onkin sanoa, että melkoisen omalaatuiseksi on menossa tämä nykymaailma. Miksi ihmeessä meidän täytyy aina lähteä kaiken maailman kotkotuksiin mukaan ja muuttaa vakiintuneita käytäntöjä? En ole vielä edes selvinnyt edellisestäkään isosta muutoksesta, jolloin palomiehistä ynnä muista ammateista tehtiin palohenkilöitä etc. En ole vielä kertaakaan tainnut muistaa puhua palohenkilöistä ja virkahenkilöistä..... Argh, näitä kaikkia hemmetin kotkotuksia!
Ruosteista rautaa....kolme vasemmanpuoleista ovat Tanssi ja oikeanpuoleinen Diiva

Kotkotuksia on mielestäni myös blogin tämänpäiväinen kohde Tanssi, mikä löytyy Kouvolatalon takapihan puistikosta. Oikeastaan tämä teräksestä leikattu ja ruostunut veistosryhmä koostuu kahdesta teoksesta. Toinen entisen Anjalankosken kaupungin tilaama Tanssi, mikä koostuu kolmesta veistoksesta, mikä on saanut rinnalleen Diiva-nimisen veistoksen.
Taivutettua rautaa, mitä taiteeksi kutsutaan....

Kyseinen veistosryhmä on sijoitettu nykyiselle paikalleen vuonna 2014 ja kyseessä pyhtääläisen taiteilijan työnäyte. Ilmeisesti taiteilija ei itsekään ollut tyytyväinen tekeleeseensä, koska ainakaan Internet ei paljasta hänen nimeään, mikä on sinänsä täysin ymmärrettävää..

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Elisenvaara / Pommituksen uhrien muistomerkki

Blogissani tuntuu olevan kohteina surunpaikkoja. Kestokohteita ovat hautausmaat, palaneet kirkot, sotiin lähtemiset, sankarivainajat ja muut ikävät tapahtumat. Toki poikkeuksiakin on, mutta eiköhän näitä ikäviä juttuja ole tullut kirjoitetuksi jo melkoinen määrä. Tänään siihen on jälleen tulossa yksi äärimmäisen surullinen tarina lisää. Kyseessä on näet muistomerkki, mikä pystytettiin 17.9.1994 Elisenvaaran rautatieaseman puistikkoon muistutuksena sodan mielettömyydestä ja sen aiheuttamasta suuresta hädästä siviiliväestölle.
Elisenvaaran pommitusten uhrien muistomerkin vieressä on myös paikallinen patsas

Tarina on pitkälti samanlainen kuin Lappeenrannan Simolan pommituksiin liittyvä tarina. Toivon teidän lukevan senkin, niin huomaatte tapahtumien liittyvän toisiinsa ja olevan melko samankaltaiset tapahtumat. Kovimman iskun kokivat Karjalasta pakoon pyrkivät evakot, koska Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut 9.6.1944.

Evakkojen pakeneminen kauemmaksi rintamalinjoista tukki osaltaan maantie- ja junaliikennettä. Joukkojenkuljetukset ja ammusjunat olivat etusijalla junaliikenteessä, jolloin muutamaan paikkaan muodostui ruuhkia asemille, mitkä muodostuivatkin surmanloukuiksi sadoille evakoille, sotilaista puhumattakaan. Elisenvaarallakin tämä koettiin 20.kesäkuuta, jolloin tapahtui tuhoisin pommitus toisen maailmansodan aikana Suomen alueella. Simolassakin kuoli melkoinen määrä ihmisiä pommituksissa, mutta jostain syystä Elisenvaaran pommitukset muodostuivat selvästi tunnetuimmiksi.
Muistomerkki

Neuvostoilmavoimat ottivat Elisenvaaran kohteeksi, koska se oli Karjalan kannaksen joukkojen siirtojen tärkein yksittäinen juna-asema. Paikalle lähetettiin yli 80 pommikonetta kolmessa aallossa ja tuloksena olikin pahaa jälkeä. Arviolta 140 evakkoa, joista valtaosa oli räisäläläisiä ja 29 kurkijokelaista menetti henkensä asemapihalle. Isku oli niin vakava, että uutinen päätettiin sensuroida, eikä siitä haluttu kertoa julkisuudessa.

Tämä ruokki erilaisia huhuja, kuten Simolankin vastaavassa pommituksessa, asemahenkilöstön osallisuudesta pommitusten järjestämiseen. Väitteet olivat täyttä puppua, mutta ilmeisesti ihmismieli on rakennettu niin, ettei hädän hetkellä voi ajatella selkeästi. 
Kurki-säätiö ja Räisälä-säätiö vastasivat muistomerkin hankkimisesta


Pommituksen jälkeen tunnistetut vainajat haudattiin Kurkijoen hautausmaalle ja tunnistamattomiksi jääneet haudattiin Savonlinnan hautausmaan läheisyyteen ja pieni osa myös Säämingin hautausmaalle. En osaa sanoa, miksei heitäkin haudattu Kurkijoelle. Joka tapauksessa muistokivet pystytettiin kummallekin hautausmaalle 16.11.1946, mutta onko Kurkijoen hautausmaalla mitään muistomerkkiä uhreille? Siihenkään en osaa sanoa mitään... 

tiistai 18. lokakuuta 2016

Sortavala / Sortavalan kaupungin alkupaikka

Muistomerkki on paikallisen hiekkatien varressa

Minulla on hemmetin hyvä ystävä, joka kuvailee blogiani varten kohteita Laatokan Karjalan alueelta ja vähän kauempaakin. Olen vähän laiskanlaisesti esitellyt assistentti Pirhosen ottamia kuvia, mutta nyt aion jatkaa Ilkan kohteilla. Tällä kertaa laskeudutaan Uhtualta jokunen sata kilometriä etelään ja siirrytään Sortavalan kupeessa olevalle entiselle Riekkalan saarelle Krasnaja Gorkaan, minne kesällä 2016 pystytettiin igumeeni Avraamin siunausten kera muistomerkki. Pystyttämisen hoitivat paikalliset asukkaat, mutta kiven on valmistanut yritys nimeltä OOO Dara.
Muistomerkin laatta...kirkko jää vähän epäselväksi.
Lieneekö Miikkulan entinen ortodoksikirkko?

Muistomerkki kertoo muistomerkin paikan olleen 1400-luvulla Suur-Novgorodin ruhtinaskunnan Nikolsko-Serdobolskin pogostan Korelan maakunnan keskus. Tältä paikalta sai siis alkunsa Serdobolin eli paremmin tunnetun Sortavalan kaupunki. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kalevala / Lönnrotin mänty

Kalevala-eepoksen muistomerkki
Nyt liikutaan jälleen todellisen kohdealueen ulkopuolella, mutta kun tarjolla on melkoisen ainutkertainen kohde, niin kriteereistä pitää tinkiä. Tällä kertaa ollaan todellisilla Karjalan laulumailla Kalevalassa, mikä tunnettiin aina vuoreen 1961 asti Uhtuana. Täällä monet Kalevalaan vaikuttaneet henkilöt ovat käyneet kirjaamassa runoja muistiin uhtualaisilta runonlaulajilta. Lönnrot on käynyt täällä, mutta ensimmäisenä paikalla vieraili A.J.Sjögren, mihin liittyen olen julkaissut kaksi juttua. Tässä linkki ensimmäiseen...
Lönnrotin mänty on upealla paikalla

Vajaat pari sataa vuotta myöhemmin Kalevalassa piipahti blogimme assistentti Ilkka Pirhonen, minkä valokuvia ja videomateriaalia saamme katsella tässä postauksessa. Minä itse en ole paikalla käynyt, mutta eiköhän tässä ole vielä itselläkin aikaa käydä paikan päällä. Siihen asti joudumme tyytymään Ilkan materiaaliin. Kiitokset Ilkka tästä hienosta reissustasi.
Lönnrotin männyn paikalla oli aiemmin Stalinin patsas

Vaan nyt tutustumaan Lönnrotin männyn historiaan. Kyseinen mänty oli kuulemma runonlaulajien ja Lönnrotin runonkeruun paikka. Paikalliset laulajat olivat laulaneet värssynsä männyn alla ja Lönnrot olisi kerännyt ne talteen. Olkoon asia totta tai ei, niin joka tapauksessa täällä on kerätty talteen valtavasti aineistoa Kalevalaa varten. 
Kahdella kielellä kerrottu 

Mänty on siis perimätietona ollut kyseisen tapahtuman paikkana, mutta asiaan lienee liittynyt myös perimätietoa, minkä oikeellisuudesta ei ole takeita. Kaikesta huolimatta mänty oli eri paikassa kuin nykyään ja se päätettiin siirtää toiseen paikkaan. Tämäkään ei vielä riittänyt vaan Stalin kultin romahtamisen jälkeen mänty päätettiin siirtää parempaan paikkaan toiselle puolelle taloa eli sinne, missä se on nykyisin. Männyn perustuksena oleva jalusta onkin entinen Stalinin muistomerkki!
Keloutunut puu on kokenut kovia

Kaikista siirto-operaatioista ja polttopuuksi hakkaamisesta selvinneenä, siitä päätettiin tehdä muistomerkki Kalevalan kunniaksi. Nyt keloutunut mänty on hienolla paikalla aivan tien vieressä kaikkien kulkijoiden nähtävillä. 
Assistentti Pirhonen Lönnrotin jäljillä

Männyn historiasta voit kuunnella lisää runoilija Jaakko Rugojevin kertomana. Juttuun pääset täältä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Iitti / Struven ketjun mittauspiste

Willimies haluaa olla ekomies! Missään nimessä en ole kaikilla elämän alueilla vielä lähelläkään modernin ekoihmisen tasoa, mutta pikkujutuilla mennään koko ajan eteenpäin. Monet ihmiset ovat valmiita laittamaan elämänsä uusiksi ja toteuttavat kaikissa arjen askareissaan vihreää elämäntapaa. Minäkin lueskelen lukuisia blogeja, missä taistellaan muovin, kemikaalien, jätteiden ja energiankulutuksen vähentämisen puolesta. Pienillä teoilla yritän itsekin pysyä ajassa mukana, koska tunnen olevani omalta osaltani vastuussa maapallon kunnosta siirtäessämme sen seuraavalle sukupolvelle.
                                Hooters "Satellite"

Pitäisi kaiketi itsekin ryhtyä tekemään enemmän oikeita tekoja ympäristövastuun osalta. Pikkujuttuja on tullutkin tehtyä, mutta ehkä pitäisi tehdä vielä enemmän? Tällä hetkellä huushollimme elää lähes paperitonta elämää, lajittelemme jätteemme ja kierrätämme kaiken minkä pystymme, mutta riittääkö se? Pitäisikö meidänkin karsia elämästämme turha kulutus ja ostaa vähemmän tavaraa... Ei minunkaan tarkoitukseni ole palata kivikautiseen elämäntapaan, missä kaikki tuotetaan itse ja kannetaan ympäristövastuu täysimääräisenä. Asia lienee hoidettavissa nykyajan teknologian, maalaisjärjen ja hallitusten välisillä sopimuksilla, joita myös noudatetaan sekä valvotaan. Uskon siis tässä suhteessa asioiden muuttuvan paremmiksi. Yksi osa tätä on toissapäiväinen uutinen energiayhtiö Helenin lämpölupauskampanja, mihin aion osallistua. Kannattaisiko sinunkin?
Struven mittauspiste Iitissä

Parempaa maailmaa kohti haluttiin mennä Iitissäkin, kun se pääsi osalliseksi Struven ketjuun, mikä otettiin vuonna 2005 Unescon maailmanperintökohteeksi ainoana usean valtion alueelle jakautuneena kohteena. Silti meille tavallisille pulliaisille Struven ketju on liki täysin tuntematon, mutta onneksi viime aikoina se on hivenen nostanut profiiliaan ja saanut nimensä kuuluviin mediassakin. Lienee silti syytä valaista asiaa....

Ihmistä on aina kiinnostanut oma ympäristönsä ja etenkin se, mitä löytyy horisontin takaa. Sama idea on Struven ketjussakin kun tähtitieteilijä Friedrich Struve halusi selvittää 1800-luvun alkupuolella maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittauksilla. Maapallohan todistettiin aikanaan pyöreäksi, mutta epäilykset heräsivät hiljalleen. Alkoi esiintyä väitteitä maapallon olevan navoiltaan litistynyt ja siihenkin tuli varmuus 1700-luvulla. Struve päätti oman menetelmänsä olevan oikea todistamaan väiteet ja saamaan aikaan tarkkoja karttoja.
Kasa kiviä muistuttaa entisistä ajoista

Kyseinen menetelmä oli ainoa mahdollisuus tarkkaan kartoitukseen aina 1960-lukuun saakka, jolloin uudet menetelmät alkoivat vallata alaa. Nykyisinhän kartoituksen lähtökohtana on GPS-satelliittipaikannus, mikä on vienyt tarkkuuden uudelle tasolle. Struven menetelmä on pohjana kaikille kartoituksille Mustalta mereltä Hammerfestiin Norjaan ja sen tarkkuus oli erittäin hyvä. Lisäksi sen suuri etu oli tarkka dokumentointi, miltä pohjalta muutkin maat pystyivät kartoittamaan alueensa samaa menetelmää hyödyntäen.

Alunperin Struven ketju kulki vain kahden valtion, Venäjän ja Ruotsin, alueiden läpi, mutta nykyisin alue jakautuu 10 valtion kesken, mitkä tekivät aloitteen Struven ketjun saamiseksi Unescon maailmanperintökohteiden listalle.      
Kartoittamisen historiaa

Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomen alueella: Stuor-oivi (nimi nykyasussa Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa, Avasaksa (Aavasaksa) ja Tornea (Alatornion kirkko) Länsi-Lapissa, Puolakka (Oravivuori) Korpilahdella sekä Porlom II (Tornikallio) Lapinjärven Porlammilla ja Svartvira (Mustaviiri) Pyhtään saaristossa. Me sen sijaan laitoimme blogin assistentti Pirhosen kiipeämään Iitin eteläosiin vuoren huipulle kurkkaamaan, että mitä Struven mittauspisteestä oli jäljellä. Valokuvat ovat siis Ilkan, eikä meidän omia...

lauantai 15. lokakuuta 2016

Iitti / Tillolan taistelun muistomerkki


Bob Dylan "Masters of war"

Kerrankin luutuneet norsunluutornien miehet ovat tulleet järkiinsä ja valitsivat Bob Dylanin voittamaan tämän vuotisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon! Olisiko parempaa valintaa voitu tehdä? Ainakaan minun mielestäni ei, koska tämä mies lauleskeli globalisaation vaikutuksista jo vuonna 1983 Infidels älppärillä julkaistulla Union Sundown biisillä, kun muut ajattelivat vain rahaa. Valitettavasti Youtubesta ei löydy kelvollista, lue alkuperäistä, versiota kappaleesta, joten jääköön liittämättä tähän tällä kertaa. Kaikesta huolimatta Joutsenon suunnasta syvä kumarrus Dylanille jenkkeihin ja valitsijoille Ruotsiin....asiaa!
                              Eppu Normaali "Bob Dylan"

Ettei aivan asia unohtuisi, niin pitäähän se juttukin julkaista. Tällä kertaa ollaan toiseksi viimeistä kertaa Iitin tanhuvilla. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin Willimobiili kurvaa kerran jos toisenkin vielä Iittiin, koska aina joku uusi kohde putkahtaa yllättäen esiin. Saman asian johdosta olen kurvaillut muutaman tuhatta kilometriä turhaan, kun alueen kohteiden esiinkaivaminen on jäänyt huonolle hapelle.... 

Tillolan taistelun muistomerkki
Kymenlaakso on täynnä Kustaan sotaan liittyviä muistomerkkejä, joita tulen esittelemään jatkossa melkoisen määrän, mutta aloitetaan sodan loppupuolelta esittelemällä Tillolan taistelun muistomerkki. Tämä sota käytiin vuosina 1788-1790 ja tämän päiväisen kohteen luona taistelu käytiin toukokuun 19-20.5.1790. Taistelua edeltäneenä päivänä venäläiset olivat vallanneet Keltin linnoituksen ruotsalaisilta parintuhannen miehen voimin. Sieltä joukot jatkoivat etenemistä joen rantaa pitkin aina Värälään asti.
Komea kiviperusta on osa muistomerkkiä 

Matkan varrella he polttivat kaikki talot ja kylät pyrkiessään etenemään Iitin Radansuuhun, missä ruotsalaisilla oli suuret varastot materiaalia. Paikalliset joukot asettuivat Tillolaan ja saivat myös vahvistuksekseen Raussilan alueelta liki parituhatta sotilasta. 

Ruotsalaiset ryhmittyivät puolustukseen Tillolaan. Heidän avukseen saapui 2000 miestä Raussilasta komentaja eversti Wilhelm Paulin johdolla. Kumpikin osapuoli pyrki saartamaan toisensa. Joukot lähtivät toistensa suunnitelmista tietämättä samana yönä etenemään ja törmäsivät toisiinsa Tillolan kankaalla. Koska sodankäynnissä sattuu joskus mielenkiintoisia yllätyksiä, niin niiltä ei todellakaan vältytty. Kumpikin sotajoukko pyrki saartamaan toisensa ja ne lähtivätkin samana yönä liikkeelle törmätäkseen toisiinsa Tillolassa.
Liitu jäi tältä reissulta kotiin, mutta teksti on "Tillolan taistelu 1790"

Seuranneessa verisessä taistelussa venäläisten komentaja haavoittui useasti ja sotamiestenkin kohtalo oli raaka. Satoja ruumiita jäi virumaan kankaalle taistelun jäljiltä, kun venäläiset perääntyivät Värälää kohti ruotsalaiset perässään.

Taistelusta on kuvaus vuodelta 1862 eli rutkasti tapahtumien jälkeen, mutta sen voit lukaista täältä.

Muistomerkin tarina sen sijaan on seuraavanlainen. Kymenlaakson sotahistorian vaalimiseksi paikallinen Aimo Halila ehdotti 1958 muistomerkkiä Tillolan taistelun muistoksi. Kymenlaakson osakunta otti tehtävän vastaan ja suunnitteli sekä pystytti muistomerkin luovuttaen taiteilija Tapani Lemminkäisen suunnittelman muistomerkin Iitin kunnalle 22.5.1960, jolloin taistelusta tuli kuluneeksi 170 vuotta.