Lappeenranta / Urho Kekkosen pellot

Pikkuhiljalleen alkavat taas kohteet loppua tältä erää ja edessä on taas hiljaiseloa täältä blogin suunnalta tiedossa. Aina on kuitenkin jonkun tarinan oltava viimeinen ja tällä kertaa sen kunnian saa edesmennyt presidenttimme UKK, joka omisti maata nykyisen Lappeenrannan alueelta. Tieto voi yllättää kuten se yllätti minutkin, kun olin 17.8.2021 moottoripyöräilemässä Vainikkalasta etelän suuntaan. Tarkoitukseni oli vähän ahnehtia hiekkatiekilometrejä tälle suvelle. No, matkasta ei tullut pitkä, koska huomasin ihkauuden infotaulun tien laidassa. Pikainen pysähdys ja kas kummaa, opin taas jotain uutta!

Willimies ja Kawasaki entisen Vahvialan kunnan mailla

Itsesiassa kylttiä tutkiskellessani seisoinkin Kekkosen ja hänen puolisonsa Sylvin mailla. Muistona heistä on myös infotaulun takana olevan pellon virallinen nimi - Kekkonen. Enpä tiennyt tästä asiasta mitään ennen sattumalta löytämääni taulua. Kotiintultuani kävin googlailemaan, no oikeastaan käytin Ecosiaa, joka istuttaa puita eri puolille maailmaa korvauksena hakuprosessinssa aiheuttamastaan CO2 pöläyksestä. Lienen ekomiehiä nykyisin..... Tietoa aiheesta löytyikin ja totesin, että eipä se taulu montaa päivää ollut kerennyt olla paikallaan. Asiasta olikin iso juttu YLEn sivuilla. Sinäkin voit perehtyä erinomaiseen tietolähteeseen aiheesta täältä.  

Kekkonen osti puolisoineen syksyllä 1938 omistukseensa silloisesta Vahvialan kunnasta kaksi vierekkäistä tilaa, Paarmakallion ja Lainelan. Tilojen pinta-ala oli yhteensä 88 hehtaaria. Peltoa siitä oli noin 13 hehtaaria ja nuorta metsää 44 hehtaaria. Tuolloin Urho oli vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja ja ilmeisesti maalaisliittolaisen piti omistaa imagosyistä maata. Kauaa eivät Kekkoset tilaa kerinneet hoitaa, kun talvisota marraskuussa 1939 alkoi. Sodan päättäneen Moskovanrauhan alueluovutusten jälkeen Kekkosten 88 hehtaarin maa-alueesta jäi Suomen puolelle vain 4 hehtaaria. Tämä sama alue kuuluu siis nyt mainittuihin Kekkosen peltoihin. 

Kekkosten infotaulu ja takana pelto nimeltä Kekkonen. Huomaa vieressä oleva rajavyöhykekyltti!

Tilan päärakennukset olivat naapurikunnassa Vahvialassa, missä sijaitsi myös loput 84 hehtaaria maata, jotka jäivät siis rauhan jälkeen itänaapureillemme. Kesällä 1941 suomalaisten vallattua alueet takaisin, piipahti Urho tarkastamassa tiluksensa ja totesi asuinrakennuksen ja navetan olevan paikoillaan. Sen sijaan aitat oli viety pois, sauna sekä puimalan seinät oli revitty ja koneiden paja oli purettu. Lisäksi naapurit olivat majailleet asuinrakennuksessa ja näky oli melkoinen sikolätti. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, niin pellot oli miinoitettu ja turmeltuneet sotatoimissa. Koita siinä sitten viljellä!

Infotauluun on tiivistetty oleellinen

Koska maatila vei enemmin rahaa kuin tuotti, niin elokuussa 1942 Kekkoset laittoivat pillit pussiin ja möivät tilan pois. Jatkosodan jälkeen samat 4 hehtaaria maata jäivät taas Suomen puolelle ja vaihtoivat omistajaa muutamaan kertaan, mutta aina niistä puhuttiin Kekkosen peltoina. Vaikka omistajuus oli lakannut, niin muisto jäi, kuten Vahvialan kuntakin. Vahviala jäi lyhyttä kaistaletta lukuunottamatta Neuvostoliitolle ja loput liitettiin muihin kuntiin. Nyt alueet kuuluvat Lappeenrantaan. 

Hienona eleenä Vahviala-säätiö, Vahviala-seura sekä maa-alueen nykyisin omistava Raine Kälviäinen päättivät kunnioittaa Kekkosen muistoa ja paljastivat 7.8.2021 hienon infotaulun entisen presidenttiparin maanomistajuudesta. Vahviala-seuran puheenjohtaja Juha Henrikssonin sanoin: "Meille opastaulu on tärkeä, koska se on kiinnekohta 100 vuotta sitten perustettuun Vahvialan kuntaan. Kaikki vahvialaiset muistavat, että meidän presidenttimme on omistanut siellä tilan" 

Opastaulu on Lappeenrannassa osoitteessa Hiivaniementie 216

PS. Willimies asettuu taas paikalleen odottelemaan uusia kohteita, joita on jonkin verran tiedossakin. Ennen kuin uusista kohteista kirjoittelen, niin olen toivottavasti tehnyt monia hienoja tekoja minimalistina. Ajattelin näet hävittää melkoisen kasan turhia tavaroita ja muutenkin elää nuukasti. Kenties jopa aloitan tupakkalakon, jotta siltäkin osin rahaa sekä ympäristöä pelastuu.....

Palataan asiaan blogin tiimoilta keväällä 2022. Siihen mennessä on toki tulossa jokunen päivitys vanhoihin juttuihin ja verkot on myös vetämässä itärajan takana, jos vaikka sieltä putkahtaisi uusia kohteitakin paikallisten kontaktien avulla?

Hyvää ja ennen kaikkea turvallista joulua sekä vuotta 2022

T. Willimies

Taipalsaari / Ilkonsaaren skiitat

Tämän sunnuntain kohde on sellainen, missä Willimies on käynyt viimeksi kaiketi kolmisenkymmentä vuotta takaperin. Varmaan olisi tullut tässä blogivuosina käytyä, jos omistaisin veneen, mutta kun en omista. Niinpä taas kerran piti käyttää hyväkseni kolmea henkilöä, joista kaksi on työkavereitani ja kolmas parhaan kaverini poika. Hienoa, että päätitte käydä tänäkin syksynä Ilkon saaressa. Heidän kuvistaan sain siten koostettua hyvät kuvat tähän kirjoitukseen. Kiitos siis vielä kerran Niko Pylkkänen, Marko Karttunen ja Catharina Moisio. Julkaisen nimenne näin, koska en enää muista kuka teistä lähetti minkäkin kuvan.....

Kukapa uskoisi, että Lappeenrannan naapurikunnan Taipalsaaren alueelta löytyy kokonainen saari täynnä ortodoksien skiittoja, jotka käsittääkseni ovat isompien luostareiden "sivukonttoreita". Voin toki olla pahasti väärässäkin, koska nämä uskonasiat eivät ole olleet elämässäni ihan päällimmäisenä tähän asti.  

Ilkon saari on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistama saari Taipalsaarella. Saari on muuttunut huimasti niistä ajoista, jolloin saari oli vähän erilaisten virkistysviikonloppujen kohteena. Nykyisin pitkällä vuokrasopimuksella säätiölle siirtynyt saari on täynnä skiittoja, tsasounia ja kappeleita, joissa kävijä voi hiljentyä. Aiemminhan paikalla keskityttiin enempi metelöintiin....

Nykyisin Ilkonsaari on "skiittasaari". Siellä sijaitsee  kolme tsasounaa ja kaksi pientä kirkkoa. Saaren pohjoisimpaan osaan on pystytetty tsasounat Petsamon luostarin, Konevitsan luostarin ja Valamon luostarin "skiitoiksi". Skiittojen alkuperäinen ajatus idän kirkon piirissä oli, että niihin pystyi menemään hiljentymään ja monissa niissä asuikin erakkomunkki. Useasti ne myös laajenivat suosion myötä itsenäisiksi luostareiksi.

Mistä sitten sai alkunsa Ilkonsaaren muuttaminen skiittasaareksi? Tietysti siihen tarvittiin Saimaan taikaa ja visio, jota Athos-vuoren Pyhän Andreaksen luostarin johtaja, arkkimandriitta Efraim innostuneesti kannatti Valamon kansanopiston entisen lehtorin, teologian tohtori Hannu Pöyhönen esittäessä visionsa risteilyllä Ilkonselällä toukokuussa 2006. Efrain rohkaisi ryhtymään sanoista tekoihin ja kehittämään edelleen ajatusta Skiittasaaresta.  Lopulta Ilkonsaari vihittiin Skiittasaareksi 25.5.2009.

Ilkonsaaren siunaamisen Skiittasaareksi toimitti arkkimandriitta Efraim kreikkalaisen seurueensa ja oman papistomme avustamana. Tilaisuudessa oli läsnä runsaasti kutsuvieraita, yhdistyksen jäseniä sekä median edustajia. Arkkimandriitta Efraim myös siunasi pyhitetyllä vedellä kolmen ensimmäisen tsasounan rakennuspaikat.

Jokainen skiitta on kopio jostain luostarista, tosin pienoiskoossa. Ne ovat kaikille avoimet, joka vain pääsee saarelle. 

Staraja Ladoga Suurmarttyyri Georgioksen kappeli

Sisäkuva petsamolaisesta tsasounasta

Valitettavasti tämän skiitan ulkokuva puuttuu

Kohteena tämä Skiittasaari on enemmän kuin mielenkiintoinen ja pitäneepä itsekin piipahtaa tuolla vaikkapa omalla kanootilla ensi suvena. Jos kiinnostuit paikasta, niin kannattaa lukaista tarkemmin paikasta täältä.

Lappeenranta / Ylämaan raja-asemat

Itsenäisyyspäivä lähestyy ja hitto, sehän on jo huomenna. Tänä syksynä on näet riittänyt kaikenlaista kiirettä ja häppeningiä, joten joskus tuo ajantaju hämärtyy. Mielessäni on jo kauan pyörinyt koulujen joululoma ja senalkamispäivään kaavailemani blogin miljoonabileet. Samalla voisi tuota omaa ikääntymistäkin vähän juhlistaa vaikka ikä nyt onkin pelkkiä numeroita. Tarkoitus on myös samaan päivään niputtaa tältä erää viimeinen uuden kohteen esittely. Päivämäärä on siis 22.12.2021, jolloin ilmestyy viimeinen Willimiehen jorina tältä erää. Jos jotakuta kiinnostaa, niin aion jatkaa ensi keväänä....

Väkevälän entinen rajavartioasema

Vaan nyt Ylämaan kohteiden esittely jatkuu ja tällä kertaa jopa kaksi yhdellä kertaa! Molemmat kohteet ovat entisiä valtion rajavartiolaitoksen kiinteistöjä, jotka ovat toimineet itäistä rajaamme turvaamassa. Molempien toiminta on jo lakannut, koska alueella on ilmeisesti panostettu sähköiseen vartiointiin kameroiden sekä muiden huipputeknisten laitteiden avulla. Niitä kuuluisia säästöjä on siis tullut....

Leinon entinen rajavartioasema 

Rannan mökkikylä oli hiljainen....

Molemmat kiinteistöt, Leinon ja Väkevälän raja-asemat, on myyty ja Leinossa sijaitsee apartmenthotelli tai joku muu vastaava, mutta hiljaista oli lokakuussa. Lieneekö muidenkin kuukausien aikana? Väkevälän entinen raja-asema lienee Ylämaan rajakillan omistuksessa, mutta ei minulla ole tuosta varmaa tietoa. Harmillisesti mumpikin paikka oli autio paikalla vierailessani, joten paikallistietämystä ei ollut tarjolla.

Molempiin taloihin on kuitenkin kiinnitetty muistolaatta kaakkois-Suomen rajavartioston ja - rajamieskillan toimesta kertomaan rakennusten sotaisesta historiasta.   

Hyvää itsenäisyyspäivää

Lappeenranta / Ylämaan suojeluskuntatalo

Ylämaan kohteiden esittely jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on vuonna 1928 rakennettu Ylämaan suojeluskuntatalo.  Rakennuksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska liki kaikilla Suomen paikkakunnilta löytyy vastaavaan käyttöön rakennettu rakennus. Tämän viereltä löytyy myös vanha urheilukenttä, missä voi kuvitella tapahtuneen melkoisesti äkseerausta ja kirosanojen lentelyä. Sotilaselämäänhän kuuluu olennaisesti se, että hiki säästää verta.

Ylämaan entinen suojeluskuntatalo on vielä ryhdissään

Suojeluskuntien jouduttua lakkautetuiksi sotien jälkeen, rakennus siirtyi uudelle omistajalle, Ylämaan kunnalle. Tällöin sen toimintaan kuuluivat tanssit ja erilaiset juhlat, joita kuka tahansa sai järjestää. Se oli asetettu aikoinaan luovutuksen ehdoksi. Ongelma muuttui isoksi, kun Ylämaa liitettiin vuonna 2010 Lappeenrantaan. Yhdistymishetkellä siirtyi mukana myös lahjakirja, mikä kertoi ettei tapahtumista voi periä vuokraa vaan kaikki on ilmaista.

Lappeenranta tietenkin haluaa rakennuksesta eroon, koska se on taloudellinen rasite, mutta kukapa haluaisi sen ottaa vastaankaan, koska samalla siirtyy kulujakin. Niinpä rakennuksen kohtalo on avoinna. Lahoaako se paikalleen, vai onko Lappeenrannan kaupunki valmis sijoittamaan siihen rahaa? Veikkaanpa ettei halua.

Laatta kertoo talon historiasta

Joka tapauksessa rakennuksen kohtalo ei ole blogin kirjoituksen aiheena, vaan sen seinästä löytyvä laatta, mikä kertoo rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Toivottavasti edes sille löytyy jatkossakin paikka tältä tontilta....

Vuoksenranta / Leiposin hautausmaan muistomerkki

Monta vuotta takaperin kävimme Williladyn kanssa kuvaamassa Vuoksenrannan kirkon ja tarkoituksemme oli jatkaa sieltä pikkuteitä etelän suuntaan, jotta olisimme käyneet kuvaamassa tuolloin Taljalan hautausmaan muistomerkin nimellä kirjaamani kohteen. Valitettavasti tuolloin uljas Chryyslerini ei päässyt kohteeseen tielle kaatuneiden puiden takia. Olisi näet pitänyt olla moposaha matkassa, mutta hitostako sen lähtiessä tiesin. Kohde jäi siis väliin sillä kertaa, eikä uutta matkaa tuolle alueelle tullut tehtyä. Kohde jäi siis yksinäiseksi täpäksi ylläpitämälläni puuttuvien kohteiden kartalla. Nyt asia kuitenkin on hoidossa!

Nyt jos joku luulee, että kävin paikan päällä itse, niin olet väärässä! Edellisestä käynnistäni Venäjällä on kulunut jo melkoinen tovi, koska viimeisin reissu tuli tehtyä maaliskuussa 2020 ja silloin määränpäänä oli Viipurin KFC eli Kentucky Fried Chicken - ravinteli. Joskus herkullinen mättöruoka ohittaa muistomerkkien bongailut. Willimiehelle siis rasvainen kana maistuu....

Sen sijaan jokunen päivä takaperin blogini palkaton assistentti Ilkka Pirhonen lähetti minulle pari uunituoretta valokuvaa Venäjältä, jotka hän oli saanut Olga Nizegorodsevalta. Ovat kuulemma tuttuja netin tai paremminkin Venäjän Facebookin eli VK:n kautta. Aluksi paikan sijainti oli vähän hukassa, mutta puhelinsoitolla sain lisätietoa ja jopa kohteen koordinaatit. Valitettavasti en enää löytänyt lähdettä, missä kerrottiin tästä kohteesta, mutta jotain sain kuitenkin selville Vuoksenranta-seuran lehtiä selailemalla....

Leiposin hautausmaan muistomerkki (Foto: Olga Nizegorodseva)

Kyseessä on Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan hautausmaa, jonne on haudattu vuosina 1921 - 1944 alueen metodistiseurakunnan ihmisiä. Varmaan myös alueen luterilaiset ovat saaneet käyttää hautausmaata, mutta en löytänyt siihen vahvistusta. Hautausmaan läheisyydessä on sijainnut aikoinaan myös metodistiseurakunnan kirkko ja se on ollut todella suuri. Sisään tähän Noinmäen kirkon nimellä kulkeneeseen kirkkorakennukseen on mahtunut 600 henkilöä. Aikanaan rakennuksen tekivät Pekka ja Simo Monter. Kirkko valmistui vuonna 1922. Valitettavasti Olga ei kuvannut kirkon paikalla olevaa vuonna 1997 pystytettyä muistomerkkiä, joten kai se on vielä itse käytävä joskus paikalla!

Paikallinen tapa vai yksittäinen erikoisuus? Itse en ole vastaavaa aiemmin nähnyt. 
Tässä lepää Armas................... (Foto: Olga Nizegorodseva)

Kirkon läheisyydessä on hautausmaa, minne on paljastettu muistomerkki jo vuonna 1992 ja siitä minulla on kuvat. Taas voin sanoa, että yksi kohde vähemmän.....

Sen sijaan vieläkin on itselleni mysteeri tämän paikan nimistö. Onko kyseessä Noinmäki, Leiposi vai Taljala, kuten sen itse olin merkannut. Ehkä tähän saan joskus vielä selvyyden?

No sehän selvisi 5 minuuttia ennen julkaisunapin painamista, enkä nyt enää jaksa muokata tekstiä! Olin tallettanut itselleni kohteesta seuraavat tiedot. "Hautausmaa-alue on erotettu ympäristöstään valkoisilla puupaaluilla. Hautausmaan keskellä on Kyösti Nikin suunnittelema ja valmistama muistomerkki, joka pystytettiin 19.6.1992. Mustassa metalliristissä on seurakunnan toimintaa kuvaavat vuosiluvut 1921-1944. Ristin juurelle on tuotu vanhan haudan kivi, jossa ovat puhuttelevat sanat:"Kuolon uneen nukkuneet herätetään vielä". Joitakin vanhoja hautakiviä on vielä jäljellä ja uusia puuristejä on pystytetty vanhoille hautapaikoille."

Jos kaipaat vielä lisää tietoa, niin kurkkaa tämä linkki

Lappeenranta / Ikkuna tulevaisuuteen

No jaa, nyt on vaikea kohde kirjoittaa. Kyseessä on nimittäin uusi työpaikkani, jonne koulumme siirtyy 10.1.2022. Tarve uudelle koululle on ollut huutava jo pitkään, koska nykyiset rakennukset täyttävät homekoulun kriteerit. Niinpä uutta rakennusta on jo pitkään odoteltu, mutta nyt ei tarvitse enää kauaa odotella. Taakse jäävät ongelmien mukana myös repullinen muistoja. Olenhan punnertanut Lauritsalassa yläkoulussa historiaa ja yhteiskuntaoppia jo vuodesta 2009 lähtien. Matkalle osuu myös opetusta lukiossa samoissa tiloissa toimineessa Lauritsalan lukiossa, joka lakkautettiin keväällä 2016 vai oliko se 2017. Kuka näitä enää muistaa?

Linkittän kuvia omasta luokkahuoneistostani, jota minulle takuulla tulee ikävä! Peräseinän oppilaiden tekemät maalaukset ja mukavat teinit, teitä tulee ikävä. Maalauksien kautta olen muistanut aina teidät. En enää näe edes SaiPan logoa ensimmäisenä aamulla luokkaan tullessani. Onko kaikki siis pilalla? No ei sentään.....taakse jäävät myös päänsäryt, kaikuminen ja talvisin kylmä luokkatila. Lisäksi näen myös joka aamu uuteen kouluun tullessani hienon taideteoksen, no ainakin taideteoksen.

Ikkuna tulevaisuuteen

Uuden koulun seinään on tehty kaksi taideteosta prosenttitaideperiaatteella eli 1% rakennuskustannusten hinnasta käytetään taideteokseen. Kilpailun jälkeen toteutettavaksi valittiin Sanna - Mari Kaipion Ikkuna tulevaisuuteen. Tätä teosta katsellaan sitten vuosia ja ehkä se joskus aukenee tällaiselle piintyneelle perinteisen taiteen ystävällekin. 

Voittaessaan suunnitelun ensimmäisen palkinnon siitä kerrottiin seuraavaa: "Teos rakentaa tarinan rakennukseen. Ikkunasta tulviva valo on temaattisesti mielenkiintoinen ja samalla se tuo koulun sisätilat ja sisällön esille.

Teos tuo yksimateriaalisen tuntuiseen arkkitehtuuriin positiivisen ja värikkään lisän ilman että se hajoittaa rakennuksen identiteettiä. Oppilaat painottivat arvioissaan värikkyyden merkitystä kouluympäristössä, ja teos vastaa tähän tarpeeseen. 

Diagonaalinen välokiila on kooltaan hyvä ja ottaa kontaktin rakennuksen pystysuoriin ja vertikaalisiin rakenteisiin. Teos on mittakaavaltaan sopiva ja kutsuu lähemmäksi. "

Lisäksi seinille on tehty toinenkin teos. Se on Aiju Salmisen suunnittelema "Akkunanaakka". Jostain kumman syystä tämä nostaa hymyn aina huulilleni, kun näen sen......

Akkunanaakka

Lappeenranta / Hujakkalan ilmavalvontatorni

Jatketaanpa samalla teemalla kuin viimeksi. Vuorossa on siis taas viime sotien aikuisen ilmavalvontatornin esittely. No, tällä kertaa kyseessä on pelkkä asiasta kertova muistolaatta, joka on kiinnitetty Hujakkalan "kylärakennuksen" seinään. Ilmeisesti on aivan tuliteräkin vielä?

Hujakkalan seurojentalo. Laatta talon pitkällä sivulla

Olimme Williladyn kanssa 29.10.2021 kuvausreissulla entisen Ylämaan kunnan alueella, joka kuuluu nykyään Lappeenrantaan. Tiedossamme oli muutama kohde ja kuvasimme ne kaikki, joista meillä oli tietoa. Kuten useasti ennenkin, niin törmäsimme itsellemme täysin tuntemattomaan muistomerkkiin tai - laattaan. Ajaessamme ohitse Willilady bongasi rakennuksen seinältä ihan uuden muistolaatan ja minä kurvasin äkkiä ympäri. Paikalle saapuessa totesimme löytäneet uuden kohteen. 

Laatta näyttää tuliterältä.....

Valitettavasti en tästä sen kummempaa tietoa löytänyt Internetistä, eikä Hujakkalan kyläyhdistyksen Facebook-sivut ole päivittyneet aikoihin, joten jos asiasta jotain tiedät, niin ota yhteyttä!.

Alueella on siis sijainnut ilmavalvontatorni, joka on kuvattu muistolaattaan. Paikka ei ole tämä seurojentalo, joka löytyy kylän ytimestä, vaan se on todennäköisesti sijainnut jollain korkealla mäellä. Nykyisin tornia ei siis ole, mutta hienoa että laatta on saatu tästä muistuttamaan meitä kulkijoita. 

Päivitys 4.2.2022

Sain Sorsan Erkiltä seuraavan viestin, mikä liittyy Hujakkalan ilmavalvontatorniin. Hivenen muokkasin tekstiä, mutta asia ei muuttunut.

Terve, joitakin tietoja Hujakkalan ilmavalvontatornista. Se on rakennettu

1939 ja se sijaitsi Lökäsenvuorella seurojentalolta parisataa

metriä Vaalimaantien toisella puolella rivitalon takana.Lotat olivat

majoittuneet seuratalon viereisessä sijaitsevalle koululle, joka on nykyisin

venäläisomistuksessa. Laatassa aloitteellinen oli Sirpa Koponen ja hän sai apua

mm.Pauli Pajuselta ja kyläyhdistykseltä.Tavoitteena oli paljastaa laatta

talvisodan alkamisen 80 v muistopäivänä 30.11.1939, mutta erinäisistä

syistä se jäi tekemättä.Laatta kiinnitetiin seurojentalon seinään v2020

pidetyn kokouksen yhteydessä ilman juhlallisuuksia.Sirpa

on teettänyt tätinsä valokuva-arkistosta lottien toimintaan liittyvistä

kuvista suurennoksia,joita on esillä Ylämaan palvelutalolla.

Virolahti / Pyterlahden ilmavalvontatorni

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt ja hyvin ansaittu, ainakin omasta mielestäni, syysloma on loppusuoralla. Loma nyt meni ohitse sen kummempaa tehdessä, mutta ensi viikolla onkin sitten heti oikein veret seisauttava viikko edessä. Opetusta ja rutkasti palaveeraamista on tiedossa, mutta eiköhän lepoviikon jälkeen jaksa viikon päivät rehkiä? 

Vaan siirrytään asiaan. Tämän päivän kohteen kuvatsain blogin palkattomalta assistentti Jarkko Ritalta. Kun kuvat pamahti Whatappiin saatesanoilla oletko täällä käynyt, niin vastasin samantien että tottakai olen. No, tarkemmassa tutkimuksessa selvisi etten olekaan..... Kyseessä on siis kohde, missä en ole käynyt, enkä edes bongannut mistään sen olemassaolosta. Tosin pieni aavistus minulla on, että Ravin Terttu olisi asiasta minulle jossakin viestissä taannoin maininnut! No, se ja sama, nyt on siis Pyterlahden ilmavalvontatornin ensiesittely Willimiehen jäljillä blogissa.

Torni on korkean kallion päällä(Kuva: Jarkko Rita)

Sota-aikana Pyterlahden ilmavalvontatornin kaltaisia torneja oli Virolahdella kahdeksan ja muualla kaiketi kymmeniä ellei jopa satoja. Tässäkin blogissa on esitelty melkoinen määrä paikkoja, joissa sellainen on ollut. Lähes kaikissa niistä on ollut jonkinlainen muistomerkki, mutta ainakin Klamilassa on kokonainen torni, tosin uudelleenrakennettuna. Vastaavalla tavalla on toteutettu talkootyöllä tämä Siipioravanvuorella sijaitseva kopio sota-ajan tornista. Tornin virallisia avajaisia juhlittiin 25.5.2019.

Hulppea pytinki(Kuva: Jarkko Rita)

Infokyltti kertoo ilmavalvonnan historiasta (Kuva: Jarkko Rita)

Siipioravanvuorella sijaitsi sota-aikana ensiksi ilmavalvontapiste, joka oli tehty korkeisiin puihin, mutta se päätettiin purkaa turvattomana ja rakentaa torni lähelle nykyisen tornin paikkaa. Siinä lukuisat Lotat suorittivat ilmavalvontaa sotavuosina. Sotavuosien jälkeen torni kuitenkin purettiin huonokuntoisena. Nykyinen pari vuotta vanha torni on rakennettu samanlaiseksi kuin sotavuosien torni vanhoja valokuvia tutkien. Talkootyönä sitten paikalle nousikin 14 metriä korkea torni. Nyt kuitenkin käyttötarkoitus on rauhanomaisempi ja sieltä onkin hyvä tarkkailla muuttolintujen liikkeitä.

Tornin budjetti oli 50.000€ ja siitä valtaosa oli EU:n myöntämää tukea. 

Tornista on nähnyt punatähtisten koneiden saapumisen kaukaa (Kuva: Jarkko Rita)

Lappeenranta / Poliisin muikut

Willimies on paljasjalkainen lappeenrantalainen ja aikoo täällä pysyäkin loppuelämänsä ajan. Niinpä on mukavaa, että silmieni iloksi katukuvaan ilmestyy ajoittain jotain uutta. Yleensähän minä olen kiinnostunut enempi muistomerkeistä ja -laatoista, mutta onhan blogissa esitelty lukuisia veistoksia ja muita taideteoksia. Tämän päiväinen ei siis ole mitenkään poikkeava postaus, vaikka isommalti en nykytaidetta ymmärräkään. Olen enempi perinteisten taideteosten ystävä, mutta kyllähän kaikki kelpaa!

Pari muikkua

Yleiskuva muikkuparvesta

Muikut ovat hypänneet seinille ja katollekin.....

Keväällä 2021 Lappeenrannan poliisitalon edustalle Villimiehenkadulle ilmestyi yhdeksän teräsputkista kasattua erikokoista muikkua ohikulkijoiden silmää ilostuttamaan. Teos on Valtion taideostotoimikunnan tilausteos, minkä toteuttamiseksi järjestettiin yleinen taidekilpailu. Kyseisen kilpailun voittivat vuonna 2018 pariskunta Pekka ja Teija Isorättyä ehdotuksellaan Poliisin muikut. 

Lappeenrannan poliisilaitokselle mennään muikun alta

Taideteoksesta kertova laatta poliisilaitoksen seinässä

Melkoisesti rosteriputken palasia

Teos on koottu erikokoisista rosteriputken kappaleista ja eri kulmista katsellen ajoittain näyttää kuin kaloilla olisi suomutkin. Näppärän näköistä työtä, vaikka erikoisemmin en ymmärräkään teoksen muikkuyhteyttä Lappeenrantaan. Ainakaan itse en ole koskaan saanut Saimaalta muikkuja, mutta kaipa niitäkin pinnan alta löytyy. Poliisiyhteys sen sijaan on selkeämpi, koska poliisiaseman edusta on täynnä muikkuja ja osa on jopa hypännyt poliisilaitoksen katollekin.....

Teos paljastettiin 23.4.2021 ja kokonaisuus maksoi 200.000 euroa.

Kohteen osoite selviää katukyltistä pienellä kirjoitusvirheellä varustettuna:)

Lappeenranta / Samuli Suolasen muistolaatta

Tämän kertainen muistolaatta jäi esittelemättä viime syksynä ennen blogin päätöstä, koska laiskuuttani en jaksanut ajella toiselle puolelle kaupunkia. Nyt kuitenkin 27.8.2021 töiden jälkeen kävin kohteen kuvaamassa Williladyn kanssa. Koska minulla ilmeisesti on tuo alkava Alzheimeri, niin kamerasta puuttui muistikortti! Onneksi sentään muistin ottaa tuon puhelimeni mukaan, joten kuvat tuli napattua. Alkaahan tuo huonomuistisuus pikkuhiljalleen huolestuttamaan itseänikin.......

Samuli Suojasen istuttama lehmus ja työkaverien hankkima muistolaatta

Vaan siirrytäänpä asiaan. Sammonlahden kirkon ja Sammonkodin välisestä puistikosta löytyy tämän päivän kohteemme, mikä muistelee jo edesmennyttä sekä pidettyä Sammonlahden  seurakuntapastori Samuli Suolasta. Toimessaan hän toimi vuosina 2005 - 2019. Hänen entiset alaisensa päättivät viime syksynä kunnioittaa hänen muistoaan kuoleman ensimmäisenä muistopäivänä 30.10.2020 ja kiinnittivät puistikkoon Samulin istuttaman puun viereen muistolaatan. Mahtavan hieno ele!

Muistolaatta on kiinnitetty betonitolppaan

Muistolaatta

Muistohetkeen osallistui Samulin työkavereita, ystäviä ja sukulaisia. Heidän mielessään lienee tuolla hetkellä ollut Samulin usein toistama lausahdus "siunausta ja sisua".

Taipalsaari / Korento

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Pakko sanoa, että aika on kulkenut kuin siivillä. Perinteiseen tapaan töissä on pitänyt kiirettä ja lisäksi olen ahkeroinut punttisalilla sekä uima-altaassa melkoisesti. Urheiluhulluna olen nyt myös pari kertaa käynyt oman kotiseudun miesten jumpassa hikoilemassa. Pakko sanoa, että kyllä on saakelin kovia kasikymppisiä samassa remmissä. Tässä porukassa on selvinnyt, että meikäläisellä on vielä pientä parantamisen varaa kuntopuolessa.

Betonijalustaan kiinnitetty rautainen korento on Taipalsaaren 450v muistomerkki

Kuntoilussani on toki rutkasti varaa parantaa, etenkin ravintopuolella. Vaikka paino onkin tippunut ihan kohtuullisesti, niin vielä on rutkasti matkaa itselleni asettamaani tavoitteeseen. Ilmeisesti seuraavat suuret muutokset pitääkin tehdä ravintopuolella ja saunaoluistakin lienee syytä luopua, koska meillä lämpiää sauna liian usein! Ehkä näillä muutoksilla saan painonpudottamisen nopeutumaan. Kaiken lisäksi noista punttitreeneistä on tullut ihan ihqu juttu, mistä en halua luopua. Itse asiassa määriä pitäisi nostaa ja tehoakin saisi tulla harjoitteluun lisää. Olenkin miettinyt pyytää Valkosen Tapelta omaa treeniohjelmaa. Uskoisin vanhan kaverini osaavan auttaa tuossa asiassa?

Korennon siiven reuna kertoo taideteoksen julkistamisen syyn

Pronssilaatta jalustassa kertoo tärkeimmät tiedot

Koska tavoitteeni olisi olla eläväinen ja kepeä, niin kävin hakemassa mallia Lappeenrannan naapurikunnasta Taipalsaarelta. Kirkonkylän keskustaan Kirkon viereen paljastettiin 10.6.2021 Korento, joka on Taipalsaaren Rehulasta kotoisin olevan taideseppä Antti Niemisen työn jälkeä. Mielestäni teos on kepeytensä ja jäljittelemättömän vaatimattomuuden risteytys, missä keskipisteenä on puhtaiden vesistöjen äärellä viihtyvä pysäyttävä kaunotar - korento.

Korennon kepeys näkyy paremmin toiseen suuntaan kuvattuna

Veistos paljastettiin Taipalsaaren 450-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi ja kuvaa mielestäni hyvin Taipalsaaren kuntaa keskellä kauneinta Saimaata.