keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Impilahti / Uomaan hautausmaan muistomerkki

Matka jatkui taas Pitkärannan ortodoksihautausmaalta kohti uuden tien varresta löytyvää Uomaan hautausmaan muistomerkkiä kohti. Assistentti Pirhonen päätti, että vetäistään oikotietä Nietjärven taistelun muistomerkin kautta, joka on esitelty blogissa jo aiemmin. No, nythän tulisi nähtyä sekin paikka. Toinen suomalaisporukka lähti peräämme samaan paikkaan, joten köröttelimme peräjälkeen, tosin me kaahasimme melko paljon vauhdikkaammmin. Luottoa juuri paikattuun renkaaseen löytyi....
Willimies Nietjärvellä

Nietjärvi ja sen muistomerkki putkahti eteemme ja hyppäsimme kuvaamaan kohdetta. Muistomerkki oli nopeasti nähty, mutta sen takana olevat juoksuhaudat kiinnostivat meitä myös melkoisesti. Niinpä kipusimme katselemaan niitä ja ihmettelimme, kuinka hyvistä asemista suomalaiset olivat päässeet suolaamaan vihollisiaan? Itse asiassa mielestäni nämä Nietjärven torjuntataistelut olivat yhtä tärkeät kuin Ihantalan kuuluisat kahinat....

Kauan emme kuitenkaan viitsineet paikalla kupeksia, koska kohteita oli tälle päivälle vielä melkoisesti listallamme, joten jatkoimme matkaamme kohti Uomaan entistä hautausmaata, minkä läheisyydessä oli ennen sotia myös tsasouna ja rukoushuone. Talvisodan alkuvaiheessa suomalaiset polttivat lähtiessään kylän talot ja käsittääkseni myös nuo kirkolliset rakennukset. Ainakaan mitään niistä ei ole jäljellä. Sama koskee myös hautausmaata, joka muistomerkin mukaan oli 100 metriä muistomerkin takana. Me emme ainakaan löytäneet ensimmäistäkään hautaristiä tai -kiveä.
Uomaan hautausmaan muistomerkki ja kaksi samalle paikalle kuollutta venäläistä

Uomaan hautausmaan muistomerkki


Kaikkein eniten meitä mietitytti outo seikka, mihin olemme törmänneet monta kertaa ennenkin, että on se kumma kun neuvostosankareita on sattunut kuolemaan juuri samaan paikkaan, mihin suomalaiset ovat käyneet pystyttämässä muistomerkin. Ainakin täällä Uomaalla toinen näistä kahdesta neuvostosankarin hautapaikasta on saanut muistomerkkinsä melko äskettäin. Omituista, vai olisiko syynä kansallisen itsetunnon uhoaminen? No, pääasia että meikäläinen muistomerkki on saanut olla rauhassa! 
Kuollut venäläinen. Teksti: Puna-armeijan 284. erillisen moottoripataljoona sotilas Sharapov Ivan Jakovlevits s. 24. maaliskuuta 1904 Tambovin alueen Kurdjukin kylässä kaatui 9. heinäkuuta 1944 taistelussa Isänmaan puolesta, Uskollisena sotilasvalalle, osoittaen sankaruutta ja miehekkyyttä. Haudattu 1 km luoteeseen Uomaan kylästä

Toinen kuollut venäläinen. Teksti 5.1.1940 tässä kaatui sankarillisesti Zikov Andrei Timofejevits syntynyt vuonna 1917
Puna-armeijan 420. rajavartijarykmentti. Syntyisin Arkangelin alueen Pinozerskin piirin Krasnoretskin kyläneuvostoon kuuluneesta Kuzminskojen kylästä

Aikamme paikalla kierreltyämme, jatkoimme matkaamme kohti Käsnäselkää. Tavoitteemme oli löytää paikka, missä raja aikoinaan kulki ennen talvisotaa...

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Pitkäranta / Ortodoksihautausmaan muistomerkki

Lauantaiaamu ja kello 8.10. Volvo parkissa paikallisen rengasliikkeen pihalla ja takarengas tyhjänä! Korjaamo on tietenkin suljettu, mutta ystävällinen paikallinen ohikulkija soitti rengasukolle kotiin ja pyysi saapumaan töihin, koska asiakkaat odottivat.... Melko pian ukkeli saapuikin paikalle ja avasi pajansa ovet, mistä paljastuikin melkoisen modernit vehkeet. Ei muuta kuin Volvo tunkilla ylös ja reikää paikkaamaan. Kaveri olikin melkoisen nopea työssään ja ei aikaakaan, kun Volvo olia taas valmis lähtemään tien päälle tubelesspaikka renkaassa. Kaikki oli taas hyvin, eikä kellokaan ollut vielä liikaa. Kerkeäisimme hyvin hoitaa päivän kuvaukset, jos vaan kohteet löytyisivät iisisti!
Aamu alkoi rengasrikolla
Homma alkaa olla valmis...

Keula siis taas tielle ja kohti Pitkärannan pohjoispuolella sijaitsevaa Pitkärannan ortodoksihautausmaan muistomerkkiä, jonka pitäisi löytyä helposti, siitä olin varma.... Helpostihan tuo löytyikin ja mikä yllätys, saman kiven juurella oli toinenkin suomalaismiesporukka. Enää en jaksa muistaa, mistä he kaikki olivat kotoisin, mutta ainakin yksi oli Luumäeltä. Siis pitkälle pitää mennä löytääkseen etelä-karjalaisia!
Pitkärannan ortodoksihautausmaan muistomerkki


Muistomerkki oli kiveen kaiverrettu teksti ortodoksiristeineen ja sijainti aivan tien vieressä, joten se löytyi helposti. Paikalla olleesta hautausmaasta oli jäljellä melkoisen vähän, mutta joitakin ristejä ja hautakiviä oli jäljellä. Tosin sammaloituneena ja maahan kaatuneina, mutta tallella kuitenkin. 
Teksti on vielä luettavissa

Maahan kaatunut/kaadettu hautakivi

Paikalla oli suomalainen miesporukka


Risti uhmaa aikaa

Tämän muistomerkin paljastusajasta ja tekijöistä minulla ei ole tietoa, mutta veikkaisin niiden tekijäksi jotain paikallista kivifirmaa, koska nämä Pitkärannan kohteet olivat kaikki samalla tavalla tehtyjä ja näyttivätkin samalta. Toimeksiantaja on takuulla joku Pitkärannan pitäjäseura tai joku sellainen...

Nyt oli kuitenkin taas aika jatkaa matkaa. Ilkka päätti, että emme mene asfalttitietä, joka oli alkuperäinen suunnitelmamme, mutta me päätimmekin mennä oikotietä Nietjärven taistelupaikkojen kautta....

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Pitkäranta / Luterilaisen kirkon muistomerkki

Lauantai oli Willimiehelle murheen päivä! Ensimmäistä kertaa urhoollinen Willimobiili päätti hyljätä minut keskelle risteystä ja sittenpä olikin aika tilata hinausauto paikalle. Tämä urhoollinen kulkupeli jätti viimeisen Venäjän kuvausreissun väliin, minkä suoritamme ensi viikonloppuna. Mutta nyt Willimies lähtee ladynsa kanssa Pietariin. Mitä näitä kotteroita murehtimaan. Lukemalla alla olevan jutun, huomaatte että oli niitä ongelmia keväälläkin!
Alapallonivel petti, joten matkanteko hyytyi

Tavoitteemme oli kiertää nämä Pitkärannan muistomerkit ja nähtävyydet vauhdilla, jotta kerkeäisimme saada päivän urakkamme kasaan mahdollisimman nopeasti, koska seuraava majapaikkamme oli Sortavalassa. Edessä oli siis vielä pitkä päivä, mikä tulisi kohtaamaan jonkun verran vaikeuksia, joista emme vielä tienneet yhtikäs mitään....joten ei muuta kuin eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta, joka olisi tällä kertaa Pitkärannan luterilainen kirkko ja sen edustalla oleva muistomerkki.

Pitkärannan luterilainen kirkko toimi tässä tilassa ennen sotia

Matkaa ortodoksisen kirkon pihalta oli reilu kilometri, joten siirtymiseen ei kauaa mennyt. Paikkakin löytyi iisisti, joten olimme melkoisen tyytyväisiä, kun kurvasimme paikalle. Auto parkkiin ja kuvia näppäilemään. Kirkon tai paremminkin hylätyn vajan edustalla oleva muistomerkki oli vaan kokenut kovia. Paikallinen mies kertoili meille hyvällä englanninkielellä, mitä muistomerkille oli edellisenä talvena käynyt. Se oli lumitöiden seurauksena kaatunut kumolleen, joten sen tekstipuoli oli nyt maata vasten. Harmillinen homma, mutta meidänkään voimat eivät riittäneet sen pystyyn kampeamiseen. Ehkä sen joku vielä tämän suven puitteissa nostaa pystyyn?
Luterilaisen kirkon muistomerkki kirkon edessä kumollaan

Ei jaksettu nostaa pystyyn, joten teksti puoli jäi edelleen maata vasten

Me kuitenkin halusimme jatkaa matkaa, mutta Ilkan peruuttaessa pihasta pois, niin kuulin vasemmasta takarenkaasta sihinää! Meillä oli rengasrikko, joten helkatin äkkiä etsimään rengasliikettä. Tosin kello oli vasta kello 8 ja päivä lauantai, joten mistähän sen äkkiä löytäisi?

Ai niin, pakkohan se on kertoa faktat tästä Pitkärannan luterilaisesta kirkosta, joka ei ainakaan meidän mielestämme muistuttanut kirkkoa suuremmalti....
Perhanan naula puhkoi renkaan.....

Kirkon edustalla on komeita autotalleja....

Pitkäranta kuului aiemmin Impilahteen ja paikalliset luterilaiset kävivät jumalanpalveluksessa Impilahdella. Väestö kuitenkin kasvoi vauhdilla ja jo vuosina 1889 - 1904 kirkonmenoista vastasi omat papit. Tämän jälkeen seurasi lähes 20 vuoden paussi, kunnes opetusministeriö lopulta myönsi määrärahan oman papin palkkaamiseen vuonna 1923. 

Paikkakunnan ensimmäinen ja suomalaisten aikana ainut luterilainen kirkko sijaitsi paikallisen kuparitehtaan konehuoneesta muutetussa tilassa. Lopulta Pitkärannan tehtaiden johto päätti sijoittaa nyt jo rapistuneeseen kirkkoon rahaa ja muuttaa se ajanmukaiseksi kirkoksi. Suunnittelu annettiin arkkitehti U.Ullbergille ja työt sujuivat nopeasti. Kirkko oli maalattu sisältä ja ulkoa sekä valmis käyttöönotettavaksi 1921. Nyt Pitkärannassa oli oma kunnostettu kirkko!

Kirkon viimeisteli vielä 1928 kirkon lähelle pystytetty kellotapuli, joka oli myös Ullbergin suunnittelema. Kauaa eivät pitkärantalaiset saaneet kirkostaan nauttia, koska tammikuussa oma tykistömme tuhosi kirkon, koska vihollinen oli muuttanut sen omaksi tukikohdakseen. Kellotorni jäi tuolloin vielä pystyyn....  

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Pitkäranta / Ortodoksinen kirkko

Pitkärannan hautausmaalta matkamme jatkui kohti Pitkärannan ortodoksikirkkoa, minkä ajattelimme kuvata vaikka se nyt ei oikeastaan kuulu blogin kohteisiin. Nykyistä kirkkoa vastapäätä on Pitkärannan entisen ortodoksisen kirkon kirkon muistomerkki, minkä kuvasin jo viime suvena. Nyt ajattelin käydä näppäämässä kuvat uudesta kirkosta.  
Pitkärannan ortodoksikirkko on mäen päällä



Jatkosodan vuosista alkaen Pitkärannan ortodoksit joutuivat käydä jumalanpalveluksissa Sortavalassa ja Olonetsissa, kunnes tilanne alkoi kääntyä parempaan vuonna 1988, jolloin vietettiin Venäjän kasteiden 1000-vuotispäivää. Paikallinen seurakunta kokoontui vuoden 1990 jälkeen paikallisessa koulussa, joka siirtyi myöhemmin seurakunnan omistukseen. Lopulta oli uuden kirkon rakentamisen aika, joka päätettiin tehdä lahjoitustontille, joka sijaitsi entisen kirkon kohdalla, mutta tien toisella puolella. Kirkon suunnitteli paikallinen arkkitehti Makhaeva Elena Yurievna. Mallia kirkkoon käytiin hakemassa Joensuun ortodoksisesta kirkosta. Kirkon rakensi rakennusyritys ja se oli valmis käyttöön otettavaksi 1.7.2000, jolloin Petroskoin arkkipiispa pyhitti kirkon käyttöön.

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Pitkäranta / Pitkärannan hautausmaan muistomerkki

Halvatun helteet! Eihän tällaisilla keleillä saa mitään aikaan. Minä kuulun siis siihen ihmisjoukkoon, joka ei kuljeksi kehumassa, kuinka mukavaa on kun saatiin tätä lämpöä tänne Suomeen. Joo, minulle riittäisi vähän vähempikin. Siksi onkin melkoinen kontrasti, kun katselin tämän reissun kuvia. Minulla oli 26.5.2019 toppatakki päällä ja nyt shortsit ja paita, eikä mitään muuta. Paitaakaan ei näillä keleillä tarvitsisi kuin esteettisistä syistä! Vaan palataanpa Pitkärantaan.

Kello herätti meidät aamulla klo 7.00, koska edessämme oli pitkä kuvauspäivä. No, olisimme varmasti heränneet muutenkin, koska huoneemme vieressä ollut yhteiskeittiö oli täynnä äänekkäitä komennusmiehiä, joilla oli aikainen lähtö Pitkärannan paperitehdasta remontoimaan. Syöksyimme kiehuvan veden äärelle ja joimme parit hinkit sufeeta leiväpalasten kera ja luovutimme viihtyisän hotellihuoneemme seuraavien turistien käyttöön.
Volvomme Pitkärannan hotellin edustalla

Aamupalamme mahtui ikkunalaudalle

Päivän ensimmäinen kohteemme olisi Pitkärannan hautausmaan muistomerkki ja sitä kohti lähdimme kurvailemaan. Lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme isolle aukiolle, missä oli valtavan kokoinen neukkumonumentti, joka ilmeisesti kertoi urhoollisista sankarivainajista, jotka antoivat kaikkensa Pitkärannan vapauttamisen eteen. Itselleni jäi taas vähän epäselväksi täällä Pitkärannassa, että kumpi  sodan mahtoikaan voittaa, koska kaupunki oli melkoisen ankea....
Pitkärannan neuvostosankarien monumentti.....massiivinen

Lopulta saavuimme perille hautausmaalle, joka tietenkin on nykyisin venäläisten käytössä. Kuitenkin aivan tien laidassa oli vielä jäljellä vanhat kiviset portinpielet, minkä juurelle pitkärantalaiset ovat sijoittaneet hautausmaan suomalaisesta historiasta kertovan muistomerkin. Paljastamisvuotta en tiedä, mutta olihan tuo ihan komea punagraniitista veistetty monumentti....
Pitkärannan hautausmaan muistomerkki on vanhojen kivisten portinpielien edessä

Muistomerkki oli talven jäljiltä melko likainen, joten teksti ei pahemmin näkynyt....

Loraus vettä ja johan teksti tuli näkyviin

Muistomerkkiä vastapäätä oli ilmeisesti ruumiskellari ja hautausmaan rojuja

Pitkärannan hautausmaa nykyisin
   

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Pälkjärvi / Pälkjärven luterilainen kirkko

Toukokuinen perjantai. Työpäivä alkoi kotosalla pukeutumalla pukuun ja kravattiin, jotka ovat itselleni mitä vastenmielisimmät asusteet, mutta minkäs teit.... Olin tuolloin viimeistä viikkoa Lauritsalan koulun 9D-luokan luokanohjaaja ja meillä oli juhlapäivä. Olihan oppilaille tuolloin koulussamme jo perinteinen juhlalounas, mikä vaatii vähän juhlavampaa pukeutumista. Niinpä siis puku päälle ja töihin. Auton takapakaasissa oli tosin jo odottamassa viikonlopun kuvausreissun tarvikkeet. Niinpä odottelin ajan kulumista ja hetkeä jolloin pääsisin kotio vaihtamaan vermeet reissukamoihin.
Perjantai 24.5.2019 klo 11.30
Perjantai 24.5.2019 klo 14.30

Lopultakin tuo odottamani hetki tuli ja kurvailin tuhatta ja sataa kotiin Williladyn kanssa. Pikainen vaatteen vaihto ja kaffekupponen lärviin ja edessä olisi ajomatka Tohmajärvelle, missä hyppäisin assistentti Pirhosen kyytiin. Edessä olisi miesporukalla heitetty reissu Laatokan Karjalaan. Eihän siinä muuta kuin pikainen starttikuva pihamaalta ja kohti Tohmajärveä. Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, että autoni päätti heittäytyä hankalaksi matkalla. Se näet savutti ajoittain aivan järkyttävästi. No, Tohmikselle pääsin kumminkin temppuilevasta EGR-venttiilistä huolimatta.

Hyppäsin assistentin Volvon kyytiin ja suuntasimme Värtsilän raja-asemalle, missä olimmekin melko kauan jumissa. Rajanylityksen jälkeen nauttimme pikaisen kenttälounaan ja jatkoimme matkaa. Koska kello oli tässä vaiheessa jo melkoisesti, päätimme kuvata vain yhden kohteen perjantaina ja kiirehtiä majapaikkaamme Pitkärantaan. Lauantaista tulisi työn täyteinen päivä....

Yhden pysähdyksen taktiikalla valitsimme Pälkjärven kirkon pysähdyskohteeksemme. Niinpä Volvo sai kiidättää meidät sinne pitkin hyvää tietä. Entisen Pälkjärven alueelle saavuttuamme huomasimme, kuinka tärkeää on kunnon pohjatyö. Löysimme perille näet heti, eikä perinteistä hakemista ollut tällä kertaa mukana ollenkaan...
Pälkjärven kirkon mäki

Paikalla on enää vanhat portaat, mihin on maalattu tieto portaiden alkuperästä


Toisetkin kirkon portaat ovat vielä jäljellä

Kirkonpaikka sijaitsee sähkölinjalla

Näppäilimme nopeasti kuvat hämärtyvässä illassa ja suuntasimme kohti huippulaadukasta Hotel Belye Mostya. Hotelli ei sitten meinannut heti löytyäkään kerrostaloaalueelta, mutta löytyihän meidän(minun...) varaamamme 8€ maksanut majapaikkamme lopulta!
Pitkärantaan mennessä tietyöt hidastivat menoa

Läskelän idylliä

Majapaikkamme Hotelli Belue Mosty.....White bridges! 

Pitkärannan yöelämä oli melkoisen vilkasta

Niin, muutama sananen vielä Pälkjärven kirkosta! Ensimmäisen kerran vanhoissa asiakirjoissa Pälkjärvi mainitaan vuonna 1500 verokirjoissa. Tuolloin alueella oli muutamia taloja ja väestö ortodokseja.Luterilainen seurakunta perustettiin Stolbovan rauhan jälkeen ja jo vuonna 1632 Pälkjärvellä oli oma kirkkoherra. Uudenkaupungin rauha vuonna 1721 aiheutti muutoksia siirtyneen rajan takia. Pälkjärvestä muodostettiin 1727 Tohmajärveen kuuluva kappeli, kunnes 1794 siitä syntyi Pälkjärven seurakunta.
Laadukkaan majapaikan saa 8 eurolla

Konjakilla Pitkärannan autioilla kujilla

Pälkjärvellä on ollut kolme kirkkoa, joista ensimmäisestä ei tiedetä yhtikäs mitään ja tiedot toisestakin ovat melko vajavaiset. Sen rakentamisvuosi oli 1764 ja se paloi maan tasalle 1858. Oli siis aika rakentaa kolmas, joka siis on tämän päivän postauksen kohde. 

Kolmas kirkko rakennettiin Pälkjärven Iljalan kylään ja se otettiin käyttöön vuonna 1869. Kirkon, eikä kellotapulin rakentajista ole säilynyt tietoa. Joka tapauksessa puukirkko seisoi ylväänä mäen päällä aina vuoteen 1940 asti. Se näet luovutettiin täysin ehjänä talvisodan jälkeen venäläisille, jotka olivat purkaneet sen maan tasalle välirauhan aikana. Kirkosta puretut hirret oli viety Pälkjärven mielisairaalan pihalle jotain tuntematonta tarkoitusta varten...

Löytämäni pikkutiedon mukaan suomalaiset olisivat siirtäneet hirret Kurikkaan Pohjanmaalle kansakoulun rakentamista varten. Sitä tieto ei kerro, että tehtiinkö koulua koskaan!  

torstai 25. heinäkuuta 2019

Ihantala / Hautausmaan uusi muistomerkki

Ihantala, tuo nimi lienee jokaiselle tuttu, joka on edes vähän maamme historiasta perillä? Itse olen kierrellyt nämä seudut jo aika päiviä takaperin, mutta nyt oli syytä käydä taas uudelleen. Sain näet jo aikoja takaperin tietää, että tänne Ihantalan hautausmaalle on pystytetty uusi muistomerkki, vuosina 1925 - 1944 käytetylle hautausmaalle.
Ihantalan hautausmaan uusi muistomerkki

Koruton teksti

Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä taas katselemaan, millainen muistomerkki sieltä kivien ja lepikon keskeltä löytyy. Pienellä hakemisella se löytyikin ja ihan komea muistomerkki olikin. Sen on tehnyt joku paikallinen mies ja jopa kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla kaiverrukseen pääsi iskemään painovirhepaholainen.
Ihantalan hautausmaalla oli jo muistomerkki entuudestaan....

Tällä kertaa kaikki oli kunnossa ja kelpaahan tuota katsella. Todennäköisesti tämä on viimeinen kerta, kun itsekään pysähdyn Ihantalaan, koska eiköhän nämä muistomerkit riitä jo tällekin alueelle. Ei muuta kuin kotiin saunaan....

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Viipuri / Törnin kotitalon paikka

Heh, tämä on ihan huuhaa-kohde, koska paikalla ei ole enää Suomen kenties kuuluisimman sotilaan taloa, vaan venäläisten sotien jälkeen rakentama rakennus. Sekin alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt tölli. Enpä tuota muuten olisi edes kuvannut, mutta kun se on rakennettu Lauri Törnin syntymäpaikan kivijalalle. 
Lauri Törnin kotipaikka

Talo löytyy Sudostroitelnaya ulitsan varrelta ja Lauri Törnistä en rupea kirjoittelemaan riviäkään, koska jokainen löytää takuulla ihan itse googlaamalla tietoa kaverista, jos ei vielä tunne häntä hänen saavutuksiaan....

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Viipuri / Marttisen kivi*

Ajattelin olla julkaisematta tämän kohteen, koska tiedän mitä tästä seuraa! Kaikki Suomen kunniakkaasta sotahistoriasta kiinnostuneet nousevat esiin ja alkavat viisastelemaan, että eihän se tuo kivi ole! Ihan sama, mikä paskamyrsky tästä nyt nousee, mutta julkaisenpahan nyt silti. Kerron jo tässä kohdin, etten minä ole tästä kivestä aivan varma, mutta en kyllä parempaakaan löytänyt näiltä nurkilta, mihin olisin Alpo Marttisen asemassa pystyttänyt oman komentopaikan....

Kivi on haljennut


Kiven takana on hyviä istumapaikkoja


Tienlaidassa mäen päällä on joku betonitolppa

Uskollinen kulkupeli odotteli meitä metsässä samoilijoita

Tiedän, että Marttisen kivelle on tehty reissuja sotahistoriaharrastajien toimesta ja aina niissä kerrotaan, että kivelle menee polku ylämäkeen ja kivi on kuulemma haljennut. Olen tosin nähnyt kuvan eräästä toisestakin kivestä, jonka väitetään oleva Marttisen kivi. Sinänsä ihan sama, minkä kiven takana hän joukkojaan Tienhaaran taisteluissa johti, mutta minun mielestäni tämä on ainut mahdollinen paikka. Olkoot muut mitä mieltä tahtojaan.

Kuuluisaksihan tämä Marttisen kivi nousi Etulinjan edessä-elokuvasta, missä Marttinen komensi joukkojaan(JR61) ison kiven luota.... 

Päivitys 3.11.2019
Ilmeisesti Tienhaaran alueella kuvaamani kivi ei ollut oikea Marttisen kivi. Sain näet lukijalta valokuvan, joka lienee nyt se oikea Marttisen kivi. Ainakin sotahistoriamatkaajat käyvät tällä kivellä vierailemassa. 
Oikea Marttisen kivi?