Lauantai oli Willimiehelle murheen päivä! Ensimmäistä kertaa urhoollinen Willimobiili päätti hyljätä minut keskelle risteystä ja sittenpä olikin aika tilata hinausauto paikalle. Tämä urhoollinen kulkupeli jätti viimeisen Venäjän kuvausreissun väliin, minkä suoritamme ensi viikonloppuna. Mutta nyt Willimies lähtee ladynsa kanssa Pietariin. Mitä näitä kotteroita murehtimaan. Lukemalla alla olevan jutun, huomaatte että oli niitä ongelmia keväälläkin!
Tavoitteemme oli kiertää nämä Pitkärannan muistomerkit ja nähtävyydet vauhdilla, jotta kerkeäisimme saada päivän urakkamme kasaan mahdollisimman nopeasti, koska seuraava majapaikkamme oli Sortavalassa. Edessä oli siis vielä pitkä päivä, mikä tulisi kohtaamaan jonkun verran vaikeuksia, joista emme vielä tienneet yhtikäs mitään....joten ei muuta kuin eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta, joka olisi tällä kertaa Pitkärannan luterilainen kirkko ja sen edustalla oleva muistomerkki.
 |
| Alapallonivel petti, joten matkanteko hyytyi |
Tavoitteemme oli kiertää nämä Pitkärannan muistomerkit ja nähtävyydet vauhdilla, jotta kerkeäisimme saada päivän urakkamme kasaan mahdollisimman nopeasti, koska seuraava majapaikkamme oli Sortavalassa. Edessä oli siis vielä pitkä päivä, mikä tulisi kohtaamaan jonkun verran vaikeuksia, joista emme vielä tienneet yhtikäs mitään....joten ei muuta kuin eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta, joka olisi tällä kertaa Pitkärannan luterilainen kirkko ja sen edustalla oleva muistomerkki.
 |
| Pitkärannan luterilainen kirkko toimi tässä tilassa ennen sotia |
Matkaa ortodoksisen kirkon pihalta oli reilu kilometri, joten siirtymiseen ei kauaa mennyt. Paikkakin löytyi iisisti, joten olimme melkoisen tyytyväisiä, kun kurvasimme paikalle. Auto parkkiin ja kuvia näppäilemään. Kirkon tai paremminkin hylätyn vajan edustalla oleva muistomerkki oli vaan kokenut kovia. Paikallinen mies kertoili meille hyvällä englanninkielellä, mitä muistomerkille oli edellisenä talvena käynyt. Se oli lumitöiden seurauksena kaatunut kumolleen, joten sen tekstipuoli oli nyt maata vasten. Harmillinen homma, mutta meidänkään voimat eivät riittäneet sen pystyyn kampeamiseen. Ehkä sen joku vielä tämän suven puitteissa nostaa pystyyn?
 |
| Luterilaisen kirkon muistomerkki kirkon edessä kumollaan |
 |
| Ei jaksettu nostaa pystyyn, joten teksti puoli jäi edelleen maata vasten |
Me kuitenkin halusimme jatkaa matkaa, mutta Ilkan peruuttaessa pihasta pois, niin kuulin vasemmasta takarenkaasta sihinää! Meillä oli rengasrikko, joten helkatin äkkiä etsimään rengasliikettä. Tosin kello oli vasta kello 8 ja päivä lauantai, joten mistähän sen äkkiä löytäisi?
Ai niin, pakkohan se on kertoa faktat tästä Pitkärannan luterilaisesta kirkosta, joka ei ainakaan meidän mielestämme muistuttanut kirkkoa suuremmalti....
 |
| Perhanan naula puhkoi renkaan..... |
 |
| Kirkon edustalla on komeita autotalleja.... |
Pitkäranta kuului aiemmin Impilahteen ja paikalliset luterilaiset kävivät jumalanpalveluksessa Impilahdella. Väestö kuitenkin kasvoi vauhdilla ja jo vuosina 1889 - 1904 kirkonmenoista vastasi omat papit. Tämän jälkeen seurasi lähes 20 vuoden paussi, kunnes opetusministeriö lopulta myönsi määrärahan oman papin palkkaamiseen vuonna 1923.
Paikkakunnan ensimmäinen ja suomalaisten aikana ainut luterilainen kirkko sijaitsi paikallisen kuparitehtaan konehuoneesta muutetussa tilassa. Lopulta Pitkärannan tehtaiden johto päätti sijoittaa nyt jo rapistuneeseen kirkkoon rahaa ja muuttaa se ajanmukaiseksi kirkoksi. Suunnittelu annettiin arkkitehti U.Ullbergille ja työt sujuivat nopeasti. Kirkko oli maalattu sisältä ja ulkoa sekä valmis käyttöönotettavaksi 1921. Nyt Pitkärannassa oli oma kunnostettu kirkko!
Kirkon viimeisteli vielä 1928 kirkon lähelle pystytetty kellotapuli, joka oli myös Ullbergin suunnittelema. Kauaa eivät pitkärantalaiset saaneet kirkostaan nauttia, koska tammikuussa oma tykistömme tuhosi kirkon, koska vihollinen oli muuttanut sen omaksi tukikohdakseen. Kellotorni jäi tuolloin vielä pystyyn....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita