lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Etelä-Karjalan museo

Eilen onnistuin välttämään lähdön naapurikaupunkiin Imatralle. Siellä pidetään taas jokavuotiset Big Band festivaalit. Tänään ei kieroilu enää onnistunut vaan on kuulemma pakko lähteä, joten tyrkätään tämän päivän kohde hyvissä ajoin jakeluun! Imatralle asti on siis mentävä, vaikka enempi tykkäisin osallistua Lappeenrannan nyt jo edesmenneille humppafestivaaleille. On nimittäin mukavat muistot 1980-luvun alkuvuosilta, jolloin osallistuin erään paikallisen daamin kanssa humppamaratoonille. No se nyt jäi pahasti alkutaipaleelle, kuten tämä nykyinenkin urheiluharrastus. Muut nojailivat paljon pitempään…esimerkiksi tämän kappaleen tahdissa.
                              Erkki Junkkarisen "Lappeenrantaan", lienee
                              tosin kuvattu Luumäen Risulahdessa?

Mutta siirrytäänpä asiaan. Nyt on ilmailuaiheiset kohteet tältä erää kuvattu, mutta jatketaan aiheella vielä jossain vaiheessa. Tänään kuitenkin palataan Lappeenrannan linnoitukseen. Esittelyvuorossa Etelä-Karjalan museo.
Etelä-Karjalan museo
Etelä-Karjalan museo toimii linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevissa vanhoissa luonnonkivistä tehdyissä rakennuksissa. Ne eroavat selvästi aiemmasta rakennuskannasta, sekä myös niitä uudemmista puusta tai tiilestä valmistetuista rakennuksista. Kyseisten kahden rakennuksen rakennusmateriaali on paikallista kalkkikiveä lähellä sijaitsevasta Ihalaisen kalkkikivilouhimosta, missä toiminta jatkuu edelleen.
Näiden kahden rakennuksen piirustukset on laadittu ja hyväksytty vuonna 1800 ja niiden alkuperäinen tehtävä oli toimia tykistövarikkona, mistä muistona museon edessä on edelleen kaksi ranskalaista tykkiä vm.1881 vartioimassa linnoituksen rauhaa. Nämä rakennukset oli tarkoitettu korvaamaan aiemmin paikalla sijainnut puinen tykistövarikko. Tarkka rakentamisvuosi ei ole tiedossa, mutta on oletettavaa, että rakentaminen on aloitettu pian piirustusten hyväksymisen jälkeen.
Ranskalaista tykistöä v.1881
Täytyy antaa täydet pisteet Etelä-Karjalan museolle siitä, etteivät ole poistaneet rakennuksen seinässä olevaa kylttiä, missä mainitaan rakennusten olevan 1700-luvulta peräisin. Sen sijaan museovieraita "hämäämään" on toisen rakennuksen seinään pultattu uusi kyltti, missä kerrotaan valmistumisajankohdaksi 1800-luvun alku. Tällaista historia joskus on, kun asiat painuvat unholaan. Siksi onkin tärkeää arkistoida ja museoida mahdollisimman laajasti kansallinen perintömme. Tässä asiassa annan Etelä-Karjalan museolle täydet pisteet.
Uusi kyltti
Vanha kyltti
Käykäähän myös kurkkaamassa museon näyttelyitä, sisällä olevaa Viipurin kaupungin pienoismallia tai vaikkapa kiertämässä  linnoituksen luontopolku. Willimies aikoo nimittäin ensi viikon aikana kiertää tuon luontopolun, vaikka en noista kasveista mitään ymmärräkään. Saatan siis jopa oppia jotain uutta!
Muistakaa myös, että museossa käyminen sivistää ja sen voi suorittaa myös ilmaiseksi. Talvisaikaan joka kuukauden ensimmäinen perjantai on avoimien ovien päivä linnoituksen museoissa!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Lentorykmentti 3 komentopaikka

Eilisessä tekstissä sivuttiin tämän päivän aihetta eli lentorykmentti 3:n komentopaikkaa ja johtokeskusta, mikä perustettiin Lappeenrantaan kesäkuun puolivälissä 1944. Komentopaikka perustettiin Lappeenrannan Huhtiniemeen ns. reservikomppanian tiloihin ja komentopaikkana toimi Kareliatalo, mikä on nykyisin Steinerkoulun tiloina.
Kareliatalo, lentorykmentti 3 komentokeskus kesällä 1944
Täältä käsin johdettiin ilmavoimien osalta kesän 1944 torjuntataisteluita, joihin komentopaikan alaisuudessa toimineet hävittäjälaivueet 24 ja 34 ottivat osaa. Komentopaikka toimi täällä sodan loppuun asti johtajanaan rykmentinkomentaja G-E Magnusson. Hänelle myönnettiin myös 26.6.1944 Mannerheimin risti sotilaallisista ansioistaan. 
Torjuntataisteluiden aikana komentopaikasta muodostui koko Karjalan kannaksen ilmatoiminnan johtokeskus, jossa laivueiden toiminta sopeutettiin lentorykmentti 4 pommituslentolaivueiden ja osasto Kuhlmeyn toimintaan. Tämä toiminta oli keskitettyä ilmatoiminnan johtamista, joka oli aikaansa edellä monin tavoin.
Muistolaatta Kareliatalon seinässä
Kareliatalon muistolaatta kertoo tästä toiminnasta ja se paljastettiin 17.6.1998 Ilmavoimien juhlavuotena, jolloin ilmavoimamme saavuttivat 80 vuoden iän. Tämän muistolaatan ovat hankkineet Karjalan lennoston kilta ja Kaakkois-Suomen ilmailumuseo. Kareliatalon sisälläkin on seinässä aiheeseen liittyvä muistolaatta, mutta sitä ei ollut mahdollisuutta kuvata. Kenties joskus myöhemmin!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Torjuntavoiton muistomerkki

Tänään jatketaan ilmailuaiheisilla muistomerkeillä. Vuorossa Lappeenrannan lentokentän edustalla olevassa puistikossa sijaitseva kesän 1944 torjuntavoitto-muistomerkki.
Kesän 1944 torjuntavoiton muistomerkki
Kyseinen muistomerkki on pystytetty kesäkuun puolivälissä vuonna 1944 Immolasta Lappeenrantaan siirtyneiden lentorykmentti 3:n hävittäjälentolaivueiden 24 ja 34 lentäjien muistoksi. Myös kyseisen lentorykmentti 3:n komentopaikka siirtyi Lappeenrantaan. Syy näiden laivueiden siirrolle Lappeenrantaan oli saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn siirtyminen Immolaan.
Hävittäjälaivueiden ”paras työpäivä” oli 20.6.1944, jolloin neuvostojoukot vyöryivät Viipuriin massiivisen ilmasuojan turvin. Tällöin hävittäjälaivueet 24 ja 34 pudottivat yhteensä 51 viholliskonetta saman päivän aikana ilman omia menetyksiä. Tämän jälkeen vihollinen keskitti joukkonsa Talin-Ihantalan alueelle, missä ne lopullisesti pysäytettiin.
Hävittäjälentolaivueet 24 ja 34 tekivät osansa kesän 1944 torjuntavoitossa
Koska molemmat lentolaivueet oli sijoitettu samalle kentälle, niin riskejä välttääkseen ne hajasijoitettiin 23.6.1944. Tällöin lentolaivue 34 siirtyi Taipalsaareen, kun taas lentolaivue 24 jäi Lappeenrantaan. Torjuntavoiton saavuttamiseen nämä lentolaivueet antoivat oman panoksensa. neljänkymmenen päivän aikana ne ampuivat alas yhteensä 425 viholliskonetta ja vaurioittivat lisäksi 78 lentokonetta. Samaan aikaan omat tappiot olivat 18 Messerschmitt 109 lentokonetta. Lisäksi kahdeksan lentäjää sai surmansa ja kolme joutui sotavangiksi.
Tämän muistomerkin tekijä ja julkistamisvuosi ovat kirjoittajalle mysteeri. Jos lukijoiden joukossa on asiasta tietoa, niin yhteyttä rohkeasti. Karjalan lennoston kilta ja Kaakkois-Suomen ilmailumuseo yhdistys ovat muistomerkin pystyttäneet.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Ritarien muistomerkki*

Tämä on taas näitä päiviä! Innostus oli aamusta lähtien ihan pohjalukemissa ja suunnittelin peräti muutaman päivän lomaa tästä blogin kirjoittamisesta. Mutta kuinka kaikki voikin muuttua yhdellä puhelinsoitolla ja oman blogin tilastoja vilkaisemalla. Eilen nimittäin blogissa vieraili 306 lukijaa, mikä on sivuston uusi ennätys! Kiitokset kaikille lukijoille, että jaksatte lukaista näitä jorinoita.

Puhelinsoiton sain sen sijaan ystävältäni lakimies Mikalta, joka soitteli jostain Turun seudulta. Omaan suorasukaiseen tyyliinsä sanoi juttujen tason olleen surkea viimeisen viikon aikana ja vaati tiukkaan sävyyn parannusta! No oikeassahan tuo asiassa on. Olkoon selityksenä, että viime viikko oli  melko hektinen syntymäpäivien ja englantilaisten vieraiden takia ja aika ei meinannut riittää…edes näin kesälomalla. Mika ja kaikki muut, yritämme parhaamme jatkossa.
Mika  ehdotti myös puhelimessa, että eiköhän tätä Texas Alabamaan (lue tarina Tasihinin talosta) liittyvää blogia voisi alkaa markkinoida. Mika ehdotti T-paitojen painatusta Willimies logolla Lappeenranta/Texas Alabama tekstillä ja selkäpuolelle blogin nettiosoitetta. No minähän innostuin ajatuksesta ja saatanpa tuon jossain vaiheessa jopa toteuttaa. Lukijat, te voisitte kommentoida, olisiko asiassa mielestänne järkeä vai ei? Entä olisitko itse valmis ostamaan tällaisen paidan? Toisaalta jos noita teettäisi parisataa kipaletta, niin olisihan vuodeksi puhtaita paitoja…
Lisäksi meillä oli puhetta, että olisi myös upeaa järjestää joukkotapaaminen blogin tiimoilta Prinsessa Armaadan kannella ensi suvena. Pääsyvaatimuksena Willimiehen jäljillä T-paita ja paksu lompakko omia eväitä varten! Pistetään tämäkin harkintaan…
No siinähän sitä taas tuli motivaatioruisketta siihen malliin, että jaksoin taas kirjoitella stoorin. Lieneekin aika julkaista päivän tarina luettavaksenne. Olkaapa hyvä.
Ritarien muistomerkki Leirin kaupunginosassa. Kuvan otti Willimies Saku 5.5.2012, mikä selittänee lumikasat
Eilen aloitin ilmailuhistoriaan liittyvät tarinat, joten tässä jatkoa eiliseen aihealueeseen. Tänään vuorossa ilmailuhistoriaamme liittyvä Mannerheimin ristin ritareiden muistomerkki. Kyseinen muistokivi on pystytetty kolmen karjalaisen hävittäjälentäjän muistolle, jotka suorittivat sota-aikana yhteensä 1279 sotalentoa ja tiputtivat yhteensä 192 viholliskonetta. Heistä Eino Ilmari Juutilainen sai ristin jopa kaksi kertaa. Kyseessähän on siis korkein arvomerkki, jonka Suomen armeijan sotilas voi urotöistään saada…tosin niitä myönnetään vain sota-aikana. Positiivista on, että kyseiset ritarit myös säilyivät sodasta hengissä.
Ritarien muistomerkin toinen puoli. Kuvan otti Willimies Saku
Kyseiset Mannerheimin ristin saaneet hävittäjälentäjät ovat:
Tämän muistomerkin suunnitteli Leirin kaupunginosaan entisen lentokentän kohdalle kuvanveistäjä Erkki Eronen ja se sijaitsee n.50 metrin päässä eilisestä muistomerkistä. Se paljastettiin vuonna 2004 ja sijaitsee samalla paikalla, missä viime sotien aikana sijaitsi yksi lentokoneen suojakorsu.
Muistomerkin on pystyttänyt Karjalan lennoston kilta ja Kaakkois-Suomen ilmailumuseo.

Päivitys:

Muistomerkin julkistamistilaisuudessa läsnä olivat muun muassa Mannerheim-ristin ritari Mikko Anttonen sekä ässäkolmikon omaisia ja lentäjätovereita.

Seppeleen laskivat muun muassa Mannerheim-ristin ritareiden säätiö, Karjalan lennosto, Maasotakoulu, Lappeenrannan kaupunki sekä Kakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistys. Rakuunasoittokunta soitti ja Karjalan lennosto suoritti ylilennon yhdellä Hornetilla.

Juhlapuheessaan entinen ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Rauno Meriö kuvaili kolmen lentäjän luonteita ja sitä tilannetta, jossa Suomi taisteli varsinkin kesällä 1944. Meriön mukaan rakkaus isänmaata kohtaan sai heidät panemaan kaikkensa peliin. Sitä paitsi kaikki kolme olivat karjalaisia.

Hankkeen pani vireille kaksi vuotta sitten Kaakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistys. Toimikunnan puheenjohtajana oli lentoaseman päällikkö Jouko Kuronen ja sihteerinä Tapio Juutilainen. Muistomerkkiä varten oli tavoitteena kerätä 70 000 euroa, keräys on sujunut Kurosen mukaan hyvin ja jatkuu edelleen. Teos on kuvanveistäjä Erkki Erosen käsialaa.

Muistomerkki on Vehmaan punaista graniittia ja jalusta Jyväskylän mustaa graniittia. Teoksen symboleina ovat pronssivaletussa reliefissä kolme siipeä kuin korttiviuhka, suuntautuneina yläviistoon. Ylimmän siiven yläkulmassa on ohjaajan merkki eli lätkä. Reliefin alapuolelle on hiekkapuhallettu Mannerheim-risti sekä toiselle puolelle Karjalan vaakuna. Kiveen on ikuistettu myös ritarien nimet, syntymä- ja kuolinajat sekä sotilasarvot. 

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Lappeenrannan ilmailun muistomerkki

Nyt on aika siirtyä Lappeenrannan linnoituksesta pois vähäksi aikaa. Tietysti vähän hölmöä jättää homma kesken, mutta linnoitukseen palataan vielä uudelleen lähiaikoina. Rupesi vain puuduttamaan kaivaa samoista kirjoista tietoa rakennuksista ja kirjoittaa muutama rivi. Nyt siis vuorossa vaihtelua itselleni!

Muutenkin alkoi tuntua siltä, että on jälleen aika esitellä muutama viime sotiin liittyvä muistomerkki. Sitten löysin vielä sattumalta kirjan Suomen ilmailuhistorian muistomerkit. Jäin tähän kirjaan koukkuun ja lukaisin sen läpi yhdeltä istumalta. Nyt tämä ilmailuaihe kaatuu teidänkin niskaanne.
Lappeenrannan ilmailun muistomerkki
Tämän päivän kohde on ilmailumme pioneeriaikoihin liittyvä muistomerkki. Muistomerkki sijaitsee Leirin kaupunginosassa Suomen toiseksi suurimman Prisman vastapäätä. Siinä sijaitsi Suomen vanhin(näin meillä täällä Lappeenrannassa) lentokenttä. Lentokentällä oli toimintaa vain lyhyen aikaa ja toiminnasta vastasi Antreasta 10.5.1918 paikalle lennetyt lentokoneet. Saman tien kentällä aloitettiin sotilaslentäjien ja tähystäjien koulutus. Koulutus jatkui vain muutaman kuukauden ajan, kunnes toiminta siirrettiin Uttiin ja Turkuun. Tämän seurauksena Lappeenrantaa pidetään Suomen ensimmäisenä lentokenttänä, mutta toisenlaisiakin väitteitä on esitetty! Itse tykkään ensimmäisestä versiosta enempi.
Muistolaatta, mikä on kiinnitetty Salpalinjan panssariestekiveen
Muistomerkki on paljastettu vuonna 1978 ja sen suunnitteli silloinen ilmavoimien komentaja Eero Salmela.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Urheilutalo*

Tänään vuorossa taas Lappeenrantalaista kekseliäisyyttä. Linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsee Suomen vanhin urheilutalo, missä yhä edelleen on mahdollista harrastaa tennistä ja muita uudempia kamppailulajeja. Rakennus on kuitenkin alun pitäen rakennettu vankilan tiloiksi, joita olen tässä viime päivinä esitellyt.
Urheilutalon länsiosa. Tältä se näytti vankila-aikanakin
Tässä rakennuksessa, mikä on valmistunut 1880-luvulla, sijaitsi vankilan työtuvat. Rakennuksen länsisivu on yhä alkuperäisessä mallissa, kuten myös itäseinustalla yhä näkyvä tiilinen uloke, jossa sijaitsivat vankilan käymälät. Nämä vanhat osat ovat saaneet lisäksi uudet osat eteläiselle ja itäiselle julkisivulle.
Urheilutalon itäosa. Tiiliosassa sijaitsi vankilan käymälät, mutta muu matalaosa rakennuksesta v. 1951
Vankilatoiminnan päätyttyä rakennus otettiin urheilutalona uusiokäyttöön ja toiminnan aloitusvuosi oli 1947. Tällöin kumottiin sotien jälkeinen tanssikielto ja paikka muodostuikin suosituksi tanssipaikaksi. Nykyisin urheilutalon tiloja on kaavailtu eilisen kuvataidetalon osaksi.

Päivitys: Tänään 28.4.2015 oli merkittävä päivä Lappeenrannan kulttuurielämässä. Ylhäällä esitelty entinen urheilutalo on kokenut renesanssin ja se on remontoitu uusiokäyttöön. Nyt siellä pitää majaa Kehruuhuoneen nimellä toimintansa torstaina aloittava kulttuuritapahtumien järjestyspaikka. Kyseessä on kulttuuripersoona Sari Kaasisen miehensä Petteri Ukkolan kanssa toimintansa aloittava projekti, missä Willimiehelläkin oli omat näppinsä liossa.

Nuoruusvuosina Petteri kuului ystäviini ja meillä oli tapana hakata toisiamme hiekkalaatikolla lapiolla päähän. Lienee noilta ajoilta perua, että törmäämme aika ajoittain toisiimme, joskus jopa Vantaan Ikeassa. Jotta kehruuhuoneella olisi säädylliset kalusteet, niin taannoin talvella lahjoitin kyseiselle paikalle kalusteita kymppitonnilla, niin sainpahan itselleni ja Williladylle kutsukortin tänään kello 14 alkaneisiin avajaisiin. Saavuimme paikalle ja nautimme joka hetkestä, jopa kaupungin- ja maakuntajohtajan puheista...lienee minullekin auennut uusia uria kulttuuripuolella.

Lisäksi kun pöytäseurueeseen sattui mielenkiintoisia persoonia, niin mitä siitä seuraakaan. Tämä vanha blogini jatkuu ainakin muutamalla uudella kohteella, sen tämä juhla teki selväksi. Piipahdimme nimittäin pöytäseurueeseeni kuuluneen Joukon kotona Linnoituksen alueella ja kävimme hänen kellarissaan sijainneessa entisessä vankityrmässä. Tämä tulee johtamaan uuteen kertomukseen ja siihen liittyvät tarinatkin ovat mielenkiintoisia. Jääkäähän kuulolle!

Vaan tyrkätään tähän alle muutama tuliterä valokuva Kehruuhuoneen avajaisjuhlallisuuksista ja itse rakennuksestakin. Suosittelen vilpittömästi, että kaikki lappeenrantalaiset ottavat kohteen omakseen, koska asemamme tulevaisuudessa kulttuurikaupunkina on tästä paikasta kiinni. Onnea Sari ja Petteri!

Juhlien keskipisteet

Sari ja Roihu-yhtye

Kabinetti ja Aslak-tuolit

Täällä kelpaisi palaveerata, jos tarjoilu pelaa...

Juhlasali

Muutoksen kokenut entinen vankila muuttui Kehruuhuoneeksi....kulttuurin kehto!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Vankilan sauna ja pesula

Entinen sauna ja pesula
Tänään vuorossa taas linnoituksen vankila-aikaan liittyvä rakennus. Valmistumisvuosi on taas kiistanalainen, mutta 1900-luvun alkupuolella on todennäköisin vaihtoehto. Mielenkiintoista, ettei tarkkaa valmistumisvuotta löytynyt mistään lähdekirjallisuudesta. Päinvastoin kolme eri vaihtoehtoa oli kyllä tarjolla.
Nykyinen kuvataidekoulu
Käyttötarkoitus tälle hienolle tiiliselle rakennukselle oli niinkin arkinen kuin vankilan sauna- ja pesularakennus. Myöhemmässä käytössä rakennus on toiminut papupaahtimona, kunnes se kunnostettiin 2000-luvun alussa Lappeenrannan lasten ja nuorten kuvataidekouluksi. Propsit kaupungin päättäjille, että tämäkin rakennus on saanut käyttöä!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Linnoituksen ruumishuone

No niin, juhannus on kärsitty ja on taas aika palailla normaaliin lomalaisen päivärytmiin. Tämä tarkoittaa laiskottelua, lukemista ja vähän sitä sun tätä. Siltäkin osilta elämä normalisoituu, eikä tarvitse puhua englantia aamusta iltaan. Eipä silti...pakko todeta että oli hauskaa kun tätini piipahti taas Suomessa. Kielitaito parani vähän ja sain ajatuksen englanninkielisestä blogista! No sen aika ei ole vielä, jos koskaan!
Lienee syytä esitellä tämä rakennus linnoituksesta lyhyesti, koska tämä rakennus ei ollut helppo pähkinä ratkaistavaksi. Siitä löytyi todella vähän tietoa ja sekin osaltaan ristiriitaista. No kerrotaan asiat, kuten olen saanut selville.
Linnoituksen ruumishuone
Linnoituksen pohjoisnurkassa katseilta piilossa löytyy vanha hirsinen makasiini ja varastotila. Ilmeisesti kyseessä on alkuperäiseltä tarkoitukseltaan kylmäsäilytystila, koska rakennuksen alla on isokokoinen tiilivuorattu kellaritila.
Makasiini sijaitsee vankilanalueella, joten voisi helposti kuvitella sen olleen vankilan käytössä. Rakennusvuodesta ei makasiinin kohdalla ole tarkkaa tietoa, koska toisessa lähteessä kerrottiin sen rakennusajankohdaksi 1870-luku ja toisaalta Kaija Kiiveri-Hakkarainen mainitsee omassa teoksessaan ajankohdaksi 1900-luvun vaihteen.
Ainut varma asia on, että rakennus on toiminut myös ruumishuoneena. Vankila-aika ja melskeinen vuosi 1918 ovat useiden kohdalla päättyneet makasiinin tiloihin ennen hautaamista. Karua on ollut tuolloinen aikakausi!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Vankila vol.2

Hello everybody! Tänään se kiire sitten iski. Nyt alkoi äiteen juhlallisuudet ja eilinen risteily Suvi Ellen laivallakin painaa vielä kropassa. Lisäksi englanninkieltä on joutunut haastamaan urakalla sukulaisten takia. Selityksiä, selityksiä...juhannushan se painaa päälle ja jotain suunnitelmia sen suhteen on itsellänikin! Vuorossa on siis lyhyt postaus eilen esittelemäni Lappeenrannan linnoituksen vankilan jäänteistä. Eilenhän esittelin kaksi vankilaan kuulunutta kasarmia, mutta tänään vuorossa vankilantoimisto ja muutama vähän erilainen jäänne vanhoilta ajoilta.
Näkymä entiselle vankila-alueelle
Kuvassa näkyvä punainen puurakennus on 1880-luvulla rakennettu vankilan konttoriksi. Sen edessä on vielä jäljellä vanhoja sähköpylväitä, jollaisia en ainakaan missään muualla ole nähnyt! Täällä Venäjän maaliskuun(helmikuun) vallankumouksen tapahtumat näkyivät. Eilen kerroin, kuinka kaikki vangit vapautettiin. Toimisto sen sijaan ryöstettiin ja arkisto tuhottiin pihamaalla polttamalla. Onneksi eivät sentään tuhonneet koko taloa.
Liitän vielä kuvat vanhasta vankilan aidasta, mikä oli rakennettu vankilan ympärille. Aita oli puinen ja tehty näiden perustusten päälle. Niitä on näkyvillä enää muutamassa kohdin, mutta niiden avulla voi käsittää vankila-alueen käsittäneen aikamoisen osan linnoituksesta.
Vankilan aitarakennelma
Valitan, mutta tänään ei aika riittänyt parempaan. Pitänee joskus päivittää tätä tarinaa, kunhan aikaa ja materiaalia löytyyi lisää tähän aiheeseen.
Tähän loppuun vielä onnentoivotukset blogin vakkarilukijalle – omalle äiteelle! Onnittelut merkkipäivän johdosta. Muille lukijoille toivotamme hyvää juhannusta! Pysykäähän veneessä ja grillatkaa hiljaisella liekillä.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Kehruuhuone ja vankila

Tänään myös kaksi rakennusta muodostaa kokonaisuuden. Vuorossa kaksi vanhaa kasarmirakennusta, jotka muutettiin linnoituksen menetettyä sotilaallisen merkityksensä vankilatiloiksi. Nykyisin toinen näistä rakennuksista on tyhjillään odottamassa uutta käyttötarkoitusta, sillä siihen on tarkoitus sijoittaa Tali-Ihantalamuseo, mutta sen rahoitus ei ole vielä paketissa. Toisessa rakennuksessa sijaitsee Lappeenrannan arkisto. Rakennukset ovat eri ajalta, mutta samoilla piirustuksilla laaditut. Vanhempi tyhjillään oleva kasarmi tehtiin 1770-luvulla ja uudempi 1790-luvulla.
Rakennuksista vanhempi odottaa uutta käyttöä
Rakennukset ovat alkuperäisessä asussaan, mutta vankila-aikana niiden välissä sijaitsi puinen rakennelma, missä sijaitsi muun muassa vankilan kirkko.
Nuoremmassa rakennuksessa sijaitsee Lappeenrannan kaupunginarkisto. Vankila-ajasta muistona vanha sähkö/valopylväs
Pakkohan se oli tämäkin julkaista! Willimies nuijineen arkiston ovensuussa
Vankila-aika sai alkunsa keisari Aleksanteri I määräyksestä 5.11.1816. Tällöin määrättiin, että Lappeenrantaan on perustettava naisvankeja varten kehruuhuone, koska Turun naisvankila oli käynyt ahtaaksi. Lappeenrantaan määrättiin sijoitettavaksi kaikki rikoksista tuomitut naiset sekä pahatapaiset ja joutilaat naispuoliset irtolaiset. Vankilan toiminta alkoi vuonna 1819 ja toiminta jatkui keskeytymättömänä joulukuuhun 1881. Tällöin naisvangit siirrettiin Hämeenlinnaan. Ilmeisesti kehruuhuoneelle oli tarvetta, koska enimmillään vankilassa oli 334 naista, joista 235 tuomittuna lapsenmurhasta.
Kehruuhuoneen lopetettua, ei uusia vankeja tarvinnut kauan odotella. Syksyllä 1882 laivoilla kuljetettiin miesvankeja paikalle. Viipurin Pantsarlahden työsiirtolan asukkaat saivat uuden kodin Lappeenrannasta. Valtaosa heistä oli tuomittu irtolaisuudesta. Vuosisadan vaihteen kieppeillä myös kuritushuonevankeja aloitettiin sijoittamaan Lappeenrantaan.  Täällä suorittivat tuomiotaan esimerkiksi Viaporin kapinasta vangitut sotilaat.
Vankila-alueelle myös rakennettiin kolmikerroksinen tiilinen uusi vankila, mutta se purettiin 1950-luvulla käytön puutteen takia. Ilmeisesti silloin ei keksitty mitään käyttöä rakennukselle? Kuvan vanhasta vankilasta voit käydä katsomassa täältä. Venäjän vallankumouksien aika näkyi myös vankilan toiminnassa siten, että maaliskuun 18. päivä 1917 venäläinen joukko-osasto vapautti kaikki vangit. He kuvittelivat vankien olevan poliittisia vankeja, mutta siinä he erehtyivät. Kaikkiaan 190 vankia pääsi pakoon, mutta heistä saatiin kaikki kiinni 14 vankia lukuun ottamatta.
Näissä kasarmeissa myös osa vuoden 1918 kapinaan syyllistyneitä punaisia odotti tuomiotaan, kunnes heidät kaikki sijoitettiin syksyllä 1918 jo purettuun tiilivankilaan. Vankilatoiminta jatkui yhtäjaksoisesti vuoteen 1938, jolloin linnoituksen vankila lakkautettiin. Käyttöä vankilalle tuli kuitenkin melko nopeasti, koska talvi- ja jatkosodan aikana vankilassa toimi sotavankisairaala. Sota-aikana kasarmia käytettiin myös Jääkäripataljoona 1 kotiuttamiseen ja jatkosodan alun kokoontumispaikkana. Täältä voit tutustua JP1 sotaretken vaiheisiin. Muistona seinästä löytyy myös kyltti.
Jääkäripataljoona 1 muistokyltti
Sodan jälkeen vielä linnoitusta käytettiin vankilana vuosina 1944-1946, jolloin sinne kerättiin Neuvostoliittoon lähetettäviä vankeja. Tästä ajasta löytyy valitettavan vähän tietoa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Lappeenrannan taidemuseo*

Jopas on ollut päivä! Aamusella väsytti tähtitieteellisen paljon eilisen Englannin futispelin jäljiltä. Poikien kanssa sitten laiskoteltiin aamupäivä ja vasta postin tultua piristyin kummasti. Toissa perjantaina tuli käytyä elämäni toisessa työhaastattelussa ja taas tärppäsi. Työpaikka säilyi samana, mutta toimenkuva muuttuu toiseksi. Nyt työhön tulee kuulumaan myös erilaisia hallinnollisia tehtäviä. Eli ylennystähän tuo pukkasi…toivottavasti Jukka-pojan laulunsanat ”Älä tyri nyt” eivät olisi enteelliset!

Toisaalta Willimies on vihainen itselleen ja huonolle muistilleen. Eilen tiistaina avattiin etelä-Karjalan taidemuseossa uusi näyttely Maisema rajan takana. Eipä tullut tähän näyttelyyn tutustuttua kutsuvierasiltana maanantaina, koska kutsuvieraskortti jäi työpaikalle kesälomalle lähtiessäni. Jäi nyt nämä cocktailkutsut väliin ja pitänee jossain vaiheessa maksaa oikein pääsylippu museoon, koska paikalla aion käydä joka tapauksessa. No tässä iässä tuo muisti jo pätkii, joten ei voi kuin syyttää itseään, että jäi ammatin tarjoama luontaisetu tällä kertaa käyttämättä!
Eräs asia saattaa myös aiheuttaa muutoksia blogiin tällä viikolla. Eilisiltana saapui tätini Englannista miehensä kanssa tänne kotikonnuilleen Lappeenrantaan. He ovat täällä juhannukseen asti, joten voin joutua esittelemään joitain ”mitättömämpiä” kohteita tässä välissä. Olosuhteille en vaan mahda mitään, sorry vaan! Pakkohan se on olla tulkkina ja muistakin syistä kohteliaasti paikalla. Näitä vieraita näkee kuitenkin melko harvoin.
Mikä pahinta J, niin heidän vierailunsa syy on äitini syntymäpäivät. Äitee täyttää tähän samaan hötäkkään 70 vuotta ja Willimieskin on pakotettu pukeutumaan syvästi inhoamaansa pukuun. No ei siinä mitään, mutta kyllä tämä kesäunivormu: sortsit, t-paita ja crocsit sopisi minulle paremmin.
Muutama sananen vielä tädistäni. Hän on aitoja ja alkuperäisiä Parkkarilan tyttöjä, joka joutui lähtemään siskonsa kanssa molempien sotien aikana sotalapseksi Ruotsiin. Oma äitini oli matkalle liian nuori, mutta vanhemmat sisarukset lähtivät. Niinpä tätini Liisa (nykyisin Lisa) jäi sille tielleen. Hän sai hyvät kasvattivanhemmat ja jäi Ruotsiin. Myöhemmin hän lähti opiskelemaan Englantiin ja tapasi unelmiensa prinssin Davidin, joka on syntynyt Kiinassa vaikka ”pesunkestävä” britti onkin. Hänen vanhempansa olivat siellä lähetystyössä ja siksi David on syntynyt eksoottisessa Kiinassa.
Etelä-Karjalan taidemuseo
Olisikohan jo aika siirtyä tämän päivän kohteeseen tai pitäisikö sanoa kohteisiin. Kyseessä on nimittäin kolme täsmälleen samoilla piirustuksilla tehtyä armeijan kasarmia. Rakennukset ovat 1790-luvulta ja ovat siten Lappeenrannan linnoituksen vanhimpia rakennuksia. Yhdestä lähteestä löysin valmistumisvuodeksi 1798, jolloin ne olisivat valmistuneet keisari Paavali I hallituskaudella.
Plakaatti taidemuseon seinässä
Alun perin niiden paikalle oli tarkoitus rakentaa venäläismallinen U-kirjaimen muotoinen kauppahalli ”gostinnyj dvor”, mutta ilmeisesti linnoituksen merkitys Venäjän ja Ruotsin rajan läheisyydessä pakotti muuttamaan suunnitelmia. Tilalle rakennettiin kolme täsmälleen samanlaista kivistä miehistökasarmia armeijan majoittumista varten.
Venäjän keisari Aleksanteri I kävi tutustumassa linnoitukseen vuonna 1803 ja hänen kerrotaan olleen tyytyväinen miehistön majoituspaikoista. En tiedä tarkkaan, mutta ilmeisesti rakennukset ovat toimineet miehistökasarmeina pitkään. Suomen itsenäisyyden ajalta en löytänyt tietoa niiden käyttötarkoituksesta, mutta vuosina 1984-1988 ne lopulta remontoitiin. Kaksi etelänpuoleista yhdistettiin lasisella käytävällä ja tilat otettiin Etelä-Karjalan taidemuseon käyttöön. Kolmas näistä kasarmirakennuksista on asuinkäytössä.   
Päivitys 2.6.2014: Vapun kieppeillä tuli piipahdettua taidemuseossa sisällä ja törmäsin nykytaiteeseen, mistä en oikeasti ymmärrä hölkäsen pölähtävää. No oli siellä sentään yksi teos, mistä minäkin jotain ymmärrän. SaiPan kapteeni numero 8 Ville Koho oli näemmä saanut oman pikkupatsaansa näytteille. Kuka ilkeää väittää etteikö Lappeenranta olisi kulttuurikaupunki?
Meijän poika Ville Koho

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Pyhän Laurin kirkko

Pyhän Laurin kirkon muistomerkki. Paikka ei ole täsmälleen oikea, mutta erittäin lähellä.
Taustalla kesäteatterin kattorakennelma
Nykyinen Lappeenranta on perustettu vuonna 1649, mutta se käsitti silloin ainoastaan nykyisen linnoituksen alueen. Välittömästi linnoituksen vallien eteläpuolelta alkoi Lappeen pitäjä, minkä alueelle kaupungin laajeneminen tapahtui. Tämä aiheutti tietenkin paljon kitkaa sekä myös yhteistoimintaa alueiden välillä. Nykyisin Lappeenranta on iso kaupunki, johon liitettiin Lappee ja Lauritsala vuonna 1967, Nuijamaa 1989, Joutseno 2009 ja Ylämaa 2010.
Lappeenrannan ensimmäinen kirkko oli Lappeen pitäjän keskiaikainen suojeluspyhimyksen pyhän Laurentiuksen mukaan nimetty.  Pyhä Laurentius oli kuuluisin Rooman marttyyreista ja yksi kaupungin seitsemästä diakonista. Hän kärsi marttyyrikuoleman vuonna 258 Roomassa keisari Valerianuksen vainoissa. Legenda väittää, että hänet paahdettiin elävältä parilalla tai halsterilla. Tämän takia hänet kuvattiin keskiajalla yleensä parila kädessä, kuten vuoden 1680 Lappeen kihlakunnan sinetissä.
Kirkon edeltäjä oli entisellä Lappeen pitäjän keskuspaikalla Kauskilassa. Kauskilan asioihin palaamme myöhemmin, mutta kerrottakoon jo tässä, että sielläkin oli Pyhän Laurentiuksen/Laurin mukaan nimetty kirkkorakennus.
Pyhän Laurin kirkon muistomerkki vuodelta 1949. Peltiseppämestari Lindqvist teki huipulla olevan kupolin
Tarkkaa vuosilukua ensimmäiselle linnoitukseen rakennetulle kirkolle ei voi sanoa, koska se on hautautunut historian hämäriin. Muistomerkin, joka on pystytetty v.1949, mukaan se on sijainnut paikalla 1600- ja 1700-luvuilla, mutta todennäköisesti se on rakennettu jo 1500-luvun loppupuolella. Ensimmäinen kuva kirkosta löytyy 1600-luvun puolesta välistä, jolloin ensimmäinen asemakaava Erik Niilonpoika Aspegrenin johdolla laadittiin. Kuvan asemakaavasta voit etsiä tästä linkistä aukeavasta pdf-tiedostosta.
Asemakaavan laatimisen aikoihin kirkon huomattiin olevan surkeassa kunnossa ja pitkällisen väännön jälkeen sitä päätettiin korjata. Korjausten kustannukseksi laskettiin 120 kuparitaalaria, joista kaupunkilaisten osuus olisi ollut neljännes. Lisäksi heidän kontolleen olisi jäänyt rakennusmateriaalien toimittaminen ja rakennustyö, sekä kirvesmiesten palkat. Siihen ei liikaa halua kaupunkilaisilla ollut. Korjaustyöt kuitenkin alkoivat painostuksen jälkeen ja pian huomattiin, ettei korjaamisessa ollut mitään järkeä. Kirkko oli jo aivan laho ja hajoamispisteessä. Niinpä jouduttiin ottamaan viiden vuoden tauko ja lopulta vuonna 1664 rakennustyöt uuden kirkon rakentamiseksi alkoivat uudelleen.
Kirkon rakentamisesta vastasi rakennusmestari Yrjö Knuutinpoika ja hänellä oli apunaan kirvesmiehet Teitto,Varis, Hykäinen ja Asikainen. Lopulta vuoden 1667 keväällä oltiin niin pitkällä, että ulkotyöt saatiin päätökseen kirkon katon tervauksen jälkeen. Sisätöihin meni vielä vuoden verran, mutta sitten tämä torniton ns. pitkäkirkko oli valmis käyttöön. Lisäksi rakennettiin vielä kellotapuli vuosina 1676-1677. Samalla myös korjattiin kirkkomaata ympäröinyt kivimuuri, josta ei ole enää jäljellä mitään. Kirkon pappila sijaitsi suurin piirtein nykyisen satamatorin kupeessa ja siellä sijaitsi myös pappilan ylläpitämä kapakka! Toinenkin kapakka kuului pappilaan, mutta se sijaitsi jossain päin Voisalmen saarta.
Kirkon myöhempi kohtalo on osin hämärän peitossa, koska v. 1741 tiedon mukaan linnoitus poltettiin maan tasalle. Silti kuitenkin kirkko selvisi tästä tuhosta jossain muodossa, koska sitä aloitettiin korjata kesällä 1744. Korjaustyö ei kuitenkaan onnistunut, vaan kaupungin arvokkaimmat asukkaat vaativat oikeutta pitää jumalanpalvelusta käskynhaltijan talossa. Pyyntöön ei suostuttu.
Vuoden 1749 aikana paikalle kutsuttiin sortavalainen kirkonrakentaja Erik Collenius, jonka suunnitelmien mukaan kirkko remontoitiin, vaikkakin se käytännössä katsoen rakennettiin uudelleen. Tarkka valmistumisvuosi ei ole tiedossa, mutta 1750-luvun puolivälissä se oli jo käytössä. Valitettavasti kirkko ei ollut pitkäikäinen, koska se paloi maan tasalle salamaniskusta kesällä 1790. Tämän jälkeen ei luterilaista kirkkoa enää linnoitukseen annettu rakentaa. Kirkonmenot siirtyivätkin tämän jälkeen jo aiemmin esittelemääni Lappeen kirkkoon.


  

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Vihreät makasiinit

Vihreät makasiinit 1900-luvun alkupuolelta

Nämä ns. vihreät makasiinit ovat taas kelpo osoitus lappeenrantalaisesta kekseliäisyydestä. Vanhat venäläiset varastorakennukset on otettu uusiokäyttöön. Toinen näistä valtavan kokoisista varastorakennuksista on erään lähteen mukaan vuodelta 1905 ja on syytä olettaa toisen täsmälleen samanlaisen olevan samalta ajalta. Sen sijaan rakennettuun Lappeenrantaan tarkemmin perehtynyt Kaija Kiiveri-Hakkarainen mainitsee rakennusten valmistumisajankohdaksi 1908-1910. Sinänsä nippelitietoa, mutta osoittaa hyvin, että tieto häviää nopeastikin kun kyseessä ei ole julkinen rakennus vaan pelkkä varastotila. Tarkkoja jos ollaan, niin molemmat ovat alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan muonavarastoja. On niihin jokunen jauhosäkki sopinutkin!
Taidenäyttely toisessa makasiinissa
Toinen näistä varastoista on muutettu kesäteatterin WC-tiloiksi ja kesäteatterin sekä kaupungin varastotiloiksi. Lisäksi sen etuosassa on kauppatila, mistä voi ostella erilaisia puusta tehtyjä matkamuistoja. En laiskuuttani viitsinyt käydä sisällä katsomassa myyntituotteita, etten olisi sortunut heräteostoksiin. Pahoittelen!
Sen sijaan toinen näistä(pääportilta katsottuna kauimmainen) on nuorten taiteilijoiden näyttelytilana. Sinne pääsi ilmaiseksi sisään ja vasta sisällä tajusin kuinka hemmetin isoja nämä vanhat Venäjän armeijan varastokäyttöön tekemät rakennukset ovat. Sisällä oli muuten sellaista taidetta, että Willimieskin tykästyi. Sieltä Löytyi pienoispatsas, mikä oli kuin ilmetty itseni. Laitanpa tuohon alle kuvan tästä komeasta miehestä.
Willimiehen kopio?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Lappeenrannan vanhin rakennus*

Vahtitupa - Corps de garde vuodelta 1772 
Lappeenrannan vanhin säilynyt rakennus on vahtitupa tai oikeammin virallinen nimitys lienee Corps de Garde. Sen rakennusvuosi on 1772 ja se ei ole täysin alkuperäisessä asussaan.  Alkuperäisessä asussa sen pääovelle johti pilareilla varustettu kaareva kattorakennelma, mutta se on purettu pois. En tiedä koska muutos on tehty, mutta nykyasussaankin rakennus on hieno esimerkki entisaikojen rakentajien aikaansaannoksista.

Muistokyltti vahtituvan portaikon edessä
Tämä vahtitupa on venäläisten toimesta tehty joukko-osaston käyttöön, minkä tehtävä oli vartioida pääporttia ja olla hälytysvalmiudessa mahdollisten vihollisten varalta. Ennen nykyistä rakennusta, sen paikalla oli samaan tarkoitukseen jo 1750-luvulla rakennettu hirsirakenteinen vahtitupa. Näihin aikoihin myös linnoitus tyhjennettiin siviiliväestöstä, koska Lappeenrannan asema etuvartiona oli tärkeä. Kuitenkaan linnoituslaitteille ei ollut koskaan sotilaallista käyttöä, mutta kaikki alueelle rakennetut kasarmit olivat kovassa käytössä etenkin Suomen sodan 1808-1809 aikana, jolloin linnoitus oli huomattavassa roolissa Venäjän hyökätessä Savoon. Alue oli joukkojen kokoontumispaikka sekä muonitus- ja huoltokeskus. Parhaimmillaan linnoitukseen oli majoitettu yli 2000 venäläistä sotilasta.
Linnoituksen alueella oli nykyisellä Katariinan torilla myös täsmälleen samanlainen rakennus, mutta tosin pienempi. Se purettiin jo vuonna 1810, jolloin linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä, koska koko Suomi oli liitetty Venäjään. Linnoitus lakkautettiin tarpeettomana jo v.1810 ja luovutettiin kaupungin haltuun vuonna 1835 ehdolla, ettei linnoituslaitteita saanut hävittää. Toisaalta ei niitä tarvinnut pitää kunnossakaan. Sen sijaan rakennukset jäivät vielä varuskunnan käyttöön.
Tässä rakennuksessa on myöhemmin toiminut lisäksi vankilan myymälä, Lappeenrannan kaupungin museo sekä Yleisradion tiloja. Nykyisin vahtituvassa sijaitsee vuodesta 1973 alkaen ratsuväkimuseo, missä voit perehtyä suomalaisen ratsuväen historiaan aina 1630-luvulta lähtien. Hakkaa päälle!
Rakennuksen pohjoissivulla sijaitsee vielä muistokyltti kunnianosoituksena linnoituksen tunnetuimmille rakentajille
Kreivi Axel Löwen ja marsalkka Aleksandr Suvorov
Päivitys:Ylläolevan Vahtituvan seinässä sijaitsevan Lappeenrannan Linnoituksen 30-vuotisen restauroinnin muistoreliefin suunnitteli taiteilija Vilho Härkönen. Aloitteen muistolaattaan antoi Lappeenrannan Kilta. Reliefin teettivät yhteistyössä Lappeenrannan kaupunki, Museovirasto ja Lappeenrannan Kilta. Reliefin valmisti pohjoissavolainen Taidevalimo P.Venäläinen Oy. Reliefi sijoitettin paikalleen syyskuun alkupäivinä 2006.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Lappeenranta / Viipurin portti


Näkymä linnoituksen porttiaukosta keskustan suuntaan.
Viime päivinä olen hivuttautunut Pusupuistosta pikkuhiljaa Kristiinankadun vartta kohti Lappeenrannan linnoitusta. Lienee jo aika viedä teidät perille Lappeenrannan historialliseen miljööseen numero 1. Oikeastaan laskettelin vähän luikuria, koska vielä tänään pysähdymme linnoituksen pääportille – Viipurin portille.

Viipurin portti

Tämä portti oli ainut kulkureitti linnoitukseen maan puolelta ja Ruotsin vallan aikaan sen paikalla sijaitsi nostosilta, joka ylitti vallihaudan. Näistä ruotsalaisista rakennuksista/rakennelmista ei ole säästynyt mitään, vaan kaikki linnoituksen rakennukset ja rakennelmat ovat Venäjän vallan aikuisia. Miksi näin? No tietenkin, koska kaupunki poltettiin maan tasalle Lappeenrannan taistelun päätteeksi vuonna 1741.
Viipurin portti sai nimensä siitä, että tästä lähti kulkureitti itä-Suomen merkittävimpään kaupunkiin Viipuriin. Nykyisin portti ei enää ole paikallaan, vaan kulkureitti on esteetön kaikkina vuorokauden aikoina. Suosittelen kaikille vierailijoille porttiaukosta läpikulkua, koska ilman tutustumista linnoitukseen on lomamatkasi Lappeenrantaan ollut vaillinainen. Vieraspaikkakuntalaiset voivat tutustua linnoituksen alueen karttaan täällä! Tietysti myös kaikille lappeenrantalaisille lukijoillekin voi suositella käyntiä linnoituksessa.