Tänään vuorossa Lappeenrannan taistelun muistomerkki.
Taistelu käytiin 23.8.1741 ja se on yhä
yksi sotahistoriamme verisimpiä
taisteluita. Molempien osapuolien yhteistappiot kaatuneina ja
haavoittuneina olivat noin 4000
sotilasta. Taistelun lopputuloksena
Lappeenranta valloitettiin ja poltettiin maan tasalle. Taistelusta ei ole
säästynyt kovinkaan monta aikalaiskuvausta, mutta ainakin Lappeenrannan
maakuntakirjastosta löytyy Jaakko Talmon suomentama teos Alexander Magnus
Dahlberg 1685-1772. Ensimmäistä kertaa teos on julkaistu Ruotsissa Lundin
viikkolehdessä 1775-1776. Olikin jo aika saada teos käännettyä suomenkielellä
yli kahdensadan vuoden jälkeen. Suosittelen teosta kaikille
paikallishistoriasta kiinnostuneille. Todella lyhyen tiivistelmän taistelusta Dahlbergin
silmin voit lukea täältä.
Muistomerkki on Lappeenrannan vanhin ja myös tunnetuin
muistomerkki. Sen historia on monivaiheinen. Eversti Wärnhjelmin johtama
Viipurin jääkärirykmentin pataljoona harjoitteli Lappeenrannassa kesällä 1818
ja sen upseerit halusivat kunnioittaa taistelussa kaatuneita sankareita. Niinpä
he ympäröivät kivimuurilla ja puisella aidalla Ruotsin vallan aikaisen
virstanpylvään. Lappeenrannan Marian kirkossa annettiin julistus 12.7.1818,
jossa toivottiin kaupungin ottavan huolehtiakseen muistomerkistä. Tähän
kaupungin maistraatti suostui ilomielin.
Suomen itsenäistyttyä muistomerkkiä laajennettiin.
Virstanpylvään päälle rakennettiin temppelimäinen katos ja sen ympärille
sijoitettiin kaksi Lappeenrannan taistelun aikaista tykkiä. Lisäksi etupuolelle
sijoitettiin muistolaatta, josta välittyy ajalle tyypillinen
venäläisvastaisuus. Nämä muutokset tehtiin vuonna 1924 ja seuraavana vuonna muistomerkki
otettiin suurin juhlallisuuksin käyttöön. Viimeisenä muutoksena muistomerkin
ympärille tehtiin kivistä jalusta, jonka rakentaminen ajoittui Lappeenrannan
300-vuotisjuhlallisuuksiin vuonna 1949.
Tuossa oli tarinaa muistomerkin historiasta, mutta itse
virstanpylvääseen liittyy lisäksi kolme eri versiota. Onko siis kyseessä virstanpylväs
vai jotain muuta?
Versio 1: Itse kuulin jo pikkupoikana isältäni tarinan,
minkä mukaan kyseinen puukappale olisi verivirran mukana kulkeutunut rinnettä
alas ja pysähtynyt nykyiselle paikalleen. Tämän tarinan tuntevat varmaankin
kaikki muutkin lappeenrantalaiset, koska kuvauspäivänäkin eräs äiti kertoi
pojalleen samaa tarinaa. En viitsinyt pilata äidin iloa kertomalla muita
versioita, koska historiahan on täynnä mielenkiintoisia kertomuksia ja ainakin
tällä kertaa tarina upposi pikkupoikaan ihan kympillä! Valitettavasti tämä
versio virstanpylväästä lienee kaupunkitarinaa, mutta todella tenhoava sellainen.
Versio 2: Venäläinen upseeri Kasanzov kertoo muistelmissaan
virstanpylväästä aivan erilaisen tarinan. Tarinan mukaan taistelu taukosi
hetkeksi, kun ruotsalaiset olivat asettuneet puolustukseen linnoitukseen ja
venäläiset järjestelivät joukkojaan. Tällöin ruotsalaiset nostivat valkoisen
lipun neuvotellakseen. Lopulta Venäjä lähetti neuvotteluihin kaksi
ruotsintaitoista upseeria sekä rummunlyöjän. Myöhemmin vielä kolmaskin upseeri
liittyi joukkoon. Tällöin linnoituksen suojasta kajahti yhteislaukaus ja kaikki
neljä kaatuivat kuolleina maahan nykyisen muistomerkin paikalle. Tämän jälkeen
heidät olisi haudattu kyseiselle paikalle ja heille olisi pystytetty hautaristi,
jossa olevassa metallilaatassa olisi ollut heidän nimensä. Näin ollen nykyinen
puuosa olisi osa hautaristiä. Kuulostaa todellisemmalta, koska tolpassa on
nähtävissä metalliosia edelleen.
Versio 3: Juhana Henrik Fieandt kuoli myös Lappeenrannan taistelussa
ja yksi kertomus kertoo hänen kuolleen tähän muistomerkin paikalle. Silloin
alkuperäinen muistomerkki olisi tehty hänen kunniakseen. Tämäkin versio lienee
satua, mutta kuten jo aiemmin sanoin, niin hyvät kertomukset elävöittävät
historiaa. Loppujen lopuksi on aivan sama onko virstanpylväs totta vai ei,
mutta joka tapauksessa kyseessä on lähes 200 vuotta vanha muistomerkki
Lappeenrannan verisestä menneisyydestä. Vai onko sittenkään? Muistomerkin
puuosa ei ole alkuperäinen vaan se on korvattu samannäköisellä puukappaleella.
Alkuperäinen on Etelä-Karjalan museon suojissa, koska joku paikallinen nuori
mies yritti polttaa sen kesällä 2001. En kyllä viitsi kertoa mielipidettäni
asiasta, mutta etteköhän tuon arvaa?
versio n:o 1 oli miun lapsuuvessain tuttu tarina
VastaaPoistaVersio on iullekin hyvin tuttu, lapsuuvessain sen kuulla usseesta suusta, Synnyin Lappeenrannassa 1932
VastaaPoistaEn usko.
VastaaPoistaNo, siihen sinulla on täysi oikeus! Hitostako näitä vanhoja asioita kukaan tietää, mutta tarinat elävät
VastaaPoista