Tänään myös kaksi rakennusta muodostaa kokonaisuuden.
Vuorossa kaksi vanhaa kasarmirakennusta, jotka muutettiin linnoituksen
menetettyä sotilaallisen merkityksensä vankilatiloiksi. Nykyisin toinen näistä
rakennuksista on tyhjillään odottamassa uutta käyttötarkoitusta, sillä siihen
on tarkoitus sijoittaa Tali-Ihantalamuseo, mutta sen rahoitus ei ole vielä
paketissa. Toisessa rakennuksessa sijaitsee Lappeenrannan arkisto. Rakennukset
ovat eri ajalta, mutta samoilla piirustuksilla laaditut. Vanhempi tyhjillään
oleva kasarmi tehtiin 1770-luvulla ja uudempi 1790-luvulla.
Rakennuksista vanhempi odottaa uutta käyttöä |
Rakennukset ovat alkuperäisessä asussaan, mutta
vankila-aikana niiden välissä sijaitsi puinen rakennelma, missä sijaitsi muun
muassa vankilan kirkko.
Nuoremmassa rakennuksessa sijaitsee Lappeenrannan kaupunginarkisto. Vankila-ajasta muistona vanha sähkö/valopylväs |
Pakkohan se oli tämäkin julkaista! Willimies nuijineen arkiston ovensuussa |
Vankila-aika sai alkunsa keisari Aleksanteri I määräyksestä
5.11.1816. Tällöin määrättiin, että Lappeenrantaan on perustettava naisvankeja
varten kehruuhuone, koska Turun naisvankila oli käynyt ahtaaksi. Lappeenrantaan
määrättiin sijoitettavaksi kaikki rikoksista tuomitut naiset sekä pahatapaiset
ja joutilaat naispuoliset irtolaiset. Vankilan toiminta alkoi vuonna 1819 ja
toiminta jatkui keskeytymättömänä joulukuuhun 1881. Tällöin naisvangit
siirrettiin Hämeenlinnaan. Ilmeisesti kehruuhuoneelle oli tarvetta, koska
enimmillään vankilassa oli 334 naista, joista 235 tuomittuna lapsenmurhasta.
Kehruuhuoneen lopetettua, ei uusia vankeja tarvinnut kauan
odotella. Syksyllä 1882 laivoilla kuljetettiin miesvankeja paikalle. Viipurin
Pantsarlahden työsiirtolan asukkaat saivat uuden kodin Lappeenrannasta.
Valtaosa heistä oli tuomittu irtolaisuudesta. Vuosisadan vaihteen kieppeillä
myös kuritushuonevankeja aloitettiin sijoittamaan Lappeenrantaan. Täällä suorittivat tuomiotaan esimerkiksi
Viaporin kapinasta vangitut sotilaat.
Vankila-alueelle myös rakennettiin kolmikerroksinen tiilinen
uusi vankila, mutta se purettiin 1950-luvulla käytön puutteen takia. Ilmeisesti
silloin ei keksitty mitään käyttöä rakennukselle? Kuvan vanhasta vankilasta voit käydä katsomassa täältä. Venäjän vallankumouksien aika
näkyi myös vankilan toiminnassa siten, että maaliskuun 18. päivä 1917
venäläinen joukko-osasto vapautti kaikki vangit. He kuvittelivat vankien olevan
poliittisia vankeja, mutta siinä he erehtyivät. Kaikkiaan 190 vankia pääsi
pakoon, mutta heistä saatiin kaikki kiinni 14 vankia lukuun ottamatta.
Näissä kasarmeissa myös osa vuoden 1918 kapinaan
syyllistyneitä punaisia odotti tuomiotaan, kunnes heidät kaikki sijoitettiin
syksyllä 1918 jo purettuun tiilivankilaan. Vankilatoiminta jatkui yhtäjaksoisesti
vuoteen 1938, jolloin linnoituksen vankila lakkautettiin. Käyttöä vankilalle
tuli kuitenkin melko nopeasti, koska talvi- ja jatkosodan aikana vankilassa
toimi sotavankisairaala. Sota-aikana kasarmia käytettiin myös Jääkäripataljoona
1 kotiuttamiseen ja jatkosodan alun kokoontumispaikkana. Täältä voit tutustua JP1 sotaretken vaiheisiin. Muistona
seinästä löytyy myös kyltti.
Jääkäripataljoona 1 muistokyltti |
Sodan jälkeen vielä linnoitusta käytettiin vankilana vuosina
1944-1946, jolloin sinne kerättiin Neuvostoliittoon lähetettäviä vankeja. Tästä
ajasta löytyy valitettavan vähän tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita