Hamina / Kulkurin patsas

Tänään vuorossa on alkuperäisen Kuninkaantien linjauksen varresta löytyvä kilometritolppa, joita alettiin pystyttää eri puolille metrijärjestelmän vakiinnuttua maassamme. Niiden tehtävä oli kertoa matkalaiselle kuinka pitkä vaellus on takana ja paljonko on jäljellä. Tämä paikalla säilynyt tolppa kertoo matkaa Viipuriin olevan 125 kilometriä ja Helsinkiin 164 kilometriä.

Vanha Kuninkaantie

Tolppa on ikiaikaisen kulkureitin varrella, joka nyt on autoliikenteeltä suljettu. Tutkijoiden mielestä tien alta voisi löytyä vanhoja rakennelmiakin, mutta tähän asti niiden on annettu olla rauhassa. Sen sijaan kilometri tolppaa on modifioitu Summan kartanon omistajan Theodor Bruun nuoremman toimesta kaivertamalla siihen teksti, mikä on maalattu myöhemmin. Teksti kertoo: "Kulkurin patsas, Muisto HKI - Viipuri tiestä". 

Vanha kilometritolppa

Viipuri Helsinkiä lähempänä

Teksti on päässyt kulumaan. Kohta se muuttunee lukukelvottomaksi

Sinänsä ihan hieno muistomerkki, missä entinen kilometritolppa on saanut uuden tehtävän.

Hamina / Metsäkylän saha

Jatketaan samalla teemalla kuin eilenkin, vaikka täällä ei olekaan komeaa muistomerkkiä kertomassa menneistä ajoista. No, upea rintakuva Metsäkylän sahatoiminnan aloittaneesta Jacob Forsellista löytyy toki. Kyseinen mies aloitti täällä Metsäkylässä sahatoiminnan vuonna 1730. Ilmeisesti kaverin taskuihin kertyi ihan kiitettävästi kahisevaa, koska myöhemmin hänet aateloitiin nimellä Af Forselles. No ihan yksin hän ei toki toimintaa aloittanut, vaan hänellä oli kaverinaan haminalainen pormestari Wittstock.

Kosken yli kulkee vanha kivisilta

Saha oli ilmeisesti näillä kohdin

Uudempia rakennelmia

Nykyisin jäljellä on isot patorakennelmat, mutta Metsäkylän saha sijaitsi alunperin noin satakunta metriä yläjuoksun suuntaan. Saha toimikin melkoisen tehokkaasti, koska sen vuosituotanto oli 1000 tolttia sahattua tavaraa, joka oli aikansa sahoille kelpo lukema. Nykyisinhän vastaava tuotanto syntyy nopeasti nykyaikaisessa tuotantolaitoksessa. 

Koski kuohuu sillan alla vinhasti

Rakennelmia

Perustajan pronssireliefi

Nykyaikaisia betonirakennelmia

Alueelle muodostui nopeasti myös asutuskylä sahan työntekijöille, kuten entisaikoina oli tapana. Sahatoiminnan päättymisestä en tiedä mitään, mutta eri tekijöiden toimesta tuotanto jatkui pitkälle 1900-luvun puolelle eri muodossaan.

Hamina / Sahakosken sahan muistomerkki

Tänäänkin ollaan Haminan Myllykylässä. Paikan läpi virtaa Vehkajoki ja yhteen sen pieneen koskeen perusti vuonna 1723 Mårten Steven aikansa suursahan, joka sahasi puuta ulkomaiden vientiä varten. Nykyisin sahasta ei ole jäljellä muuta, kuin Vehkajokeen tehdyt patorakennelmat, joilla saatiin vesirattaat pyörimään ja sahanterät liikkumaan.

Vehkajoki

Stevenin porukka kivesi Sahakosken uomaa

Sahakoski, mistä saha sai energiansa

Stevenin saha olikin aikansa ehkä edistynein saha, missä luovuttiin vanhoista ja paksuista, paljon voimaa vaatimista sahanteristä. Niiden jälkikin oli huonoa, joten Steven tuotti ensimmäisenä Suomeen Hollannista uusia hyvälaatuisesta teräksestä valmistetut sahanterät. Muutenkin Steven oli edistyksellinen työnantaja, joka piti huolta työläisistään. Antoipa hän jopa työläisille viljelypalstoja sahan läheisyydestä. Kyllähän hyvin ruokittu duunari tekee napakammin töitäkin, lienee ollut hänen ajatuksensa.

Sahakosken sahan muistomerkki. Tukki matkalla sahanterien läpi

Yksityiskohta

Tekijä olisi kiva saada selville

Nykyisin paikalla on muistomerkki, jonka paljastamisajankohtaa sekä hankkeen toteuttajaa en tiedä. Tämäkin olisi kiva saada joskus päivitettyä, mutta vaatinee jotain paikallista tietoa?  

Hamina / Myllykylän punaisten muistomerkki

Hamina oli sisällissodan aikana väkivaltainen paikkakunta, mitä koetteli kotirintamanterrori. Teloituksissa menetti henkensä paljon siviileitä ja aseensa laskeneita. Molemmat osapuolet syyllistyivät edellämainittuihin. Kaikkineen Haminassa ja silloisessa naapurikunta Vehkalahdella liki 350 ihmistä menetti henkensä rintamalla, teloitettuina tai nälkään kuolleina. Lukema on pienelle alueelle melkoinen.

Muistomerkki sijaitsee entisen Vehkalahden Myllykylän hautausmaalla

Muistomerkin alle on tietääkseni haudattu ainakin 18 punaista

Niinpä ei ole ihme, että silloisessa Vehkalahden Myllykylässä virisi olojen vapauduttua ajatus muistomerkin pystyttämisestä vakaumuksensa puolesta kuolleille. Vehkalahden soialidemokraattinen kunnallisjärjestö päätti vuonna 1946 perustaa toimikunnan asiaa hoitamaan. Toiminta olikin tehokasta, koska jo seuraavana vuonna 1947 muistomerkki oli valmiina paljastettavaksi.

Muistomerkki on vaikuttava

Sen suunnittelijaa en tiedä, mutta valmistamisen teki Eino Marttilan kiviveistämö Haminasta. Sen rahoitus tuli sosialidemokraattiselta kunnallisjärjestöltä, joka sai tukea Vehkalahden kunnalta. Ilmeisesti ei vät kuitenkaan saaneet haluamaansa summaa, koska 172 nimen kaivertamiseen kivipaateen ei ollut varaa? Onneksi valmistuttajat olivat fiksuja ja lähettivät listan henkensä menettäneistä Työväen arkistoon, jotta nimet eivät katoaisi. 

Hamina / Myllykylän sankarihaudat

Jälleen kerran esittelemme sankarihautausmaan. Tuntuu, ettei näille tule loppua koskaan. Kaikki nämä ovat hienoja paikkoja, mutta jotenkin niiden kautta vaan välittyy sodan raadollisuus ja sen uhrien suuri lukumäärä, vaikka blogin kohdealue ei kata läheskään koko Suomea. Oikeastaan pitäisi joku kerta laskea yhteen kaikki sankarihautausmaihin haudatut sankarit Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta. Toki me viime vuosina olemme kiertäneet melkoisen monta sankarihautausmaata myös luovutetun Karjalan puolelta. Luku saattaisi yllättää....ainakin minut.

Myllykylän sankarihautausmaa

230 vainajaa suorissa riveissä

Tällä kertaa olemme nykyisen Haminan, mutta entisen Vehkalahden pitäjän pyhällä paikalla Myllykylässä. Hautausmaa on perustettu 1.12.1939 eli talvisodan ensimmäisenä päivänä. No, sotahan tosin alkoi jo edellisenä päivänä! Matkansa pään koki sodan rintamilla 230 sankarivainajaa, jotka on haudattu tänne. Isku oli melkoisen kova Vehkalahdelle, kuten se oli monelle muullekin pitäjälle.

Sulo Mäkelän sankaripatsas

Hautausmaa-alue on hyvin hoidettu ja keskellä sitä on Sulo Mäkelän tekemä sankaripatsas, mikä paljastettiin 8.7.1951. Kookkaassa graniittipaadessa on kolme surevaa sotilasta, jotka ovat ottaneet lakin päästä ja kääntäneet katseensa alaspäin. Ilmeisesti he surevat kaatunutta aseveljeään.  

Hamina / Ahtaajapatsas*

Hamina on yksi Suomen suurimmista satamakaupungeista ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Kaupungin läpi kulkee tavaraa Suomeen ja Suomesta poispäin. Sataman merkitystä kaupungin kasvulle ei voikaan vähätellä vaan paremminkin pohtia kuinka pieni Haminan kaupunki olisi ilman satamaansa. Lisäksi satama on tuonut leipää moniin perheisiin jo sukupolvien ajan.

Blomberg Oy valitsi aiheen tietenkin satamatyöstä

Ahtaajapatsas

Hienona eleenä Ahtausliike Blomberg Oy päätti lahjoittaa Haminalle jotain hienoa. Yrityksen saavuttaessa toiminnassaan 50-vuoden virstanpylvään, se päätti antaa jotain yhteisölle takaisin. Koska satama oli taannut puoli vuosisataa yrityksen olemassaolon, se lähjoitti Haminalle Veikko Haukkavaaran suunnitteleman Ahtaajapatsaan.

Happoterästä eli rosteria

Mieshahmo on tehty rosterisuikaleista

Willimies toivoisi kohtaavansa tällaista useammin, koska jos saat jotain, niin on kohtuullista antaa jotain myös takaisin....jotenkin kuulostaa muunnelmalta USAn presidentti Kennedyn sanoilta. No, eihän tuo nykyisin sovi meihin omaan napaamme tuijottaville suomalaisille!

Päivitys 10.11.2018
Teos on paljastettu 4.5.1975

Hamina / Vehkalahden kotiseutumuseo

Willimiestä kiinnostaa kaikki mahdolliset muistomerkit ja muistolaatat. Lisäksi kiinnostuksen kohteitani täällä blogissa on erilaiset merkittävät rakennukset sekä upeat luontokohteet. Vielä kun löytyy joku kiinnekohta historiaan niin minähän olen aivan otettu! Alusta alkaen yksi tavoitteistani omassa blogissani on vierailla kaikilla julkaisemillani kohteilla. Valitettavasti se ei aina ole mahdollista! Niinpä olen viime viikkoina ilmoitellut erilaisilla Facebook-sivuilla olevani kiinnostunut valokuvista, etenkin paikoista joihin itselläni ei ole pääsyä.

Tällaisia paikkoja ovat Suomenlahden, Viipurinlahden sekä Laatokan saaret. Myöskään tehdas- ja varuskunta-alueille minulla ei ole pääsyä. Kaiken lisäksi etenkin Laatokan Karjalassa ja jopa Karjalan kannaksella on paikkoja, minne minun autollani ei yksinkertaisesti vaan pääse.... Unohtaa ei sovi myöskään kohteita, jotka sijaitsevat Venäjän rajavyöhykkeellä. Osa valokuvista myös on sellaisista kohteista, joita olen parhaani mukaan etsinyt, mutta löytymättä ovat jääneet! 

Niinpä olen saanut lukijoilta viime aikoina paljon kuvia eri kohteista, joten haluanpa välittää näin bloginkin välityksellä kiitokset kaikille kuvia lähettäneille. Älkää hätäilkö, kuvanne tulevat takuulla julkaistuksi Haminan kohteiden jälkeen. Ilmeisesti ajankohdaksi muodostunee marraskuu. Odottavan aika voi toki olla pitkä....

Vehkalahden entinen kansakoulu

Museokyltti näkyy pitkälle

Tähän mennessä blogissani on kaiketi julkaistu parisenkymmentä kohdetta, joissa en itse ole käynyt. Näistäkin kohteista valtaosan on kuvannut blogin vakituinen palkaton assistentti Pirhosen Ilkka. Lisäksi Ilkka ajelutti minua tänä suvena melkoisen lenkin Laatokan Karjalassa kohteilla, jotka olisivat varmasti jääneet itseltäni väliin. Tuskin olisin niitä kaikkia edes itsekseni löytänyt ilman Ilkan venäjänkielen taitoa ja etenkin Lada Nivaa. Tämä kolmen päivän reissu tulee kuvineen julkaistavaksi kaiketi tammikuussa? Tarkoitukseni on yrittää saada reissukuvaus myös julkaistuksi jossakin lehdessä.... No, jos rahastaminen ei onnistu, niin samapa tuo...

Tällä kertaa kuitenkin kohde, missä kävin Williladyn kanssa joko kesällä 2016 tai 2017... en jaksa muistaa. Vaikka yritän julkaista juttujani lähes päivittäin, niin näitä kuvia vaan kertyy pilvipalveluun. Onneksi kuitenkin olen ollut ahkera viime vuosina, koska tänä kesänä kuvausreissut jäivät melko vähäisiksi. On ilmeisesti ollut kiirettä? Tämä kasaakin paineita ensi vuoteen huomattavasti lisää ja aionkin keväästä lähtien kiertää joka viikonloppu kuvausreissuilla saadakseni kaikki ylläpitämäni listan kohteet kuvatuiksi ja kenties esitellyiksikin ensi vuoden aikana. Haluaisin jo siirtyä uusien projektien pariin...

Muistolaatta kertoo rakennuksen menneisyydestä

Tänään vierailemme Vehkalahden kotiseutumuseossa, joka on toiminut aktiivisesti aina vuodesta 1960 lähtien samassa paikassa. Museo sijaitsee upeassa isossa puutalossa, joka on aiemmin toiminut Vehkalahden ensimmäisenä kansakouluna, tosin oppilaiksi huolittiin vain poikia. Kansakoulu aloitti toimintansa 8.10.1871, joten rakennus on melkoisen vanha. Nykyisin ilmeisesti alueella harrastetaan muutakin kulttuuria, koska siellä on kesäteatterinäyttämö katsomorakennelmineen. Valitettavasti vierailumme aikana paikalla ei ollut toimintaa eikä näkynyt ketään ihmisiäkään....

Kesäteatteri katsomoineen

Tässä kaikille lukijoille linkki, mistä pääsette näkemään, millaista koulunkäynti oli aikoinaan Vehkalahden kansakoulussa....

Hamina / Vehkalahden pappila

Vehkalahden seurakunta oli aikoinaan alueellinen mahtitekijä, kuten seurakunnat aina olivat pienissä yhteisöissä. Niinpä seurakunnalla oli alueen paraatipaikalla Pappilansaarten suojaamassa lahdenpohjukassa, Turku - Viipuri maantien varressa oma pappilakirkkoherran virkatalona. Todennäköisesti pappila on rakennettu samoihin aikoihin kuin seurakunnan Marian kirkkokin eli liikutaan 1400-luvulla.

Pappilansalmen koulu on entisen pappilan paikalla

Pappilan hyvät kulkuyhteydet houkuttelivat matkalaisia paikalle liikkuessaan tietä pitkin, mikä aiheutti pappilalle aina omat ylimääräiset tehtävät. Lisäksi sotajooukotkin liikkuivat alueella ja ainakin kahteen kertaan pappila on pitänyt rakentaa alusta alkaen uudelleen. Myöhemmin olojen rauhoittuessa pappilasta muodostui Haminan seurapiirielämänkeskus, mutta ajat muuttuivat huonommiksi pappilan kannalta.

Muistolaatta koulun ulkoseinässä

Virkatalo ränsistyi ja kävi osaltaan vanhanaikaiseksi pitää yllä isoa virkataloa, joten muutos - lopullinen, oli tulossa. Pappila purettiin vuonna 1961 ja paikalle rakennettiin Pappilansalmen koulu, jonka seinään on kiinnitetty muistolaatta kertomaan alueen ja paikan menneisyydestä.  

Hamina / Vehkalahden ensimmäinen hautausmaa

Haminan Marian kirkon kirkkotarhasta löytyy tämä muistomerkki, jonka tietoja en löydä mistään. Tuskin on kuitenkaan kovin huono veikkaus, jos oletan muistomerkin olevan Vehkalahden seurakunnan pystyttämä. Taustatiedoista olisi mukava myös saada selville, koska se on pystytetty kaiken kansan nähtäväksi? 

Muistomerkki on kirkkotarhassa

Sekin jäi itseltäni epäselväksi, että koska kirkon ympärillä on ollut hautausmaa, koska nykyisin alueella ei ole ainakaan ensimmäistäkään hautakiveä. Itse arvelisin hautausmaan olleen käytössä 1600- ja 1700-luvuilla, mutta se on vain arvaus. Tuolloinhan oli vielä käytössä oikeus haudata alueen ja seurakunnan ansioituneita jäseniä kirkon lattian alle, mutta se ei tarkoita, etteikö samaan aikaan kirkon ulkopuolella olisi voinut olla hautausmaa. Vai onko hautausmaa tuhoutunut samalla kertaa kun kirkko paloi 1821?

Iso kivi ja kivinen risti

Kiven yksi kantti on tasoitettu

Tällä alueella on sijainnut Vehkalahden vanhin hautausmaa

Hamina / Marian kirkko

Vehkalahti on ikivanha pitäjä, joka liitettiin 2000-luvun alussa Haminaan. Sinänsä kierros tuli täyteen, koska aikanaan Haminan kaupunki irroitettiin Vehkalahdesta. Siksi nykyisen Haminan keskusta onkin aika mielenkiintoinen, koska raatihuoneen ympärillä oleva liikenneympyrä on nykyisen Haminan keskus. Aivan sen välittömässä on niin haminalaisten Johanneksen kirkko ja vehkalahtelaisten Marian kirkko.

Marian kirkko

Komea ilmestys

Vehkalhden historia ulottuu kauas menneisyyteen, koska ensimmäinen maininta Vehkalahden kirkosta on vuodelta 1396. Tuo alkuperäinen kirkko ei kuitenkaan ole enää jäljellä, vaan tilalle on noussut Marian kirkko, joka sijaitsee samalla paikalla kuin entisetkin. Ilmeisesti paikalla oli joko yksi tai kaksi puukirkkoa, minkä jälkeen päätettiin rakentaa seuraava kivestä. Tarkkaa rakennusvuotta ei kukaan tiedä, mutta se ajoittuu 1400-luvun puoliväliin. Tekijäkään ei ole tiedossa, mutta epäillään kyseessä olleen saman kirkonrakentajan, joka on vastannut Pyhtään, Sipoon, Pernajan ja Porvoon keskiaikaisista kirkoista...

Pääsisäänkäynti

Pääsisäänkäynnin yläpuolella on kivitaulu, joka kertoo kirkon kohtaloista 1800-luvulla

Tämäkin kivinen kirkko joutui kokemaan kovia 1500-luvulla. Se ryöstettiin ja poltettiin kahdesti, jolloin keskiaikaiset sisäseiniä ja kattoa peittäneet maalaukset tuhoutuivat. Kirkko kuitenkin kunnostettiin uudelleen ja kun sen viereen alkoi kohota Haminan kaupunki, niin siitä muodostui maaseudun- sekä Haminan suomenkielisen väestön kirkko. Tässö tehtävässä se toimi vuoteen 1821 asti, jolloin se tuhoutui Haminaa kohdanneessa tulipalossa. Nyt goottilaistyylisestä kirkosta, jäljelle jäivät vain rauniot.

Sulo Mäkelän vuonna 1964 tekemä reliefi Vehkalahden kirkon seinässä kunnioittaa esivanhempien työtä

Nykyisen upean empiretyylisen ulkonäkönsä kirkko sai Carl Ludwig Engelin piirustuspöydällä. Lopulta kirkko valmistui korkeine kellotorneineen vuonna 1828 ja on välttynyt suurilta onnettomuuksilta ja tuhoilta. Lisäksi se restauroitiin perusteellisesti vuonna 2013.