lauantai 23. syyskuuta 2017

Uusikirkko / Vammelsuun kirkko

Moneskohan kerta se on, kun julkaisen kohteen mistä on enää jäljellä kasa kiveä ja betonia rautoineen? Tällä kertaa tuolta ei voi taaskaan välttyä, mutta oikeastaan se tuo oman viehätyksensä paikalle, missä olen pariin otteeseen käynyt piipahtamassa reissuillani. Tämä postaukseni on oikeastaan ensimmäinen osa, mikä saa päätöksensä ensi kerralla, kun vuorossa on mielestäni yksi kannaksen alueen hienoimpia kohteita, missä olen käynyt. Kerrottakoon siitä lisää ensi kerralla, mutta tutustutaanpa ensin Vammelsuun kirkon raunioihin.
Vammelsuun kirkko kirkkotien päässä elokuussa 1941 (SA-kuva)
Kirkkotien päässä oleva portti kesällä 2015

Kirkkotie kesällä 2015. Kirkon paikka edessä

Kyseessä on Vammelsuulla sijaitsevan Neitsyt Marian Kaikkien surevien ilokirkko, joka kohosi keskelle Vammelsuun pitsihuviloita, erottuen niiden keskellä kuin toisesta maailmasta olevana. Kirkko edustikin pihkovalaista tyyliä valkoisena, suoraviivaisine linjoineen ja kullattuine kupoleineen. Sen ulkomuodosta oli karsittu pois kaikki venäläiselle kirkkorakennukselle ominaiset koristeellisuudet ja se oli ympäröity korkealla muurilla, minkä sisäpuolelle jäi hautausmaa.
Kirkon portaat ovat vielä paikallaan

Venäläisten muistomerkki

En tiedä mitä kivessä lukee....

Kirkon raunioiden vieressä on ortodoksiristi kertomassa paikasta

Kirkon raunioita taustalla

Kirkon rakennutti vuosina 1914-1916 venäläinen valtioneuvos Jevgeni Kartavtsev aiemmin kuolleen vaimonsa Marian muistolle omilla rahoillaan, joten tuohon aikaan poliitikon ammatti oli kaiketi melkoisen tuottoisaa Venäjällä. Kirkko vihittiin käyttöön 8.8.1916 ja sen ikonostaasi oli todella hieno. Samoin sisätiloissa oli kaksi mosaiikki-ikonia, jotka olivat Suomen ainoat itsenäisyytemme alussa. Muutenkin kirkko oli Suomen itsenäistyttyä yksi upeimpia maassamme ja siitä muodostuikin huomattava turistinähtävyys niin kirkon kuin seuraavassa osasta selviävän yksityisen haudan ansiosta.












Talvisodan syttyessä kirkko odotti kohtaloaan, mutta tästä sodasta se selvisi vahingoittumattomana. No, ennen sotaa omat sotilaamme tosin olivat särkeneet kaikki kirkon viisi kelloa käytettyään niitä tarkkuusammunnan kohteina. Toki kirkon sisätilat oli välirauhan aikana putsattu venäläisten toimesta, mutta kirkko saatiin takaisin lähes ehjänä. Sen sijaan kesän 1944 taisteluista kirkko ei enää selviytynyt, vaan se tuhoutui maan tasalle.
Alueella on myös lukuisia infotauluja




Nykyisin alue on jälleen suosittu nähtävyys ja viime kerralla paikallinen mies kertoi meille koko alueen historian ja kahden venäläisen rakkaustarinan läpi, vaikka emme ymmärtäneet sanaakaan hänen sepustuksistaan... No, tokihan me jotain ymmärsimme!
Kirkon läheisyydessä on myös vanha mäkihyppytorni

perjantai 22. syyskuuta 2017

Muolaa / Muistomerkki menneille sukupolville

Muolaan kirkonmäellä on vielä yksi muistomerkki, joka ansaitsee oman esittelyn, vaikka se onkin jo viides Muolaan kirkonmäeltä löytyvä kohde. Kyseessä on kuitenkin mielenkiintoinen uusi, vuonna 2006 muolaalaisten seuran pystyttämä kivi. Kivessä on omituisia kuvioita ja aluksi en edes tiennyt mitä ne merkitsevät. Ainut asia oli, että niissä on kaiverrettuina Pyhän ristin kivien symbolit.... siis mitkä?
Menneiden sukupolvien muistoksi (Kuva kesältä 2015, joten ympärillä lienee nyt ketjut)

Kukaan ei tiedä, että kuka nuo symbolit on Muolaan kirkonmäen kiviin aikoinaan naputtanut. Onko kyseessä ollut jonkun pitkästyneen miehen tai naisen ajanviete vai onko asialla joku pidempikin historia? Suullinen perimätieto sitoo kivet Viipurin linnan syntyaikoihin, alueella riehuneisiin sotiin vai liittyykö se peräti Äyräpään vanhaan kirkkoon, minkä paavi nimesi Pyhän ristin mukaan? Totuus meille tuskin paljastuu koskaan, mutta useinhan hyvä tarina onkin parempi.
Pyhän ristin kivien symbolit ikuistettuna kiveen uudelleen

Kivistä toinen katosi vuoden 1918 melskeissä ja toinen ilmeisesti tuhooutui tykistötulessa talvisodan aikana. Nyt alueelle on pystytetty uudelleen Pyhän ristin kivi, mikä symboloi Muolaan menneitä sukupolvia ja heidän tekemäänsä työtä. 

torstai 21. syyskuuta 2017

Muolaa / Kirkon peruskivi ja hautausmaa

Muolaan kirkonseudut olivat melkoisen tulituksen kohteena etenkin joulukuussa 1939 ja aluetta myllerrettiin kovasti. Kirkko tuhoutui ja hautoja myöskin. Lisäksi suomalaiset kaivoivat alueelle juoksuhautoja, joita on monin paikoin vieläkin näkyvissä. On mielestäni pienoinen ihme, että mitään olisi säästynyt, etenkin kun venäläisillä oli tapana ottaa hautausmailta käyttöönsä hautakiviä niin porraskiviksi kuin talojen perustuksiin. Mutta niin vain muutamia ihmeitä on tapahtunut täälläkin....
Kirkon peruskivi, joka löytyi maahan hautautuneena
Peruskivi on saanut oman infotaulun

Kun suomalaisten toimesta alettiin raivaamaan kirkon aluetta, niin paikalta löytyi kirkon peruskivi, missä on vuosiluku 1849. Tätä pitäisin ihmeenä. Alkuperäiseksi se tiedetään siksi, että asiakirjat kertovat yhteen nurkkaan muuratun vuosiluvulla 1849 varustetun kiven. Tämä siis löytyi ehjänä, vaikka kaikki ympäriltä romahtikin...
Sodan jäljet näkyvät...

Täysin ehjänä tulimyrskystä säästynyt

Hautausmaalta löytyneitä kiviä

Myös vanhoja hautakiviä on löytynyt alueelta ja niitä onkin siirrety entisen kirkon kivijalan muodostamille kohoumille kaikkien paikalla kävijöiden nähtäväksi. Paljoa niitä ei ole jäljellä, mutta joitain kymmeniä kuitenkin. Lisää ehkä löytyisi, jos entisen hautausmaan alueella tehtäisiin maansiirtotöitä, mutta miksi näin tehtäisiin?
Vanhoja hautojen reunakiviä

Portaat kohti rantaa

Willimies kädet taskussa entisessä juoksuhaudassa

Vaikka aikoinaan vainajat saivat viimeiselle matkalleen puuristin, niin kiviset muistomerkit yleistyivät 1800-luvun loppupuolella. Muolaassa tosin on kirkon läheisyydessä säilynyt yksi mielenkiintoinen hautamuistomerkki, millaista en ole nähnyt missään muualla. Kyseessä on metallilevystä tehty muistotaulu, joka on kääritty rullalle molemmista päistä. Kyseinen taulu löytyi raivaustöiden yhteydessä vuonna 2011 ja se on säilynyt kaikelta kirkonmäkeä kohdanneelta tuholta. Sen säilymistä pitäisin myös ihmeenä. 
Säästynyt hautakäärö

Siitäkin löytyi infotaulu

tiistai 19. syyskuuta 2017

Muolaa / Muolaan kirkko

Jees, moottoripyörä on ollut hajalla lähes koko kesän, mutta nyt taas toimii. Kyllä oli hienoa eilisiltana käydä pitkästä aikaa ajelemassa, vaikka pimeää ja kylmää olikin! Nyt vaan odotellaan kevättä ja laitetaan härpäke myyntiin ja shopataan uusi....isompi tietenkin! Tarkoitus olisi, että ensi vuonna noita kilometrejä saataisiin reilusti alle. Tiedä häntä, vaikka kävisin prätkällä uudelleen Muolaassa?

Muolaan kirkonmäki on ollut vailla kirkkoa talvisodasta lähtien, mutta ehkä vielä joskus sinnekin nousee uusi luterilainen kirkko, mihin Muolaalla olisi pitkät perinteet. Muolaa on yksi vanhimmista luterilaisista seurakunnistamme ja se mainitaan ensimmäisen kerran omalla nimellään vuonna 1352. Tuolloin se oli ns. regaalinen seurakunta, jossa kuninkaalla sekä myöhemminkin vielä keisarilla, oli oikeus nimittää pappi seurakuntaan.
Tällä paikalla sijaitsi Muolaan kirkko. Iso risti on alttarin kohdalla

Kirkkojakin seurakunnalla on ollut useita, mutta oliko niitä viisi vai kuusi kappaletta, se on jäänyt historian hämärään. Kirjassa Vaienneet temppelit, väitetään kirkkoja olleen neljä kappaletta. Taidan itse uskoa tällä kertaa kyseiseen teokseen ja kallistua siihen ajatukseen, että viimeiseksi talvisodassa tuhoutunut kirkko olisi järjestyksessään neljäs. Vaienneet temppelit kertoo ensimmäisen kirkon sijainneen Muolaa- ja Äyräpääjärvien välisellä kannaksella. Toinen kirkko olisi rakennettu lähelle viimeistä kirkkoa mäentöyräälle Kirkkojärven rantaan.
Viisimetrinen risti muistuttaa menneistä ajoista

Kolmas kirkko rakennettiin vuonna 1745 edellisestä kirkosta idänsuuntaan Kirkonmäelle ja se oli käytössä yli sata vuotta, kunnes muolaalaiset päättivät rakentaa neljännen kirkon luonnonkivistä ja tiilistä Kirkon mäelle. Se valmistui arkkitehti E.Lohrmannin piirustusten mukaisesti vuosina 1849-1852. Kirkon rakennusmestarina toimi Sandell ja hänellä tehtävää riittikin, että kaikki liki 300.000 tiiltä menivät omille paikoilleen. 
Ristissä oleva laatta

Projektina Muolaan kirkko ei koskenut ainoastaan muolaalaisia vaan jotenkin heinjokelaiset joutuivat pakolla mukaan maksamaan sekä rakentamaan kirkkoa. Tästä he eivät pitäneet ollenkaan ja nostivat oikeusjutun muolaalaisia vastaan. Heinjokelaiset voittivat oikeudessa ja Muolaan seurakunta joutui maksamaan 18356 markkaa korvauksia sekä lisäksi oikeudenkäyntikulut korkoja unohtamatta. Ei liene heille paikkaa kirkon 2200 penkiltä löytynyt tehtyään mokoman ilkeän tempun?
Kirkkoa kiertäneen kiviaidan portaat ovat vielä jäljellä

Kauttaaltaan valkoiseksi rapattu kirkko oli upea näky kirkonmäellä, mutta senkin kohtalo oli surkea. Muolaan kirkonmäki oli kuin eteentyönnetty tukikohta talvisodan taisteluiden aikana ja pikkuhiljaa venäläisten tykkituli ja lentokoneiden pommitukset saivat kirkon tuhoutumaan lähes kokonaan. Vain muutama nurkka törrötti pystyssä suomalaisten palattua alueelle takaisin kesällä 1941. Jotain hyvää kuitenkin löytyi, koska jo ennen talvisodan alkua kirkon irtaimiston arvotavara oli piilotettu maan alle. Sieltä se kaivettiin esiin ja nyt ne ovat Akaan seurakunnalla Toijalassa sekä lounais-Hämeen museossa Forssassa. 
Alueelle on pystytetty myös infotaulu

Alue kokonaisuudessaan

Sodan jälkeen venäläiset tasoittivat kirkon rauniot ja alue sai olla luonnontilassa, kunnes suomalaiset saivat palata alueelle. Kirkon aluetta raivattiin ja alueelle pystytettiin entisen kirkon alttarin kohdalle viisimetrinen puinen risti vuonna 2000, jonka toimitti paikalle säkkijärveläinen saha. Nyt risti seisoo keskellä entistä kirkkoa yksinään muistuttaen sodan julmuudesta. Koska alueen ympäristöä on raivattu, niin esiin on myös putkahtanut vanhoja hautakiviä ja niitä on aseteltu entisen kirkon ympärille. Arvostan kovasti tätä työtä, mitä Muolaassa on tehty. 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Muolaa / Sankarivainajien muistomerkki

Huh, takana on rankka viikko mihin sisältyy monia omituisia käänteitä ja pitkiä päiviä.... Toki olen saanut paljonkin erilaisia tehtäviä suoritettua, mutta kiireinen syksy ei siitäkään huolimatta osoita helpottamisen merkkejä! Kiire on siis jatkuvaa, mutta onneksi sentään SaiPa on aloittanut pelaamisen tasollaan ja pisteitä ropisee tilille. Jatketaan SaiPa ja minä nousujohteisella tiellä kohti parempia aikoja, niin kai se joskus palkintokin puurtamisesta tulee? Mutta nyt päivän kohteeseen.

Olen kierrellyt Karjalan kannasta pitkin poikin, mutta Muolaa teki minuun kyllä suuren vaikutuksen. Tie perille muutaman talopahasen kylään oli melkoisen pomppuinen, mutta niinhän ne Venäjän takamailla tuppaavat olemaan kaikkialla. Perille päästyä entiselle kirkonmäelle, paikka osoittautui siistiksi ja hyvin hoidetuksi. Muolaalaisten seuralla lienee näppinsä pelissä alueen kunnostuksen suhteen vahvasti....
Sankarihauta-alue on erotettu aidalla

Kirkon paikkaahan en ole vielä Muolaasta esitellyt, enkä esittele vielä tänäänkään, vaan ensin käymme kirkon läheisyydessä sijaitsevilla sankarihaudoilla. Tämä alue on etenkin hoidettu ihan viimeisen päälle ja ilmeisesti olivat käyneet edellisellä viikolla talkoilla paikan kunnostamassa, kun me vierailimme paikalla.
Sankarihauta-alueelta puuttuvat vainajien ristit

Muolaan sankarihautausmaa suunniteltiin osaksi Muolaan hautausmaa-aluetta ja sen suunnittelusta vastasi taiteilija Ilmari Wirkkala vuonna 1941. Aikaa suunnitteluun ei ollut liiemmälti, koska jo marraskuussa 1941 ensimmäinen muolaalainen sankarivainaja haudattiin alueelle. Kaikkiaan alueelle haudattiin 167 muolaalaista ja heistä jokainen sai omalle haudalleen pienen valkoisen puuristin. Isompi puuristi seisoi lisäksi alueen keskellä. 
Muistomerkki on samanlainen kuin Kyyrölässä

Alkuperäiset puuristit ovat kadonneet, mutta tilalle Muolaalaisten seura pystytti graniittisen paaden 7.6.1992 juhlallisuuksien kera. Noista ajoista saakka Muolaalaisten seura on huolehtinut alueen siisteydestä talkootyönä ja  Venäjän federaatio on taannut hautarauhan näille sankareille.
Laatta muistomerkin kyljestä

torstai 14. syyskuuta 2017

Muolaa / 1918 Sankaripatsas

Muolaa on yksi kannaksen ikivanhoista pitäjistä, joka mainitaan jo Pähkinänsaaren rauhan teon yhteydessä. Ajoittain alue on saanut olla rauhassa, mutta toisenlaisiakin aikoja Muolaa on nähnyt. Tämän päivän kohteena olevaan Muolaan vuoden 1918 muistomerkkiin liittyy jo useampikin väkivaltainen aika, jotka ovat pyyhkäisseet Muolaan kirkonmäen läpi. Jäljet vai pitäisikö sanoa luotien ja kranaattien sirpaleet ovat jättäneet siihen omat jälkensä. Niistä hetken päästä enemmän....
Muistomerkki kesällä 1941 (Sa-kuva)

Muolaan 1918 muistomerkki paljastettin 6.6.1920 Muolaan nyttemmin jo kadonneen kirkon vierelle. Harmaagraniittisessa luotien osumien täplittämään Muolaan kunnanvaltuuston kustantamaan muistomerkkiin kirkon katoaminenkaan ei vaikuttanut. Valmistaja Koneellinen kiviveistämö oli tehnyt kelpo työtä 3,5 tonnisen kivenlohkareen kanssa, koska talvisodan rintamalinja, mikä kulki kirkonmäen kautta, oli kiivaiden taisteluiden alaisena. 
Muistomerkin ympäristö on komea

Suomen armeija valloitti Muolaan alueen takaisin 1941 ja muistomerkki löydettiin omalta paikaltaan raunioituneen kirkon viereltä. Samalla paikalla kivi sai ollakin paikallaan aina vuoteen 1980 asti, jolloin se löydettiin kaatuneena omalta paikaltaan. Tämän jälkeen muistomerkki salaperäisesti katosi, eikä sen kohtalosta tiedetty vuosikausiin mitään. Luulisi, että joku olisi huomannut 3,5 tonnisen kiven siirron, mutta ei.....
Kivi on saanut paljon osumia

Lopulta salaisuus alkoi paljastua 2000-luvun alussa, kun Muolaassa pidetyssä juhlassa mukana ollut pietarilainen Rudolf Varlamov kertoi pelastaneensa muistomerkin yhdessä Anatoli Basiljukin kanssa Terijoen Jalkalaan. Syynä massiiviseen siirto-operaatioon oli se, että heidän mielestään se olisi rikottu ja ehkä jopa hävitetty. Hienoa työtä, Rudolf ja Anatoli! Tämän jälkeen Muolaalaisten seuran edustaja kävi paikan päällä tarkistamassa asian ja siirtoa takaisin kunnostetulle Muolaan kirkon mäelle aloitettiin suunnittelemaan.
Osumia.....

Neuvottelut alkoivat Pravdinon, entisen Muolaan, kunnanjohtaja Ljuhovin ja tiemestari Igontsovin kanssa. He organisoivat muistomerkin siirron takaisin Muolaaseen, jonne se pystytettiin lähelle alkuperäistä paikkaansa ja paljastettiin Muolaassa pidetyssä muistojuhlassa. Muuten patsas on alkuperäisessä kunnossaan, no luodinosumia jos ei lasketa. Hienona eleenä siihen kuitenkin kiinnitettiin messinkinen muistolaatta patsaan ihmeelliselle pelastustarinalle. He, jos ketkä, ovat sen ansainneet.
Miehet, jotka ovat oman muistolaatan ansainneet