perjantai 17. marraskuuta 2017

Petroskoi / Aleksanteri Nevskin katedraali

Perjantai....viikon paras päivä! Tällä viikolla on taas työpäivät viruneet pitkiksi kuin nälkävuodet ja kiirettä on riittänyt ihan joka minuutille. Kaiken lisäksi kun vielä tekee näitä puhetyöläisen hommia sekä yrittää hoitaa miljoona asiaa työpäivän aikana, niin kylläpä on takki tyhjänä! Aikoinaan kun olin sahalla ja vaneritehtaalla töissä, niin eipä tarvinnut kummempia miettiä ja kantaa vastuuta muista. Riitti kun huolehti omat hommat ja muisti tulla ajallaan töihin. Nykyisin työt ovat paljon uuvuttavampia, mutta onneksi ei sentään lihaksia kolota... On kyllä melkoinen oravanpyörä tämä nykyduuni ja hemmetin kuluttava myöskin.

Tuskin nuo työelämän kiireet ja paineet tulevat helpottamaan lähivuosina, mutta saahan sitä toivoa. Ehkä ensi suvena on kuitenkin käytävä päräyttämässä yksi prätkäreissu Venäjän maalle. AInakin tuulettuisi tuo pääkoppa kunnolla, mutta toisaalta miksi lähtisin, koska vieläkin löysin kuvia edelliseltä moottoripyöräreissulta ja etenkin visiitistä Petroskoissa. 
Katedraalin kullattu kupoli näkyy kauas

Petroskoin keskusta-alueelta komean puistikon keskeltä löytyy upea kivinen Aleksanteri Nevskin katedraali. Kirkko rakennettiin Venäjän voiton kunniaksi Napoleonin hyökkäyksestä vuonna 1812. Aleksanteri I piipahti 1819 Petroskoissa ja hänelle esiteltiin piirustukset katedraalin rakentamiseksi. Keisari hylkäsi piirustukset, koska hanke olisi ollut liian kallis. Lopulta katedraali nousi 1831 arkkitehti Posnikovin piirustusten mukaisena. Rahoitus saatiin paikallisen Aleksandrovin tehtaan työntekijöiden ja kaupunkilaisten avustuksilla. Lienee ollut melkoiset palkat Venäjällä aikoinaan?
Komea on....

Kirkko pyhitettiin 27.1.1832 ja siitä lähtien se on ollut komeana maamerkkinä Petroskoissa. Toki kirkon matkan varrelle on osunut kaikenlaisia muutoksia. Suurin muutos lienee se, kun siitä tehtiin Neuvostovallan vuosina 1929 Petroskoin kotiseutumuseo. Lopulta kirkko palautettiin Ortodoksien käyttöön 1991, vaikka museo jatkoikin vielä toimintaansa vuoteen 1993 asti. Tämän jälkeen kirkko restauroitiin ja vihittiin uudelleen kirkolliseen käyttöön 3.6.2000 Moskovan patriarkka Alexis II toimesta.
Aleksanteri Nevski sijaitsee kirkon vieressä vartiossa

Olihan paikalla toinenkin muistomerkki, jonka luona piti levähtää tovi

Sisältä kirkko on upea, mutta sielläpä ei saanut valokuvata, joten sisäkuvia minulla ei kohteesta ole.   

torstai 16. marraskuuta 2017

Kouvola / Tiedonpuu

Huh, taas eilen työpäivä venyi 12 tuntiseksi vanhempainillan takia. No, se kuuluu opettajan arkitehtäviin, mutta kyllä puhetyöläiselle se alkaa olla liikaa. Loppupäivästä ajatus ei sen kummemmin kulje ja äänikin kuulostaa raakkuvaa varista. Eipähän tässä nyt kotia tultua ole ihmeempiä ajatuksia päässä. Kokeilen siis raapustaa muutaman rivin, josko se avaisi pään sisäistä jumitilannetta? Tietenkin kohteeksi valikoitui koulu....
Kouvolan yhteislyseon lukio

Tiedonpuu koulun sisäänkäynnin luona

Eilen olimme Kouvolan yhteislukion pihamaalla ja tarkkaavaisimmat kaiketi huomasivat siinä muistolaatan edustalla sijaitsevan pronssisen patsaan, mistä en vielä eilen maininnut sanaakaan. No, nyt on sen vuoro. Kyseessä on P.Koskisen tekemä pronssinen Tiedonpuu-patsas. Sen taustana on puu, jonka varjossa seisoo poika, jonka kädessä on avattu kirja. Pojan katse on suunnattu ylös, missä myös pojan tavoitteet ovat.
Tiedonpuu-patsas

Patsas sai alkunsa silloisesta Kouvolan lyseosta, joka sai vuonna 1961 uuden koulurakennuksen. Tuolloin rehtori Helvi Honka sai ajatuksen elävöittää koulun pihamaata patsaalla. Tekijäksi valikoitui Pauli Koskinen ja patsas paljastettiin poikalyseon edessä 27.11.1965. Myöhemmin lyseoiden yhdistyttyä, se siirrettiin nykyiselle paikalleen.
Signeeraus P. Koskinen -65

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kouvola / Yhteislyseon lukio

Historianopettajana olen kiinnostunut kaikesta vanhasta ja kun se vielä liittyy sekä muistomerkkiin/-laattaan, niin silloin olen otettu. Tämän kertaisessa kohteessa yhdistyvät nuo kaikki asiat. Parasta kaikessa on se, että täällä on huolella ylläpidetty vanhoja perinteitä ja paikan historiaa. Mikään organisaatio ei ole mielestäni kestävällä pohjalla, jollei historiaa vaalita. Historiattomuus ja juurettomuus vievät isotkin organisaatiot, jopa kokonaiset valtiot, turmioon, jos perinteet unohdetaan. Valitettavasti me suomalaiset olemme vähän sellaisia! Ajankohtaisempana uutisena aiheesta kaiketi isänpäivän korvaaminen läheisenpäivänä......miksi, kysyn minä?

Kouvolassa nykyisessä Yhteislyseon lukiossa perinteet ovat kaikkien nähtävillä joka päivä. Sisäänkäynnin vieressä on talon seinään kiinnitetty muistolaatta, joka kertoo lukion historiasta aina vuoteen 2015 saakka. Tuolloin näet P.Koskisen valamalla tekemä laatta kiinnitettiin koulun seinään. Se kertoo koulun historian monista vaiheista luettelomaisesti. Itse yritän avata tuota historiaa edes vähän...
Koulun seinältä löytyy muistolaatta, vaikka koulun nimeä ei ole päivitetty seinään

Kouvolan suomalainen yhteiskoulu perustettiin 1903 ja se oli aikanaan Suomen toinen maaseudulle rakennetttu oppikoulu. Muutamaa vuotta myöhemmin uusi koulurakennus valmistui Salpausselänkadun varteen. Tämän monet iäkkäät kouvolalaiset muistavat puulyskana. Muutoksia kuitenkin oli edessä ja vuonna 1929 koulu siirtyi Suomen valtion haltuun ja koki ensimmäisen nimenvaihdoksen, koska se nimettiin Kouvolan yhteislyseoksi.

Nykyisen koulun juuret ovat osiltaan luovutetussa Karjalassa, josta talvisodan jälkeen siirtyi Viipurin toinen tyttökoulu Kouvolaan ja aloitti toimintansa Kouvolan tyttölyseona. Vanha yhteislyseo muuttui pikkuhiljaa poikakouluksi, saaden jälleen uuden nimen - Kouvolan lyseo. Tyttölyseolle valmistui uusi koulurakennus 1949, mikä on nykyinen Yhteislyseon lukio. Poikakoulu muutti naapuritontille 1961. Tiedossa oli taas muutoksia...
Kouvolan lukioiden historiaa

Molemmat lyseot yhdistettin 1973 yhteislyseoksi, joiden kanssa yhteistyössä toimi 1971 perustettu iltalinja. Jälleen oli edessä nimenmuutos, koska poikalyseo sai käyttöönsä vanhan nimensä Kouvolan yhteislyseo, kun taas tyttökoulu sai viipurilaisia perinteitä korostavan Torkkelin yhteislyseo nimen.
Signeeraus laatasta löytyy

Peruskouluuudistuksen myötä 1975 kouluista muodostettiin kaksi lukiota, Palomäen lukio ja Torkkelin lukio. Lopulta ne yhdistettiin vuonna 1980 ja koulu sai nimekseen Kouvolan lyseon lukio. Myöhemmin vuonna 1991 iltalinja muutettiin itsenäiseksi iltalukioksi. Viimeisin muutos tapahtui 2015, jolloin Kouvolan yhteiskoulun lukio ja Kouvolan lyseon lukio yhdistettiin yhdeksi isoksi yksiköksi. Tämä viimeisin muutos ei näy P. Koskisen muistolaatassa. Olisiko aika tilata uusi?

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kouvola / Utin linnoitus

Edessä on rankka viikko, mutta onneksi se päättyy perjantaina oikein hemmetin upeasti. Tuolloin on luvassa pitkästä aikaa SaiPan kotipeli ja sen jälkeen vielä paikallisessa soittoruokalassa Klamydian konsertti. Lienen taas aika täpinöissäni, kun pääsen hoilottelemaan kaikki tutut renkutukset läpi. Tällä kertaa seurakseni valikoitui Williladyn sijaan oma poikani, joten kyseessä on oikea isä-poika häppening, minkä päälle poika saa vielä majoittaa isäukkonsa soffalleen köllöttämään. 

Koska vielä ei olla perjantaissa, vaikka ajatukset jo onkin, niin pitänee rustata tässä hätäpäissään joku raapustus. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui pistämättömällä taktiikalla valittu Utin linnoitus. Niin, kyllä siellä Utissa 6-tien laidasta sellainenkin löytyy, vaikka epäilen että moni ei edes tiedä linnoituksen olemassaolosta tuon taivaallista. No eipä tuolla sen kummempaa olekaan jäljellä kuin muureja, joista voi päätellä linnoituksen olleen melko ison. Kuvatkin ovat taas vähän mitä sattuu, koska tällaisia kohteita on melkoisen vaikea kuvata...
Muurit ovat kunnossa

Utin alue liitettiin Venäjään 1743 Venäjään, kuten Lappeenrantakin. Alue kulkureittien risteyksessä, mutta Venäläiset eivät kiinnittäneet alueeseen suurempaa huomiota, ennen kuin Kustaan sodassa 1789 Ruotsi hyökkäsi Uttiin ja sitä kautta Lappeenrannan suuntaan. Vasta sodan jälkeen venäläiset päättivät rakentaa linnoituksen Uttiin. Töistä vastasi kenraali Aleksandr Suvorov. Työt käynnistyivät kesällä 1791 ja valmistuivat seuraavan vuoden syksyllä. Työmaalla toimi parhaimmillaan toista tuhatta sotilasta ja lisäksi suomalaisia talonpoikia, jotka määrättiin osallistumaan töihin.
Lampaille olisi käyttöä

Linnoituksen portti

Linnoitus toimi valmistuessaan 400 sotilaan pataljoonan tukikohtana, joilla oli varustuksena 14 tykkiä ja jokunen haupitsi. Linnoitus oli täynnä puurakenteisia taloja, joihin kaikki tärkeät toiminnot oli sijoitettu parakkien lisäksi. Kalliin rakennelman kohtaloksi tuli kuitenkin metsittyä, koska muutama vuosikymmen myöhemmin raja oli siirtynyt Pohjanlahdelle.
Laatta kuvaa parhaiten linnoituksen muodon

Linnoituksessa oli kuitenkin jonkinlaista toimintaa niin 1800- kuin 1900-luvullakin, mutta pääasiassa se sai olla tyhjillään ja luonto valtasi aluetta takaisin. Vasta 1966 aluetta alettiin tutkimaan ja restauroimaan. Puolustusvoimat vastasi aluksi linnoituksen muurien korjaamisesta, kunnes Museovirasto otti alueen vastuulleen. Alue on nyt entistetty muurien osalta ja tietääkseni vuoden 1996 jälkeen alueella ei ole tehty suurempaa tutkimusta ja restaurointia.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kouvola / Utin venäläinen sotilashautausmaa

Kaikenlaista kommentointia on ilmestynyt viime aikoina blogin sähköpostiin. Kaikki ei todellakaan ole ollut asiallista, mutta minua se ei hetkauta mihinkään suuntaan. En vaan jaksa välittää jonnin joutavista asioista, enkä todellakaan menetä niiden takia yöuniani. Joskus vaan tuntuu, ettei mikään riitä. Teen itseni iloksi omaa mukavaa harrastusta, mutta aina joku besserwisser kertoilee kuinka hän tekisi minkäkin asian paremmin. Niin varmaan tekisin minäkin, jos tästä vielä joku maksaisikin jotain roposia! Koska toimin harrastuspohjalta, niin annan neuvon. Te voitte aivan vapaasti tehdä vastaavan produktion paremmin, jos innostusta riittää tai sitten voitte vaikkapa lopettaa blogin lukemisen. Tämän lukeminenkin on täysin vapaaehtoista puuhaa...
Hautausmaa on metsän keskellä

No, enpä jaksa tuon kummemmin valittaa, vaan jatkan samalla linjalla kuin aina ennenkin. Teen siis tätä hommaa täysin fiilispohjalta ja tänään tuntuu että haluan esitellä kohteen Utista, mikä kuuluu Kouvolan kaupunkiin. Sieltä näet löytyy yksi mielenkiintoinen kohde, missä piipahdin joko kesällä 2015 tai 2016. Kuka näitä jaksaa muistaa?
Hautamuistomerkit

Utin Lepolan hautausmaan takaa löytyy pieni aidattu alue, minkä keskellä on koruton muistomerkki, joka kertoo paikalle haudatun 536 neuvostoliittolaista sotavankia. Kyseessä on ollut suuri joukkohauta, minne Utissa sijainneen suuren sotavankien järjestelyleirin menehtyneet haudattiin. Utissa toimi sotavankileiri talvi- sekä jatkosodan aikana, joissa oli enimmillään yli tuhat vankia, joista naisiakin yli parisataa.
536 vainajaa sotavankileiriltä

Vankien kohtaloksi muodostui nälkätalvi 1942, jolloin ruokaa ei meinanut riittää suomalaisillekaan. Lisäksi leirillä vallitsi kurjat olosuhteet sekä kova työ näännytti myös vankeja. He korjasivat mm. Kouvolan ja Lappeenrannan välistä tietä, louhivat kallioon pommisuojia sekä toimivat palontorjuntatehtävissä ilmahyökkäysten jälkeen. Näihin töihin kaikkien voimat eivät riittäneet...
Kahden lentäjän ja desantin hauta

Lisäksi hautausmaalla on pieni valkoinen risti, mihin on kiinnitetty messinkinen laatta. Se kertoo koruttoman kertomuksen kolmesta venäläisestä, jotka haudattiin Uttiin ortodoksisin menoin 16.12.2009. Tilaisuudesta vastasi Kouvolan ortodoksinen seurakunta Kouvolan kirkkoherran Keijo Gärdströmin johdolla. 
Sodan ensi päivänä kuollut

Tilaisuudessa siunattiin kolme vainajaa pienissä valkoisissa arkuissa maan lepoon. Heistä kaksi on sodan aikana Verlaan pudonneen lentokoneen miehistöä, joista toisen lentäjän henkilöllisyys on selvitetty. Hän on majuri Feodor Panjushin. Toinen lentäjä on jäänyt tunnistamattomaksi yrityksistä huolimatta. Heidät haudattiin maahansyöksyn jälkeen putoamispaikalle, mutta maanomistajan pyynnöstä heidän jäännöksensä kaivettiin ylös vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen heidän jäännöksensä olivat Kouvolan poliisin hallussa.

Kolmas vainaja, joka haudattiin samalla kertaa, oli neuvostoliittolainen desantti, jonka jäännökset löydettiin Utin Haukkasuolta kesällä 2016. Ilmeisesti desantin maahanlaskeutuminen oli ollut tuskallinen aukeamattoman laskuvarjon takia.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Petroskoi / Petroskoin patsaita

Willimies on jo vanha mies, mistä kertoo sekin että jälkikasvuni on kerennyt täysi-ikäiseksi. Olen myös ehtinyt piipahtaa monilla paikoilla ja nähdä kaikenlaista kiinnostavaa ja vähemmän kiinnostavaa. Tämä bloggaaminen on myös touhua, joka pakottaa menemään monille seuduille, minne en takuulla muuten menisi. Yksi sellainen paikka on Petroskoin kaupunki. 
Toivomuspuu

Itse toivoin pääseväni elävänä takaisin prätkäreissultamme, joten hyvin toimi!!!

Tuntemattomassa sotilaassa joukkojen tavoite syksyllä 1941 Petroakoin kaupunki ja lopultahan sinne pääsivätkin. Itse en korkeasta iästäni huolimatta ehtinyt tuohon lähtöön vaan oma visiittini Peroskoihin ajoittui kesään 2013. Tuolta reissulta tuli otettua melkoinen määrä kuvia ja laitanpa niitä kaikkien nähtäväksi, vaikka ne ovatkin blogialueeni ulkopuolelta. No, eihän se ole ensimmäinen kerta! 

Hiton komea

Ranta-alueella tämäkin

Varkautelaisen Anna Kettusen vuonna 1997 tekemä Ystävyyden aalto

Äänisen rannassa tämäkin

Lieneekö merenneito tissit paljaana?

Matkalaiset pasi ja minä

Joku sotahässäkkä

Äänisen verkkokalastajat

Mikä lie?

Petroskoin rantabulevardi oli täynnä patsaita. Tässä yksi niistä...

Portti...

joku sotahässäkkä kaupungilla

Pohjola-hotellin läheltä löytyi suihkulähde

Ihan kaikkia kuvia en vielä laita kaikkien nähtäväksi, vaan ne saavat tulla julkaistuksi yksittäisinä kohteina, kunhan saan niistä kirjoitukset valmiiksi tässä kaiken kiireen keskellä. Kiirettähän aiheuttaa työ, työ, työ, bloggaaminen, alkanut pikkujoulukausi ja surkeat säät, jotka saavat mielen matalaksi. Myös tekemättömien töiden lista tuntuu kasvavan päivä päivältä pidemmäksi, mikä ahdistaa minua niin, etten saa tehtävistä mitään tehdyksi....
Petroskoin kaupungin perustamisen 300-vuotisjuhliin vuonna 2003 valmistuneen Äänisen rannan toisen rakennusvaiheen kunniaksi Venäjän federaation, Moskovan kaupungin, Karjalan tasavallan ja Petroskoin kaupungin varoin.

Auringonlaskiessa kaikki näytti ihan hiton komialta

Willimies on SaiPa-fani jopa Wäinämöisen seurassa

Petroskoi on perustettu tykkitehtaan ympärille. Tässä yksi tuotteista

Assistentti Pirhonen löysi massin rahaa

Menestyksen kukkaro. Lahja Riian kaupungilta ja Arhibuveks-yritykseltä. Petroskoilaiset, olkaa onnellisia ja rikkaita.

Komia lintupatsas jossain Petroskoissa

Talojen seinillä oli joitakin muistolaattoja

Nämä Petroskoin kohteet ovat sellaisia, etten tiedä niistä yhtään mitään, mutta toivottavasti edes kuvia on kiva katsella. Ainakin osa ihan hauskojakin kohteita.... 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Kouvola / Heikki Hasun patsas

Willimies ei itse ole kovinkaan liikunnallinen sälli, mutta kyllähän minä urheilua seuraan. Jääkiekko ja etenkin SaiPa ovat lähellä sydäntäni. Lisäksi kotinurkillani asuu yhdistetyn maailmanmestari Paavo Korhonen ja nelinkertainen olympiavoittaja mäkihypyssä eli Nykäsen Matti. Ehkä kilpahiidon osalta parhaat vuoteni ovat jo ohitse, mutta aion kyllä tänä talvena hiihtää ainakin sata kilometriä, jos vaan sitä hemmetin kylmää ja valkoista taivaalta tippuu. Olisihan tuo jo oman kunnon ja lievän? ylipainoni suhteen ihan järkevääkin vähän hiihdellä.
Heikki Hasun patsas

Näistä talvisista tunnelmista onkin mukava siirtyä Kouvolaan, entisen Anjalankosken kaupungin entisen kaupungintalon edustalle ihailemaan yhtä urheilun suurmiestä, joka on urallaan voittanut kaikenlaista. Kaiken lisäksi tämä yhä elossa oleva urheilumies on saanut hemmetin upean patsaan omille kotinurkilleen. 
Mäkihyppy ja hiihto

Vaikuttavan kokoinen patsas

Kyseessä on kaksinkertaisen olympiavoittajan ja maailmanmestarin Heikki Hasun kunniaksi pystytetty patsas, joka paljastaa asiaan vihkiytymättömällekin Hasun lajin olleen yhdistetty. Lajissahan loikitaan mäestä ja hiihdetään vielä sen päälle kevyt lenkki. Laji vaatii takuulla erityislahjoja, koska kaksi toisilleen erillaista lajia on yhdistetty ja molemmissa pitää olla vielä hyväkin päästäkseen Hasun saavutuksiin.

Patsasprojektin laittoi aikanaan liikkeelle Myllykosken seudunkotiseutuyhdistys ja Hasun vanha urheiluseura Myllykosken Kilpa-Veikot. Rahoittajan rooli lankesi silloiselle Anjalankosken kaupungille, mutta kuluihin osallistui myös paikallisia yrityksiä eri toimialoilta. Rahaa tarvittiinkin, koska hankkeen budjetti oli 100.000€. 
Saavutukset asianmukaisesti kullattuna

Patsas tilattiin taiteilija Juhani Honkaselta, jonka tekemä ehdotus julkistettiin joulukuussa 2001. Ehdotus kelpasi myös Hasulle, joten tämä 5,5 metrinen patsas sai hyväksynnän. Se muodostuu Kurun harmaasta graniitista tehdyistä paadesta ja jalustasta, joiden sisään on valettu kaksi pronssista Heikki Hasua esittävää talviurheilijahahmoa. Tästä todellakin selviää kyseessä olevan talvilajien tsämppiooni...

Patsas sijaitsee aivan Hasun kotinurkilla ja latujen läheisyydessä, missä hän hio itsensä yhdistetyn maailmanmestariksi. Patsas paljastettiin Anjalankosken kaupungintalon edustalla 2.2.2003, jolloin oli kulunut täsmälleen 55 vuotta Hasun St.Moritzissa 1948 voittamasta kultamitalista.