sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viipuri / Lenin näyttely

Itsenäisyytemme juhlavuosi lähenee päätöstä. Onkin ollut melkoinen vuosi niin Suomelle kuin meille suomalaisillekin. On ollut hienoa muistella lukuisia käänteitä maamme historiassa, jotka johtivat nopealla aikataululla maamme itsenäistymiseen. Lukuisia uusia mielenkiintoisia kirjoja on julkaistu, lukemattomia historia-aiheisia artikkeleita myös ja uusi Tuntematon sotilaskin sai päivänvalon. Kukaan ei kai voi sanoa, etteikö historia kiinnosta meitä suomalaisia? Ehkä tämä olisi herätys päättäjillemme, että historianopetusta voitaisiin lisätä kouluissamme, eikä vähentää, kuten ajoittain ajattelemattomat ovat esittäneet...
Lenin Viipurissa 1917 (A.Melnikovin maalaus 1970)

Vaikka itsenäisyyspäivämme olikin jo muutama viikko takaperin, se voisi aivan yhtä hyvin olla tänään joulukuun viimeisenä päivänä. Suomen itsenäisyysjulistus annettiin senaatin toimesta 4.joulukuuta ja eduskunta hyväksyi sen äänin 100-88 6.joulukuuta. On tietenkin oikein korostaa juuri tuota nykyistä itsenäisyyspäiväämme, mutta se oli vain meidän oma itsenäinen päätöksemme. Valitettavasti muut valtiot olivat nihkeitä tunnustamaan itsenäisyyttämme ennen kuin olimme saaneet vahvistuksen Venäjältä. Niinpä meidän edustajiemme oli pakko mennä Pietariin pyytämään Leniniltä vahvistusta itsenäistymisellemme. Lienee ollut kova paikka maamme porvaristolle?
Lenin ja "henkivartija" Eino Rahja Petrogradissa lokakuussa 1917

Lenin oli kuitenkin ainut venäläinen poliitikko, joka oli toistuvasti sanonut hyväksyvänsä maiden irtoamisen Venäjästä ja niinpä hän hyväksyikin sen juuri ennen vuoden vaihdetta 31.12.1917. Tämän jälkeen muutkin valtiot tunnustivat Suomen itsenäiseksi kansakunnaksi. Tämä on kuitenkin ollut ehkä maamme itsenäisyyden kipeä kohta, koska maassamme on aina korostettu Leninin myöntäneen Suomelle itsenäisyyden rauhoittaakseen Pietarin lähiympäristön sekä olleen varma maamme työläisten tekevän vallankumouksen ja liittyvän takaisin suureen ja mahtavaan. Ehkä hän ajattelikin näin, mutta ilman lokakuun vallankumousta ja bolsevikkien nousua Venäjän johtoon, itsenäisyytemme tuskin olisi toteutunut ilman sotaa. No, saimmehan me sen joka tapauksessa....
Svinhufvud perehtyy Leninin allekirjoittamaan itsenäisyyden tunnustamisasiakirjaan

Ilman tuon pidempiä pohdintoja, esittelenkin valokuvia Viipurin linnassa pidetystä Lenin näyttelystä, joka korosti Leninin ja suomalaisten yhteistyötä vuoden 1917 tiimellyksessä. Sen verran olen Leniniin perehtynyt, että olisiko tuo Venäjän vallankumous edes onnistunut ilman suomalaisia? Niin monta kertaa Lenin tarvitsi vuoden 1917 aikana suomalaisia avukseen ja hän piilotteli Suomen alueella ettei joutuisi vangituksi. Mutta nyt valokuvat Lenin näyttelystä. Aivan kirjoituksen loppuun laitan perinteiseen tapaan omat uuden vuoden lupaukseni. Edellisvuotiset menivätkin ihan persiilleen...
Rintakuva Leninistä joka pakeni Pietarista Suomeen Hugo Jalavan salakuljettamana

Willimiehen uuden vuoden lupaukset 2018:

  1. Kuvaan kaikki loput Suomen blogikohteet vuoden 2018 aikana
  2. Suoritan kolme pitkää reissua Karjalan kannakselle
  3. Teen kaksi reissua assistentti Pirhosen kanssa Laatokan Karjalaan
  4. Julkaisen vähintään 100 julkaisua blogissa
  5. Käyn lopultakin Metsäpirtissä
  6. Ajan moottoripyörällä rautaperseajon
  7. Laihdutan 10 kiloa....taas
  8. Opettelen leppoisamman elämäntyylin
  9. Aion voittaa assistentti Pirhosen Lykynlammen olympialaisissa
  10. Käyn Katariinan palatsissa Meripihkahuonetta ihailemassa
  11. Jaksotan työni siten, etten polta itseäni loppuun
  12. Kiinnitän enemmän huomiota omaan terveyteeni
  13. Luen läpi koko Clive Cusslerin tuotannon
  14. Käyn katsomassa KAIKKI SaiPan kotipelit
  15. Lopetan tupakanpolton

Siinäpä taas melkoinen kasa lupauksia rikottavaksi... 

Hyvää uutta vuotta ja olkoon se edellistä parempi!!!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kalevala / KisKis-kukkulat

Tällä kertaa blogin pohjoisin kohde, missä minä tai assistentti Pirhonen olemme matkoillamme liikkuneet. Esittelyvuorossa on jatkosodan tärkeä taistelupaikka KisKis-kukkulat, jotka joukkomme nimesivät niiden muotojen mukaan munaksi ja makkaraksi. Lienee sota-aikana ankeudesta ja vaarallisuudesta huolimatta huumori kukkinut rintamajoukkojen parissa....
Olet saapunut KisKis-kukkuloille

Kaksi venäläistä muistomerkkiä munakukkulalla

Tykki uusiokäytössä monumenttina
Hopeinen sotilas

Kertoo jotain sota-ajasta KisKis-kukkuloilla

Tälle alueelle kuitenkin pysähtyi jatkosodan alkuaikoina suomalaisten ja saksalaisten hyökkäys, minkä selkeänä kohteena oli Uhtua, nykyinen Kalevala. Rajuista taisteluista huolimatta asemat jumiutuivat tänne, eikä ratkaisua syntynyt. Nykyisin alueelle sentään pääsee, vaikka ne ovatkin Lappeenrannasta katsottuna aivan hornan tuutissa. Toisaalta mieleni tekevi Karjalan laulumaille, niin kukapa tietää vaikka joskus ihan itsekin hilaan itseni tuonne....
Suomussalmelaisten muistomerkki makkara-kukkulalla

Alueella on tietenkin neuvostomuistomerkki ja siitä joitain kilometrejä Suomeen päin, Suomussalmen kunnan ja suomussalmelaisten veteraanijärjestöjen pystyttämä karu suomalainen muistomerkki. Kumpikin kertonee omalla tavallaan taisteluiden kiivaudesta ja sodan mielettömyydestä. 

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kaukola / Lehmälahden kivet

Pilvipalvelun tyhjentäminen jatkuu. Luvassa siis melkoisen yhdentekevä kohde, mutta koska kuvia on , niin jakoonhan ne laitetaan. Käsitäämättömän monissa paikoissa sitä on näköjään tullut retkillä piipahdettua! 

Kaukolan pitäjän Kaarlahden alue on tänäkin päivänä kytköksissä Pietarin kaupunkiin ja sinne ajetaan vuosittain täältä valtavat tonnimäärät graniittia eri muodoissa. Maaperähän muuttuu Karjalan kannaksen puolivälissä, joten kaupungin laajentuminen vaatii kiveä eri muodoissa valtavat määrät. Mikään ei siis ole muuttunut 1800-luvulta.
Lehmälahden kivet odottavat noutajaansa

Laatokan rannalla sijaitsevasta Lehmälahdesta vietiin graniittia jo 1800-luvun aikana Pietarin rakennuksiin ja niiden alle. Suolle rakennettu miljoonakaupunki ei yksinkertaisesti selviä ilman kiveä ja sitä tuotiin jo aikoinaan, mistä sitä oli saatavana. Kaikkihan tietävät että Virolahdelta Pyterlahden louhokselta vietiin massiivisia kivenjärkäleitä Pietariin, mutta tietysti muualtakin.
Halkaisukohta on vielä näkyvissä

Liekö tarkoitettu jonkin rakennuksen perustuksiin...

Näin myös Lehmälahdelta, missä on tuon ajan jäänteitä vielä nähtävänä. Isot kuutioiksi hakatut lohkareet ovat jääneet muistoksi alueelta aikoinaan kuuluneesta kilkutuksesta. Miksihän työ jäi aikoinaan kesken?

torstai 28. joulukuuta 2017

Raivola / Fedjasetä, kissa ja koira

Willimies on nykyisin jo aikuinen mies, joten en leiki, askartele enkä hyvin pitkälti myöskään lue lastenkirjoja. Viimeisin lukemani lastenkirja lienee kourassani ollut joskus 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Silloinkin taisin lukea enimmäkseen Tarzaneita. Myöhemmin valikoimaan tulivat Colt, Nevada ja Clay Allison, Jerry Cottonia unohtamatta. Sen sijaan tämän päivän kohteen Fedja-sedästä en ole ikinä aiemmin kuullutkaan.
Fedja-setä ja kissa

Willilady sen sijaan on kuulemma kahlannut Fedja-sedät pikkulikkana ja osasi kertoa minulle jotain tämän päivän kohteesta, jonka sattumalta löysin Raivolasta lasten leikkikentältä. Älkää suotta kuvitelko, että olisin sielläkään innostunut leikkimään! Kaikesta huolimatta ihan mielenkiintoinen kohde, vaikken aiheesta mitään etukäteen tiennytkään....
Posteljooni Petskin ja kissa

Eduard Uspenski loi vuonna 1974 Fedja-sedän hahmon julkaisemassaan lastenkirjassa Fedja-setä, kissa ja koira. Myöhemmin kirjoja on tullut paljon lisääkin ja niitä on julkaistu yli kahdessakymmenessä maassa, mutta etenkin Suomessa ne ovat olleet kovasti suosittuja - kuulemma!!!  
Lienevät Uspenskin hahmoja nämäkin

Hahmona Fedja-setä on mielenkiintoinen, koska hän on aikuismainen kuusivuotias pojankloppi, jonka äiti ei salli puhuvan kissan, Matroskinin, muuttaa heidän kotiin. Siksipä hän karkaa maalle Prostokvashino-nimiseen kylään, jonka nimi venäläisestä sanaleikin jälkeen tarkoittaa kirnupiimää. Muita kavereita Fedjalla ovat kissa Matroskinin lisäksi koira Musti, posteljooni Petskin, Mirri-lehmä sekä traktori Tr-tr Mitja.
messinkisiä puita ja kurki

suihkulähdekin löytyi

Lieneekö Fedjasedän kenkärajat jääneet puistoon?

Kaikki nämä Uspenskin luomat henkilöhahmot löytyvät Raivolasta lasten leikkikentältä ja ovathan ne ihan saamarin komeat verrattuna normaaliin suomalaiseen leikkipuiston varustukseen. 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kurkijoki / Vätikän rannat

Nyt vuorossa yksi kaikkien aikojen lyhkäisimpiä postauksia! En edes tiedä tarkalleen missä päin Kurkijokea tämä Vätikän rannalle ohjaava kivi tarkalleen on, enkä tiedä juuri muutakaan. Ainut varma asia on se, että sain kuvan assistentti Pirhoselta, kun hän vieraili Kurkijoella. No sekin on varmaa että kivi tekstineen on Lahdenpohja-porukan tekele. Mikä se sitten onkaan...
Matkakohteena tänään Vätikkä

Vätikän rannat olivat 1930-luvulla paikalliselle väestölle yhtä merkittävä turismikohde kuin Terijoki oli muille. Alueelle tehtiin laivaristeilyitä ja siellä oli kuulemma iso paviljonki tarjoamassa vierailijoille evästä ja muuta tarjottavaa.

Löysin yhden uuden valokuvan Vätikän hiekkarannoilta ja täytyy sanoa, että komiathan nuo ovat... Kunpa ne vielä säilyisivät kaikkien käytettävänä, eikä joku oligarkki rakentaisi aluetta täyteen datsoja. 

tiistai 26. joulukuuta 2017

Kurkijoki / Keskimmäinen hautausmaa

Joulu alkaa kääntyä paremmalle puolelle elikkä normaali elämä voi taas jatkua. SaiPa pelaa tänään ja onneksi pääsee sitä katsomaan, koska johan tässä on löysäiltykin... Tarkoitus olisi muutenkin lähipäivinä aktivoitua, koska minulla on oma tekemättömien töiden lista ja sinne on kertynyt melkoinen määrä juttuja, jotka ovat jääneet tekemättä joko laiskuuden tai kiireen takia. Nyt olisi tarkoitus lähipäivinä keskittyä listan lyhentämiseen.
Kurkijoen keskimmäisen hautausmaan paarihuone on vielä pystyssä

Melkoinen määrä mielenkiintoista kirjallisuutta odottaa myös kirjahyllyssä lukijaansa ja niihin yritän keskittyä myös lähiviikkoina ja etenkin ensi vuoden aikana. Lisäksi tämä bloggaaminen omalta osaltaan vaatii melkoisen osan vapaa-aikaani, joten eihän tässä pääse laakereilla lepäilemään jatkossakaan. Oikeastaan toivon, että osaisin ensimmäisen kerran elämässäni jakaa aikani kunnolla itselleni tärkeiden asioiden suhteen. Siinä onkin opettelemista...
Yksi harvoista hautakivistä

Yksi ahdistusta luova asia on blogin palkattoman assistentin toiminta Laatokan Karjalassa. Ilkka käy kohteilla, mutta hän ei malta lueskella ohjeitani kunnolla ja siksi häneltä jää kohteita kuvaamatta. Tämän takia minun pitää käydä samalla paikalla uudelleen. Tämän kertainen kohde on juuri tällainen! Ilkka kävi Kurkijoella kuvaamassa kolmesta hautausmaasta keskimmäisen, mutta jätti kaksi sen läheisyydessä olevaa valokuvaamatta..... Niinpä tänään esittelen sitten niistä keskimmäisen. Kaksi muuta jäävät odottamaan vuoroaan.
Vanha suomalainen hauta merkitty uudella ristillä

Kurkijoen keskimmäinen hautausmaa sijaitsee Soskuanjoen mutkassa. Paikka on hyvin valittu joenpenkalta katsottuna harjanteen päälle. Vanha hautausmaa sijaitsi lähempänä kirkonkylää, mutta uudelle hautausmaalle oli tarvetta. Se vihittiin käyttöön porvoon hiippakunnan piispan Herman Råberghin toimesta 4.7.1894. NImitys keskimmäinen hautausmaa tulee kuitenkin siitä, että muutaman sadan metrin päähän kirkonkylästä poispäin kerettiin suomalaisten aikana avaamaan vielä uusikin hautausmaa. NImitys keskimmäinen osoittaa siis tämän hautausmaan sijainnin maantieteellisesti muihin hautausmaihin verrattuna.
Risti muistuttaa paikan alkuperäisestä käyttötarkoituksesta

Paljoa ei täälläkään ole enää jäljellä, vaikka Kurkijokelaiset ovatkin tehneet parhaansa. Aluetta on raivattu ja paarihuonetta korjailtu, mutta valtaosa haudoista on tuhoutunut. Alueen rautaristejä on polttoleikattu poikki ja hautakiviä siirelty muualle. Toki joitain on vielä jäljellä, mutta ei niitä montaa ole enää. Yksi selitys hautausmaan tuholle voi toki olla se, että monet hautausmaan haudoista oli merkitty puisilla risteillä ja ne ovat aikojen saatossa maatuneet ja kadonneet. 
Ristiin on kiinnitetty muistolaatta

Lisäksi paikalla on Kurki-Säätiön ja kurkijokelaisten vuonna 1996 pystyttämä muistomerkki menneille sukupolville, vaikka maanpäälliset hautamuistomerkit ovatkin kadonneet.

Kaikesta huolimatta Kurkijoelle on mentävä uudemman kerran...

maanantai 25. joulukuuta 2017

Kurkijoki / Ristlahden taistelu 1614

Matkoilla törmää aina joskus mielenkiintoisiin asioihin. Tällä kertaa minulle tuli tunne, että tämän muistomerkin olen jo esitellyt, mutta Suomen puolelta! Piti palata ajassa taaksepäin jokusen sadan kirjoituksen taakse ja sieltähän se löytyi Uukuniemen kirkon pihamaalta, minne pystytettiin vuonna 1982 Ristlahden taistelun muistomerkki. Itse asiassa se oli jo toinen, koska ensimmäinen oli pystytetty 1937 taistelupaikalle, mikä jäi Neuvostoliitolle talvisodan jälkeen. Siitä irroitetut reliefit sijoitettiin tähän Uukuniemen kirkon pihan muistomerkkiin
Ristlahden taistelun muistomerkki

Nyt on paljastunut asia, että tämä taistelu katsotaan niin merkittäväksi, että sille on pitänyt paljastaa jo kolmaskin muistomerkki Kurkijoelle. Paljastamisvuosi on 2014, jolloin tuli kuluneeksi 400 vuotta Ristlahden tai kuten uusimmassa muistomerkissa kerrotaan, niin Ristilahden taistelusta. Muistomerkkiin on kaiverrettu reliefin kuvat ja sen teksti on taistelupaikkaa lukuunottamatta venäjänkielinen, joten veikkaan sen olevan venäläistä työtä. Kuulemani mukaan Kurkijoella onkin herännyt innostus suomalaisten aikaan ja mitä siitä on vielä jäljellä.
Muistolaatta on kyllä komea

Hienoa, että paikalliset ovat kiinnostuneet alueensa historiasta! 

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Lumivaara / Lumivaaran sankarihautausmaa

Tänään on jouluaatto ja ihmisillä pitäisi olla hyvä mieli. Ainakin itselläni on, koska maassa on rauha ja minulla parin viikon mittainen joululoma. Nyt minulla pitäisi olla aikaa kirjoitella näitä Venäjän puolella sijaitsevien kohteiden raapustuksia melkoinen määrä. Tarkoitus olisi näet julkaista nämä Venäjän puolen kohteet pois ja vasta sitten esitellä uusia kohteita Suomen puolelta. Voihan tuo toki olla, etten jaksa vaivautua kirjoittelemaan yhtään mitään, vaan pidän totaalista lomaa....
Lumivaaran sankarihautausmaa

Ison ongelman aiheuttaa se, että olen kuvannut melkoisen määrän Vladimir Iljits Leniniin liittyviä muistomerkkejä ja häneen vuonna 1917 liittyviä paikkoja. Niiden esittelyä varten joutunen kaiketi lukaisemaan läpi hänen elämänkertansa, joten siinä onkin iso kompastuskivi. Jonkun kiven alta pitäisi löytää se suuri motivaatio tai kuten oman luokkani tytöt sanovat moti. Se on nimittäin ollut vähän hukassa, vaikka Lenin itsenäisyyteemme liittyykin. Toivottavasti jaksan kahlata teoksen läpi....
Sankarivainajien muistomerkki on paljastettu 5.7.1992

Muutenkin alkaa taas tuntua siltä, että pitää ottaa itselleni oikein kunnon toipumisloma, koska pakkohan se on tunnustaa että marras- ja tämä kuluva joulukuu ovat olleet aivan hemmetin rankkoja. Oppilaiden tehtäviä olen korjaillut urakalla, laatinut uusia jatkuvasti, kirjoitellut blogiin, antanut oppilaille arvosanat, tehnyt kotitöitä ja lueskellut Clive Cusslerin kirjoja. Kaiken lisäksi koulun Suomi100-juhlat ovat kiristäneet vannetta ihan huolella. Onhan siinä kaiketi riittävästi työtä, kun lisää vielä jatkuvan vesisateen ja pimeyden. Lienen aivan masentunut ja loppuunpalanut? Nyt lieneekin aika downshiftata pari viikkoa?
Muistomerkkiin kiinnitetty kilpi

Pieniähän nuo minun murheeni kuitenkin lienevät viime sotiemme sankarivainajien panokseen. He antoivat kaikkensa Suomen puolesta, jopa sen ainokaisensa. Itse en aio vetää itseäni noin piippuun, koska itselläni on mahdollisuus elää rauhassa täällä rakkaassa Suomessa. Toiset antoivat meille mahdollisuuden siihen, mistä suuri kiitos kaikille sodissamme olleille veteraaneille ja lotille. 
Paikalla on myös infotaulu

Lumivaara oli pieni pitäjä Laatokan Karjalassa ja sekin antoi oman uhrinsa Suomelle. Niinpä onkin hienoa, että sielläkin muistetaan vainajia ja kaiken lisäksi sankarihautausmaa on viimeisen päälle kunnossa. Se sijaitsee aivan kirkon vieressä Lumivaaran Kumolan kylässä. Ensimmäiset vainajat tänne haudattiin talvisodan aikana ja viimeinen niinkin myöhään kuin elokuussa 1944. Tuolloin haudattu Ihantalassa kaatunut Jaakko Rapo onneksi pääsi haudatuksi siunattuun maahan eikä jäänyt taistelukentälle. Tämäkin tapaus osoittaa, että suomalaiset hoisivat tämänkin asian vaikka loppuvaiheessa sotaa oli työtä sylin täydeltä.
Infotaulun teksti

Lumivaaran sankarihautaan haudattujen määrästä ei ole täyttä varmuutta, mutta oikea luku on joko 111 tai 112 vainajaa. Eri lähteet antavat erilaiset lukemat. Hautausmaata on kunnostettu 1990-luvun alusta lähtien ja viimeisimmät Sortavalassa valmistetut hautaristit (112 kappaletta) ovat varustettu sankarivainajien nimillä. Hieno ele, kerrassaan! 

Hyvää joulua ja koittakaahan tekin levätä!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Impilahti / Kitelän uusi ortodoksikirkko

Kitelä on , tai paremminkin oli, kylä mistä ei jäänyt talvisodassa juuri mitään jäljelle. Alueelle motitettiin venäläinen 168.divisioona ja tuho olikin melkoista, koska motti säilyi aina sodan loppumetreille saakka. Osansa sai myös Kitelän uusi ortodoksikirkko, jota rakennettiin 1901-1907 palaneen Mikaelin kirkon tilalle. Tämä uusi kirkko pyhitettiin kuitenkin profeetta Eliaan muistolle. 
Kirkonmäelle johtavat portaat ovat vielä jäljellä

Portaiden yläpäästä löytyi risti

Tämän puisen peltikatolla varustetun kirkon suunnitteli arkkitehti Isaksson ja sen kalusto oli pääasiassa palaneesta Mikaelin kirkosta pelastettua esineistöä. Paljoa kirkossa ei esineitä ollutkaan, eikä mikään ollut arvokasta rahallisesti, mutta tunnearvoltaan korvaamattomia. Kirkossa oli kuitenkin kahdeksan Venäjällä valettua kirkonkelloa, joista suurin painoi peräti 868 kiloa.
Joku oli tuonut ristin juurelle kynttilöitä

Kirkon rauniot

Vanhaa sokkelia

Alue on kasvanut umpeen

Kirkko paloi maantasalle kelloineen ja esineistöineen 15.12.1939. Tällä hetkellä kirkosta ei ole jäljellä kuin sokkeli ja korkealle kirkon mäelle nousevat betoniset portaat. Toki mäen päältä löytyy impilahtelaisten pystyttämä muistomerkki entisen kirkon muistoksi. 
Kitelän uuden ortodoksikirkon muistomerkki
Alueen läheisyydessä on myös Kitelän vanhan ortodoksikirkon muistomerkki, mutta alue oli niin ryteikköistä, jottei se suostunut löytymään. Kitelään on siis mentävä vielä uudemman kerran....

tiistai 19. joulukuuta 2017

Heinjoki / Heinjoen lentokenttä

Joskus aikapäiviä takaperin, kaiketi kesällä 2015, ajelin Heinjoen kautta Viipuria kohti. Tarkoitus oli käydä tuolloin valokuvaamassa Heinjoen kirkolta muutamia muistomerkkejä. Tuo epäonnistui lahjakkaasti, koska tie oli mitä surkeimmassa kunnossa sateiden jäljiltä. Pakoputki otti maahan kiinni koko alkumatkan, jolloin päätin välttää autoni suuremman tuhoamisen ja käydä Heinjoen kirkolla joskus toisella kertaa. Sen verran olin laiska, etten jaksanut edes ajatella kävellä paikan päälle.
Heinjoen lentokentän portti ei estä kulkemista

Lisää kuvatekstiMännikön läpi häämötti jotakin

tuhottuja rakennelmia

Siksi oli pakko ottaa käyttöön Plan B ja käydä Heinjoen entisellä lentokentällä, joka seisoo autiona keskellä Karjalan kannasta. Aikoinaan karttoihin oli merkitty, että paikalla olisi sijainnut sovhoosi, mutta se ei pidä paikkaansa, koska alueen liki 800 hehtaaria oli varattu lentokenttätoimintaan.
luonto valtaa alaa

hylättyjä kylmän sodan aikaisia hangaareja lentokoneille

teräsovet ovat paksut

sisältä melko ehjän näköisiä

ovikin on romahtanut

Alueella toimi jo suomalaisten rakentama lentokenttä, minkä rakennelmista ei ole mitään jäljellä. No, ei ole venäläistenkään rakennelmista kummempaa jäljellä, koska vandaalit ovat tuhonneet kaiken. No, ei sentään ihan kaikkea, mutta koska lentokentän sulkemisesta on n.20 vuotta, niin luonto ja vandaalit ovat kyllä huolehtineet sen tuhoamisesta melko perusteellisesti. Niinpä tästä kylmän sodan kuumimpien vuosien tukikohdasta on jäljellä vain muistot...

Tiedä häntä, mitä muuta alueelta olisi löytynyt, mutta kuka noin laajaa aluetta viitsii tutkia, koska siellä ei ole ensimmäistäkään muistomerkkiä...

maanantai 18. joulukuuta 2017

Ruskeala / Marmorilouhos

Viikonloppu kului osaltani Amazon prime videota katsellen, joten aikaa kirjoitteluun oli niukasti. Siksi tämän päivän kohde-esittely on nopeasti kokoon kasattu sepustus. Jotenkin vaan hurahdin Amazonin loistavaan Grand tour ohjelmaan, missä Top gearin vanha kolmikko seikkailee eri puolilla maailmaa autoja testaillen ja huulta heittäen. On vaan uskomattoman hyvä sarja ja suosittelen kaikille hyvästä viihteestä pitäville, vaikka autot ovatkin ohjelman kohteena. Hemmetin hyvä....
Turistikohde oli hiljainen lokakuussa 2016

Itse tulee autolla tehtyä muutama Grand tour vuodessa ja niistä yhden määränpää on tänään esittelyssä, vaikka tätäkään kohdetta ei ollut tarkoitus koskaan esitellä. Kuvatkin ovat reilun vuoden takaa, jolloin istuimme Williladyn kanssa assistentti Pirhosen auton takapenkillä ja piipahdimme Joensuun reissumme lopuksi Sortavalassa. Muut kohteet tuolta reissulta on jo esitelty, joten menkööt nyt nämäkin kuvat talteen Internetiin.
Alueesta kertoo minua paremmin infokangas

Kuinka käyttäytyä ohjeet, jopa suomeksi

Paikalla on erilaisia palveluita

Ruskeala jäi reittimme varrelle ja pitihän se käydä nopeasti vilkaisemassa kuuluisia Ruskealan marmorilouhoksia tai paremminkin marmorijärveä, koska tämä vuonna 1760-luvulla toimintansa aloittanut marmorilouhos täytettiin kirkkaalla vedellä jo ennen talvisotaa. Sitä ennen tämä paikka ehti tuottaa melkoiset määrät marmorikiveä kasvavan Pietarin kaupungin tarpeisiin. No menihän sitä toki Suomeenkin, mutta enimmäkseen Pietariin kuitenkin. Alueen luonnonvaroja hyödynnettiin pienimuotoisesti aina 1980-luvulle asti, mutta nyt se on täysin turistien paikka.
Kävelyreitti on hyvä

Tämän pidemmälle en jaksanut kävellä

Aluetta kiertää kavelyreitti ja siellä voi harrastaa erilaisia aktiviteetteja, kuten soudella, laskea vaijerilla ja sukeltaa. Sukeltaminen onkin mielenkiintoista, koska pohjalta löytyy vielä vanhoja louhintaan käytettyjä laitteita ja se onkin todella suosittua ammattisukeltajien parissa. Kokonaisuutena alue onkin tällä hetkellä toiseksi suosituin turistikohde Laatokan Karjalassa Valamon jälkeen. Pakkohan se meidänkin oli paikalla piipahtaa, vaikkemme järveä kerinneetkään kiertää.
WC-tilat ovat edustavat

Mitä kaikkea ihmisillä onkaan tapana heittää vesiklosettiin.....

Ehkä vielä joku tekemämme Grand tour tuo tänne meidät vielä uudelleen?

Koska kuvamme ovat niin onnettomat, niin kannattaa katsella parempia vaikkapa Reissu-Esan blogistä. Ne löytyvät täältä.