Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Samalla kaavalla on taas viikko edetty ja tylsäähän tämä aika ajoittain on, mutta onneksi osaan tehdä vaikka turhiakin asioita. Polttelin näet taannoin viisi päivää roskia pihamaalta, jotka emännän mielestä kuuluivat kaupungin korjattavaksi. Vaan mitäpä tuo minua haittasi, koska olipahan jotain muuta tekemistä kuin tuijottaa tietokonetta ja lukea koronauutisia. Tuosta hommasta sain onneksi piristystä päiviini vaikka niillä nyt suurempaa merkitystä ollut. Mutta tulihan nyt tehtyä edes jotain, ettei elämä muutu Veskun biisin mukaiseksi. Tuohon pisteeseen on tosin vielä itselläni matkaa...
Verlan aitta näkyy kauaksi
Pakko sanoa, että arvostan UPM:n toimintaa, siksi omistan firman osakkeitakin
Viikko on taas sujunut etäopettaessa ja John Waynen filmejä katsoessa, jotka valitettavasti alkavat pikkuhiljaa loppua. Tilauksia olisi tarkoitus lähetellä tulevalla viikolla DVD-kauppoihin, jotta saan urakkani mahdollisimman täydellisesti suoritettua. Sittenhän alkaakin Randolph Scottin kohdalla sama urakka eli koko tuotannon katsominen. Niissä riittääkin puuhaa loppuvuodeksi!
Aitan läpi pääsee kulkemaan
Infotaulu
Isoin ongelmahan tässä on se, että olen saanut etäopetuksen toimimaan hiton hyvin omalta osaltani ja mitään tarvetta ei itselläni, eikä oppilaillani, ole palata loppukevääksi koulun tiloihin, mutta Marinin Sannahan tuon meille ensi viikolla kertoo, että kuinka jatkamme? Omasta mielestäni aivan järjetön ajatus, mutta katsotaan mitä päättäjämme päättävät asiantuntijoiden ohjeiden pohjalta. Veikkaanpa, että kouluun on palattava antamaan lähiopetusta. Elämme mielenkiintoisia aikoja!
Aarnikotka rules
Tässä sylinterissä on 420.000 männynsiementä
Puu on maailman ekologisin rakennusmateriaali
Nyt kuitenkin lienee päivän kohteen vuoro? Kyseessä ei ole mikään muistomerkki eikä -laatta, mutta ihan merkittävästä perinnetyöstä on kysymys. Kyseessä on entisen työnanatajani UPM:n Verlan tehdasmuseo alueelle rakentama Verlan aitta. Kyseessä on kahdeksan metriä korkea puurakennelma, minkä sisälle on asetettu näytteille 420.000 männynsiementä. Kukahan nuokin on kerennyt laskemaan? Täältä Verlan väliaikaisesta varastosta ne aikanaan päätyvät metsään istutettavaksi. Kuuleman mukaan näillä siemenillä saadaan 320 jalkapallokentän verran uutta metsää kasvamaan ja hiiltä nielemään.
Mielestäni ihan hieno teko ja olisihan tämä oman laattansa ansainnut, vai mitä?
Päivän blogikirjoituksen biisi on kuin kertomus omista tunnelmista! Jotenkin alkaa vaan olla kisaväsymystä tähän koronahärdelliin, en meinaa enää viitsiä lukea asiasta uutisiakaan. Elokuun alkuun asti jaksan, mutta sitten pitää jo päästä jonnekin ihmisten ilmoille. Syynä tähän masennuksen poikaseen on enimmäkseen se, että kohta alkaa olla John Waynen tuotanto katsottu läpi. Vaivaiset 16 leffaa on enää jäljellä, joten 129 leffaa on sitten katsottu joulukuusta alkaen! Tulipa tarpeeseen opiskeluvuosien villitys latailla leffoja Torrentteina. No, joitakin pitää vielä tilailla verkkokaupoista pitkin maailmaa, mutta kyllä se siitä! Kohta pääsenkin sitten Randolph Scottin länkkärien pariin, niitähän lienee satakunta niitäkin opiskeluvuosilta.
Scottin leffojen jälkeen onkin sitten syytä maailman vähän vapautua ja jos vaikkapa pääsisi töihin! Etäopettajana toimiminen on ollut mielenkiintoinen kokemus ja sujunut aivan hemmetin hyvin, mutta olisihan se ihan mukava taas päästä takomaan oppia ihan livenä eikä netin välityksellä. Sinänsä voin jatkaa tätä etäopettajuutta vaikka pidempäänkin, mutta onhan tässä haasteensa. Yleensä ne haasteet ovat samat kuin koulussakin, mutta kaikesta selviää ja oppilaatkin selviävät. Ehkä suurin ongelma on kodin ruokahuolto, kun olemme emännän kanssa tottuneet syömään kerran päivässä ulkona, siis koulun ruokalassa!
Vaatimaton kivi, mutta kuusi on jo melkoinen
Onneksi ei kuitenkaan ole unohdettu olo, koska monet konstit on otettu käyttöön ihmisiä vältellessä. Parhaita ovat vitsibattle, mitä teen kaverini kanssa. Kerromme vuoropäivinä toisillemme vitsejä telefoonissa. Kotiteollisuuden kaksi livekeikkaa tuli katsottua netin välityksellä viime viikonloppuna ja lisäksi olen hurahtanut Jouni Hynysen ja vaimonsa Mapen podcastiin Villa Mayhem. Kyllä aika sujuu rotevasti...... Lisäksi olen aloittanut pedagogiset isä / pojat kävelyt aina sunnuntaisin ja käynyt haravoimassa hautausmaita talkoomielessä. Kaikkea on siis kokeiltu mielen virkistämiseksi ja tulipa jopa Google meetin avulla otettua kaverini kanssa kalsarikännitkin! Vain mielikuvitus on siis rajana....
Pitkän alku jaarittelun jälkeen lukijat jo tietävätkin, että vuorossa on joku jonninjoutava kohde, kuten muuten onkin. Se on itse asiassa niin vaatimaton, että olen kävellyt siitä useita kertoja ohi aiemmin, kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Nyt sitten lopulta kiinnitin katseeni siihen ja siitähän paljastui kaiverrettua tekstiäkin.
Unohdetuille
Kohde on Kouvolan Jaalan kirkkomaalla aivan pääkäytävän varressa. Kohde on pieni ja vaatimaton kivi, mihin on kaiverrettu sana "Unohdetuille". Kivi ja sen taakse istutettu, nyt jo järeän kokoinen, kuusi muodostavat kokonaisuuden. Kivi on käsittääkseni asetettu paikalle kirkon 70-vuotispäivien(1948?) aikana ja syy on se, että kirkkomaalle alettiin hautaamaan 1930-luvulla uusia vainajia entisten päälle.
Eipä tästä juuri enempää kerrottavaa löytynyt, mutta matka jatkuu ensi sunnuntaina.
Taas on viikko vierähtänyt karanteenissa. Pahemmin ei ole tullut liikuttua muualla kuin omalla pihalla. No siellä tuota touhua on onneksi riittänyt, mutta nyt alkaa olla haravoinnit ja roskanpoltot ohitse, joten jotain uutta pitää keksiä. Ilmeisesti edessä on siivousviikko, koska ikkunat kaipaavat pesua ja moni muukin tehtävä sisätiloissa odottaa tekijäänsä. Lienee aika aktivoitua tuolla rintamalla sekä siinä sivussa katsella yksi John Waynen länkkäri päivässä. Luulisi noilla eväillä seuraavasta karanteeniviikosta selviävän?
Tirvan myllynkivi Seuralan pihamaalla
Muutenhan tämä karanteeni tuntuu ihan mukavalta, kun kaikenlainen vouhkaaminen ja paikasta toiseen sinkoilu on jäänyt vähemmälle. Tietysti myös arkipäivinä etäopettajan rooli verottaa oman osansa ajasta, koska 8.00 - 16.00 välinen aika on pyhitetty opetustyölle. Se onkin onneksi alkanut rullaamaan ihan mukavasti, vaikka toki siihenkin liittyy omat haasteensa.... Kaiken edellä kerrotun mukaan taitaakin seuraava viikko olla työntäyteinen? Niin, ja pitäähän se kerran viikossa julkaista tänne blogiinkin jotain!
Tiedossani on vielä yhden kuvausreissun verran kohteita Kouvolan alueelta, missä jo pari viikkoa takaperin kävimmekin. Lisäksi uskoisin muutaman kohteen ilmestyvän katukuvaan täällä Etelä-Karjalassakin suven aikana, joten saadaan näiden Kouvolan kohteiden päälle juttuja ihan kotikonnuiltakin. Niiden aika tosin tulee sitten joskus syksymmällä, ennen blogin päättäjäisbileitä. Mutta nyt asiaan.....
Pari viikkoa takaperin piipahdimme Williladyn kanssa kuvausreissulla Kouvolan pohjoisosissa ja matkamme yks ikohde oli Tirvan nuorisoseuran talon, jota myös Seuralaksi kutsutaan, pihamaalla. Sieltä löytyikin aika vaikuttavan kokoinen muistomerkki, mikä muistuttaa Tirvan teollisuuden historiasta. Pääosin todellakin historiasta, koska enää ei vesivoimalla toimiva saha ja höyläämö toimi eikä kimröökiäkään enää mailmalle toimiteta. Sen sijaan alueella sijainneesta myllynkivitehtaasta on jäljellä tämä muistomerkin myllynkivi.
Patsaan jalustasta löytyi pieni muistolaatta paljastustapahtumasta
Edellisten reissujen jälkeen on Willimobiilikin vaihtunut
Ilmeisesti tämä muistomerkin myllynkivi on säilynyt nykypäiviin, koska se on aikoinaan viallisena hylätty. Haljennut kivi onkin saanut paremman kotipaikan Seuralan pihamaalta, minne tämä muistomerkki pystytettiin ja paljastettiin 24.7.1983 Tirvan nuorisoseuran toimesta.
Whitesnake Here I go again.....kuinka osuva biisi!
Tätä iloa ja blogista irtautumista ei sitten pitkään kestänyt! Reilut kolme kuukautta hermot pitivät olla etsimättä uusia muistomerkkejä, mutta sitten niitä löytyi, vaikken niitä etsinytkään. Lisäksi kun tämä Korona-aika vaatii jotain aktiviteetteja, niin pitihän se lähteä tien päälle kuvausreissulle. Reissun teimme 28.3.2020 ja olihan tuo erilainen reissu. Sovimme etukäteen, että otamme eväät mukaan ja yhdellekään kohteelle emme menisi, jos paikalla olisi muita ihmisiä. No, olivat kaiketi sen verran syrjäisiä kohteita, että emmepä juuri ketään nähneet....
Laskuvarjojääkärien muistokivi
Jokainen vuosikurssi on saanut oman numeroidun kiven
Vaan otetaanpa pieni katsaus taaksepäin. Tämän blogin tiehän päättyi 20.12.2019 pitämiini yhdistettyihin synttäri- ja blogin päätösbileisiin. Tunnelma oli leppoisa ja kaikki tärkeät immeiset paikalla, joten nehän olivat kunnon juhlat. Muistikin pätki ajoittain juhlien loppupuolella, mutta sehän oli tarkoituskin! Juhlien jälkeen piti unohtaa blogin ylläpito ja tehdä jotain muuta. Yksi hieno juttu olikin viikon mittainen reissumme Williladyn kanssa Istanbuliin. Mahtavan hieno kaupunki ja upeita paikkoja täynnä. Ehkä vielä joskus laitan nuokin kuvat tänne blogiini? Reissun jälkeen asetin itselleni uuden tavoitteen. Päätin katsoa kaikki John Waynen elokuvat läpi vanhimmasta uusimpaan ja nyt 90 leffaa myöhemmin olen tavoitteessa jo pitkällä..... Vaan pitäähän se muutakin tehdä.
Nyt kun työ vielä muuttui etäopetukseksi, niin ajattelin kerkeäväni tekemään vaikka mitä rästissä olevia asioita. Mitä vielä, etäopettaminen vie enemmän aikaa, kuin jos kävisimme normisti koulussa. Olen huomannut, kuinka miljoona asiaa voi sanoa oppitunnilla oppilaalle suoraan, mutta nyt jokainen pienikin asia pitää suorittaa viestejä naputellen sekä vastaillen. Aikaa kuluu rutkasti asioihin, jotka hoidetaan normaalisti tuntien puitteissa. Toki jäähän tästä pois siirtymiset työpaikalle ja takaisin, mutta kääntöpuolena ei pääse koulun valmiita aterioita nauttimaan, vaan nekin pitää itse hitsailla kasaan. Silti näkisin, että etäopettaminen on sujunut hyvin ja oppilaatkin ovat motivoituneita....ainakin vielä!
Muistokiveen kiinnitetty laatta
Koronasta kaikki ovat kuulleet ja lukeneet varmasti riittävästi, joten kuittaan sen vain mainitsemalla, että enpä olisi kuuna päivänä uskonut tällaiseen joutuvani! Vaan onneksi meillä tuntuu olevan vallassa jämäkkä "huulipunahallitus", joka on toiminut kansalaisten hengen turvaamiseksi järein asein. Jatketaan samaan malliin ja kyllä me jaksamme sinnitellä kotosalla vielä joitakin kuukausia näkemättä ketään. Omatkin vanhempani riskiryhmäläisinä ovat siirtyneet vapaaehtoiseen ja aukottomaan eristykseen omaan kotiinsa. Minun roolini on toimia tärkeiden lääkkeiden ja muiden tavaroiden toimittajana heidän autotalliinsa, mistä he noutavat tavarat kotiinsa. Tsemppiä Willimuori ja Williukki.
Kiven kupeella oli toinenkin laatta
Ai niin, meinasi kaikessa kiihkossa unohtua, että päivän kohde pitää julkaista. Tämä Come back alkaa Utin lentokentän alueelta löytyvällä Laskuvarjojääkärien muistokivellä, joka paljastettiin 25.8.2018. Alunperin Utin laskuvarjojääkärikoulu perustettiin 1.2.1962 ja monet kurssit on koulutuksensa saaneet ja tulevat saamaan jatkossakin.
Muistomerkkiprojektista vastasi Utin Laskuvarjojääkärikoulun viides vuosikurssi, joka valmistui vuonna 1966.
"Perinteiseen" tapaan on Salpalinjalta otettu kivi uusiokäyttöön
PS. Jatkossa yritän julkaista joka sunnuntai yhden kohteen, kunnes ne loppuvat. Kaikesta huolimatta viimeistään 20.12.2020 blogi "loppuu" ja on aika pitää päätösbileet toiseen kertaan....taidan ottaa tämän jokavuotiseksi perinteeksi!
