Päivän blogikirjoituksen biisi on kuin kertomus omista tunnelmista! Jotenkin alkaa vaan olla kisaväsymystä tähän koronahärdelliin, en meinaa enää viitsiä lukea asiasta uutisiakaan. Elokuun alkuun asti jaksan, mutta sitten pitää jo päästä jonnekin ihmisten ilmoille. Syynä tähän masennuksen poikaseen on enimmäkseen se, että kohta alkaa olla John Waynen tuotanto katsottu läpi. Vaivaiset 16 leffaa on enää jäljellä, joten 129 leffaa on sitten katsottu joulukuusta alkaen! Tulipa tarpeeseen opiskeluvuosien villitys latailla leffoja Torrentteina. No, joitakin pitää vielä tilailla verkkokaupoista pitkin maailmaa, mutta kyllä se siitä! Kohta pääsenkin sitten Randolph Scottin länkkärien pariin, niitähän lienee satakunta niitäkin opiskeluvuosilta.
Scottin leffojen jälkeen onkin sitten syytä maailman vähän vapautua ja jos vaikkapa pääsisi töihin! Etäopettajana toimiminen on ollut mielenkiintoinen kokemus ja sujunut aivan hemmetin hyvin, mutta olisihan se ihan mukava taas päästä takomaan oppia ihan livenä eikä netin välityksellä. Sinänsä voin jatkaa tätä etäopettajuutta vaikka pidempäänkin, mutta onhan tässä haasteensa. Yleensä ne haasteet ovat samat kuin koulussakin, mutta kaikesta selviää ja oppilaatkin selviävät. Ehkä suurin ongelma on kodin ruokahuolto, kun olemme emännän kanssa tottuneet syömään kerran päivässä ulkona, siis koulun ruokalassa!
 |
| Vaatimaton kivi, mutta kuusi on jo melkoinen |
Onneksi ei kuitenkaan ole unohdettu olo, koska monet konstit on otettu käyttöön ihmisiä vältellessä. Parhaita ovat vitsibattle, mitä teen kaverini kanssa. Kerromme vuoropäivinä toisillemme vitsejä telefoonissa. Kotiteollisuuden kaksi livekeikkaa tuli katsottua netin välityksellä viime viikonloppuna ja lisäksi olen hurahtanut Jouni Hynysen ja vaimonsa Mapen podcastiin Villa Mayhem. Kyllä aika sujuu rotevasti...... Lisäksi olen aloittanut pedagogiset isä / pojat kävelyt aina sunnuntaisin ja käynyt haravoimassa hautausmaita talkoomielessä. Kaikkea on siis kokeiltu mielen virkistämiseksi ja tulipa jopa Google meetin avulla otettua kaverini kanssa kalsarikännitkin! Vain mielikuvitus on siis rajana....
Pitkän alku jaarittelun jälkeen lukijat jo tietävätkin, että vuorossa on joku jonninjoutava kohde, kuten muuten onkin. Se on itse asiassa niin vaatimaton, että olen kävellyt siitä useita kertoja ohi aiemmin, kiinnittämättä siihen mitään huomiota. Nyt sitten lopulta kiinnitin katseeni siihen ja siitähän paljastui kaiverrettua tekstiäkin.
 |
| Unohdetuille |
Kohde on Kouvolan Jaalan kirkkomaalla aivan pääkäytävän varressa. Kohde on pieni ja vaatimaton kivi, mihin on kaiverrettu sana "Unohdetuille". Kivi ja sen taakse istutettu, nyt jo järeän kokoinen, kuusi muodostavat kokonaisuuden. Kivi on käsittääkseni asetettu paikalle kirkon 70-vuotispäivien(1948?) aikana ja syy on se, että kirkkomaalle alettiin hautaamaan 1930-luvulla uusia vainajia entisten päälle.
Eipä tästä juuri enempää kerrottavaa löytynyt, mutta matka jatkuu ensi sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita