torstai 28. helmikuuta 2013

Lappeenranta / Tykistörykmenttien muistokivi


                                  Francine "I`m not your stepping stone"

Suomen tykistön joukko-osastojen juuret johtavat Lappeenrantaan, missä varustettiin sekä koottiin ensimmäiset tykistörykmentit. Näistä ensimmäinen täällä muodostettu oli Kenttätykistörykmentti 1, joka siirtyi perustamisensa jälkeen Tuusulaan. Seuraavana perustettiin Kenttätykistörykmentti 2 Lappeenrannassa 3.11.1918 ja se harjoitteli lujasti ammuntoja Lappeenrannassa. Kaikki ammunnat tehtiin kovapanosammuntoina ja tuliasemia oli ainakin eilen esittelemäni Tykistökoulun muistomerkin kohdalla sekä entisen Keisarin aseman läheisyydessä. Näiltä paikoilta suoritettiin ammuntoja Leirikentän suuntaan eli alueelle missä nykyisin sijaitsee lentokenttä. Ammuntoja tehtiin myös Saimaan saariin, joista ainakin Heposalo, Sikosalo, Kuivaketvele ja Naurissaari saivat oman osansa.  On siinä kaupunkilaiset olleet varmasti peloissaan kun keskeltä kaupunkia on ammuttu ihmisten yli kranaatteja!
Puiden katveesta löytyy tykistörykmenttien muistokivi tykkeineen

Palataan kuitenkin KTR 2 muodostamiseen. Kyseinen yksikkö saavutti täyden miesvahvuuden vasta keväällä 1919 kutsuntojen jälkeen. Tämän jälkeen yksikkö katsottiin valmiiksi ja se siirrettiin Viipuriin, missä joukko-osasto palvelikin talvisotaan saakka. Tämä vapautti kasarmialueelle tilaa ja seuraava KTR 3 otti alueen itselleen. Tämän joukko-osaston esikunta perustettiin tosin jo 19.10.1918.

Sotien jälkeen KTR 2 koottiin takaisin Lappeenrantaan Kenttätykistörykmentti kolmena. Nykyisen nimensä, Karjalan Tykistörykmentti, rykmentti sai vuonna 1957. Nykyisin rykmentin kotipaikka on  Vekaranjärvi vuodesta 1980 alkaen. Rykmentin perinnepäivä on 3.marraskuuta - samaisena päivänä vuonna 1918 annettiin käsky Kenttätykistörykmentti 2 perustamisesta.
Erkki Matilaisen suunnittelema ja v.1985 paljastettu muistokivi

KTR 3 muodostettiin KTR 1 jälkeensä jättämästä patteristosta muodostaen tulevan rykmentin ytimen. Todellinen toiminta alkoi vasta huhtikuun loppupuolella 1919, jolloin ensimmäiset alokkaat saapuivat Lappeenrantaan. Alokkaiden koulutus alkoi välittömästi, mutta se keskeytyi sotareissulle lähdön takia. Suomalaiset vapaajoukot olivat hyökänneet itärajan taakse Aunukseen ja olivat pakotettu perääntymään. Tämän takia tykistöä piti siirtää joukkojen tueksi. Heinä-elokuussa 1919 rykmentin patteri oli kiivaissa taisteluissa neuvostojoukkojen kanssa ampuen satamäärin kranaatteja hyökkääjän niskaan.

Seuraavan kerran osa rykmentistä oli tulitaistelussa Porajärvellä kesällä 1920, mutta syksyllä solmitun Tarton rauhansopimuksen myötä joukot palautettiin koulutukseen Lappeenrantaan, mistä nopeasti KTR 3 siirtyi uuteen kotikaupunkiin Riihimäelle. Taas täällä perustettu yksikkö siirtyi täältä pois.
Tykkikalustoa reilun sadan vuoden takaa

Tällaiselle tykistöalan amatöörille oli melkoisen haastava tämä, niin kuin edellinenkin kirjoitus. Virheitä lienee joukossa, mutta pääasiallisesti asian pitäisi olla oikein. Varmaa on kuitenkin se, että edellä mainitut joukko-osastot ovat pystyttäneet oman muistomerkkinsä vuonna 1985. Tämä tykistörykmenttien muistomerkki on taiteilija Erkki Matilaisen suunnittelema ja se paljastettiin 27.4.1985. En ole nyt aivan varma, että muistanko oikein, mutta mielestäni tämä muistomerkki oli aluksi Lappeenrannan kirkon edustalla olevassa puistikossa? Jos muistan oikein, niin nykyinen sijainti Varuskunnan porttien sisäpuolella ei ole alkuperäinen sijoituspaikka. En vaan löytänyt tähän vahvistusta mistään, mutta kenties joku lukijoista muistaa minua paremmin?

Joka tapauksessa muistomerkin valmistus tapahtui Tampereen Sorakivi Oy:n toimesta. Patsaan paljastuspuheen piti Olavi Linnapuomi Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajan kenraaliluutnantti Sakari Annalan läsnäollessa. Tilaisuudessa ammuttiin tietenkin tykillä kunnialaukaukset, joista vastasi Karjalan tykistörykmentin perinnetykki – 76 millinen kanuuna.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Lappeenranta / Tykistökoulu ja Varuskunnan historiaa osa 2**

                       Happoradio ja Aki Tykki "Kaupunki täynnä ihmisiä"

Lappeenrannan varuskunta-alueella on lukuisia muistomerkkejä, joista tänään esitellään ensimmäinen. Se kertoo maamme tykistön kehittämisestä ja kaupunkimme varuskunnan osallisuudesta siihen sisällissodan jälkeisenä aikana. Kuten historiaa tuntevat tietävät, niin Lappeenrannan varuskunta-alue tyhjeni vuoden 1918 alkupuolella viimeisistä venäläisistä joukoista ja tilat jäivät tyhjilleen. Oli siis aika keksiä käyttöä alueen varuskunta-alueen kasarmeille ja muille rakennuksille. Tätä tyhjiötä saapui täyttämään Suomen tykistökoulu, mikä oli aluksi perustettu Suomen tykistön luojan Vilho Nenosen aloitteesta 7.2.1918 Pietarsaareen. Täältä koulu siirtyi Tampereen valtauksen 6.4.1918 jälkeen alueen tehdasrakennuksiin. Toimintaa johti tässä vaiheessa ruotsalainen kreivi Adolf Hamilton, joka halusi kohota merkittävään asemaan juuri itsenäistyneen valtion armeijassa.

Siirto Tampereelta Lappeenrantaan ei ollut ainoa vaihtoehto, koska mm. Viipuria ja Imatraa ehdotettiin sen sijoituspaikaksi. Lopulta Lappeenrannan tarjoamat valmiit majoitustilat ja varuskunnan läheisyydessä sijaitsevat ammuntapaikat olivat valttikortti. Toukokuun 13. päivä päämaja hyväksyi tykistökoulun siirron Lappeenrantaan ja Hamilton matkusti pienen esikunnan kanssa paikalle valmistelemaan koulun siirtoa. Kyseessä oli sodan runtelemassa Suomessa valtava logistinen operaatio, koska kaluston lisäksi paikalle saapui yli 700 upseeria ja miehistön jäsentä.
Tykistökoulun muistomerkki

Sodan päättymisen jälkeen tehtävänä oli kenttätykistön koulutuksen järjestämisen lisäksi myös tykistön patterien kokoaminen Lappeenrantaan, missä miehistö kotiutettaisiin ja tykit varastoitaisiin sekä uudet tykistöyksiköt koottaisiin toimintakykyisiksi. Kyseessä oli valtava operaatio, koska tehtävä oli monitahoinen. Samalla kertaa piti vapauttaa miehistöä maataloustöihin, mutta samalla piti huolehtia tykistön riittävyydestä raja-alueilla sekä järjestää koulutusta palvelukseen jääneille asevelvollisuusikäisille. Kaikkeen tähän päämaja antoi aikaa pari kuukautta!

Eikä tässä vielä kaikki. Tykistölle ei ollut riittävästi säilytystilaa, joten keskuskenttä muistutti asevarikkoa vieri viereen sijoitettuine tykkeineen. Hevostallit täyttyivät tykistön vetohevosista ja hevoskärreistä, jotka piti palauttaa ripeästi niiden oikeille omistajille. Näitä toimia varten ylipäällikkö Mannerheim nimitti Hamiltonin Lappeenrannan varuskunnan komendantiksi, joka pystyi virkansa suomalla arvovallalla ratkaisemaan ongelmia, joita alkuvaiheessa riitti yllin kyllin.
Jalustan teksti: Tässä varuskunnassa kasvatti Suomen tykistökoulu kenttätykistön kantajoukon itsenäiselle Suomelle

Tykistömme kehitys oli alkuvaiheessa ruotsalaisten käsissä, mitä suuntausta Hamilton pyrki myös lisäämään. Toukokuussa 1918 tykistössä oli 24 upseeria ja 73 aliupseeria läntisestä naapurimaastamme. Kiirettä heillä riitti koska päämaja vaati muodostettavaksi ja koulutettavaksi kahdeksan patteristoa Suomen tykistön tarpeisiin. Oli siis pakko kouluttaa myös suomalaisia upseereita tykistön käyttöön. Niinpä päämaja ilmoitti lähettävänsä 15.6.1918 mennessä 2250 asevelvollista koulutettavaksi. Majoitustilojen puutteen vuoksi tämä ensimmäinen erä olisi kotiutettava seuraavan asevelvollisryhmän(3500 miestä) saapuessa 27.7 paikalle. Nopeasti on siis pitänyt tykistöammunnan perusteet takoa miesten päihin.

Kesällä 1918 saksalaissuuntaus vahvistui armeijassamme ja se näkyi myös tykistössä. Kesäkuun alussa sotaväkemme päällikkö Wilkman ilmoitti Hamiltonille, ettei ruotsalaisia enää tarvita ja heidän pitää poistua maastamme heinäkuun loppuun mennessä. Tämä otti ruotsalaisille koville ja he poistuivat mielenosoituksellisesti maastamme jo 13.6.1918. Mielenkiintoinen episodi on, ettei Hamilton vaivautunut edes luovuttamaan tykistökoulun komendantin tehtävää jatkajalleen saksalaiselle majuri Schleutkerille. Joka tapauksessa Lappeenrannan varuskunnassa alkoi valkoisten avuksi saapuneiden saksalaisten johtama aikakausi.

Tätä vallanvaihtoa oli kaavailtu kabineteissa jo jonkin aikaa ja kaikki olikin valmiina 14.6.1918, jolloin Saksan Itämeren Divisioonan tykistökomentaja majuri Butz astui Suomen koko tykistön johtoon uusine suunnitelmineen ja organisaatiouudistuksineen. Näkyvin osoitus muutoksista oli kesäkuun lopulla alkanut saksalaisten sijoittuminen Lappeenrannan varuskunnan kasarmeihin. Kaikkineen joukkoja saapui 1300 miestä ja saman verran hevosia ja paljon tykistöä. Alueella alkoikin olla melkoinen kuhina ja yhteensä joukkoja oli yli parituhatta sotilasta kalustoineen ja hevosineen. 

Suomen tykistökoulu aloitti virallisesti toimintansa 12.7.1918, jolloin tykistökoulun päälliköksi nimitettiin jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg, jonka alaisuudessa saksalaiset kouluttaisivat maamme ensimmäisiä tykistöjoukkoja. Koulutus alkoi muutamaa päivää myöhemmin ja seuraava oli määrä aloittaa 25.10.1918. Koska pulaa oli tykistökoulutuksen saaneista suomalaisista, niin alkuvaiheessa upseerikoulukseen etsittiin ylioppilaita lehti-ilmoitusten avulla. Yli 400 hakijaa ilmoittautuikin, joista reilut 160 valittiin, joten karsinta on ollut kova. Mitenhän tänä päivänä kyseinen värväysmenetelmä toimisi? Ilmoittautuisikohan kukaan?
Tietoa muistomerkin pystyttäjistä

Syyskuussa 1918 tykistökoulun saksalainen johto vaihtui ja saksalaiset alkoivat poistua Lappeenrannasta ja Suomesta takaisin Saksaan, koska ensimmäisen maailmansodan loppuratkaisu oli lähellä. Hyvässä järjestyksessä he siirtyivätkin pois Suomesta ja täällä Lappeenrannassa katsottiin heistä saadun se hyöty, mikä heillä oli annettavissa. Niinpä esikunta ilmoitti käskyn tykistökoulun lakkauttamisesta 11.10.1918 ja tämä ajanjakso Lappeenrannan varuskunnan historiassa oli pikkuhiljaa ohitse. 

Tosin muistomerkin kyljessä lukee myös vuosikurssi 1919, joten vähän jäi minulta epäselväksi tämä lakkauttamisvaihe ja etenkin sen virallinen loppumispäivä. Joka tapauksessa tykistöupseerien kouluttaminen tykistön tarpeisiin jatkui vuoteen 1920 asti Lappeenrannassa. Kertokoon minua viisaammat lisää tästä loppuvaiheesta. Paljon ehti silti tapahtua lyhyessä ajassa ja muutama tulevaisuuden suuri nimi suorittaa opintonsa täällä, kuten Väinö Valve ja Aksel Fredrik Airo.

Tämän muistomerkin pystyttivät siis maamme tykistön ensimmäiset koulutetut tykkimiehet, joiden varaan tykistön jatkokehittäminen maamme tarpeisiin jäi. he halusivat myös kunnioittaa perinteitä ja pystyttivät v.1963 tämän muistomerkin, missä ranskalainen kanuuna v.1877 on nostettu jalustalle. 

Tämä ei kuitenkaan merkinnyt Lappeenrannalle tykistön poistumista pysyvästi kaupungistamme, vaan täällä muodostettiin joukko-osastoja, jotka vaikuttavat puolustusvoimissamme vielä tänäänkin. Näistä lisää joku päivä, kenties jo huomenna?

Päivitys: Tämä päivitys piti tehdä jo ajat sitten. Eräs blogimme anonyymi lukija oli ladannut tämän kuvan Wikipediaan ja antoi meille käyttöluvan siihen. Tämä on tykistökoulun A-osaston merkki ja vuodelta 1918. Lieneekö kaikki valmistuneet saaneet tämän vai onko kyseessä arvomerkki tjs.?


Tykistökoulun A-osaston (A1-kurssin) rintamerkki

Päivitys 2: Vähän lisätietoa tuosta Wikipediaan lisäämästäni kuvasta. Kyseessä ei olekaan Tykistökoulun A-osaston merkki, vaan Tykistökoulun A-osaston ensimmäisen kurssin (A1-kurssin) rintamerkki. Merkki on siis vain tuon yhden kurssin merkki, ei koko A-osaston eikä myöhempien kurssien. 

Tämän nimenomaisen merkin omistaja oli Eino Wahlgrén, joka suoritti A1-kurssin.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Lappeenranta / 14. Kaatuneitten evakuointikeskus

                                               Clifters "Sotilaan kuu"

Tämä blogin kirjoittaminen on ajoittain melkoisen puuduttavaa hommaa, mutta onneksi joskus tulee eteen vielä päiviä, jolloin tekijäkolmikkokin innostuu. Tänään on sellainen päivä, joten vuorossa päivän toinen tarina!
Lappeenrannan Kylpylaitos on edelleen remontissa, mutta muistolaatta sijaitsee pädyssä oven kupeessa

Noin reilu kuukausi takaperin esittelimme Joutsenossa sijaitsevan kaatuneitten evakuointikeskuksen, joka oli varustettu muistolaatalla. Jo tällöin mainitsimme, että vastaavia paikkoja on sijainnut näillä nurkilla muuallakin. Meillä ei vaan ollut tarkkaa tietoa niiden sijainnista, mutta nyt me voimme kertoa taas uuden paikan. Kaiken lisäksi sijaitsee parin kilometrin päässä kotoani, mutta tästä minulla ei ollut mitään tietoa entuudestaan. Sinänsä ihme, koska satama-alueella tulee säännöllisesti liikuttua. 

Tällaiseen päiväkävelyretkeen tämänkin bongaaminen sattui, mutta että tuntui takaisin kotiin kävely hyvältä! Tai no eipäs innostuta liikaa, koska kyseessä on taas osa maamme sotahistorian ikävintä puolta. Lappeenrannan kylpylaitoksen seinältä löysimme Lappeenrannan Lions-klubien joulukuussa 2007 kiinnittämän marmorisen muistolaatan, millä kunnioitetaan sankarivainajia, jotka täältä toimitettiin omalle kirkkomaalle kotikuntaansa. Ihailtavaa toimintaa, koska kuolleiden määrä on ollut hirvittävä - 1405 kaatunutta jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. 

Kyseessä on siis paikka, missä vainajat siistittiin ja puettiin sekä arkutettiin kotiin vietäviksi. Muistolaatalla myös halutaan kunnioittaa vainajien huoltamistyössä palvellutta henkilöstöä. He ovatkin takuulla kiitoksensa ansainneet, mutta vielä lisääkin kiittämisen arvoisia henkilöitä on olemassa, koska kaikkiaan Lappeenrannan alueen evakuointikeskusten kautta kotiseuduilleen siirtyi n.17.000 vainajaa. Meillä on siis muutama KEK vielä löytämättä...
14. Kaatuneitten evakuointikeskus KEK

Tämän jälkeen bongasimme vielä naapurirakennuksesta eli Lappeenrannan Kasinon seinältä messinkisen muistolaatan, missä muistellaan kirjailija Ilmari Kiannon kirjaa K.H.P.V, mikä kertoo Lappeenrantaan kieltolain aikana perustetusta veljeskunnasta, joka suosi mietoja alkoholijuomia. Tältä pohjalta perustettu perinneyhdistys K.H.P.V ry muistelee kirjailijan Lappeenrannan kasinosta kirjoittamaa tarinan pätkää. Kerrottakoon yhdistyksen koko nimen olevan Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta. 
Kasinon ulko-oven vierestä löytyi Hutikkamiesten kyltti

Tässä teille luettavaksi vielä linkki Etelä-Saimaan uutisartikkeliin asiasta! 

PS. Vihjeitä evakuointikeskuksista ja muista laatoista jne... otetaan vastaan!


Lappeenranta / Lappeenrannan varuskuntasairaala


Tänään poistumme toviksi varuskunta-alueelta, vaikka armeija-aiheella jatketaankin. Siirrymme toviksi läheiselle männikköiselle mäelle, minne rakennettiin Varuskuntasairaala. Sen sijainti oli ilmeisesti valittu kahdesta syystä virallisen varuskunta-alueen ulkopuolelta. Tietenkin kulkutautien leviämistä haluttiin välttää, muta kuitenkin merkittävämpänä syynä oli sen sijainti ns. Leirikentän joukkojen majoitusalueen läheisyydessä. Tällä sijoittamisella pyrittiin palvelemaan sotajoukkoja parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Lappeenrannan varuskuntasairaala. Näköjään Willimies piipahtanut täällä munamankelilla assistentin kanssa

Kuvausretkellä viime suvena itselläni oli päällimmäisenä ajatus, etten halua mennä tuonne Veksiin enää ikinä. Muistot vaan tulvahtivat esiin melko voimakkaina. Kuten lukijat varmaan jo arvasivatkin, niin täälläkin on tullut muutama päivä köllöteltyä. Aiemmissa jutuissa mainitsin viettäneeni kolme viikkoa armeija-ajastani Lapissa ja siihen tämä sairaala episodini liittyykin.

Palattuamme kotiin Lapista juuri ennen joulua oli mielessä kinkun syönnin ja kuusijuhlan lisäksi paljon muutakin, mistä olin jäänyt paitsi puolustaessani urhoollisesti Suomen Lappia. No ei muuta kuin toimeen ja aikaahan piti olla moneen juttuun, vaan toisin kävi. Tapaninpäivänä sairastuin pikkulasten vihurirokkoon ja pakkohan se oli mennä tänne Veksiin(sotilaskieltä) näytille. Laittoivat perhana viikoksi karanteeniin ja on muuten ollut elämäni pisin viikko! Mihinkään ei voinut mennä ja piti olla kaiken aikaa yksin. Ainut ilopilleri oli erään Kaukaalta kotoisin olevan likan poikakaveri, joka oli suorittamassa varusmiespalvelustaan täällä Veksissä.  Laski sentään tuskista kouristelevan sotamiehen pari kertaa öiseen aikaan pihamaalle oloaan huojentamaan.
Samalla tontilla oleva entinen potilaiden vastaanottorakennus. Rakennettu 1890?

Itse sairaalarakennus näyttää tällä hetkellä aivan samalta kuin valmistuessaan joko 1891 tai 1893. Kahdenlaista tietoa valmistumisvuodesta on, mutta tämän kolmikerroksisen sairaalan suunnittelija ja piirtäjä on kuitenkin silloinen Yleisten rakennusten ylihallituksen johtaja Sebastian Gripenberg. Sama mies on vastuussa lähes kaikkien Lappeenrannan varuskunnan ensimmäisen rakennusvaiheen piirustuksista. Historiallista arvoa tälle punatiiliselle sotilassairaalalle lisää se, että se on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut sotilassairaala. Itseäni myös viehättää nämä vanhan ajan rakennukset ja niiden tiilikoristeet. Mielenkiintoista, että ennen oli aikaa ja rahaa haaskata muihinkin arvoihin kuin käytännöllisyyteen. Toista se on nämä nykyiset laatikkomaiset teollisuushallit ja kerrostalot. Tässä meillä suomalaisilla olisi paljon oppimista vanhoilta ajoilta.

Alueella on myös vanha sairaalan talousrakennus, joka on valmistunut samoihin aikoihin sairaalan kanssa. Vanhasta ruumiskellarista on jäljellä vain muisto, mutta epäilen uudemman ruumiskellarin olevan vielä jäljellä. Kuva vain unohtui tuosta ottaa. Alkuperäisen ruumiskellarin paikka oli kaupunginpuoleisella tontin rajalla. Pitänee yrittää tätäkin asiaa selvitellä jossain vaiheessa lisää…

maanantai 25. helmikuuta 2013

Lappeenranta / Panssarivaunut

                                          Georgia satellites "Sheila"    

Willimies palveli aikoinaan Lappeenrannassa Uudenmaan Rakuunapataljoonassa ”kuninkaallisissa” kranaatinheitinporukoissa. Taisi olla oikealta nimeltään KRH-komppania, jos noita sotatermejä oikein muistelen. Panssarivaunuja meillä ei ollut käytössä, mutta polkupyörä, kuorma-auton- ja traktorinlavat tulivat tutuiksi. Tietenkään ei saa unohtaa omia kinttuja, koska kyllä niitäkin vielä 1980-luvulla piti käyttää. Nykyäänhän nuo kuljetukset hoidetaan vähän eri tavalla – kuulemma turvaistuimet oikein pitänyt asentaa kuorma-autojen lavoille! Voi pyhä jysäys tätä holhoamispolitiikkaa…
Venäjän luomus T-54

Tuskin enää tekevät tuota panssarivaunuihin liittyvää urhoollisuuskoettakaan? Ainakin meidän piti asettua ketjuun makuulle maahan ja sitten joku venäläisvalmisteinen rämisevä peltipurkki ajoi ylitsemme. Pakoon ei päässyt eikä kannattanut edes yrittääkään, koska siinä olisi voinut käydä melko huonosti. Elävästi jäi mieleen joku alokas, jonka taisteluvyö tarttui tankin pohjaan kiinni ja kaveri raahautui tovin osana tappokonetta. Hah, naurettiin maha kippurassa, mutta tositilanteessa olisi nauru vähän hukassa ainakin itselläni.

Alaportin välittömässä läheisyydessä on sijoitettu näytille neljä panssarivaunua eri ajoilta ja eri maista. Niitä yhdistävä tekijä on kuitenkin niiden toiminta maamme puolustusvoimissa. Laitetaanpa kuvat opastauluineen nähtäville, niin voitte itse lukaista tankkien historiasta. Melko vaikuttavia nuo tankit, mutta kunnon rakuuna ei noista perusta. Sen ainoan kerran, kun istuin tuollaisen kyydissä, jäi mieleeni helvetillinen meteli ja takapuolen kuumotus. Niin, rakuunan paikka ei ole tällaisen kyydissä. Menköön laiskemmat…
Saksalainen Sturmge prkl.....rynnäkkötykki
Taustatietoa edellisistä malleista

Paikalla on kolme panssarivaunua sekä vanhimpana yksi saksalainen rynnäkkötykki. Sen nimen voitte lukaista taulusta, koska eihän tuollaista nimihirviötä kukaan osaa kirjoittaa. Ei mikään ihme, että saksalaiset hävisivät sodan. Tämä kyseinen yksilö ei koskaan kerinnyt osallistua taisteluihin, mutta ainakin minun saamieni tietojen mukaan se olisi vieläkin toimintakykyinen. No ainakin sen pitäisi liikkua, koska moottoria kuulemma huolletaan vieläkin.

Neuvostoliittolaista rakentamista edustaa rynnäkkötykin vieressä oleva T-54 tankki. Melkoinen kolossi tämäkin vuodelta 1951 oleva peltipurkki. Saattoi hyvinkin olla vastaava kapistus, mikä ajoi Willimiehenkin ylitse? 

Brittimalleja onkin sitten näytillä jopa kaksikin kappaletta. Mallit ovat Comet  ja Charioteer, jotka molemmat pohjautuvat toisen maailmansodan aikaisiin laitteisiin. Kuvaushetkellä molemmat kiiltelivät puhtaina, joten ilmeisesti nykyiset alokkaat pääsevät näitä kuuraamaan? Minun aikanani kuurasimme vain upseerikerhon portaita. Ennen upseerien illanviettoa paikalla piipahti muutama rakuuna KRH:sta lakaisemassa paikat puhtaiksi…yleensä paikalle määrättiin joku töppäillyt rakuuna. Usein hänen nimensä oli Siiskonen.
Brittiläiset Comet ja Charioteer
Infotaulu brittien vehkeistä