tiistai 31. toukokuuta 2016

Räisälä / Pro Patria*

                                                        Bob Dylan "Senor"

Kesä on jo ovella ja viime vuotisia kuvia katsellessa, tulee väkisinkin mieleen monia hyviä muistoja reissuilta. Yksi parhaimpia matkoja viime suvena oli visiitti Käkisalmeen, minkä reitin varrelle jää nykyinen Melnikovo, entinen Räisälä. Siellä, kuten niin monessa muussakin paikassa olen vieraillut hautausmaalla. Tällä kertaa kaikki vanha on pyyhkiytynyt kirkon ympärillä sijainneelta hautausmaalta pois. Jäljellä on vain suomalaisten 1990-luvulla pystyttämä sankaripatsas Pro Patria. Mikä on tämän muistomerkin tausta?
Kirkkomaalla voi hiljentyä puiden siimeksessä

Sisällissodan aikaan räisäläläisetkin osallistuivat taisteluihin ja osa menetti henkensäkin vapauden puolesta. Niinpä valkoisille sankareille pystytetitiin kirkon edustalle paraatipaikalle taiteilija Eljas Ilkan suunnittelema sankaripatsas. Tässä ilmeisesti 1920-luvun alussa valmistuneessa patsaassa oli kaiverrettuna kaikkien 12 sankarivainajan nimet. Alkuperäinen on nyt kuitenkin kadonnut, kuten kaikki muukin hautausmaalta kiviä myöten...
Pro Patria muistomerkki on alkuperäisellä paikalla

Sankarihautausmaalle tuli uudelleen käyttöä talvisodan alkaessa. Ensimmäisen kerran räisäläläisiä haudattiin itsenäisyyspäivänä ja viimeisen kerran 10.3.1940. Kyseisenä aikana 52 sankarivainajaa sai viimeisen leposijan kotiseudun hautausmaalta. Valitettavasti reilut 40 kaatunutta räisäläläistä kaatui jossain muualla ja heitä ei pystytty hautaamaan tänne. Jatkosodan aikana sai vielä 124 sankaria viimeisen leposijansa täältä, kunnes alue piti luovuttaa Neuvostoliitolle rauhanehtojen mukaisesti.
Pro Patria

Vaan kyllähän suomalaisiin aina menneisyyden jäljet ja omat juuret vetoavat, niin räisäläläisiäkin. Niinpä olojen ja Räisälään matkustamisen vapauduttua Neuvostoliiton romahtaessa, alkoi herätä ajatus muistomerkistä sankarivainajille. Lopulta jokseenkin samanlainen muistomerkki kuin 1920-luvullakin pystytetty, päätettiin toteuttaa ja se julkaistiin 6.6.1992 lähes kuudensadan entisen räisäläläisen todistaessa tapahtumaa. Lisäksi muistomerkki on täsmälleen samalla paikalla kuin alkuperäinenkin.
Pyhä paikka

Muistomerkkiä on täydennetty vuosien varrella ja 18.5.1996 siihen kiinnitettiin sankarivainajien muistolaatta Pro Patria tekstin alapuolelle.Lopuksi kokonaisuus täydennettiin aitauksella, mikä muistomerkin ympärille pystytettiin 7.6.1997. Nyt muistomerkki seisoo muistona sitä ympäröivästä kadonneesta hautausmaasta ja sankarivainajista.
Kolmen sodan sankarivainajat on nimetty omaan laattaan
Päivitys 25.8.2017
Tällä samalla paikalla sijaitsi aikoinaan Eljas Ilkan suunnittelema ja Forsmanin kiviliikkeen valmistava muistomerkki, mikä paljastettiin sisällissodan sankaripatsaaksi. Se kuitenkin katosi syksyllä 1984. Siksi se piti pystyttää uudelleen, kuten alkuperäisessä tarinassa kertoilinkin. Outoa on vain se, että alkuperäisessä muistomerkissä oli mainittu nimeltä 12 sisällissodan sankarivainajaa, mutta nykyisessä niitä näyttää olevan 14 nimeä. No kaipa joku osaa selittää tuonkin omituisuuden?

maanantai 30. toukokuuta 2016

Räisälä / Räisälän kirkko

                                                         AC/DC "Hard as a rock"

Räisälä on paikkakunta Antrean ja Käkisalmen välissä, minkä nykyinen nimi on Melnikovo. Alue säästyi sotien suurimmilta tuhoilta, koska vain kerran sotatoimet ulottuivat alueelle. Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaisten vallatessa alueen takaisin aiheutui alueelle tuhoa. Muun muassa tämän päivän kohteemme Räisälän kirkko sai osuman kranaatista ja osa kattorakennelmaa tuhoutui, mutta jo jatkosodan aikana tuhot korjattiin. Kirkkoa myös käytettiin tuolloin alkuperäisessä tarkoituksessaan.
Räisälän kirkko

Alueen punaista graniittia käytettiin kirkkoon reilusti

Sijainti on hyvä

Mutta tutustutaanpa hivenen tarkemmin Räisälän kirkon vaiheisiin. Alue kristillistyi jo aikapäiviä takaperin, mutta viimeistään vuonna 1635 se on aloittanut toiminnan itsenäisenä seurakuntana. Noihin aikoihin myös rakennettiin Räisälän ensimmäinen kirkko, minkä tarkka sijainti on mysteeri. Todennäköisesti se on kuitenkin sijainnut samalla paikalla kuin nykyinenkin. Kirkon kohtaloksi koitui kuitenkin tulipalo, jonka venäläiset joukot sytyttivät vuonna 1656.
Muistolaattakin löytyy seinästä

Räisälän toista kirkkoa aloitettiin rakentamaan 1663, mutta sen vaiheista ei tiedetä juuri mitään. Ehkä se kuitenkin liki sadan vuoden ajan palveli räisäläläisten hengen asioissa, koska kolmannen kirkon rakennustyöt valmistuivat 1763. Tämä puurakenteinen kirkko uusittiin vuonna 1884 Ivar Aminoffin piirustusten mukaisesti, mutta siitä ei saatu nauttia niin kauan kuin oli tarkoitus. Kesällä 1910 ukonilmalla salama kajahti suoraan kirkkorakennukseen ja se paloi maan tasalle. Oli aika rakentaa jälleen uusi kirkko Räisälään.

Uusi kirkko päätettiin tehdä suomalaisesta graniitista ja lopputulos onkin yksi upeimmista kirkoista, mitä Karjalasta löytyy. Koiviston ja Terijoen kirkot kuuluvat samaan upeiden kirkkojen listaan, mutta onhan niitä toki muitakin. En minäkään ole kaikissa käynyt vierailulla. Räisälän kirkon suunnitteli Josef Stenbäck ja se valmistui vuosien 1911-1912 aikana. Urut saatiin kirkkoon tosin vasta vuonna 1913.
ja toinen muistolaatta

Sotavuosina kirkkoon osui kranaatti, mikä tuhosi osan kattoa, mutta muuten se säilyi vahingoittumattomana pieniä venäläisten tekemiä muutoksia lukuunottamatta. Kirkkorakennusta on käytetty monissa eri tarkoituksissa viime vuosikymmeninä. Pahimmillaan se toimi Venäjän upeimpana hevostallina, mutta nykyisin se on kulttuuritalona, missä esitetään elokuvia ja harrastetaan erilaisia asioita. Kesällä 2015, kun kvin paikalla, niin pihamaalla oli lasten disco-tapahtuma pomppulinnoineen. 

Onneksi nykyiset melnikovolaiset ymmärtävät juuriltaan räisäläläisiä ja ovat sallineet rakennusta käytettävän kirkkona suurien juhlien ja kokoontumisten aikana. 

Mainittakoon vielä, että poistuessaan Räisälästä syksyllä 1944, suomalaiset veivät mennessään kirkon alttaritaulun ja kirkon kellot, mitkä sijoitettiin Kokemäelle. Nykyisin toinen kirkon kelloista on Räisälä-museossa Köyliössä.

Lopuksi Mikko Huhtalan video Räisälän kirkosta....tuhannet kiitokset

perjantai 27. toukokuuta 2016

Uuras / Uuraan linnoitus

                                                          Beatles "Back in the USSR"

Suomessa tulee harvoin vastaan mielenkiintoisia paikkoja, mistä emme tietäisi etukäteen mitään. Yritämme reissuille tehdä pohjatyöt mahdollisimman hyvin, jotta välttyisimme turhalta kurvailulta. Silti noita kilometrejä on auton mittariin kertynyt ihan järjetön määrä. Ostin näet tammikuussa 2014 nykyisen autoni ja sen jälkeen mittariin on kertynyt yli 60.000 kilometriä, joista ainakin puolet on valokuvausreissuiltamme! Onneksi Chrysler on tuonut meidät aina reissuilta kotiin, vaikka joskus olen ollut varma ettemme selviä kiinnijäämättä tai autoa rikkomatta joltain reitiltä. Tähän asti kaikki on onneksi mennyt hienosti....
Uuraan linnoituksen jyhkeät kivimuurit

Vanha rakennus on naamioitunut hyvin....metsä kasvaa päällä

Merimerkki kertoo laivaväylän läheisyydestä

Linnoitus alue on melkoisen iso

Viimeiset kolme vuotta näillä reissuilla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on ollut Willilady, joka on toiminut kartturina ja mitä parhaimpana matkaseurana, mutta nyt on muutosta ilmassa! Ilmeisesti matkakokemukset ja tänään hänen saavuttamansa korkea ikä tulevat tulevaisuudessa muodostumaan esteeksi etsiessämme uusia kohteita Suomesta ja Karjalan kannakselta.... Itse ainakin huomasin tuossa männä talvena, että rupeaa tuo askel painamaan, kun saavutin jonkun kumman vuosilukuyhdistelmän, missä ensimmäinen nummeri oli viitonen. Nyt vastaavan rajapyykin saavutti Williladykin, tosin eri numeroilla, joten näinköhän enää jaksaa seurailla matkoilla mukanani?

Kaiken lisäksi Willilady löysi oman suosikkipaikkansa 30.4.2016 Venäjän maalta, kun teimme reissun Uuraaseen. Hän haluaa kuulemma ehdottomasti myös palata sinne uudelleen, joten niinpä taitaa jäädä melkoinen määrä kohteita kuvaamatta tänä suvena, kun katselemme auringonnousuja ja -laskuja Uuraan linnoituksen valleilla. Tämä siis tarkoittaa ylläolevan biisin tavoin, että we are going back in the USSR! Toivottavasti kartturi eksyy joskus muuallekin kuin Uuraan linnoitukseen johtavalle tielle? Toki, joudanhan minä vanha ukko istumaan joskus paikallaankin, vaikkapa Williladyn kanssa Uuraan linnoituksella....
Osa rakennelmista on muurattu umpeen

Rantojen miehet viettävät täällä myös aikaansa

Ammusvarasto on nykyisin hyvin naamioitu

Tiilirakennelmat murenevat

Sisäänkin oli pakko päästä

ja tänne....

Tämä läpikulku oli romahtanut


Mutta siirrytäänpä Uuraan saaren äärimmäiseen kärkeen ja katsotaan, että mitä paikalla on tarjota tavalliselle turistille tänä päivänä. Paikkana se oli todella mielenkiintoinen ja osa alueen sotaisaa menneisyyttä, vaikkei tietääkseni alueella olekaan koskaan jouduttu sotatoimiin. Itseäni paikan päällä mietitytti, että koska linnoitus on rakennettu? Aluksi veikkailin 1700-luvun alkuvuosikymmeniä, mutta olin väärässä, kuten niin usein!

Linnoituksen rakentaminen alkoi samoihin aikoihin, jolloin kasvava Viipurin kaupunki tarvitsi lisää tilaa. Niinpä Viipurin kaupunginisät päättivät purkaa kaupunkia ympäröineen ikivanhan kaupunginmuurin, mistä on tänäpäivänä jäljellä oikeastaan yksi osa, nimittäin raatitorni. Niinpä Viipurin ja miksei myös Pietarin suojaksi rakennettu Pietarin merilinnoitus tarvitsi lisää linnoitteita turvakseen. Niinpä 1860- ja 1870-luvuilla rakennettiin Uuraan kärkeen vahva linnoitus laivareitin varteen, minkä tarkoitus oli estää kaikki lähestymisyritykset mereltä.
Näkymä linnoituksen korkeimmalta kohdalta merelle

Muistoristi

Muistoristi

Tykkiasema

Linnoitus on naamioitu merelle päin

Näitä löytyi joka puolelta

Vanhan tykkiaseman kohdalla joku on grillannut makkarat

Nyt linnoitus seisoo tyhjilleen, mutta sisältää mielenkiintoisia käytäviä ja vanhoja varastoja eri puolilla isoa linnaketta. Pikku hiljaa tiilistä tehdyt holvit ja varastot murenevat, mutta isot vallit ja kivimuurit tulevat pysymään nähtävillä vielä vuosisatoja, ellei joku paikallinen miljonääri päätä rakentaa alueelle jotain nykyaikaista rakennelmaa. Paikkana Uuraan linnoitus on kategoriassa must be seen! Eikä ole muuten kaukana Viipurista, missä suomalaisia ramppaa ajoittain meidän makuumme liikaakin...
Jyhkeät vallitukset

Pusikon takana oli piilossa lisää mielenkiintoisia paikkoja

Alue kaipaisi vähän raivausta paikka paikoin

Tämä houkutteli minua....

Sisällekin piti päästä


Kattoholvi kestää vielä vuosia, vaikka mureneekin....

Pitänee tähän lopuksi luvata Williladylle näin julkisesti, että joudanhan minä kanssasi tuolla joskus pussikaljat juoda.... Niin ja hemmetin hyvää syntymäpäivää! Toivottavasti jaksat piipahtaa vielä joskus muuallakin kuin Uuraassa, koska vielä on paljon uusia mielenkiintoisia ja jännittäviä kohteita tiedossa. Lisäksi lupaan näin juhlapäivän kunniaksi, että tulevaisuudessa välttelemme villisikoja ja SEIS, ammutaan kylttejä!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Antrea / Kuukaupin silta

                                              Vili Vesterinen "Säkkijärven polkka"

Ihan ensimmäiseksi kiitokset kaikille lukijoille siitä, että blogissa on ensimmäisen kerran ylitetty 10.000 kävijän lukijamäärä kuukauden aikana. Lisäksi päiviähän on vielä jäljellä, joten ennätys paranee joka kerta kun joku ilmestyy sivustollemme. Katsotaanpa, minne ennätyslukema kuukauden päätteeksi asettuu?

Vaikka näin ennätystunnelmissa liikutaankin, niin mehän emme innostu julkaisemaan mitään kovinkaan ihmeellistä julkaisua tällä kertaa, vaan hoidamme viimeisen Antreasta löytyvän kohteen pois kuljeksimasta. Näin ollen esittelyvuoron saa kohde, mitä ei ollut koskaan tarkoitus esitellä. Kyseessä on Vuoksen ylittävä Kuukaupin silta, mikä on saanut vierelleen uuden sillan. Kuvammekin ovat vähän surkeat, koska emme nousseet kuvattaessa edes autosta ylös, mutta näillä mennään, koska kohteeseen liittyy mielenkiintoinen tarina.
Kuukaupin silta ylittää Vuoksen Antreassa

Jatkosodan alkuvaiheessa venäläisten vetäytyessä Karjalan kannakselta he asettivat melkoisen määrän miinoja, jotka räjähtivät, kun tietyllä radiotaajuudella lähetettiin tietty kolmisointu. Kyseiset miinat räjähtivät elokuun loppupuolelta alkaen suomalaisten jo viikkoja hallussaan pitämillä alueille. Vasta 17 selittämättömän räjähdyksen jälkeen suomalaiset löysivät ensimmäisen räjähtämättä jääneen miinoituksen 28.8.1941 Kuukaupin sillalta.

Kyseisenä päivänä Kuukaupin sillan toinen pää räjähti, mutta toisen pään kannakkeiden alle asetettu miina jäi räjähtämättä. Täältä miinat lähetettiin Päämajan viestiosastolle ja lopulta Yleisradiokin osalllistui tutkimuksiin. Tällöin niiden todettiin olevan radiomiinoja, jotka laukesivat kun soitettiin 715 kHz taajuudella kolmisointuja. Tällöin miinan kytkinmekanismi yhdisti pariston räjähdepanokseen ja trotyyli räjähti. 

Kun sytytysmekanismi oli nopeasti 1.9 selvitetty, niin ratkaisuksi miinojen laukeamiseen keksittiin mielenkiintoinen ratkaisu. Viipuriin Papulan sillan kupeeseen ajettiin Yleisradion lähetysauto, joka alkoi soittaa oikealla taajuudella häirintäsignaalia, Säkkijärven polkkaa, taukoamatta. Tämä radiosota jatkui aina 2.2.1942 saakka jolloin uskottiin, että miinojen sähköparistot olisivat tyhjentyneet ja vaaran katsottiin olevan ohitse. Tällä mielenkiintoisella "radiosodalla" uskottiin säästetyn melkoisesti ihmishenkiä ja etenkin estetty Viipuria tuhoutumasta, vaikkakaan löydettyjen miinojen määrä ei ollutkaan niin suuri kuin sotavangeiksi jääneet venäläiset kertoivat suomalaisille.

Jos aihe kiinnostaa, niin lisätietoa löydät aiheesta täältä.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Antrea / Sankaripatsaat*

                                            John Mellencamp "Our country"

Aina välillä Karjalan kannaksella reissatessa törmää paikkoihin, joissa kaksi eri maailmaa kohtaavat ja elävät keskenään sulassa sovussa. Niin tämän päivän kohteessammekin Antrean hautausmaalla, missä sijaitsee Suomen sisällissodan 1918 valkoisten voitonpatsas ja sen ympärillä seisovat viime sotien muistopylväät. Muuten ympärillä sijaitseva hautausmaa on täynnä venäläisten hautoja. Toisin oli aiemmin, mutta jonnekin ne jäänteet vaan ovat kadonneet, kuten niin monelta muultakin hautausmaalta.
Antrean hautausmaan portti, minkä takaa häämöttää 1918 sankaripatsas

Mikä lie katos pystytetty monumentin eteen
Koska itse olen keskittynyt näiden muistomerkkien luona vierailemaan ja valokuvaamaan ne blogiani varten, niin ajoittain mieleen nousee kysymys, kuinka tämä on mahdollista? Miksi venäläiset eivät alueen nykyisinä valtiaina tuhoa kaikkea vanhaa ja tuo omaa kulttuuriaan esiin enemmän? Toki he ovat paljon tuhonneetkin, mutta silti tällä hetkellä on ihan selkeästi menossa vaihe, jolloin alueen historiaan oleellisesti kuuluvaa Suomen aikaa tuodaan esiin monin eri tavoin. Esimerkiksi paikallisissa museoissa olen törmännyt näyttelyihin, missä Suomen aika on selkeästi esillä laajojen esinekokoelmien kera.
1918 sankaripatsas

Vasemmalla häämöttää 1998 pystytetyn muistomerkin toinen punagraniittinen tolppa

Kaatuneita vapaussotureita




Kaikilla sivuilla on nimiluetteloita

Patsaan julkisivun puolelle on myös kaiverrettu jalustaan viime sotavuodet


Juho Olkinuora on kuollut melkoisen aikaisin.....miksi?

Teksti on vielä täysin luettavissa

Selkeästi he eivät nykyisin yritä peittää alueen menneisyyttä, vaan ovat alkaneet vaalia alueen menneisyyttä tavalla, joka itseäni ihmetyttää. Tämä näkyy suomalaisten alueelle pystyttäminä muistomerkkeinäkin. Itse olen tästä tietenkin tyytyväinen, mutta kaikkialle on 1990-luvun alkuvuosista lähtien noussut lukuisia muistomerkkejä. Voisiko asian kuvitella toisinpäin? Sallisimmeko me venäläisten pystyttää omia muistomerkkejään Suomen alueelle, missä heilläkin on historian aikana ollut mahdollisuus toimia omistajina. Esimerkiksi en voisi kuvitellakaan, että Lappeenranta n.170 vuoden yhteisestä historiasta huolimatta antaisi venäläisten pystyttää muistomerkki jonkin tapahtuman kunniaksi Suomeen! Siitä nousisi sellainen poru, että oksat pois...

Rajan tuolla puolen se vaan on mahdollista ja alkuvuosien sabotaasia lukuunottamatta ne ovat saaneet olla paikallaan ja monet paikoista on jopa lailla suojeltu. Tästä on kyllä pakko antaa venäläisille isot kiitokset. Onneksi näin tapahtuu ja minusta ainakin on hienoa vierailla paikoilla, joiden menneisyys tuodaan reilusti esiin, eikä anneta politiikan vaikuttaa näihin asioihin. Näin kuka tahansa meistä voi käydä tutustumassa menneisyyden jäänteisiin paikoissa, millaisia meillä ei ole Suomessa...
Armas Hutrin muistomerkki vuodelta 1998

Tällainen kohde löytyy esimerkiksi tänään esittelemässäni Antrean hautausmaalta. Alue on täynnä venäläisten hautoja, mutta kaiken keskellä kohoaa vuoden 1918 valkoisten sankaripatsas, mikä on uhmannut aikaa ja muuttuneita olosuhteita vuosikaudet. En tiedä tarkalleen koska se on pystytetty, mutta vuosien 1919-1925 välisenä aikana kumminkin. Tämä harmaasta graniitista veistetty muistomerkki on yhä alkuperäisellä paikallaan ja kaikki kaiverruksetkin on vielä selkeästi luettavissa, joista selviää paikallisten olleen mukana monissa eri taistelupaikoissa sisällissodan aikana. Mielenkiintoiseen ympäristöön se toki on aikojen kuluessa päätynyt.
Vapauden puolesta 1939-1944

Kahdella kielellä....totta kai

Kaatuneita sankareita

Vieläkin mielenkiintoisemmaksi hautausmaa-alueen tekee 1918 sankaripatsaan ympärille pystytetyt kaksi Vapauden puolesta 1939-1944 punagraniittista tolppaa, mihin on kaiverrettu viime sotien kaatuneiden antrealaisten nimiä. Tämän muistomerkin suunnitteli Armas Hutri ja toteutti kiviveistämö J.E.Kaila. Patsaan kustannuksista vastasi Vuoksen säätiö ja Antrea-Seura. Tämä muistomerkki pystytettiin vuonna 1998.

Mielenkiintoisinta tässä paikassa on todellakin kahden eri kulttuurin ja valtion erilaisuus sekä niiden esiintyminen sulassa sovussa pienellä paikalla. Vastaavia saattaa tulla vielä vastaani, mutta kun tähän lisätään eri aikakausien muistomerkit, niin lieneekö toista vastaavaa?

Päivitys 25.8.2017
Sisällissodan sankareille pystytetty muistomerkki on viipurilaisen arkkitehdin Väinö Keinäsen suunnittelema. Tekijästä en osaa vieläkään sanoa, mutta se paljastettiin 5.10.1919 Savonlinnan hiippakunnan piispan Collianderin toimesta.