perjantai 27. heinäkuuta 2018

Hamina / Isänmaan puolustajien koulutus

Hamina on varuskuntakaupunki ja se näkyy eri puolilla kaupunkia olevina erilaisine armeijaan liittyvine muistomerkkeineen. Valitettavasti tästä varuskunta-alueella olevasta muistomerkistä en löytänyt mitään tietoa. Toivottavasti joku lukijoistamme osaisi auttaa minua....
Muistomerkki on esteen takana

Muistomerkki on perinteisen mallinen

Kyseessä on Salpalinjan estekiveen kiinnitetystä punagraniittinen muistolaatta, minkä teksti kertoo seuraavaa: "Tällä kasarmialueella kouluttivat Jääkäripataljoona / JR5, Jääkäripataljoona 3 ja Kymen Jääkäripataljoona vuosina 1950 - 1989 isänmaan puolustajia. 
Muistolaatasta ei meinaa saada kunnolla selvää

torstai 26. heinäkuuta 2018

Hamina / JR7 muistokuuset

Armas Kemppiä muisteltiin vuonna 2007 monella eri tavalla hänen kotiseudullaan. Eilen kerroin hänelle pystytetystä muistomerkistä ja tänään liikutaan täsmälleen samalla alueella, välimatkaa näillä on kymmenkunta metriä. Tähän kokonaisuuteen kuuluu kaksi kuusta ja oma muistomerkki laattoineen. 
Muistomerkin laatta

Muistomerkki on pieni kivi

Nimikkokuuset Armakselle ja hänen vaimolleen Selmalle

Tästä kokonaisuudesta vastasi JR7 perinnetoimikunta ja rykmentin veteraanit, jotka halusi muistaa ensimmäistä komentajaansa jatkosodassa. Kuuset istutettiin Kempin kotipihalle ja samalla paljastettiin muistomerkki tapahtuman kunniaksi 20.10.2007.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Hamina / Armas Kempin muistomerkki*

Viime päivät olen keskittynyt selvittämään tarkat paikat, mistä löydän lisää muistomerkkejä kuvattavaksi. Niitä onkin nyt kasassa ihan kohtuullinen määrä ja isoimmaksi ongelmaksi muodostunee joidenkin kuvaaminen. Paikat ovat joko itselleni mahdottomissa paikoissa tai sitten en vaan löydä tietoa kohteen tarkasta paikasta. Lisäksi melkoinen määrä muistomerkkejä Suomessa on varuskuntien ja tehdasalueiden sisäpuolella, minne pitää anoa lupa. Myönnetäänkö sellaista, onkin ihan toinen juttu!

Tämän hetkinen tilanteeni Willimiehen jäljillä blogissa on seuraavanlainen. Julkaistuja juttuja on 1377 kappaletta, valmiiksi kuvattuna 187 kohdetta ja vajaa 250 vielä kuvaamatta. Noista kuvaamattomista kohteista en ikinä tule saamaan kaikkia blogiini, ellei tapahdu ihmeitä. Etenkin Venäjän kohteista iso joukko on jopa blogin kohdealueen ulkopuolella, mikä nyt ei ennenkään ole minua häirinnyt! No, edessä on siis hitosti työtä ennenkuin tämä blogi tulee päätökseen.... Niin ja ainahan uusia muistomerkkejä pystytetään ja patsaita paljastetaan vaikkakin verkkaiseen tahtiin.
Armas Kempin muistomerkin kivet ovat hänen kotitalonsa peruskiviä

Yksi tällainen viimeisen kymmenen vuoden aikan pystytetyistä muistomerkeistä löytyy Haminan museotien varresta Lupinlahden levähdyspaikan kohdalta. Täällä syntyi vuonna 1893 poika, josta tuli kuuluisa sotilas, niin hyvässä kuin pahassakin. Sotilaskoulutuksensa hän kävi hankkimassa jääkärinä Saksassa ja ilmeisesti hyvällä menestyksellä. Hänethän muistetaan talvisodasta JR 30 komentajana, joka ei suostunut antamaan periksi Taipaleenjoen taisteluissa. 
Muistomerkki on taiteilija Veijo Huopaisen suunnittelema

Jatkosodan Kemppi aloitti JR 7 komentajana ja suurin saavutus lienee hyökkäysvaiheen Tyrjän taisteluiden voittaminen. Lopun aikaa jatkosodasta hän oli asemasota-asemissa, kunnes hän siirtyi vuonna 1943 koulutustarkastajaksi. Tätä ei kestänyt kauaa, koska hän siirtyi Syvärin taisteluihin komentaen JR 22 osastoa. Viimeiset sotatoimet Kemppi suoritti komentoonsa ottaman 20.prikaatin komentajana. Tästä hänet tunnetaankin, koska hän oli komentajana Viipurissa, kun kaupunki menetettiin ilman taistelua. Tämä oli vastoin Mannerheimin määräystä ja niinpä Kemppi sai siirtyä syrjään.
Muistomerkin oikeanpuoleinen laatta

keskimmäinen

vasemmanpuoleinen

Loppusodan hän toimi Kotijoukkojen esikunnassa koulutustarkastajana, kunnes päätti heti sodan jälkeen erota puolustusvoimien palveluksesta. Loppuelämänsä hän toimi asiamiehenä Sysmän verotuslautakunnassa. Hänet on haudattu Kouvolaan. Siinäpä mielenkiintoinen urakehitys miehellä ja ainakin omasta mielestäni Mannerheimin määräys Viipurin pitämisestä oli mahdoton, mutta mitäs minä asiasta tietäisin...?

Hienoa kuitenkin, että häntä muistetaan vielä synnyinseudullaan. Tänne näet pystytettiin 5.8.2007 Kymen Seudun Lottaperinneyhdistyksen ja etenkin sen puheenjohtajan Terttu Ravin innokkuuden ansiosta kolmesta kivestä muodostuva eversti Armas Kempin muistomerkki. Se kuvastaa Armas Kempin arvoja: Koti, uskonto ja isänmaa sekä uskoa, toivoa ja rakkautta.
Sponsorit ovat saaneet oman kiven

Ilman heitä, muistomerkkiä ei olisi
Lisää aiheesta voit lukea sotaveteraanilehdestä 5 / 2007. 

Päivitys 20.8.2019
Muistomerkkiin on kesän 2019 aikana lisätty laatta, mikä kertoo olennaisen muistomerkin hoitovastuusta jne....

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Hamina / Tarkk`ampuja pataljoonan muistomerkki

Välillä matkan varrelle osuu sympaattisia muistomerkkejä, jotka muistuttavat paikalla tapahtuneesta toiminnasta, vaikka nykyisin alueella olisi vähän rauhallisempi meno päällä. Tällainen muistomerkki löytyi esimerkiksi Haminan Metsäkylästä Merkjärventien varresta. Tämä onkin yksi ikimuistoisimpia löytöjäni, vaikka netistä löytyikin tarkat ohjeet paikalle saapumiseen.
Muistokivi on aivan Merkjärventien varressa

Perille saavuttuamme kaivoimme taululiidut esiin ja liidutimme muistomerkin kaiverrukset. Valitettavasti se oli jo melkoisen kulunut ja liidutuksemme ei mennyt ihan nappiin, mutta valtaosan saimme kuitenkin liidutettua oikein....
Ylhäällä oli ilmeisesti joukko-osaston tunnus

Kyseessä on Hämeen Tarkk`ampujapataljoonan leirin muistokivi. Liekö joku onneton alokas saanut määräyksen hakata muistoksi kiveen ikuisiksi ajoiksi jäävät kaiverrukset vai lieneekö joku tehnyt ne omaksi ilokseen? Asia jäänee meiltä selvittämättä.... Teksti kiven kyljessä on seuraava: "7.HT.Pataljoona majaillut19-22.8.1899"

Tällaisia muistomerkkejä saisi löytyä enemmänkin....

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Hamina / Armeijan talvileiri 1741-1742

Vuosikausia ajelin autollani tämän muistomerkin ohitse käydessäni Haminassa ja Kotkassa. Tuolloin minulla ei ollut mitään syytä pysähdellä muistomerkkiä tutkimaan, mutta kaikki muuttui hurahtaessani muistomerkkien bongaamiseen. Sen jälkeen kaikki onkin muuttunut..... en näet osaa edes ajella autolla pälyilemättä talojen seiniä ja tienvarsia. Näin onkin moni kohde löytynyt. Itse uskonkin, että minusta ja Williladysta on tullut mestareita kyseisellä tavalla bongaamisessa.
Talvileirin muistomerkki



Tämäkin Taavetin ja Haminan välisen maantien varressa Myllykylässä sijaitseva muistomerkki tuli sitten lopulta kuvatuksi. Se paljastuikin melkoisen vanhoista asioista kertovaksi. Kyseessä on kuvanveistäjä Sulo Mäkelän suunnittelema muistomerkki, joka kertoo alueella talvella 1741-1742 majailleesta Ruotsi-Suomen armeijan osastosta - Upplannin jalkaväkirykmentistä. Muistomerkki on paljastettu vuonna 1968 Vehkalahden kotiseutulautakunnan toimesta. 
Muistolaatta

Muistomerkin laatassa on teksti: "1741 RuotsiSuomen tukialue - Upplannin jalkaväkirykmentin talvileiri 1741-42." 


sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Hamina / Brakilan maihinnousun muistomerkki

No niin, nyt on lukijoiden lähettämät kuvat tältä erää esitelty. Tokihan ottaisin niitä vastaan reilusti lisääkin, mutta hyvä näinkin. Nyt onkin sitten aika siirtyä Haminan maaperälle ja esitellä sen lukuisat kuvaamani kohteet, vaikka muutama päivä takaperin tappohelteessä kävin Kotkassa kuvaamassa lisää sen ihmeellisyyksiä. Niiden vuoro joutaa tulla heti näiden Haminan kohteiden jälkeen. Jotain uutta ajattelin tähän omaan julkaisuasiaani, joten nyt esittelen kohteet teemoittain. Aloitetaan tällä kertaa sotamuistomerkeistä.
Brakilan maihinnousun muistokivi

Tänne ruotsalaiset nousivat maihin 1788 

Aloitetaan tällä kertaa Kustaan sodasta kertovasta muistomerkistä Rakilan/Brakilan Halkokalliolta. Tänne Kustaa III lähetti oman laivasto-osastonsa Haminanlahdelle vuonna 1788 heinäkuussa. Lopulta osasto nousi 5000 miehen voimalla maihin Brakilassa ja tavoite oli vallata Hamina. Hyökkäys pysähtyi kuninkaan käskystä 5 kilometrin päässä kaupungista  ja osasto vetäytyi takaisin laivoilleen.
Teksti on melko kulunut

Tällekin tapahtumalle on pystytetty oma muistokivi, mutta kuka ja milloin sen on pystytetty, on minulle täysi mysteeri. Kiven teksti on myös pahoin kulunut, mutta siinä sanotaan: "Ruotsin 5000 miehisen armeijan maihinnousu Brakilassa 23.7.1788 Haminan linnoituksen valtausyritys. Kenraali Siegroth.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Taipale / Taipaleenjoen kenttähautausmaa

Nyt on vuorossa tältä erää viimeinen kohde, mihin olen saanut kuvat lukijoiltani. No, muutama muu kohde on vielä reservissä, koska ne sijaitsevat joko Etelä-Karjalassa tai Lappeenrannan alueella, mihin aion lopuksi blogini lopettaa. Ilmeisesti tässä käy kutenkin niin, että eihän tämä lopu milloinkaan, koska uusia kohteita putkahtelee jatkuvasti esiin. Näin kävi viimeksi tänään, kun kävin liottamassa varpaita Saimaassa kotikaupungin rantamilla. Kai tämä on sitten minun elämäntyöni yhteiselle hyvälle?

Tämänkertaiset kuvat ovat eilisen Keljan taistelun muistomerkin kuvan lähettäneen Hyvärisen Matin pojan Juhan ottamat, joten isot kiitokset teille kummallekin. Toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä jatkossakin? Nyt kuitenkin siirrymme Taipaleeseen tai paremminkin Taipaleenjoen kenttähautausmaalle entiseen Metsäpirtin pitäjään.

Sinne on haudattu 126 tuntemattomaksi jäänyttä suomalaista talvisodan sankarivainajaa. Ensimmäistä kertaa suomalaiset alkoivat etsiä talvisodan sankarivainajia syyskuussa 1941 joukkojemme vallattua alueet takaisin. Tuolloin löydettiin 36 vainajaa, joista 16 jäi tuntemattomiksi. Heidän hautapaikakseen valittiin alue Terenttilään johtavan tien länsipuolelta. Alueen valitsi etsintöjä johtanut sotilaspastori K.Teppo todettuaan Metsäpirtin kirkkomaahan kohdistuneen hävityksen. Näin perustettiin 16 tuntemattoman sotilaan kenttähauta, minkä paikkaa ei ole vieläkään löydetty tai sitten heidät siirrettiin jo sodan aikana kenttähautausmaahan.
Lokakuussa 1941 16 sotilan kenttähauta näytti tältä(SA-kuva)
Kaatuneiden etsintöjä jatkettiin vuonna 1942 ja tulostakin tuli. Vainajia löytyi 250, joista tunnistamattomiksi jääneet 115 haudattiin Taipaleen alueen korkeimmalle kohdalle perustettuun kenttähautausmaahan Antti Pohjosen johdolla. Vielä kesällä sinne haudattiin 11 tunnistamatonta sankarivainajaa, joten nykyisen muistomerkin lukema 126 tulee selitetyksi. Ehkä heitä kuitenkin on yhteensä 142? Mysteeri jäänee ikuisiksi ajoiksi ratkaisematta...

Hautausmaan ympärille rakennettiin myös kiviaitaa, mutta koska koko 30x40metriä on valtava, niin se jäi kesken, kun alueelta piti poistua syyskuussa 1944. Alueelle oli myös tarkoitus rakentaa sotavuosina muistomerkki, minkä takia alueelta kerättiin sotaromus sulatettavaksi muistomerkkiä varten. Se jäi kuitenkin toteutumatta, joten alueelle pystytettiin iso koivuinen risti, joka lahosi ajan myötä.
Alueelta kerätty sotaromu jäi käyttämättä muistomerkkiin (SA-kuva)

Kenttähautausmaan tarkka paikka oli hukassa olojen mahdollistettua suomalaisten liikkumisen kannaksen alueella. Tokihan se lopulta löytyi 1994, jolloin mukana etsinnöissä oli myös hautausmaan perustanut Antti Pohjonen. Alue varmistettiin toki myös kaivauksella, minkä jälkeen oltiin varmoja paikan sijainnista. Oli aika käydä suunnittelemaan jatkoa....
Taipaleenjoen kenttähautausmaa

Raivaus - ja siivoustöihin alueella päästiin seuraavana vuonna 1995, jolloin aluetta aloitettiin restauroimaan maisema-arkkitehti Leena Iisakkilan suunnitelman mukaisesti. Paikalle raivattiin ensin aukio, mihin tuleva muistomerkki tultaisiin sijoittamaan. Muuten alueella keskityttiin nurmikonistutukseen ja aidan korjaamiseen, joka saatiin kunnostettua vasta 2004.
Kenttähautausmaan muistomerkki

Lopulta paikalle tuotiin Suomen valtion maksama muistomerkki, joka paljastettiin 12.8.1996 kansliapäällikkö Jaakko Nummisen toimesta. Samalla kertaa maahan haudatut 126 tuntematonta vainajaa saivat siunauksen kenttäpiispa Hannu Niskaselta. 

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Sakkola / Keljan taistelun muistomerkki

Lukijoiden lähettämät kuvat jatkavat vuoroaan tänäänkin. Tällä kertaa esittelyssä Keljan taistelun muistomerkki ja kuvan on ottanut Matti Hyvärinen. Kiitos Matti tästä, koska itse en ainakaan tänä suvena olisi paikalle kerinnyt....

Vuonna 2009 alkoi tapahtua. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen venäläisviranomaiset antoivat muistomerkki hankkeelle vihreää valoa. Erillinen Pataljoona 6:n ja Sakkola-Säätiön edustajien sinnikäs työ palkittiin lopulta. Vaikeimpina hetkinä patsaan pystyttämistä harkittiin jopa Suomen alueelle, mutta kuten Venäjällä aina, mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.... Lopulta tämä Eero Pilviniemen suunnittelema kaksimetrinen graniittipaasi oli valmis paljastettavaksi alkuperäisellä taistelupaikalla Keljassa 22.8.2009.
Keljan taistelun muistomerkki

Keljan taistelut käytiin Sakkolan Keljan kylässä joulun aikoihin 1939. Talvisodan muidenkin taisteluiden tapaan vihollisella oli reilu ylivoima, mutta silti taistelut päättyivät suomalaisten selkeään torjuntavoittoon. Taistelun sankarit olivat Erillinen Pataljoona 6:n miehet, jotka oli koottu lähialueen eli Käkisalmen, Kaukolan, Räisälän ja Sakkolan reserviläisistä. Taisipa Sakkolasta kotoisin oleva Tuntemattoman Rokkakin olla näissä talvisodan Keljan kapinoissa mukana....

Lisää Keljan taisteluista voit lukea täältä.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Värtsilä / Nils Arppen patsas

Nyt liikutaan taas luovutetussa Karjalassa, tosin paikka vaihtuu Vuokkiniemestä Värtsilään. Sinne minulla ei ole mitään mahdollisuutta itse päästä, koska se sijaitsee rajavyöhykkeellä, enkä omista vyöhykelupaa. Onneksi assistentti Pirhosella sellainen on ja hän kävi kuvaamassa Pohjois-Karjalan teollisuuden isän muistomerkin Värtsilässä. Tähän patsaaseen liittyykin mielenkiintoisia käänteitä, kuten kohta saatte lukea...

Ensin kuitenkin lyhyt stoori siitä, kuka tämä Nils Ludwig Arppe oikein oli. Hän eli vuosina 1803-1861, kohdaten kuoleman Värtsilässä. Hän oli pohjois-Karjalan teollistumisen ykkösnimi, omistaen lukuisia sahoja, rautaruukkeja ja paljon muutakin. Hänen teollisuusuransa alkoi 1824 Kiteen Puhoksessa ja vuonna 1832 hän oli valmis aloittamaan teollisuusuransa omin neuvoin perustamalla Kuurnankosken sahan ja vuokraamalla pari muutakin sahaa itselleen.
Venäjän puoleisesta Värtsilästä puuttuu pronssinen rintakuva

Paljastettu vuonna 1934

Lisäksi hän perusti Läskelään paperitehtaan ja vuonna 1836, hän osti Värtsilästä pari vuotta vanhan sahan, josta on nykyisin kasvanut monikansallinen Wärtsilä Oyj. Hänen vaikutuksensa näkyy siis maamme teollisuudessa edelleenkin. Lisäksi hänet muistetaan Suomen ensimmäisen höyrylaivan, Ilmarisen, takennuttajana vuonna 1833. Siinä on ollut maineteko, mistä Kiteen pitäisi olla Suomessa tunnettu pontikan ohella...
Maineteot löytyy patsaan jalustasta

Joka tapauksessa vuonna 1934 Värtsilässä vietettiin Wärtsilä Oy:n 100-vuotisjuhlia presidentti Svinhufvudin läsnäollessa ja samalla paljastettiin Nils Ludvig Arppen muistomerkki Värtsillä tehtaan konttorin edustalla. Outoa on löytämäni tieto, että patsaan nokassa ollut pronssinen Arppen rintakuva olisi yhden maamme kuuluisimman kuvanveistäjän Johannes Takasen työ 1870-luvun lopulta... Aika ei jotenkin stemmaa, mutta en väitä sitä mahdottomaksi.

Nykyisin Venäjän puolella sijaitsevassa Värtsilässä tuota rintakuvaa ei enää ole, vaan sen ilmeisesti joku suomalainen pelasti viime sotien tuoksinassa Suomen puolelle. Rintakuva pysyi piilossa Värtsilän lukkotehtaan kellaritiloista, josta se löytyi syksyllä 1992. Oli aika tuoda se taas näkyvälle paikalle. 

Venäjän puoleinen Värtsilä kieltäytyi luovuttamasta patsaan jalustaa Suomeen ja vaati jopa rintakuvaa takaisin. Asiat kuitenkin etenivät, niin että elokuussa patsas oli valmis paljastettavaksi Suomen puoleisen Värtsilän kunnantalon edustalla. Toki sen huipulla komeilee liki 50 vuotta kadoksissa ollut Arppen rintakuva...

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Vuokkiniemi / Miihkali Perttusen patsas

Jatketaan lukijoiden lähettämillä kuvilla. Tällä kertaa kiitokset menevät lappeenrantalaiselle Jukka Kososelle, joka kävi pari vuotta takaperin Vuokkiniemellä ja kuvasi siellä Miihkali Perttusen patsaan. Itse en varmaan ikimaailmassa saisi aikaiseksi matkaa Vuokkiniemelle, mutta silti minua hävettää... Kävin näet kesäkuun alussa Joensuussa ja näin tämän saman patsaan alkuperäisen version Karjalatalon vieressä. Arvaatte kaiketi, että enhän minä tietenkään sitä kuvannut....
Miihkali Perttunen Vuokkiniemellä

Kyseinen patsas tunnetaan kaiketi paremmin Miihkali Arhippaisen patsaana ja sen on valokuvan perusteella tehnyt kuvanveistäjä Alpo Sailo. Patsas suunniteltiin jo vuosina 1946-1947, mutta se paljastettiin jostain syystä vasta 1973. Tästä patsaasta tehtiin kopio ja Arhippa Perttusen säätiö paljasti Vuokkiniemellä vuonna 1991 sen kopion, minkä kuvan Kososen Jukka minulle lähetti. Kiitos vielä kerran....

Vaan kuka oli tämä Mihaila(Miihkali) Arhipanpoika Ivanov - Perttunen? Hän oli Vuokkiniemessä 1815 syntynyt sokea runonlaulaja, joka tunnettiin myös nimellä Sokie-Miihkali. Häntä kävivät kansallisromantiikan aikakaudella lukuisat suomalaiset runonkerääjät laulattamassa ja heille hän mieluusti lauloikin. Laulut loppuivat kuitenkin syyskuussa 1899. 

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Säkkijärvi / Talvisodan taisteluiden muistomerkki

Hemmetti näitä helteitä! Eihän tässä edes nenäänsä kärsi työntää ulos, kun tulee mieleen siirtyminen sisätiloihin....no, helpotusta ei ole sielläkään luvassa! Eniten tässä korpeaa se, etten jaksa lähteä kuvausreissuille vaan aika menee kotosalla päivitellessä vanhoja tarinoita ja uusia kirjoittaessa, tosin siinäkin on omat haasteensa. 
Maisemaa Vilajoelta

Vilajokea....lieneekö kalapato

Joka tapauksessa moni kaiketi odotti, että lupaukseni mukaisesti aloittaisin Haminan kohteiden esittelyn, mutta ainahan sitä pitää vähän sooloilla. Lueskelin vanhoja sähköposteja ja totesin, että nyt hyvä aika esitellä lukijoiden minulle lähettämiä kohteita. Näistä seuraavista kohteista isot kiitokset kuvia lähettäneille lukijoilleni ja aloitetaan Toni Näpin lähettämällä kohteella itselleni niin rakkaalta Säkkijärveltä. Jostain kumman syystä siitä tosin nykyisin käytetään nimeä Kondratjevo?
Talvisodan taisteluiden muistomerkki. Vilajoki 26.5.2018

Säkkijärviseuran edustajat

Muistomerkin laatta tietenkin kahdella kielellä

Laattaa kiinnitetään

Säkkijärven Vilajoella paljastettiin 26.5.2018 uusi muistomerkki, joka kunnioittaa talvisodan aikana alueella käytyjä taisteluita. Muistomerkin hankkivat paikalliset kyläläiset, joista etenkin kylässä asuva Suomen ja Säkkijärven historiasta kiinnostunut Vyacheslav Nikitin toimi hankkeen puuhamiehenä. Myöhemmin muistomerkin juurelle on tarkoitus kerätä alueelta löytyvää sotamateriaalia muistuttamaan kylän sotaisista, nyt jo taaksejääneistä, ajoista. Sattumalta paikalle osui Säkkijärviseuran jäseniä ja he saivat osallistua laatan kiinnitykseen ja sen paljastamiseen. Hieno ele paikallisilta ja todella hienoa, että tämä muuallakin havainnoimani paikallisten kiinnostus menneisiin aikoihin lisää kiinnostustaan...

Paikalla olivat Baltiyetsin asukkaita ja Säkkijärvisäätiötä edustivat Pekka Tommiska, Ari Vainio ja Toni Näppi, joka välitti minulle nämä kuvat. Kiitos Toni!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kotka / Keisarin muistokivi

Tällä erää Kotkan viimeinen kuvaamani kohde, kunnes kerkiän käydä kuvaamassa lisää nyt tiedossani olevia kohteita ehkä elo-syyskuussa? Siitä tuleekin pitkä päivä, koska tuohon matkaan en huvikseni viitsi ajella. Aion siis kuvata kaikki tiedossani olevat kohteet samalla kertaa, menköön aikaa vaikka koko päivä ja niinhän siinä tulee menemäänkin. No, sittenpä nuo kaikki on pulkassa ja voin esitellä niitä pitkin talvea....

Viimeisenä on vuorossa keisari Aleksanteri III pystytetty muistokivi kymiläisten ja kotkalaisten toimesta. Tämä onkin kaiketi yksi vanhimpia muistomerkkejä alueellamme, koska valaosa on paljastettu vasta itsenäisyytemme aikana. Tällä on sentään jo ikää, koska se on paljastettu marraskuussa 1896. Se on siis osa maamme historiaa keisarilliselta ajalta!
Keisari Aleksanteri III muistokivi

Luonnonkiveen kiinnitetty muistolaatta vuodelta 1896

Muistolaatassa lukee: "Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, wiihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888-1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun" 
Kovia kokenut muistolaatta

Muistomerkin pystyttämisen jälkeen tuli kuitenkin aika, jolloin muistomerkki ei saanut olla rauhassa. Syksyllä 1917 pronssiset kulmakoristeet varastettiin, mutta osa niistä löytyi myöhemmin maasta muistomerkin läheisyydestä. Vuosina 1917-1918 kiveen ilmestyi ampumisen jälkiä. Niiden syntyperästä on useampia tarinoita, joista kukaan ei tiedä mikä on totuus. Vaihtoehtoja ovat vuoden 1917 levottommat ajat, Langinkosken linnoitustöiden räjäytykset tai Kyminlinnan taistelu, jolloin osa saksalaisista joukoista liikkui Langinkosken kautta. Yksi vaihtoehto on myös venäläisen matruusin muistolaattaa vasten räjäyttämä käsikranaatti.

Olkoon totuus mikä tahansa, niin tämä on yksi mielenkiintoisimmista kuvaamistani kohteista. No, ainakin minun mielestäni....

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kotka / Langinkosken keisarillinen kalamaja

Kotkan kohteet lähestyvät päätöstä ja nyt siirrytään Kotkan ja Venäjän keisarillisen perheen ikuisiksi ajoiksi yhdistäneeseen paikkaan Langinkosken keisarilliselle kalamajalle. Paikka on kököttänyt paikallaan vuodesta 1889 ja sitä alettiin kunnostamaan viimeisen päälle vuonna 2012. Tämä paikka jos mikä on suojelemisen ja vaalimisen arvoinen sen historiallisen taustan takia. 
Alue on nykyisin suojeltu

Alueen kartta

Matka alkaa....

Paikalla on entinen vahtimestarin talo

Infoa edellisestä



Kalamajalle pitää ylittää silta

Sillan alta menee pieni koski

Keisarillinen kalastusmaja

Infoa löytyy....

Kotkan Langinkoski tunnettiin lohistaan jo keskiajalla ja sen kalastusoikeudet kuuluivat 1380-luvulla Vadstenan ja 1790-luvulta eteenpäin Valamon luostarille. Luostarithan olivat kalan suurkuluttajia ja sinne lienee kaiketi mennyt suurin koskaan Suomesta vuonna 1896 saatu lohi, jolla oli pituutta 130cm ja painoakin kunnioitettavat 35 kiloa! Itsenäisyyden aikana Kymijokea muokattiin teollisuuden vaatimusten mukaisesti ja lohen nousu koskeen lakkasi. 

Paikalla on Valamon luostarin pystyttämä kappeli ajalta ennen Aleksari III

Langinkoski virtaa vuolaasti

Alue on kaunis


Vanhoja kalastusrakennelmia on jäljellä


Kalastajan maja

Infoa edelliseen

Keisarin kalamaja on melkoisen kookas

Ensimmäinen yhteys Langinkoskella ja venäjän keisarillisella suvulla oli 1880, jolloin paikalla vieraili kruunuprinssi Aleksanteri, josta muutamaa vuotta myöhemmin tuli keisari Aleksanteri III. Toisella visiitillään Aleksanteri ilmoitti, että tänne olisi kiva saada oma kalastusmaja. Niinpä suomalaiset ottivat tilaisuudesta kopin ja aloittivat majan rakentamisen kesällä 1888. Seuraavana vuonna Magnus Schjerfbeckin suunnittelema ja sisustuksesta vastanneen Johan Jacob Ahrenbergin luomus olikin valmis 15.7.1889 pidettäviin avajaisiin.
Terassilla on kokoa




Sisustus on puuta

Tulisija on melkoisen komea ja kookas




Keisari ja keisarinna

Keisarinnan tila

Keisarillinen huussi



Osoitus paikan keisarillisista omistajista






Keisari Aleksanteri III vieraili paikalla useana kesänä ja piti paikasta. Täällä oli tilaisuus olla oman perheen kanssa vailla Pietarin vaatimaa hovietikettiä ja pilkkoa vaikka halkoja jos siltä tuntui. Täällä oli helppo rentoutua. Valitettavasti Aleksanterin seuraaja Nikolai II ei tuntenut paikkaa yhtä omakseen vaan vieraili paikalla ainoastaan kerran, silloinkin vain lyhyen hetken syksyllä 1906.

Suomen itsenäistyttyä Langinkoski menetti merkityksensä ja se muistutti ajoista, jotka suomalaiset halusivat enimmäkseen unohtaa. Toki sillä oli käytttöä etenkin senaattorien ja ministerien kesäpaikkana. Valitettavasti paikan hoitaminen oli retuperällä ja vuonna 1933 Kymenlaakson museoseura alkoi entisöidä rapistuvaa kalamajaa. Samalla siitä tehtiin museo, mikä se on vieläkin. Tosin nykyisin Museovirasto vastaa rakennusten ylläpidosta.

Kalahautomo



Aleksanteri III onki omalta kalastuskiveltään

Maja on ainutlaatuinen maailmassa, koska se on ainoa Venäjän keisarien omistama rakennus, mikä sijaitsee nykyisen Venäjän ulkopuolella. Juuri siksi yhä useampi venäläinen on löytänyt tiensä Langinkoskelle nauttimaan ainutlaatuisesta ilmapiiristä. Onhan rakennuksen kalustuskin täysin alkuperäistä!