sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Hamina / Neljännen palon muistolaatta

                                                                 Linkin park "Burn it ground"

Tälläkin kertaa pysytellään Haminassa ja suurpalojen merkeissä vieläkin. Näyttää haminalaisille olevan tärkeää muistella näitä ikäviä hetkiä kaupungin historiassa. Mikäpä siinä, koska silloin tällekin paikalle on muodostunut oma merkityksellinen historiansa, vaikkakin kyseessä onkin todella ikävä asia. Eipä sen puoleen, ikävää on sekin, että muistin ottaa kuvan muistolaatasta, mutta unohtui kuvata paikalla nykyisin oleva rakennus. Sattuu sitä virheitä näemmä muillekin kuin politikoille...
Haminan neljännen suurpalon muistolaatta

Tässä valtioneuvos Lamonin talosta 22.5.1840 alkaneesta palosta kärsi jälleen melkoinen osa Haminan linnoituskaupunkia. Kahdeksan kasarmia ja eri lähteiden mukaan 61 tai 62 taloa tuhoutui täysin tulipalossa. Ainoastaan 16 yksityistaloa selvisi palosta ja ne kaikki sijaitsivat linnoituskaupungin pohjoisosassa. Liekö tuuli vai hivenen syrjäisempi sijainti pelastanut ne tulimereltä? Kaikesta huolimatta haminalaisilla oli jälleen vajaan 20 vuoden kuluessa rakennettava kaupunkinsa uudelleen. Liekö ottaneet oppia tällä kertaa.... 

Valitettavasti tälläkään kertaa en saanut selville tietoa, kenen toimesta kivinen laatta on talon seinään kiinnitetty, mutta eiköhän siitä ole vastuussa Haminan kaupunki...

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Hamina / Kolmannen palon muistolaatta


                                            Nickelback "Burn it to the ground"

Liki viikko pääsi vierähtämään edellisestä postauksesta ja melko hyvästä syystä. Olin näet Williladyn kanssa entisessä Kuokkalassa eli nykyisessä Repinossa. Hellekelillä oli mukava köllötellä kuuluisilla Terijoen hietikoilla ja piipahdettiinpa pariin otteeseen paikallisjunalla Pietarissakin, missä tutustuimme Iisakin kirkkoon, Verikirkkoon ja Eremitaasiin. Komeita paikkoja tuli nähtyä ihan roppakaupalla, joten aika ei kummemmin riittänyt kirjoitteluun. Toki eipä noilla helteillä kyllä olisi napannut muutenkaan. Onneksi nyt on sentään saatu kuivan maan ylle vähän sateitakin, joten ihan suurta hätää ei ole tulipaloista.
Tällä paikalla sijaitsi kauppaneuvos Bruunin talo, mistä palo sai alkunsa

Toista oli kuitenkin Haminassa 18.8.1821, jolloin kaupungin kolmas suurpalo tuhosi lähes koko kaupungin maantasalle. Linnoitusalueen rakennuskannasta paloi 110 taloa maan tasalle, mikä vastasi 90% kaikista rakennuksista tuohon aikaan. Mitä lie kauppaneuvos Bruun talossaan tuona päivänä tehnyt, mutta se on varmaa, että hänen talostaan palo sai alkunsa.
Muistolaatta talon seinässä

Palo levisi nopeasti koko kaupunkiin ja talojen lisäksi myös kaksi kirkkoa joutui tulen uhreiksi. Näistä sentään Marian kirkko korjattiin palon jälkeen, mutta vaikka tuho oli katastrofaalinen, niin asemakaavaan ei silti tehty muutoksia, vaan talot sai rakentaa samoin kuin ennenkin. Luulisi, että tuossa vaiheessa olisi edes talojen etäisyyksiä kasvatettu samoin kuin katuverkon leveyttä uusien tulipalojen estämiseksi. Vaan näin ei tapahtunut...

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hamina / Rannikkotykistön Kotkan lohkon esikunta

                                                     AC/DC "Big gun"

Muistolaattojen esittely jatkuu ja niitä riittää blogin kohdealueella itäisessä Suomessa. Sama tilanne on toki varmaan muuallakin, mutta itse arvostan tällaista humanistista maantiedettä, missä tietyllä paikalla aikoinaan tapahtunut toiminta on luonut paikalle merkityksen. Mitäkö tällä tarkoitan? Karrikoidusti sanoen, jos lähdet keräämään metsään mustikoita, niin olet metsässä, kuten voisit olla missä tahansa paikassa Suomessa. Mutta jos marjametsäsi alueella on tapahtunut vaikkapa murha, minkä muistoksi alueelle on pystytetty muistopaikka, niin silloin alueella on joku merkitys. Siellä on siis tapahtunut aikoinaan jotain, mikä on pysynyt ihmisten kollektiivisessa muistissa. Näin kaikessa lyhykäisyydessään itse ymmärrän humanistisen maantiedon.
Muistolaatta sodan jälkeen rakennetun talon seinässä

Samalla periaatteella Kotkan Rannikkoalueen perinneyhdistys ry. ja Rannikkotykistösäätiö ovat halunneet muistaa merkityksellisiä paikkoja maamme rannikkotykistön historiassa. Tällä kertaa esittelen näistä paikoista 6.7.2012 Haminassa talvisodan aikana toimineen Kotkan lohkon esikunnan paikalle talon seinään kiinnitetyn muistolaatan. Talo ei kuitenkaan ole alkuperäinen sodan aikainen rakennus, koska se tuhoutui ilmapommituksessa 1.3.1940.

Kotkan lohko sai olla melkoisen rauhassa talvisodan alkuvaiheessa, mutta aivan sodan parina viimeisenä viikkona toiminta kiihtyi venäläisten yrittäessä aluksi hyökätä Viipurinlahden ylitse ja lopulta suomalaisten selustaan jäätyneen Suomenlahden kautta. 
Muistolaatta

Venäläisten marssirivistöt lähtivät 4.3.1940 liikkeelle ja ne havaittiin jäällä, niiden edetessä kohti Haapasaarta, Huovaria ja Isokalastajaa. Rannikkotykistö esti tulituksellaan vihollisen pääsyn kohteisiin, mutta sinnikkäinä ne jatkoivat vielä muutamia päiviä, vetäytyen lopulta alueelta pois. Näin suomalaisten selustaan tehty hyökkäys estettiin rannikkotykistön ja niiden miesten avulla. Tämä taisteluepisodi on jäänyt oikeastaan aika tuntemattomaksi sotatutkimuksessamme. Lieneekö syynä 13.3.1940 voimaan astunut talvisodan päättänyt Moskovan rauha? Vaara oli kuitenkin melkoinen, koska jälkikäteen on arvioitu joukkojen määräksi divisioonan verran eli miehiä oli riittävästi isoonkin katastrofiin....

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Hamina / Tyttökoulun muistolaatta

                                             Buddy Holly "Not fade away"

Näin kesäisin Willimies tykkää istuskella ladynsa kanssa pihagrillillä lähes joka ilta makkaraa tai muita lihatuotteita korventamassa. Etenkin tuulisella säällä pidämme varamme, ettei kipinöitä pääse leviämään ympäristöön. Valveutuneina henkilöinä emme halua olla ne ihmiset, jotka polttavat koko tienoon maan tasalle huolimattoman tulenkäytön seurauksena. Toista oli kuitenkin aikoinaan, jolloin pihalla piti käydä ajoittain kurkkaamassa, ettei pärekatto syttynyt palamaan kun liedessä pidettiin tulia...
Tyttökoulu toimi tällä paikalla

Jotain tällaista tapahtui Haminassa 24.9.1887, jolloin viimeinen Suomessa riehunut suurpalo tuhosi yhdellä kertaa 28 rakennusta kaupungin ydinkeskustan alueelta. Tässä rytäkässä vai pitäisikö sanoa liekissä tuhoutui myös rakennus, missä pidettiin Haminan yksityistä tyttökoulua. Tuohon aikaanhan tyttöjen koulunkäynti ei ollut kovinkaan yleistä, kuten voit lukaista tästä aukeavasta linkistä. Haminassa koulu kuitenkin kerkesi toimia tällä paikalla 14 vuoden ajan ennen koulun palamista maan tasalle.  

Muistolaatta

Valitettavasti en tiedä, koska laatta on kiinnitetty rakennuksen seinään, mutta hienoa että tällaisiakin historiallisia paikkoja muistetaan, vaikka alkuperäiset rakennukset ovat muuttuneet tuhkaksi. 

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Hamina / Wiipurin rykmentti

                                              Eddie Cochran "Summertime blues"

Lomafiilikset jatkuvat. Eilinen ehtoo meni omien vanhempieni kanssa grillatessa ja turistessa. Ihan mukava iltahan tuo oli ja lopuksi saimme jopa hienon idean. Päätimme lähteä piipahtamaan isäukon syntymäkodissa Lappeenrannan Karhusjärvellä. Itse olin käynyt tuolla paikalla viimeksi kaiketi joskus pikkupoikana ja olikin hienoa lopultakin päästä uudelleen visiitille. Pieni harmaa hirsimökki metsätien päässä näytti autiotalolle ja toki sitähän tuo onkin, mutta onpahan isoisoisän rakentama vuonna 1916 tai jotain niillä main. Niinpä tänään minulla on pakko löytyä aikaa vielä iltasella perehtyä isäni tekemään sukumme sukututkimukseen, mutta ennen sitä julkaistaanpa taas yksi muistolaatta Haminasta!

Yksi lukijamme kyseli eilispäivänä sähköpostitse, että mihin ovat kadonneet Venäjältä löytyvien muistomerkkien esittelyt, mutta olin liian kiireinen vastatakseni. Kerrottakoon tässä kaikille samalla kertaa, että blogin kohdealue on sen verran laaja, että joskus ne pitää esitellä muutkin kohteet. Nyt mennään vähän aikaa muistolaattoja Suomen puolelta esitellen ja sitten on kaiketi kirkkojen vuoro. Eiköhän tuossa lähiviikkoina päästä jo jokunen Venäjän kohdekin esittelemään...
Haminan punatiilisiä kasarmeja

Kerrottakoon vielä, että olen itse huomannut pienen ongelman blogin kohteita kuvatessani. Minulla on jäljellä rutkasti vuosina 2014-2016 kuvaamiani kohteita, koska en pysty esittelemään niitä samaan tahtiin kuin kuvaan. Niinpä muutama kohde on tullut jo reissuilla kuvattua uudelleenkin, koska alue on muuttunut tai sinne on pystytetty uusi muistomerkki, kuten huomasin viime viikolla Viipurissa käyneen. Pitäisi kaiketi pitää ensi kesä rauhallisemmin ja jättää kuvat ottamatta, niin saisin vanhan aineiston esiteltyä! Mutta, nyt Haminaan.

Isoympyräkadun varrelta löytyy vanhoja kasarmeja, mitkä rakennettiin jo venäläisten aikaan. Yhden sellaisen seinästä löytyi tummentunut muistolaatta, missä kerrotaan kasarmin olleen aikoinaan vuosina 1920-1933 Wiipurin rykmentin majoitustilana. Toiminta jatkui toki vähän pienempi muotoisena aina vuoteen 1939 saakka. Mutta mikä joukko-osasto oli Wiipurin rykmentti?

Kyseessä oli Suomen sisällissotaan valkoisella puolella taistellut Karjalan divisioonan 2.rykmentti, mikä perustettiin sodan jo ratkettua valkoisten voitoksi toukokuussa 1918. Muutaman nimenvaihdoksen jälkeen se sijoitettiin Sortavalaan, missä osasto tunnettiin nimellä Laatokan jalkaväkirykmenttinä. Nimenvaihdoksille ei kuitenkaan meinannut tulla loppua ja niinpä rykmentti sai jälleen uuden nimen 15.3.1919, jolloin se nimettiin Wiipurin rykmentiksi ja sen sijoituspaikaksi määrättiin Haminan kaupunki.
Wiipurin rykmentin muistolaatta

Koska en tunne sen tarkemmin kyseistä joukko-osastoa, niin muutama asia minua jäi hivenen vaivaamaan. Nimenmuutos tapahtui jo vuonna 1919, mutta Karjalan jääkäripataljoonan ja Wiipurin rykmentin-JR9 / 7D:n-Karjalan jääkäripataljoonan killan kiinnittämässä muistolaatassa mainitaan vasta vuosi 1920. Kumpi lienee oikea? Lisäksi vaikuttaa että osa joukko-osastosta esikuntineen jäi tänne, vaikka Wiipurin rykmentti siirrettiin 1930-luvun alussa Jaakkimaan Laatokan Karjalaan. 

Kaikesta huolimatta seinään on kaikkien nähtäväksi kiinnitetty edellämainittujen tahojen toimesta muistolaatta, mikä on hienosti ajan patinoima. Koska se on kiinnitetty, onkin minulle täysi mysteeri....

torstai 21. heinäkuuta 2016

Hamina / Haminan säästöpankki

                                                ABBA "Money money money"

Raha on arvon mitta ja vaihdon väline. Joka päivä se meikäläinenkin jotain ostelee ja tuolloin raha kulkee itsestäni pois päin, mutta kovinko suurta arvoa minulla sitten lienee tuottanut, koska aina tuntuu olevan rahat loppu tai ainakin vähissä. Ehkäpä tuota joskus vanhemmiten vielä onnistun saamaan sitä jemmaan sen verran jotta voisin täyttää täkin ja tyynyn seteleillä. Näinköhän tuo siinä tapauksessa nukuttaisi paremmin? Mutta teenpä nyt tässä julkisen lupauksen, etten käytä tänään rahaa senttiäkään mihinkään ostokseen. Tilaan siis netistä liput Imatran lätkäturnaukseen, missä SaiPakin on mukana, vasta huomenna. Tänään shoppailut on siis jäädytetty...

Tänään kuitenkin jatkan näiden muistolaattojen esittelyä, joita on kiinnitetty vaikka kuinka paljon eri puolille Suomen maata, mutta tällä kertaa pysytellään Haminassa kuten edelliselläkin kerralla. Nyt vuorossa on Maarian- ja Pikkuympyräkadun risteyksestä löytyvän keltaisen puutalon seinään kiinnitetty laatta, mikä muistuttaa ajasta, jolloin pankkitoiminta alkoi Haminassa. Ilmeisesti 1800-luvun puolivälissä haminalaisilla alkoi olla rahaa liiaksikin, koska paikkakunnalle piti oikein Säästöpankki perustaa, mikä aloitti toimintansa 7.2.1852. Alkuperäinen nimi tosin oli Fredrikshamn stadts Sparbank.
Haminan säästöpankki toimi upeassa puutalossa

Ensimmäisen kerran pankki avasi ovet Haminan raatihuoneella, kun pankki oli saanut kerättyä 330 hopearuplan perusrahaston. Ensimmäisestä päivästä alkaen pankkiin tulvi talletuksia ja lainaakin annettiin samantien. Tästä liikevaihto vilkastui pikkuhiljalleen.

Suuria muutoksia tapahtui pankkitoiminnan ohella. Suomeen saatiin aikaiseksi vuonna 1895 Säästöpankkilaki, minkä seurauksena pankki alkoi käyttää uutena nimenä Fredrikshamn Sparbank-nimeä. Pankin käyttämä kielikin muuttui ruotsista suomeksi vuoden 1920 alusta lähtien. Samalla nimi vaihtui suomenkieliseksi Haminan säästöpankiksi.
Kuva otettu autosta kaiken ruuhkan keskeltä....zoomaamalla selviää teksti. Sorry!

Muitakin muutoksia tapahtui, etenkin aukioloajat muuttuivat. Vielä 1900-luvun alussa pankki oli auki vain tunnin ajan lauantai-iltaisin, mutta helmikuussa 1919 tehtiin päätös, että pankki on avoinna joka päivä tunnin ajan. Aukioloajat jatkoivat pitenemistään ja lopulta raatihuone kävi ahtaaksi. Oltuaan välillä kahdessa paikassa, pankki alkoi etsiä omaa kiinteistöä, mikä löytyikin tämän päiväisestä kohteestamme. Muutostyöt arkkitehti Hanna-Kaisa Kallialan johdolla etenivät ripeästi ja pankki muutti vuoden 1937 lopussa kiinteistöön.

Tämän jälkeiseen historiaan Haminan säästöpankin osalta voit lukea lisää täältä

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hamina / Laivaston esikunnan muistolaatta

                                            Sir Elwoodin hiljaiset värit "Viimeisellä rannalla"

Tiistaiaamu ja tuntuu, että en olisi nukkunut minuuttiakaan viime yönä. Kaiken maailman ajatuksia pyöri mielessäni ja pitivät minua hereillä. Ainakaan mitään työperäistä tämä ei voi olla, koska en ole mitään viime viikkoina tehnyt. päinvastoin olen yrittänyt olla tekemättä mitään ihmeellistä. Toki jotain pieniä remonttiprojekteja tässä kotosalla pyörii ja nyt pitäisi vielä aloittaa Pietarin lähialueiden kohteiden kartoittaminen, koska tarkoitukseni on lähteä muutamaksi päiväksi kumuamaan Pietarin Suomen historiaan liittyviä kohteita. Se ei ole kuitenkaan matkan ykköstarkoitus, vaan ideana olisi pääasiassa lomailla.
Jamilahden kansanopisto

Muutenkin olen viime aikoina oppinut lorvailun jalon taidon, joten tännekään en aio lähiaikoina mitään kovin syvällisiä kirjoitella. Ajattelin näet aloittaa talojen seinistä bongaamieni muistolaattojen esittelyn, koska niitäkin on kertynyt melkoinen joukko. Muutenkin aion jatkossa yrittää esitellä kohteita teemoittain tai alueittain, jotta helpotan hivenen omaa työtäni. Tarkoitukseni on myös jatkossa pyrkiä julkaisemaan kohteita aktiivisemmin kuin olen nyt kesän aikana tehnyt, koska olen huomannut laiskuuteni siirtyneen myös tänne blogin puolelle.

Kaikesta huolimatta sen olen nyt viime aikoina tajunnut, ettei tämä duuni lopu koskaan, koska jatkuvasti löytyy uusia kohteita mitkä vain yllättäen putkahtavat eteeni. Lukuisia paikkoja on siis vielä käymättä ja edessä on lähivuosiksi vielä järkyttävän paljon kilometrejä ja autossa istumista. Silti aion pitää pääni ja jatkaa vaikka maailman tappiin asti, kunnes "kaikki" kohdealueen muistomerkit ja historialliset paikat on kuvattu. Eipähän tarvitse valittaa tekemisen puutetta ja pitäähän tämä homma oman mielenkin virkeänä.
Muistolaatta löytyy pääsisäänkäynnin vierestä

Vaan siirrytään asiaan ja Haminan Jamilahden opistolle. Paikkana tämä entinen Poitsilan kartano on vanha, koska alueella on ollut kartanoita jo 1400-luvulta lähtien. Käyttötarkoituskin on matkan varrella muuttunut ja tällä hetkellä siellä toimii alunperin Sortavalassa toimintansa aloittanut kansanopisto. Nykyisin koulutustarjonnassa on opintoja maahanmuuttajille ja kädentaitajille.
Muistolaatta

Toisin oli kuitenkin jatkosodan loppuvaiheissa, milloin täältä johdettiin itäisen Suomenlahden merivoimien taisteluita. Silloinen merivoimien komentaja lappeenrantalaistaustainen viimeiseksi jäänyt jääkäri Väinö Valve oli täällä monesti varmistamassa, ettei yllätyksiä sattuisi. Ilmeisesti täältä nykyisen Jamilahden opistolta johdettiinkin rannikkoalueiden puolustusta niin hyvin, ettei vihollinen päässyt sodan loppuvaiheessa aiheuttamaan isompia vaaroja maihinnoususta omien joukkojen selustaan. Jos olet kiinnostunut lukemaan aiheesta enemmänkin, niin suosittelen tämän linkin takaa aukeavaa Maanpuolustuskoulun oppilaan tekemän pto gradu työn lukemista. 

Muistolaatta on kiinnitetty paikoilleen Laivaston killan toimesta 10.8.1969.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kotka / O-HOY

                                               Irwin "Virkamies Virtanen"

Näin kesälomalla olen antanut itselleni luvan olla hivenen informaatiotulvan ulkopuolella, mutta ihan kaikelta en näemmä voi pelastautua. Jokunen päivä takaperin törmäsin Facebookin kautta uutiseen, mikä tekee meistä kaikista suomalaisista rikollisia. Kaikki mummosta ja vaarista pikkupoikiin pitäisi laittaa tuomiolle tai ainakin verolle. Tämä järkyttävä asia on tyhjien pullojen palauttaminen kauppaan, jos putelit ja tölkit eivät ole kertyneet nurkkiin omien kauppareissujen seurauksena... Hei haloo ja O-HOY! Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta tuskinpa kenelläkään on aikaa ja resursseja asiaa vahtiakaan. Eikö tällaisista lainpykälistä voisi luopua? Luonto ja muu ympäristökin kestää siistimpänä kun voin palauttaa rannalta löytämäni tölkin kauppaan ja saada siitä vielä 15 senttiä korvausta, eikä tarvitse maksaa 35% veroa tästä huimasta summasta! Mikä arvatenkin vaatisi melkoisen paperityönkin, koska byrokratia rakastaa paperia....
O-HOY Palotornin vuoren huipulla

Eihän tällaisessa ole mitään järkeä, joten ei ole mikään ihme että Suomi on ajautumassa melkoiseen suohon kaikkien pykäliensä ja lakien seurauksena. Ilmeisesti virkavalta ei usko, että suomalaiset osaisivat hoitaa asiansa paremmin ilman ohjaavaa kättä. Toki, mistäs minä tiedän vaikka Suomen maanteillä liikkuisi sadoittain pullopanteilla ostettuja Mersuja ja Ferrareita....eihän sellainen tietenkään käy! Jees, tulipahan taas avauduttua, mutta toivottavasti joskus voimme palauttaa löytämiämme pulloja ja tölkkejä kauppaan, ilman että pitää laittaa veroseuraamuksia ehkäistäksemme kommandopipo päähän....
Kotkan maamerkki

Koska nyt intouduin, niin siirrytäänpä Kotkaan Palotornin vuorelle, mistä löytyy siniseksi maalatusta pellistä toteutettu poliiitikoille suunnattu O-HOY teos. Ehkä tämä vuodesta 1995 lähtien Palotorninvuoren huipulla sijaitseva Oddvar I.N Darenin teos ei ole vielä osunut kaikkien päättäjiemme silmiin. Kyseessä on Kotkassa pidetyn Port of art ulkoilmataidetapahtuman teos, minkä Kotkan kaupunki lunasti vuonna 2000 tekijältä kansalaiskeräyksen tuottamalla rahapotilla. Summan suuruudesta minulla ei ole tietoa....

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Virolahti / Valkoisten muistomerkki

                                                               CCR "Bad moon rising"

Tänään en aio tehdä mitään remonttihommia enkä juuri muutakaan ihmeellistä, vaan aion lomailla ja lepäillä koko päivän. Ei kait se huono juttu voi olla, jos antaa itselleen lepoa ja rauhaa keskittymällä miellyttäviin asioihin? Saattaahan tuo olla, että jotain pientä duunia tulee tehtyä, mutta ei mitään ruumiillista ponnistelua, se on tavoitteeni! Joskus nimittäin tuntuu, että kroppa vaatii tässä korkeassa iässä jo enemmän toipumisaikaa rasituksista. Kaiken lisäksi koko kesän vaivannut tenniskyynärpää ei näytä paranevan millään. Sekin asettaa omat rajoitteensa kaikelle tekemiselle. Lienee siis syytä todellakin rajoittaa riehumistani.
Virolahden valkoisten muistomerkki

Sen sijaan Virolahdella liki sata vuotta takaperin oli melkoista riehumista, missä osallisina olivat pitäjän sisällissodan eri osapuoliin kuuluneet joukot, joista esittelin eilen kirkkomaalla sijaitsevan hävinneen osapuolen muistomerkin. Tasapuolisuuden vuoksi lienee aiheellista esitellä samaan syssyyn voittaneenkin osapuolen muistomerkki, mistä en tosin tiedä mitään muuta kuin että se on pystytetty paikalleen jo vuonna 1919. 
Muistomerkin toinen puoli....

Muistomerkki on komea kahdesta eri värisestä kivestä tehty korkea paasi, minkä kumpikin puoli on kaiverrettu nimiä täyteen. Toisella puolella on neljä nimeä, jotka ovat sisällissodassa kaatuneita valkoisia sotilaita. Sen sijaan toisella puolella on 16 sisällissodan pyörteissä murhatun virolahtelaisen nimet. 

En tiedä tapahtumien kulusta Virolahden osalta sen kummempaa, mutta uskoisin sisällissodan tapahtumista löytyvän tarkkaakin tietoa ainakin Virolahden historia-teoksesta. Itse en valitettavasti onnistunut saamaan sitä käsiini, tosin en kovin aktiivisesti sitä yrittänytkään. 
ja toisella puolella murhatut

Kaikesta huolimatta tästä muistomerkistä olisi mukava tietää muutakin kuin pystytysvuosi, joten paikallishistoriaa tuntevat osannevat minua informoida aiheesta....

torstai 14. heinäkuuta 2016

Virolahti / Punaisten muistomerkki

                                               Larharyhmä "Hetki lyö"

Eilen loppui velttoilu ja kävimme paikalle saapuneiden kahden poikani kanssa töihin. Rinnetonttimme kulkutien betonilaatat olivat vinksin vonksin ja suoritimme porukalla niiden suoristamisen. Melkoisen kova hommahan tuo oli ja jäi vielä pikkuisen kesken, mutta vielähän tässä on kesää jäljellä suorittaa operaatio loppuun. Toki eilisen jäljiltä tenniskyynärpääni on aivan tulessa, joten tänään on kaiketi otettava vähän rauhallisemmin.... lieneekin syytä tehdä jotain vähän erilaista hommaa tänään. Niinpä aionkin aloittaa jo valmistautumisen uuteen koulun lukuvuoteen ja suunnitella uutta opetusaineistoa yläkouluikäisten historiantunneille. Meneehän se päivä näinkin...

Muutenkin viikko on mennyt mukavasti, kun olen saanut tori.fi sivuston kautta myytyä kaikenlaista meille hyödyttömäksi jäänyttä tavaraa. En nimittäin olisi uskonut, että turhalla tavaralla voisi tienata näin hyvin, että ei ole tarvinnut käydä pankkiautomaatilla kertaakaan yli viikkoon. Nyt olisikin tarkoitus raivailla nurkkia vielä vähän lisää ja laittaa tavaraa myyntiin. Mahtuupahan paremmin liikkumaan kotosalla eikä varastot pullistele lattiasta kattoon. Suosittelen samaa vilpittömästi kaikille lukijoille. Ainakin itseäni tavaranpaljous ahdistaa....
1918 - vakaumuksensa puolesta kaatuneet

Ahdistusta lienee ollut Virolahdellakin sisällissodan aikana. Pieni pitäjä joutui kantamaan melkoisen suoneniskun väestössä, kun sisällissota saavutti loppunsa. Aluksi punaisten hallussa ollut Virolahti muuttui väriltään valkoiseksi huhti-toukokuun vaihteessa ja täällä alkoi sama operaatio kuin muuallakin. Sisällissodan voittanut osapuoli halusi näyttää voimaansa ja järjesti melkoisen puhdistuksen. 

Suomen sotasurmasivusto antaa luvuksi 65 henkilöä, jotka menettivät henkensä Virolahdella sodan aikana. Näistä valtaosa on punaisia, jotka kuuluivat hävinneeseen osapuoleen. Erittäin monen kohdalla on maininta ammuttiin tai mestattiin. Paikaksi mainitaan valtaosalla Ilmamäki ja ajankohdaksi toukokuun toinen viikko. En jaksanut laskea kokonaismäärää, mutta toisesta lähteestä löysin lukeman noin 40 henkilöä. Melkoinen määrä, jos lukema pitää paikkansa. No, ainakaan se ei paljoa heitä. Kerrottakoon että, kaikkiaan 185 virolahtelaista menetti henkensä sisällissodan pyörteissä
Muistomerkki on punagraniittia

Kuten muuallakin, niin aluksi heitä ei saatu haudata kirkkomaahan eikä heidän muistoaan saanut kunnioittaa muillakaan menetelmillä. Niinpä tänne Virolahden hautausmaalle pystytettiin hävinneelle osapuolelle muistopaikka vasta vuonna 1945, kun ilmapiiri ja aika oli otollisempi. Kuka muistomerkin on tilannut, jäi minulle epäselväksi, mutta se on Haminan kiviveistämö OYn tekemä. 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Virolahti / Virolahden kirkko

                                                                Bryan Adams "Heaven"

Kylläpä on tänään ollut laiska olo. Ainoat aktiviteetit ovat olleet työpaikkani pitkäaikaisen työntekijän saattelu eläkepäiviään viettämään ja lyhyen kävelylenkin aikana tekaisemani saunavasta. Niinpä ajattelin yllättää kaikki ja tekaista kaiken rehkimisen päälle vielä uuden tarinan, niin joudan loppuillan kylpeä ropsautella ja vastoa itseni oikein kunnolla. Tarvitseeko sitä aina olla tehokas? Niinpä siirrytään sitten eiliseltä kohteelta muutama sata metriä ja mennään Virolahden kirkkoa katsomaan.

Virolahden seurakunta on vanha. Sen juuret juontavat aina kolmanteen ristiretkeen, jolloin alue liitettiin osaksi Ruotsia. Ensimmäisen kerran Virolahden seurakunta mainitaan vuonna 1370, mutta ilmeisesti se on perustettu jo vuosisadan vaihteessa. Joka tapauksessa kyseessä on satoja vuosia vanha seurakunta, joka on kestänyt monet myrskyt ja tyvenet ja tulee kestämään vastaisuudessakin.
Kirkon takana on vanha sakasti, minkä oli tarkoitus laajentua kivikirkoksi....rahatko loppuivat?

Seurakunnan alkuaikojen kirkko-oloista ei tiedetä sen kummempia, mutta ilmeisesti pyhä Bartolomeus ja pyhä Kateriina toimivat kirkon pyhimyksinä. Asiaa on toki mahdoton aikalaislähteiden perusteella saada selvitettyä. Lisäksi ei ole tiedossa, että montako kirkkorakennusta tontilla seisoi ennen kuin tehtiin päätös kivikirkon rakentamisesta 1500-luvun alussa. Suunnitelma jäi tosin torsoksi, koska ilmeisesti seurakunnan rajat loppuivat kivisakastin rakentamiseen, mitä oli tarkoitus laajentaa kirkoksi.
Virolahden kirkko on 1700-luvulta

Kooltaan kivinen sakaristo ei ole järin suuri, vaan mitoiltaan noin 6*8 metriä. Tässä paanukattoisessa sakaristossa on ainoastaan yksi ovi, mitä kautta on kuljettu vieressä sijainneeseen kirkkoon sisään. Yksi ovisuus johtuu myös siitä, että sakaristossa on säilytetty kirkon rahavarat ja muut arvokkaat kristilliset esineet. Sen yksi käyttötarkoitus onkin ollut toimia "seurakunnan kassakaappina". Valitettavasti kuitenkin tavarat ja muut historialliset esineet ovat kadonneet. Lieneekö syynä iso vihan aikaan liittyvä venäläisten järjestelmällinen ryöstely?
Kirkon vieressä on sankarihautausmaa

Nykyinen Virolahden kirkko on järjestyksessä jo neljäs kirkko. Tämä puukirkko rakennettiin vuosina 1756-1758 Tuomas Ragvaldinpoika Suikkasen toimiessa rakennustyön johtajana. Vanha kirkko, mikä oli kivisen sakastin yhteydessä purettiin vasta liki sata vuotta myöhemmin eli vuonna 1846. Outoa, miksi kirkot olisivat olleet samanaikaisesti vierekkäin! Miksihän vanhaa ei purettu uuden tieltä? 1800-luvun puoliväli oli muutenkin muutosten aikaa Virolahden kirkkotarhassa, koska 1857 alue ympäröitiin kivisellä aidalla. Alkuperäistä kirkon ulkoasuakin on toki muutettu korvaamalla paanukatto peltikatolla ja hirsirakenteet kirkon ulkopuolella ovat saaneet lautavuorauksen. 
Kellotapuli 1950-luvulta....lieneekö edeltäjänsä kopio?

Uudempaa työnjälkeä sen sijaan edustaa arkkitehti Veli Klamin suunnittelema kellotapuli vuodelta 1958, koska aiempi 1700-luvun loppupuolella rakennettu kellotapuli paloi maan tasalla edellisenä vuonna salaman iskun seurauksena. Kaiken kaikkiaan pienellä alueella on virolahtelaista kirkkohistoriaa aina 1500-luvulta 1900-luvulle. Paikkana kirkkomaa on todellakin näkemisen arvoinen.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Virolahti / Uudenkaupunginrauhan 1721 muistomerkki

                                                  Bryan Adams "Back to you"

Lienee aika aloittaa kevyt ryhtiliike tämän blogin parissa. Viime aikoina olen ilmeisesti lomaillut niin tehokkaasti, etten ole jaksanut paljon päätä vaivata kirjoittaakseni mitään. Aika onkin mennyt pitkälti kalastuksen, grillauksen ja kirjoja lukiessa. Etenkin Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 on ollut mielenkiintoinen kirja, mikä on vienyt minut mennessäni ihan täysin. Löytäisinpä yhtä mielenkiintoisen teoksen seuraavaksikin luettavaksi kirjaksi. No, eiköhän tuolta omasta kirjahyllystä löytyne jotain...
Uudenkaupungin rauhan muistomerkki sijaitsee Virolahden kirkon edustalla olevalla aukiolla

Lisäksi aikaa on vienyt tehokkaasti tutustuminen Pietariin ja sen lähialueisiin, koska edessä on reissu niille nurkille. Vielähän tässä pitäisi muutama ilta perehtyä kyseisiin tienoisiin, jotta kaikki mielenkiintoinen tulisi nähtyä yhdellä kertaa....lieneekö se edes mahdollista Pietarin suuruisessa kaupungissa;) Edessä on kuitenkin mielenkiintoinen reissu, siitä olen varma. 
Muistomerkki on hakattu luonnonkiveen

Mielenkiintoinen reissu lienee ollut venäläisilläkin 1700-luvun alkupuolella Suomeen ja muuallekin, koska sen seurauksena pariin otteeseen heidän alueensa laajeni Ruotsin kustannuksella. Etenkin 30.8.1721 solmittu Uudenkaupungin rauha, joka päätti isovihan nimellä tunnetun ajanjakson maassamme, on merkitty luontoon hyvin. Lukuisat kiveen hakatut Uudenkaupungin rauhan rajamerkit olenkin jo esitellyt, mutta nyt tämä sama aihe on innostanut virolahtelaiset pystyttämään oikein muistomerkin aiheen kunniaksi.
Tietenkään juuri tällä reissulla ei ollut liitua matkassa....

Raja hakattiin kiviin vuonna 1722, mutta sen tulkinta aiheutti jo alusta lähtien riitoja. Alunperin raja alkoi Hurpunniemestä ja jakoi silloisen kivisakastin vieressä olleen kirkon kahtia. Tätä tulkintaa ruotsalaiset eivät hyväksyneet, vaan vaativat rajalinjausta idemmäksi. Venäläiset suostuivatkin neuvotteluiden jälkeen siihen seuraavana vuonna ja niin kirkon alue jäi Ruotsin valtakunnan osaksi, kunnes tilanne parinkymmenen vuoden kuluttua tulisi jälleen muuttumaan. Raja kumminkaan ei liikkunut kauaksi, koska tämä muistomerkkikivi on liki tuolloisen rajan kohdalla ja matkaa nykyiseen kirkkoon on noin 3-400 metriä! Lienevätkö venäläiset seuranneet kirkonmenoja omalta puoleltaan rajaa?

Virolahdella pidettiin 26.8.2011 Wanhan ajan Pertun markkinat, jolloin tämä alueen historiasta kertova muistomerkki paljastettiin sekä se on varustettu infotaululla. 

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Viipuri / Louhososaston veistos

                                                      John Cougar "Serious business"

Loma jatkuu ja tekemättömyys kävi ahdistamaan. Suunnittelin jo vakavissani, että alan etsiä kesäduunia, mutta Willilady sai pääni kääntymään. Kotonakin on kuulemma paljon tehtävää, joihin tarvitaan kaltaistani vanhaa ukkoa. Mukavaahan se on olla hyödyksi, mutta rahakin olisi tullut tarpeeseen! Niinpä sitten aloin siivoamaan nurkkia ja etsimään turhaa tavaraa, minkä aion myydä Tori.fi sivustolla poijes... onhan sekin jo jotain. Lisäksi onhan tässä jäänyt rästiin kaikenlaista muutakin pientä hommelia, joten aion kulkea huomisen päivän työkaluvyö ylläni ja suorittaa noita pikkuisia juttuja. Onpahan minustakin jotain hyötyä!
Vaikuttavan näköinen monumentti

Koska nyt oli kuitenkin kaffetauon paikka, niin ajattelinpa esitellä yhden kohteen Viipurista. Kyseessä on Viipurin laitakaupungilta löytyvän yrityksen toimitilan edustalta löytyvä veistos. Kyseinen harmaagraniittinen hevosenkengän muotoinen kivisellä pallolla varustettu veistos jököttää pihanurmikolla rakennuksen edessä, missä sijaitsee seinässä olevan laatan perusteella VKU Oy, Viipurin louhososasto. Koskaan en ole kuullut puhuttavankaan kyseisestä firmasta, mutta Saksasta löytyy samanniminen kaivosyhtiö. Lieneekö mitään yhteyttä vai ei?
Hevosenkenkä pallolla....

Jälleen kerran on siis Willimiehen tunnustettava oma tietämättömyytensä asian suhteen. No, eipä liene ihan ensimmäinen kerta, kun tarvitaan lukijoilta jeesiä! 
VKU Oy, Viipurin louhososasto