torstai 31. maaliskuuta 2016

Suojärvi / Kuikkaniemen luterilainen kirkko

                                                     Dingo "Autiotalo"

Blogin assistentti Ilkka on taas kuvannut viime keväisiltä reissuiltaan meille yhden kohteen lisää esiteltäväksi. Keväällä hänen retkensä suuntautui Vegarukseen ja Suojärvelle vähän laajemminkin, joten siirrytäänpä tällä kertaa Suojärven Kuikkaniemen luterilaiseen kirkkoon. Luvassa on myös poikkeuksellisesti sisäkuviakin lukijoiden iloksi.
Kuikkaniemen luterilainen kirkko
Paljoa en tästä kohteesta valitettavasti löytänyt tietoa, koska sitä ei yksinkertaisesti tunnu olevan löydettävissä Internetin ihmeellisestä maailmasta. Kirjallisuutta en taas ole saanut käsiini, eikä tämä nyt liene mikään maailman merkittävin kohdekaan sen puoleen. Mennään siis tällä kertaa melko kesyillä tiedoilla ja yritetään ensi kerralla saada enemmän asiaakin aikaiseksi...
Toinen kuvakulma Kuikkaniemen kirkosta

Tämä Kuikkaniemen evankelis-luterilainen kirkko oli minulla pitkään hakusessa, koska Kuikkaniemessä sijaitsi aikoinaan myös valtiovallan toimesta rakennettu v.1892 rukoushuone. Kuvittelin pitkään tämän kirkon olevan kyseinen rukoushuone, kunnes minulle selvisi että se tuhoutui talvisodassa. Ilmeisesti tämä kirkko sitten selvisi, mutta minulle on täysi mysteeri, koska se on rakennettu ja mitä sen historiaan sisältyy ennen sotia.
Kirkko sisältä
Sotien jälkeen kirkko sen sijaan muuttui jossain vaiheessa pioneerileirin majoituspaikaksi, kunnes se ilmeisesti otettiin taas kirkolliseen käyttöön, tosin tällä kertaa ortodoksikirkkona. Nykyisin rakennus on täysin tyhjilteen ja odottaa omaa kohtaloaan. Kuinka se tulee pärjäämään, jäänee nähtäväksi!
Ortodoksiristi entisen luterilaisen kirkon sisällä
Pioneeriajoista kertoo vielä vanhat sängyt

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Salmi / Salmin ortodoksikirkko

                                                   Lynyrd Skynyrd "Still unbroken"

Se on nyt sitten tänään tuplasynttärit ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää juhlapäivää mahataudissa! Melkoista luksusta ollut eilinen ja tämä päivä! Toivottavasti jo huomenna edes jaksaisi tehdä muutakin kuin maata soffalla. Toipumiseen se mennee kaiketi vielä huominen päivä, mutta torstaina pitää olla iskussa! Tekemättömiä hommia on vaikka kuinka paljon, niin töissä kuin kotonakin, blogia unohtamatta.

Tuossa alussa mainitsin tuplasynttäreistä, joten paljastetaan vähän asiaa. Blogi täyttää tänään neljä vuotta ja samalla tulee myös kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kannoimme Williladyn kanssa romumme Joutsenoon nykyiseen kotiimme. Sinänsä hassu yhteensattuma, koska neljä vuotta takaperin emme tunteneet toisiamme lainkaan. No, samassa paikassa oltiin oltu jokunen vuosi duunissa, mutta eihän siellä kukaan nyt itsestään mitään paljasta, joten enimmäkseen moikkasimme toisillemme ohittaessamme koulun käytävillä.
Salmin kirkko

Niin siinä vaan kuitenkin kävi, että blogi meidät oikeastaan yhdisti, koska tarvitsin apua erääseen pikku juttuun. Likka hoiti tehtävänsä ja lähti sitten kerran kuvausreissulle, lähti toistekin ja monta kertaa senkin jälkeen. Samoilla haminoilla istuttiin iltaa monesti Rauhan rantabaarissa ja laavuilla. Jossain vaiheessa syksyllä kajautettiin sitten kamat yhteen ja ostettiin parin kuukauden päästä oma talokin. Sen jälkeen aika onkin mennyt remontoidessa, blogin parissa ja erilaisissa kulttuuririennoissa. Hauskaa on ollut ja on varmasti jatkossakin?
Kellotorni uhkaa vielä luonnonvoimia

Vaikka talomme ehostusta onkin kaivannut, niin ihan niin surkeassa kunnossa se ei ole kuin tämän päivän kohteemme Salmin kirkko, minkä assistentti Pirhonen kavereineen valokuvasi kesällä 2015. Joten asetetaanpa kartalle uusi ääripiste blogin kohteiden sijainnille. Nyt liikutaan jo melko kaukana alkuperäisen Lappeenrannan historiaan keskittyvän blogin lähtöalueilta.
Sisätilat olivat avarat

Vatjan viidenneksen verokirjoissa vuodelta 1500 mainitaan, että Käkisalmen (Korelan) linnalääniin kuului seitsemän pogostaa eli ortodoksista seurakuntaa. Yksi näistä oli Solemanskin eli Salmin seurakunta. Seurakunnan kaksi ensimmäistä kirkkoa sijaitse Salmin taajamassa Kirkkojoen varrella hautausmaalla. Näistä puukirkoista ei sen kummempaa tietoa ole säilynyt jälkipolville, mutta jotain sentään tiedetään.
Katossa on ammottava aukko

Ensimmäinen Salmin kirkko, mikä oli pyhitetty Kristuksen ylösnousemuksen muistolle paloi jostain syystä maan tasalle. Milloin ja miksi, ovat kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saamme vastauksia. Toinen kirkko rakennettiin samalle paikalle ja pyhitettiin Herran kasteen muistolle. Näiden kummankaan kirkon rakentamisesta ei ole säilynyt mitään tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan Herran kasteen muistolle pyhitetty kirkko olisi siirretty Mantsinsaarelle. Se ei kuitenkaan ole täysin varmaa.
Joka paikassa on tiilimurskaa

Varmaa on sen sijaan Salmin kolmannen, pyhälle Nikolaokselle pyhitetyn kirkon vaiheet. Kolmannen kirkon kohdalla päätettiin rakentaa se tiilestä ja korkealle törmälle Tulemajoen varrelle. Siellä sen oli tarkoitus uhmata aikaa ja luonnonvoimia pitkään ja sen se totisesti on tehnytkin, koska se on yhä edelleen pystyssä kaikesta huolimatta.
Salmin kirkko syksyllä 1941 (SA-kuva)

Tämän kirkon rahoitti kreivitär Anna Orlov-Tsesmenskaja omilla rahoillaan ja rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin pyhään tehtäväänsä. Tietenkin vuosien vieriessä kirkkoa piti korjata moneen otteeseen, joista viimeisimmäksi jäivät vuoden 1932 arkkitehti J.Viisten johdolla suoritetut remontit. Tuolloin liki kaikki sisustuksesta uusittiin ja ikonostaasi uudistettiin värimaailmaltaan.
Kirkon sisälle oli muurattu uuni (SA-kuva)

Salmin kirkossa on myös kolmikerroksinen kellotorni, jonka toisessa kerroksessa sijaitsivat kaikki kirkon yhdeksän kelloa. Suurin niistä painoi jopa 1700 kiloa. Kaikki kirkonkellot jäivät paikoilleen kun alueelta piti talvisodan tieltä siirtyä. Kukaan ei myöskään tehnyt kirkonkelloille mitään jatkosodankaan aikana, joten sinne ne jäivät toiselle evakkotaipaleelle lähdettäessäkin. 
Syksyllä 1941 kirkossa pidettiin jumalanpalveluksia (SA-kuva)

Salmin kirkko sijaitsi sotatoimialueella, joten sodat runtelivat sitä pahasti. Tykkitulitus tuhosi sen kellotornin yläosan ja kattokin romahti itse kirkosta. Myös kirkon sisustus ja arvokas irtaimisto tuhoutui tai ryöstettiin sotajoukkojen toimesta. Sellaisena kirkko luovutettiin venäläisille kesällä 1944. Sen jälkeen ajanhammas on nakertanut sitä melkoisesti lisää, mutta vielähän tuo on pystyssä...
Läheiseltä hautausmaalta oli hautakiven kappaleita käytetty talon sokkelissa (SA-kuva)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Suojärvi / Vegaruksen uittoränni

                                     The Rolling Stones "Jumpin Jack Flash"

Onpahan taas melkoiset pari päivää takana. The Rolling Stones kävi Kuubassa kaatamassa kommunistihallinnon rippeitä rock-musiikilla ja SaiPa kaatoi elämän ja kuoleman ottelussa JYPin eilisehtoona. Loistavia juttuja kumpikin ja ne osoittavat, että ihmiset saavat muutoksen aikaan, jos on vaan halua! Sen sijaan valitettavasti typeryyskin nousi tänä pääsiäisenä esiin, etenkin Ylivieskalla. Miksi hemmetissä joku haluaa purkaa omaa pahaa oloaan polttamalla vanhan kirkon? Minä en ainakaan antaisi tällaiselle kulttuuriperintömme tuhoajalle muuta kuin elinkautisen tuomion ja sen voisi vaikka suorittaa Siperiassa Kolyma-joen varrella sijaitsevassa vankileirissä. Siellä olisi kaiketi tarvetta käyttää niitä tulitikkuja!
  
                                       Uittoränni Vegaruksessa

Me sen sijaan esittelemme myöskin suomalaista kulttuuriperintöä naapurimaan puolelta, Suojärveltä. Ennen viime sotia Suojärvellä oli merkittävää sahateollisuutta. Isoimmat sahat lienevät olleet Hella Wuolijoen omistama Aunuksen Puuliike ja Torasjoen saha Osakeyhtiö, minkä juuret olivat länsi-Suomessa. Kummallakin yrityksellä oli alueella useita sahoja ja niiden välinen kilpailu oli kovaa.

Iso ongelma alueella oli huonot kulkuyhteydet ja kosket. Näitä ongelmia ratkaistiin lihasvoimalla. Torasjoen saha Oy rakensi itse oman rautatien millä kuljettaa puuta, mutta uittaminen oli myös merkittävässä roolissa. Tästä on vielä jäljellä vanha suomalaisten rakentama uittoränni Vegaruksessa, minkä halki virtaa Aittojoki koskineen. On ollut melkoinen projekti raahata kivenmurikoita keskelle virtaa ohjaamaan puutavara kosken ohitse. Kuka tämän on rakentanut ja milloin, on meille täysi mysteeri.
Mahtava rakennelma

Kenties jälleen kerran lukijat osaavat auttaa meitä?


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Suistamo / Bukulein hautausmaa

                                              Hurriganes "Lonely way"

Assistentti Pirhonen seurueineen valokuvasi Suistamolla kaikki kohteet, mitkä nyt olen esitellyt teille lukijoille. Käsittääkseni muutama kohde jäi porukalta kuvaamatta, joten assari joutunee piipahtamaan paikan päällä vielä uudemman kerran... Sen hän varmaan hoitaa vielä lähivuosien aikana, koska tämä blogi ei taida päättyä koskaan! Nytkin on tulevan kesän kuvausretkille kuvattavia kohteita kaiketi parisataa ja lisää löytyy kaiken aikaa. Tiedossa on siis duunia vielä vuosiksi. No, eipähän tarvitse valittaa tekemisen puutetta.
Suistamon uuden hautausmaan muistomerkki

Suistamolta siis vuorossa viimeinen kohde tänään. Vuorossa on Suistamon ortodoksisen seurakunnan uusi vuonna 1889 käyttöön ottama hautausmaa, mistä käytetään myös nimeä Bukulein hautausmaa. Nykyisinkin se on hautausmaakäytössä sillä poikkeuksella, että nykyisin sinne haudataan venäläisiä. Silti hautausmaa alueella on jäljellä jonkin verran suomalaisten perua olevia hautoja risteineen, mutta niistä komein lienee silti Suistamo-seuran pystyttämä Bukulein hautausmaan muistomerkki tai paremminkin matkamiehenristi, mikä muistuttaa menneistä ajoista.
Muistomerkin laatta

Valitettavasti en osaa kertoa kohteesta tuon enempää, koska en oikein löytänyt tästä sen kummempaa tietoa. Ehkä lukijamme voivat taas auttaa meitä tiedoillaan? 
Hautausmaan portti lienee venäläistä tekoa

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Suistamo / Vanhan kirkon muistomerkki

                                        Popeda "Viimeinen tanssi"

Se alkaa SaiPan kausi olla pikku hiljaa tanssittu. JYP on vaan tänä keväänä meille liian kova vastus, valitettavasti. Onhan tässä vielä minimalistiset mahdollisuudet, mutta jotenkin en jaksa enää uskoa siihen. Liki viisikymmentä vuotta olen käynyt katsomassa pelejä ja aion käydä jatkossakin, mutta kyllähän tässä alkaa jo oppia SaiPan kannattajana nöyryyttä. Sitähän on vuosien mittaan jo hankittukin reilusti, mutta lisää lienee vielä tulossa?
Kirkon muistomerkki vasemmalla

Vaan mennäänpä takaisin edellisen postauksen paikalle, koska kiireessä unohdin liittää tarinaan samalla paikalla sijainneen vanhan Suistamon kirkon muistomerkin, minkä Suistamo-seura on paikalle pystyttänyt kunnioittaakseen paikalla aiemmin sijainnutta ortodoksista kirkkoa. Tämä vanha Pyhän Nikolaoksen kunniaksi nimetty kirkko nimittäin rakennettiin paikalle vuonna 1753 ja se paloi maantasalle vuonna 1871.
Muistomerkin laatta kahdella kielellä

Onhan se hienoa, että edellistäkin kirkkoa muistetaan muistomerkillä, tosin melkoisen vaatimattomalla... 
Kirkon ympäristössä on myös vanhoja ortodoksihautoja runonlaulajien hautakivien lisäksi

torstai 24. maaliskuuta 2016

Suistamo / Runonlaulajien haudat


                                      Poets of the fall "Sleep"

Johan alkoi pääsiäisen vietto räväkästi. Puolet työpäivästä meni kukkakaupoissa juoskennellen, kun kävimme oppilaiden kanssa ostamassa Lauritsalan koulun historianluokan somistukseksi kasveja, joilla lisäämme luokan viihtyvyyttä ja sisäilman laatua. Tämä oppilailta alkunsa saanut projekti on saanut aikaan aitoa innostumista ja mikäs sen parempaa. Lauritsalan 9E-luokka toteuttaa tämän projektin omatoimisesti ja tässähän toteutuu mitä parhaiten yhteiskuntaopin oppisisällöt, koska projekti vaatii aikataulutuksen, budjetin ja kaikki pitää toteuttaa oppilaiden itse hankkimilla rahoilla, tosin koulu osallistuu pienellä summalla myöskin.
SaiPa näkyy nyt myös Lauritsalassa....toki vielä keskeneräisenä

Tavoitteena on siis uuden OPSin mukaisesti parantaa oppilaiden viihtymistä koulussa ja toteuttaa tämä kaikki ekologisesti sekä taloudellisesti. Lisäksi mukana on myöskin luokan peräseinän maalaaminen Lauritsala ja Lappeenranta-aiheilla. Tässä oppilaat ovatkin onnistuneet aivan loistavasti. Maalaus on toki vähän kesken vielä, mutta eiköhän aihe tule kaikille selväksi ;)

Kotia kun pääsin, niin päätin kantaa hivenen halkoja sisään takkaa varten, niin meninhän munimaan senkin homman. Tiputin klapin jalkapöydän päälle ja taisi tulla hiusmurtuma. Saattaa olla melkoista tuskaa seisoa parin tunnin päästä SaiPan pelissä. Toivottavasti seisomisen lisäksi myös ottelun katsominen ei ole tuskaa, vaan naarataan voitto kotiin. Siitä riittäisi paikallisille runoilijoille pitkäksi aikaa jutun juurta....
Runonlaulajien hautakivet

Jutun juurta runojen merkeissä riitti aikoinaan myös Suistamossa, minkä vanhalta hautausmaalta löytyy yhä vieläkin useamman paikallisen kuuluisan runonlausujan muistomerkit. Merkittävimmät sieltä löytyvät ovat kahden serkuksen Iivana Onoilan ja itkuvirsien laulajan Matjo Plattosen haudat.
Onoilan hautakivi alkaa olla melko kulunut

Onoila oli kuuluisa runo- ja loitsulaulaja, joka tuli kuuluisaksi esiintyessään Sortavalassa vuonna 1896 pidettyjen kansanperinnejuhlan esiintyjänä. Tämän jälkeen hän esiintyi kiertävänä esiintyjänä erilaisissa tilaisuuksissa muiden suistamolaisten esiintyjien kanssa aina kuolemaansa vuonna 1924 saakka. Karjalan sivistysseura pystytti paikalle muistokiven kolme vuotta myöhemmin.
Plattosen hautakivi

Matjo Plattonen saavutti kuuluisuutta samoissa juhlissa kuin Onoilakin, mutta kymmenen vuotta myöhemmin. Kuolinvuonnaan 1928 hän oli osallisena jopa kansainvälisessä kulttuurikongressissa. Hänet on haudattu samaan paikkaan kuin Onoilakin. 

Molempien haudat ovat vieläkin jäljellä, joten runonesittäjät ovat vieläkin ajankohtaisia Suostamolla. Toivottavasti Lappeenrannassakin lauletaan vielä vuosia kohta alkavan pelin sankareista. Nyt Willimies lähtee matsiin kinkkaamalla....

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pälkjärvi / Pälkjärven taistelun muistomerkki

                                             Kolmas  nainen "Raatona maantiellä"

Aamulla heräsin vähän sekavissa fiiliksissä, koska takana oli rankka ilta maalausurakan takia ja kaiken lisäksi edessä uuden työtehtävän saamisen ehtona ollut läpäisty lääkärintarkastus. Hivenen arvelutti, että millaiset madonluvut sieltä olisi tulossa terveyden osalta? No hitto soikoon, läpäisin testit erinomaisin arvosanoin koulutermeillä ilmaistuna. No, ensi viikolla otettavat verikokeet voivat toki paljastaa jotain esimerkiksi kolestroliarvoista, mutta nyt voin jatkaa kuitenkin huoletta kohti uusia pettymyksiä!

Toivottavasti niitä pettymyksiä ei ole tulossa lisää tänä iltana, kun SaiPa kohtaa JYPin Jyväskylässä. Nyt jos koskaan on pakko voittaa, eikä selittelyille ole enää sijaa.... Ei huolta, ei hätää, täällä Joutsenossa katsotaan peliä ja ollaan tunnelmassa mukana. Meidän pojat, aina tukena!
Muistomerkki pystytettiin vuosina 1928 ja 1994

Jos minua tuomittu ihmisraadoksi, niin samaa ei voi sanoa Värtsilän ja Sortavalan välille jäävästä Pälkjärvestä, no paremminkin sieltä sijaitsevasta muistomerkistä. Monet lukijoista tietysti nyt ihmettelevät, että muistomerkki liittyy viime sotien taisteluihn, mutta ei tällä kertaa. Näillä Pälkjärven tanhuvilla näet on rähisty suomalaisten ja venäläisten kesken jo aiemmin. Toki ruotsalaisillakin oli oma lusikka sopassa!
Komea muistomerkki

Kevättalvella 1808 Venäjä hyökkäsi Suomeen tarkoituksenaan liittää koko Suomi omaan alueeseensa. Lopputuloksenhan tiedämme, että he onnistuivat tässä pyrkimyksessään. Edessä oli liki 110 vuoden yhteinen taival, joka päättyi vasta 6.12.1917 Suomen itsenäistymiseen.
Muistomerkin alkuperäiset pystyttäjät
Muistolaatta

Muutos ei ollut kivuton, vaan vuosina 1808-1809 sodittiin eri puolilla Suomea ja taistelupaikat ovat saaneet omat muistomerkkinsä. Niin myös Pälkjärvellä, minne paikallinen Suojeluskunta pystytti vuonna 1928 talkootyönä muistomerkin kunnioittaakseen taistelussa menehtyneitä sankarivainajia. Komean muistomerkin saivatkin aikaiseksi, mutta Pälkjärven omistusoikeuden muuttuessa se katosi teille tietämättömiin...

Sen verran muistomerkin myöhemmistä vaiheista tiedetään, että jatkosodan alussa 1941 suomalaiset löysivät muistomerkin rikottuna. Siitä on todisteena muutama SA-kuva-arkistosta löytyvä valokuvakin. Myöhemmin se kuitenkin katosi kokonaan, ilmeisesti tietä levennettäessä. Puskutraktori tuuppasi kivenmurikat tienpenkaan, mistä ne löytyivät 1990-luvun alussa. Kun ne oli löydetty, päätti Pälkjärven pitäjäseura kunnostaa muistomerkin ja lopulta se paljastettiin uudelleen vuonna 1994. Paikka ei kuitenkaan ole aivan alkuperäinen, vaan sitä on hivenen siirretty. Kuinka paljon, en osaa sanoa....
1941 muistomerkki oli näin surkeassa kunnossa (SA-kuva)
Venäläisten tihutöiden jäljiltä kokonaisuus näytti tältä.... (SA-kuva)

Pälkjärven taistelusta kiinnostuneet, voivat lukea kuvauksen taistelutapahtumista täältä linkistä. Muitakin sivustoja toki löytyy, mutta pääasiat selviävät Wikipediastakin.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Terijoki / Ortodoksinen kirkko


                                              Omar & The Howlers "Judgement day"

Maanantai lähestyy ja taas on edessä työntäyteinen työviikko. Tässä vaiheessa ei voi vielä tietää, mitä kaikkea mahtaa olla tulossa. Sehän onkin elämän suola, kun kaikki ei ole ennakolta viimeisen päälle suunniteltua ja varmisteltua. Aina pitää jättää aikaa ja tilaisuutta reagoinnille sekä asioiden järjestämiselle välittömästi niiden ilmestyttyä kohdalle. Se pitää ainakin itseni virkeänä ja päänupin terävänä. Samaa metodia noudatan myös tämän blogin suhteen. 

Olen näet esitellyt viime aikoina kohteita Terijoelta jo melko pitkään, joten hommaan on pakko saada vaihtelua. Tämä onkin onneksi viimeinen kohteeni Terijoelta, ennen kuin piipahdan paikan päällä kuvailemassa lisää. Kaikkea ei tietenkään tullut kuvattua yhdellä kertaa. Taustatöistä huolimatta kohteita löytyy aina vaan lisää ja lisää.... se on toki hyvä juttu, mutta aiheuttaa valitettavasti ylimääräisiä kustannuksia. Onneksi omat rahat ovat vielä riittäneet, koska mitään tukea ja apua emme ole koskaan saaneet mistään emmekä todennäköisesti tule koskaan saamaankaan. Onneksi on kuitenkin apuna Pirhosen Ilkka, joka kuvailee meille Laatokan Karjalan kohteita. Ehkä jatkossa onkin Ilkan kuvaamien paikkojen vuoro?
Kirkon tapuli on taas paikallaan....

Ennen paikkakunnan vaihtoa, on edessä ehkä yksi upeimmista näkemistäni kirkoista. Se on Terijoen ortodoksinen kirkko, mistä valitettavasti kuvat ovat surkeat, mutta kun paikka oli kiinni vieraillessani siellä. Ensi reissulla yritän päivittää kuvat parempiin. Nyt vuorossa Terijoen ortodoksinen kirkko tai viralliselta nimeltään Neitsyt Marian Kazanilaisen ikonin muistolle pyhitetty kirkko. On siinä nimellä mittaa!

Terijoen kukoistuskausi oli melkoisen lyhyt, koska vasta rautatien saavuttua alueelle, se alkoi kiinnostaa Pietarin raharikkaita. Kukoistuskauden voi katsoa alkaneen 1870-luvulla ja päättyneen Suomen itsenäistymiseen, minkä seurauksena kulkeminen Pietariin oli mahdotonta. Kuitenkin tämän lyhyen ajan aikana alueelle kerkesi nousta useita kirkkoja.

Ensimmäinen kirkko oli Kuokkalaan valmistunut puukirkko, joka oli tarkoitettu huvilayhteisön tarpeisiin. Sen rahoitti liikemies Andrei Durdin ja se valmistui vuonna 1880. Kirkko kävi nopeasti pieneksi ja sitä laajennettiin Durdinin pojan rahoilla vuonna 1894. Neljä vuotta myöhemmin perustettiin Terijoen ortodoksinen seurakunta ja tämä kirkko palveli sen tarpeita aina 5.12.1907 asti, jolloin se paloi maan tasalle.
On kyllä komia

Tuolloin alkoi uuden kirkon suunnittelu ja sen toteuttajaksi valittiin arkkitehti Nikolai Nikonov. Kirkkoa aloitettiin rakentamaan Terijoen kirkonkylään vuonna 1910 ja tämä venäläis-bysanttista tyyliä edustava kirkko valmistui lopulta 1915. Sen vihki käyttöön heinäkuussa Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispa Sergei arvovaltaisen kutsuvierasjoukon ollessa läsnä. 

Tiilirakenteista kirkkoa 49 metrin korkeuteen kohoavine torneineen nimitettiin Suomen kauneimmaksi kirkoksi ja sitä se on minunkin mielestäni, vaikka se nykyisin Venäjällä sijaitseekin. Valitettavasti tällä kauniilla kirkolla on ollut myös huonommat ajat, vaikka nykyisin se onkin restauroitu upeaksi kirkoksi.

Se näet paloi vuonna 1925, jolloin sisätilat vaurioituivat pahasti. Nämä korjattiin, mutta viime sotien aikaan se kärsi huomattavia vahinkoja. Talvisodassa siitä ammuttiin kellotapuli alas ja sen seurauksena sodan melskeissä katosivat kaikki kirkon 11 kirkonkelloa. Mihin lie kadonneet?

Jatkosodan aikana suomalaiset eivät korjanneet kirkkoa ja se jäi neuvostoliittolaisten käsiin huonossa kunnossa. Niinpä sen käyttötarkoitus muuttuikin maataloustuotteiden varastorakennukseksi. Lieneekö ollut maailman kaunein varasto? Tässä käytössä kirkko oli aina 1970-luvun loppupuolelle saakka. 

Vuonna 1970 kirkko oli sen verran huonossa kunnossa, että se päätettiin purkaa. Onneksi Leningradin alueen johtava arkkitehti Gennadi Buldagov oli eri mieltä ja halusi pelastaa kirkon. Moskovan olympialaisten takia liikennereittien läheisyydessä sijaitsevia kohteita alettiin kunnostamaan ja niin myös täällä Terijoella. Korjaustyöt kestivät kauan, mutta kyllä kannatti, koska kirkko on aivan uskomattoman upea. 

Alkuperäisenä tarkoituksena oli muuttaa kirkko kulttuurihistorialliseksi museoksi, mutta lopulta se luovutettiin kesällä 1989 Siestarjoen ortodoksisen seurakunnan omistukseen. Saman vuoden likakuussa kirkossa pidettiin ensimmäinen jumalanpalvelus sitten talvisodan ja lopulta kirkko vihittiin virallisesti kirkoksi patriarkka Aleksei II toimesta elokussa 1990. 

Tarinan opetus lienee se, että ihmeitäkin voi tapahtua!!

Terijoki / Raymonde Dienin patsas

                                                      Fabulous Thunderbirds "Wrap it up"

Eilinen ilta meni totaalisen pilalle SaiPan takia. Nyt minäkin uskon, että vain ihme voi tuoda meille mitalin tänä keväänä. Niemisen Jani ei vaan riitä mitaliin asti ja muukin porukka pelaa kuin kanalauma. Yhtä jonninjoutavaa pyörimistä nurkissa ja kaikkialla muualla kuin sota-alueella maalin edessä. Ehkä he tarvitsisivat jonkun näyttämään mallia, kuinka ollaan valmiita uhraamaan kaikki itselleen tärkeäksi koetun asian eteen. Ottaisivat vaikkapa mallia Raymonde Dienista, joka on saanut oman patsaan uhrautumisestaan, tarkemmin sanottuna jopa kaksi patsasta.
Raymonde Dienin patsas

Aluksi aion kuitenkin oikaista netissä esiintyvän virheen tästä patsaasta, johon olen törmännyt ainakin kahteen kertaan. Valitettavasti löysin ainoastaan toisen linkin nyt, kun se olisi pitänyt. Kyseessä on virhetulkinta siitä, että tämä patsaassa oleva tyttö olisi suomalainen, joka olisi avustanut puna-armeijaa valloittamaan Terijoen. Sitä en kiistä, etteikö kyseinen tapahtuma ole voinut sattua, mutta tähän patsaaseen se ei liity mitenkään. Väärä tulkinta löytyy täältä oikein valokuvan kera. Ilmeisesti reissussa on ollut asiansa huonosti tunteva opas?
Ranskalaista naiskauneutta Terijoella

Kyseinen nainen patsaan objektina on ranskatar Raymonde Dien, josta tuli kansainvälinen kuuluisuus 23.2.1950, Saint-Pierre des Corps asemalla, Tours'n kaupungin lähellä Ranskassa. Tuolloin Ranska soti Indokiinassa omissa siirtomaissaan ja oli lähettämässä lisää sotilaita ja panssareita sekä muuta kalustoa Vietnamiin. Estääkseen tämän Raymonde heittäytyi junan eteen esimerkiksi muille ranskalaisille sotaa vastustaville kommunisteille. Kiskoille makaamaan löytyi naisia lisääkin ja niin junan matka pysähtyi naisten huutaessa kiskoilla sodanvastaisia ja Vietnamia tukevia iskulauseita. No, vankilaanhan Dien tempauksestaan joutui, mutta samalla hän saavutti kansainvälistä kuuluisuutta teostaan.
Infoa patsaan jalustassa

Kesäkuussa 1950 hänet tuomittiin vuodeksi vankilaan, mutta pian hänet vapautettiin, koska hän oli tullut nuorison sankariksi ja ilmeisesti pelättiin hänen vankilassaolonsa aiheuttavan lisää mellakoita. Ainakin Neuvostoliitossa hänen tekonsa huomioitiin ja hänelle päätettiin tehdä patsas Moskovaan. Kuvanveistäjä C.I.Diveevo ja arkkitehti Kirhoglani valmistivat patsaan, joka sijoitettiin Moskovan voiton puistoon vuonna 1953. Hyvin pian tästä tunnetusta patsaasta päätettiin ottaa kopio ja se sijoitettiin Terijoen keskustasta pari kilometriä itään tien varteen. Siellähän tuo on vieläkin osoittamassa kunnioitusta Raymondan uhrivalmiudelle...
Lisää infoa, jos jotain kiinnostaa?
Täältä löytyy lisää tietoa aiheesta, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan? Lisää voit lukea täältä, jos satut osaamaan ranskan kieltä!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Terijoki / Rautatieasema

                                                            Bon Jovi "Bad Medicine"

Ei hemmetti. SaiPa otti eilen käkättimeen JYPiltä, enkä edes nähnyt peliä. Olin näet teksti-TV seurannan varassa, koska olin istumassa puku päällä Lappeenrannan Kehruuhuoneella työnantajan tarjoamassa illanvietossa. Nyt on jotensakin sellainen olo, että tänään vaihdetaan puku haalareihin ja samaa kyllä suosittelen SaiPankin jätkille. Alkuhiki on otettu ja tästä lähtien pitää alkaa tulla tulostakin. Ilman neljää voittoa JYPistä aloitetaan kesäloma liian aikaisin, koska tällä joukkueella riittää paukut korkeammallekin. Nyt siis rytyä pyttyyn! Niin ja olen illalla paikalla vakipaikallani seisomakatsomossa....

Koska SaiPa on tällä hetkellä asemalaiturilla miettimässä, mihin suuntaan Play Off-juna on lähdössä, niin heitetäänpä esittelyyn Terijoen rautatieasema, mikä oli loistonsa päivinä Suomen kolmanneksi vilkkain rautatieasema Helsingin ja Viipurin jälkeen. 
Monille suomalaisille tuttu Terijoen asema

Terijoen ensimmäinen juna-asema aloitti toimintansa Pietarin junaradan yhteydessä 1870. Ensimmäinen asemarakennus oli puinen, koristeellinen rakennus, joka sijaitsi nykyiseltä asemalta reilun kilometrin itään. Kuvan Terijoen ensimmäisestä asemasta voit käydä kurkkaamassa täältä ja samalla voit halutessasi lukaista myös tarkempaa tietoa Terijoen ja etenkin sen rautateiden historiasta, minne pääset täältä.

Terijoki oli siis vilkas rautatieasema, mutta se oli liki täysin suuntautunut Pietarin suuntaan. Junia lähti päivittäin kymmeniä vuoroja Pietariin, tuoden tullessaan ihmisiä huviloille ja sieltä pois. Tavalliset ihmiset sen sijaan toimittivat erilaisia tavaroita Pietariin myytäväksi, mikä olikin alueelle iso elinkeino. Niinpä rautatieasema alkoi vaatia suurempia puitteita ja tilanne päätettiin korjata uudella kivisellä asemarakennuksella. Vanha rautatieasema siirtyi armeijan haltuun ja siellä toimi 1920-luvulla Polkupyöräpataljoona 1 aliupseerikoulu. Myöhemmistä vaiheista en löytänyt tietoa. Liekö rakennusta enää olemassa?
Matala osuus suomalaista ja kaarihalli venäläistä

Terijoella myytiin yli 300.000 junalippua vuosittain 1910-luvulla ja lopulta vuonna 1914 alkoi uuden rautatieaseman rakentaminen. Sen suunnitteli rautatiehallituksen pääarkkitehti Bruno Granholm. Se valmistui muutaman vuoden rakentamisen jälkeen ja otettiin lopulta käyttöön 1.12.1917. Sen kohtaloksi tuli vain valmistua ajankohtaan jolloin suuria muutoksia oli tulossa.

Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota saivat aikaan rautatiematkustamisen lähes kokonaan päättymisen Terijoella, koska Suomen ja Neuvostoliiton välille muodostui rajalinja, jonka ylittäminen muuttui mahdottomaksi. Sisällissodan loppuvaiheessa asemarakennus kärsi jonkin verran vaurioita valkoisten yrittäessä valloittaa Terijoen. Onneksi punapäällikkö Heikki Kaljusen määräys asemarakennuksen räjäyttämisestä ei toteutunut. 
Terijoen asemaa vastapäätä sijaitsee delfiinisuihkulähde

Toisen maailmansodan aikana rakennus kärsi kuitenkin huomattavia vaurioita, jotka korjattiin venäläisten toimesta 1950-luvulla. Osa asemarakennuksesta on kuitenkin vielä suomalaista kädenjälkeä, mutta ulkomuodoltaan siinä on kuitenkin paljon uutta. Venäläisten rakennustoimet tehtiin paikallisen arkkitehdin A.A.Gretsannikovin piirustusten mukaan.

PS. Keltaista väriä tänään Kisapuistoon. SaiPa nousee vielä....

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Terijoki / Sankarihautausmaa

                                             Jukka Kuoppamäki "Juuret Suomessa"

Willimiehen duunipaikka-asia on nyt ratkennut. Jatkan saman työnantajan palveluksessa, mutta vaihdan toimenkuvani historian- ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Sitähän olen tehnyt jo kohtuullisen kauan, mutta viimeiset reilun kolme vuotta olen hoitanut siinä ohessa myös koulun apulaisrehtorin tehtäviä, joista nyt luovun. Nyt on nuorempien aika tuoda uusia tuulia siihen työhön. Vielähän tässä on toki tuota tehtävää jäljellä jokunen kuukausi, minkä jälkeen elokuun alussa tapahtuu toimenkuvan vaihtaminen. Mukava juttu itselleni ja voin keskittyä siihen, missä olen omasta mielestäni parhaimmillani.

Joku voisi kaiketi kuvitella, että täällä Willimiehen ja Williladyn kotosalla olisivat shamppanjapullon korkit poksahdelleet, mutta väärässä olette. Katseet on jo tiukasti käännetty kohti tänään alkavia SaiPan play off-pelejä, joissa tarjotaan seuralle mahdollisuutta ottaa mitali toisen kerran. Edellisestähän on kulunut jo 50 vuotta, joten on jo aikakin! Nyt on tarjolla sankaruutta ja Lappeenrannan kaupungille mahdollisuus tilata uusi muistomerkki Kisapuiston edustalle. Itse aloitin voittojuhlallisuudet jo maanantaina ja tilasin koulun oppilaat maalaamaan käyttämäni historianluokan seinälle SaiPan logon. Kyllä sitä kelpaa katsella, kunnes siirryn joskus hamassa tulevaisuudessa eläkkeelle...
Kirkkomaan hienosti hoidetulta nurmikkoalueelta löytyy sankarivainajien muistomerkki

Jos jääkiekossa on tarjolla sankaruutta, niin päivän kirjoituksenkin aiheena ovat sankarit. Valitettavasti jo edesmenneitä, mutta sankareita joka tapauksessa. Tänään vuorossa on Terijoen kirkkomaalla sijaitseva sankarihautausmaa, minne pystytettiin vuonna 1993 muistomerkkki kunnioittamaan vainajia. Hieno asia, mutta sen toteutuminen ei ollut helppoa...
Sankarihautausmaan muistomerkki

Kaikki sai alkunsa syksyllä 1941 Suomen valloittaessa talvisodassa menettämänsä Terijoen takaisin. Tuolloin päätettiin Terijoen kirkon läheisyyteen haudata taistelukentille väliaikaisiin hautoihin haudatut terijokelaiset siirtää tänne yhteiseen hautaan. Sodan jatkuessa hautaan haudattiin jatkuvasti lisää kaatuneita terijokelaisia. Lopulta jatkosodan lähetessä loppuaan tuli selväksi, että päätös odottaa hautapaikan juhlallista vihkimistä, kun omaiset olisivat päässeet kotiseudulleen, oli väärä. Sodan tuulet alkoivat kääntyä ja niinpä piispa Ilmari Salomies antoi käskyn Terijoen kirkkoherra Väinö Mutrulle kiirehtiä hautapaikan vihkimistä. Se vihittiinkin käyttöön jo 24.5.1944.
Muistolaatta

Seuraavien vuosikymmenien aikana alue oli tiukasti Neuvostoliiton alueella, vaikkakin Terijoki oli yksi harvoista alueista, missä suomalaisia pääsi käymään Leningradin matkojen yhteydessä. Noina aikoina heräsi ajatus muistolaatan kiinnittämisestä elokuvateatterina toimineen kirkon seinään, mutta asia ei edennyt.
Nimilista 1

Suomi ja Venäjä solmivat kuitenkin sopimuksen sotilashautausmaista 1990-luvun alussa ja tuossa vaiheessa suomalaisille vihjattiin ottamaan asia uudelleen esille. Neuvotteluita käytiin tammikuun lopussa vuonna 1991. Neuvottelut johtivat tulokseen, että suomalaisten sallittiin pystyttää muistomerkki kaatuneille sankareilleen. 
Nimilista 2

Terijoki-Seuran puheenjohtaja Esko Toiviainen perehtyi hautarivien sijaintiin ja määritti paikan muistomerkille paikan yhteistyössä Inkerin kirkon ja terijokelaisten edustajien kanssa. Tämän jälkeen Toiviainen ja arkkitehti Sakari Nironen suunnittelivat koruttoman muistomerkin, mikä pitkien juhlallisuuksien jälkeen paljastettiin 24.7.1993. 
Nimilista 3

Muistomerkki, koruton luonnonkivistä muurattu katkaistu pyramidi sai lempinimekseen "Rantakivi". Paljastuspuheen pitänyt Toiviainen laski terijokelaisten edustajan kanssa paikalle havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin. Muistomerkki olisi siis otettu virallisesti käyttöön paikallisten veteraanijärjestöjen vastustuksesta huolimatta.  


Jos haluat perehtyä muistomerkin vaiheisiin tarkemmin, löydät ne täältä.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Terijoki / Terijoen ev.lut kirkko

                                                     Happoradio "Ateistin aamuhartaus"

Kirkot ovat yksi blogimme kulmakiviä ja niitä olen esitellyt teille lukijoille jo melkoisen määrän, niin Suomen kuin Venäjänkin puolelta. Tähän seuraa nyt jatkumoa Terijoen evankelisluterilaisen kirkon esittelyn myötä. 
Terijoen kirkko heinäkuussa 2015

Terijoki on mainittu ensimmäisen kerran nimeltä jo 1500-luvulla verokirjoissa, mutta itsenäiseksi kunnaksi se muuttui vasta vuonna 1910. Sen sijaan Suomen senaatti päätti perustaa Terijoelle seurakunnan 30.11.1904 ja toimintansa Terijoen ev.lut seurakunta aloitti vappuna 1909. Tuolloin seurakunnan kirkko oli jo täydessä toiminnassa. 
Terijoen kirkon sisäänkäynti

Kirkon rakentaminen alkoi arkkitehti Josef Stenbäckin piirustusten pohjalta jo vuonna 1907, saman miehen huolehtiessa myös sen rakennuttamisesta. Kirkko otettiin käyttöön 6.12.1908 ja tuolloin Saksassa rakennetut 12-äänikertaiset urut soivat kansalle ensimmäisen kerran. Lisäksi kirkkoon kuului olennaisena osana kellotapuli, sekä kansalle tarjottiin mukavat oltavat jo alkuvaiheessa asennetun lämmitysjärjestelmän avulla. Kyllä kirkkoväen kelpasi....
Valmistumisvuosi on ikuistettu pääoven viereen

Alttaritaulu, mikä kirkkoon sijoitettiin oli Ilmari Launiksen maalaama Kristuksen ristiltä alasottaminen. Se kuitenkin katosi talvisodan aikana. Lieneekö ollut esteenä sen paikalle viritetyn valkokankaan sijoittamiselle? Venäläiset näet muuttivat kirkon sisätilat elokuvateatteriksi ja purkivat myöskin kirkon yhteydessä olleen kellotapulin. Syytä en ole saanut selville, miksi tapuli piti purkaa? Myöskin toinen kirkon kelloista katosi sodan tiimellyksessä ja toinen, jo ennen talvisotaa rikkoutunut kello löytyi palasina Terijoen torin lähellä sijaitsevasta vajasta. 
Terijoen kirkko syyskuussa 1941....puhujalavakin on ilmestynyt kirkkomaalle (SA-kuva)

Muitakin muutoksia venäläiset kerkesivät kirkkorakennukselle tehdä, ennen kuin suomalaiset palasivat alueen herroiksi syyskuussa 1941. Kirkon ikkunoita oli muurattu umpeen ja saarnastuoli kirkon penkkeineen poistettu. Osa penkeistä oli löytänyt tiensä puistonpenkeiksi kirkkopuistoon. Melkoisia muutoksia oli siis tapahtunut lyhyessä ajassa, eikä suomalaisetkaan ehtineet kirkkoa korjata kolmen vuoden aikana. Toki kirkko oli sotavuosina jumalanpalveluskäytössä, mutta enimmäkseen sotilaille, koska alueella asui todella vähän siviilejä vuosina 1941-1944.
Alttaritaulun korvasi valkokangas syyskuussa 1941 (SA-kuva)

Ainut isompi muutos kirkossa oli Terijoen takaisinvaltaamiseen osallistuneen Vallilan rykmentin kirkolle vuonna 1942 lahjoittama taiteilija Eeli Jaatisen alttaritaulu Jeesus asettaa myrskyn. Myrskyä oli teosta maalatessakin, koska ajoittain Jaatinen joutui juoksemaan pakoon kirkon kellariin vihollisen tykistön ammuksia. Sodan jälkeen teos päätyi takaisin Jaatiselle ja Kärkölän asukkaat ostivat sen häneltä omaan kyläkirkkoonsa.

Vaan asioilla on taipumus muuttua aikojen myötä. Inkerin kirkko näet aloitti neuvottelut paikallisviranomaisten kanssa vuonna 1993 ja reilun viiden vuoden mittaisten neuvottelujen ansiosta elokuvateatteri Popeda lopetti toimintansa. Tätä päätöstä ennenkin Inkerin kirkko oli päässyt käyttämään osaa kirkon tiloista vuokraamalla. Nyt kirkko luovutettiin heidän omakseen. Samaan aikaan Terijoen kirkon purettu torni rakennettiin uudelleen Järvenpään ja Hämeenlinnan rovastikunnan seurakuntien rahoittaessa remontin.
Kirkon ympäristö näytti karulta syksyllä 1941 (SA-kuva)

Niinpä juuri ennen joulua 1998 remontoitu kirkko otettiin kirkon 90-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä uudelleen käyttöön.