maanantai 7. maaliskuuta 2016

Säkkijärvi / Vanha hautausmaa

                                                              Aknestik "Onnenpäivä"

Edellisellä kerralla julkaisin kertomuksen Suomen valtion teettämästä muistomerkistä Säkkijärven kenttähautausmaalta. Itse asiassa kyseessä on jo aiemmissa jutuissani mainitsemani Säkkijärven vanha hautausmaa, minne hautaaminen oli lopetettu jo ennen sotia. Nyt palaamme samalle pyhälle paikalle, mutta kutsumme sitä vanhaksi hautausmaaksi vai pitäisikö sitä kutsua paremminkin muistolehdoksi?

Alue ei ole suuren suuri kooltaan, mutta jotain merkittävää sieltä löytyy! Itse asiassa jotain aivan hemmetin uskomatonta!!! Venäläiset näet aloittivat hautausmaiden hautakivien järjestelmällisen varastelun välirauhan aikana ja sotien jälkeen vauhti vain kiihtyi. Niinpä hautakiviä otettiin uusiokäyttöön mitä erikoisimmissakin kohteissa. Niistä tehtiin korsujen kattoja sirpalesuojaksi, portaiden askelmia ja talojen nurkkakiviä. Osa niistä jäi lojumaan hujan hajan pitkin maastoa.

Tilanteeseen oli muutos tulossa, koska Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen matkustaminen entisille kotiseuduille tuli mahdolliseksi voucherien ja myöhemmin tietysti Venäjän viisumien avulla. Tällöin matkalaiset törmäsivät hautakiviin eri puolilla Säkkijärveä vai pitäisikö sanoa Kondratjevoa, kuten paikkaa nykyisin kutsutaan. 
Vanhan hautausmaan muistolehto

Samalla kertaa paikalla vierailleisiin iski halu koota alueelta löytyneet kivet yhteiseen muistamispaikkaan. Alueeksi valittiin Säkkijärven vanha hautausmaa ja sinne alettiin keräämään paikallisten avustuksella alueelta löytyneitä hautakiviä. Ennen tätä Säkkijärvi-säätiö tosin teetti tunnetulla hauta-alueiden suunnittelijalla Leena Issakkalalla kartan, kuinka löytyneet kivet pitäisi sijoitella vanhalle hautausmaalle.

Nyt alueelle on säkkijärveläisten vapaaehtoisten avulla kerätty melkoinen määrä hautakiviä, mitkä ovat löytyneet mikä mistäkin. Paikalliset ihmiset ovat myös auttaneet projektin toteutumisessa, mikä on pelkästään hieno asia. Vielä kun kiviä löytyisi rutkasti lisää....toki Willimiehelle tärkein hautakivi onkin jo löytynyt, kun äitini isoisän Simo Husun hautakiven yläosa on löytänyt tiensä muistolehtoon. Voiko parempaa tuuria olla? Jos vain tietäisin, että kuka löysi Mikon kiven, niin pullakahveet olisivat taattu! Kiitokset...
Simo Husun hautakiven yläosa.... Willimies kiittää!!!

Unohtaa ei sovi myöskään alueella olevaa muistomerkkiä, missä kerrotaan paikalla sijaitsevan muistolehdon, minkä kunniaksi Säkkijärvi-säätiö on tehnyt paikalle muistomerkin, minkä paljastustilaisuus oli 11.7.2004. 
Säkkijärven vainajien muistolehdon muistomerkki
 
Muistomerkin laatta

Koska itselläni on käynyt uskomaton flaksi Simo Husun löytyneen hautakiven suhteen, niin liitän tähän alle kaikki alueelta ottamani kuvat. Jos vaikka joku lukijani löytäisi omia esi-isiään minun ottamistani kuvista. 










PS. Tulevana suvena voisin kuvata kaikki alueelta löytyvät hautakivet, jos kiinnostusta löytyy lukijoiden suunnalta.

2 kommenttia:

  1. Kannatan kivien kuvausta, en ole vielä löytänyt kokoelmaa jossa kaikki hautakivet olisi kuvattuna.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita