lauantai 5. maaliskuuta 2016

Säkkijärvi / Sankarivainajien muistomerkki

                                            Tina Turner "We don`t need another hero"

Nyt seuraa jatkoa Säkkijärveltä. Kuten lukijat kaiketi tietävätkin, niin omaan lukkarinrakkautta Säkkijärveä kohtaan. Oma äidin puolen sukuni on näet kotoisin Suurpäälän kylästä ja olen tietenkin vieraillut paikan päällä noutamassa takkani yläpuolelle vanhoja saunanpiipun tiiliä. Annoin jopa omalle äidilleni joululahjaksi semmoisen...lieneekö kukaan antanut omalle äidilleen yhtä omaperäistä lahjaa? Ainakin osasi arvostaa sitä! Tästä äidilleni rispektit!

Omat poikani majailivat luonani lomaviikon ja pariin otteeseen esille nousi, että hekin ovat kiinnostuneita menneistä ajoista Säkkijärvellä. Pitänee kaiketi hommata heillekin viisumit ja käyttää tutustumassa omiin juuriinsa. Jotensakin tätä kirjoittaessa tuli haikea fiilis ja ajauduin muistelemaan hyviä hetkiä ajalta jolloin mummo ja pappa olivat vielä elossa. Kyllä nuo lapsuuteni ja nuoruuteni vuodet lienevät olleet onnellisia... Mummostahan tulee aina mieleen muutama asia - tuoreen pullan tuoksu sekä säkkijärveläiset perinneruuat!

Nälkähän tässä tuli, joten kaivoin esiin hakkoopiirakan teko-ohjeet. Tuota suussa sulavaa herkkua saa vielä Ylämaalta Korupirtistä ostaneeksi vaikkapa kotiin. Itse ainakin aion ensi suvena hakea tuota itselleni. Eikä tekisi pahaa, vaikkapa saisin pitkästä aikaa maistaa kunnon hapanlohkoa, edellisestä kerrasta onkin jo aikaa vierähtänyt! Niin ne perinteet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.
Aidatun sankarihauta-alueen muistomerkin takana olevassa metsikössä on kirkon ja hautausmaan jäännökset

Perinteistä puheen ollen siirrytäänpä yhteen yleisimmistä aihepiireistä, joita olen blogissani käsitellyt. On siis aika siirtyä hautausmaille ja tällä kertaa siis Säkkijärvelle. Pitäjän alueella oli kolme suurempaa hautausmaata, joista kirkon kupeella olevasta kirkkomaasta ei ole enää mitään jäljellä. Tämä on kuitenkin päivän kohteemme, koska sieltä löytyy suomalaisen Säkkijärvisäätiön vuonna 1993 pystyttämä muistomerkki sankarivainajille, omaisille ja esivanhemmille. Mitään sen kummempaa virallista nimeä muistomerkille en löytänyt, joten nimesin sen omavaltaisesti sankarivainajien muistomerkiksi, yhtään omaisia ja esivanhempia väheksymättä!
Muistomerkissä on Säkkijärven tuhoutuneen kirkon kuva kaiverrettuna

Muistomerkin lisäksi alueella ei ole enää mitään muuta nähtävää, koska hautakivet on roudattu mikä minnekin ja otettu uusiokäyttöön talojen nurkkakivinä ja porrasaskelmina. Valitettavaa mutta totta! Samaan ilmiöön olen törmännyt niin monessa paikassa, etten jaksa asiaa itse enää sen kummemmin ihmetellä. Viimeisetkin paikalla olleet suomalaisuuden jäännökset lienevät isossa kivikasassa, mihin on puskutraktorilla tuupattu myös vieressä seisseen kirkon rauniot. Tämä tapahtui vuonna 1977.
Seppeleen takaa paljastui vielä lisää tekstiä kaiverrettuna

Onneksi Säkkijärvisäätiö on pitänyt huolta alueelle haudattujen kohtalosta paremmin ja pystytti sinne vuonna 1993 tämän upean muistomerkin, minkä luona voi hiljentyä muistelemaan menneitä ja etenkin parempia aikoja... Valitettavasti tämän tarkempia tietoja muistomerkistä en onnistunut löytämään. Ehkä Säkkijärvisäätiö voisi asiassa valaista minua?
Muistomerkin perustuksissa on myös venäjänkielinen laatta....mitä lie tarkoittaa?

2 kommenttia:

  1. Suomen Säkkijärvi-Seurahan järjestää kerran vuodessa perinneruokakurssin, jossa yleensä tehdään hapanlohkokeittoa, hyllypiirakkaa ja hakkoopiirakkaa

    VastaaPoista
  2. Meikäläisestä ei kokiksi ole, joten tyydyn ostamaan hakkoopiirakkaa. Tämän päivän Vartissa olikin yllättäen iso stoori hakkoopiirakasta....

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita