Kouvola / Veistospuisto

Loman viimeinen päivä ja huomenna on taas edessä paluu sorvin ääreen, vaikka mielelläni olisinkin jatkanut tätä velttoilua ja löysäilyä. No, koska työt alkaa niin jotain on pikkuhiljalleen saatava myös päätökseen. Edessä on enää tämän blogin alasajo sekä viimeisten kohteiden esittely. Tarkoitukseni on näet päättää tämä blogi 20.12.2020, joka sattuu olemaan myös oma synttäripäiväni. Voinko parempaa 55-vuotissyntymäpäivälahjaa saadakaan? Niin, unohtaa ei sovi myöskään edellisehtoona Kaukaan Kisakrouvissa pidettyjä illanistujaisia... Blogi on siis kääntymässä loppusuoralle. Onko tämä lopullista? No, tuskinpa vain! Ainahan näitä kohteita paljastellaan lisää ja kyllä minä aion niitä esitellä myös jatkossa. Tuskin kuitenkaan säännöllisesti, mutta mistäs tuon tietää?

Tämä blogini näillä näkymin viimeinen kohde Kouvolasta nyt on aivan joutava, mutta periaatteenihan on aina ollut julkaista kohde, jos kuvat tuli napattua. Näin tälläkin kertaa....

Kyseessä on Veistospuisto Tykkimäen huvipuiston pääsisäänkäynnin edessä. Puisto on toteutettu vuosina 2008 - 2010 ja se on Ilkka O. Lehtisen suunnittelema ja toteuttama. Puisto sisältää seuraavat veistokset: Vahtimestari, Vauhdin hurma, Kehitys, Suuri unelma ja Kehto.  Minähän en tietenkään kuvannut kaikkia, joten näillä mennään.... Ai niin, ensi viikosta eteenpäin siirrytään luovutettuun Karjalaan, kunnes lopuksi blogi palaa juurilleen Lappeenrantaan. Tänne matka myös näillä näkymin tulee päättymään!

Tykkimäki on aikoinaan ollut taistelujen keskellä

Veistospuisto Tykkimäen pääsisäänkäynnin edessä

Kehitys

Kehitys

Willimiehen Suuri unelma on kasvaa isoksi

Kouvola / Säkkijärven miestyökoulun muistolaatta

Jees, lomalla ollaan! Toisaalta ei vielä tunnu ollenkaan lomafiilikseltä, koska melkoinen määrä työhommia jäi tekemättä ennen lomillelähtöä. Niitäpä tässä pitäisi tehdä, mutta jotenkin ajatukset ovat huomisessa lähdössä kaverini mökille, missä on edessä perinteinen syysrieha. Tarkoitus olisi laittaa kaverini mökki talviteloille, kenties jo kolmattakymmentä kertaa. Perinteistä ei siis luovuta, eikä luovuta myöskään mökkireissumme aloitusbiisistä eli Klamydian Vanha ystävä kappaleesta. Sen sanat osuvat aina niin hyvin kohdilleen....

Laiskana miehenä Willimies hurautti pääoven eteen ja parkkeerasin laatan kupeeseen

Muutenhan loma mennee kotosalla, koska eihän tässä oikein mihinkään enää arvaa mennä. Tarkoitukseni olisi selvitä tästäkin kriisistä osumitta ohitse ja jatkaa sitä normaalia elämää kenties jo vuonna 2022? Kaikkea murhetta sitä luonto meidän riesaksemme asettaakin polun varrelle!

Koska olen Lappeenrannasta ja kaiken lisäksi SaiPan ikifani, niin murhetta mieleeni tuo myös jo pitkään kestänyt vääntö Lappeenrannan uudesta jäähallista tai keskustaan toteutettavasta monitoimihallista. En vaan jaksa käsittää lappeenrantalaisten päättäjien asennetta, että halli on pakko rakentaa Kisapuistoon, vaikka perinteet sen sinne vaatisivatkin rakentaa. Kyllä nykypäivänä keskustavaihtoehto nykyaikaisine monitoimiareenoineen on vaan se juttu! Sillä sitä keskustaa saataisiin elävöitettyä, jos millä. Valitettavasti pahoin pelkään päättäjiemme valitsevan huonomman(3 miljoonaa halvemman) vaihtoehdon. 

Uskallan luvata, että monitoimiareenan hinnanerotus saadaan veroeuroina kurottua umpeen moninkertaisesti hallin elinkaaren aikana. Hallilla käyvä väki jättää tapahtumailtoina takuulla euroja keskustan alueelle muuallekin, mutta kun kaikki tuntuvat vain miettivän tätä päivää.... Ehkä meillä täällä Lappeenrannassa on vaan liikaa näköalattomia päättäjiä. Niinpä sitten tässä julkisesti ilmoitan, että aion henkilökohtaisesti katsoa kuinka kukakin valtuustonjäsen äänestää ja ensi kevään vaaleissa yksikään Kisapuistoa kannattanut edustaja / puolue ei tule saamaan minun ääntäni. Samaa mieltä tuntuvat olevan kaikki ystävänikin, joten tulevissa kunnallisvaaleissa monen palli tutisee....... vaan nyt blogin aiheeseen!

Murhetta oli myös äitini suvun kotiseuduilla vuosien 1939 - 1944, jolloin Säkkijärven pitäjä Karjalan kannaksella piti pariin otteeseen tyhjentää omaisuudesta ja ihmisistä. Niinpä sinne jäi sukutalo ja muistot, joita olen viime vuosien aikana käynyt verestelemässä vuosittain ja myös piipahtanut sukumme talon raunioilla. Tänä vuonna tuo toiviomatka jää tekemättä ja hitostako sen tietää, jos vaikka ensi suvenakaan ei sinne pääse. 

Muistolaatassa on kuvattu alkuperäinen koulurakennus

Säkkijärven evakuointi, kuten muidenkin paikkakuntien, tarkoitti myös instituutioiden siirtämistä tänne kanta - Suomeen. Niinpä Säkkijärvellä vuonna 1887(joidenkin lähteiden mukaan 1885) toimintansa aloittanut Säkkijärven miestyökoulu siirrettiin Kouvolaan. Tämä siirto on pohjana nykyisen Kouvolan ammattiopistoon kuuluvan Kouvolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselle. Tästä muistutuksena ilmeisesti Säkkijärvi-seura on käynyt kiinnittämässä muistolaatan ammattiopiston seinään. Koska tämä on tapahtunut, niin sitä en tiedä!  

Kouvola / Sotilassairaaloiden muistolaatat

Kylläpä nykyään viikko kuluu nopeasti. Parhaiten sen kai huomaa siitä, että työpaikalla ei kerkeä tehdä läheskään kaikkia töitä, vaan  niitä joutuu raahaamaan myös kotiin iltatöiksi. Tämä lienee sitä opettajan työn arkea? Muutenkin viikko on sujunut melkoisessa matalalennossa ja luvassa on ensi viikollakin ihan samanlaista proggista. Sen jälkeen sentään tulee viikon mittainen katkos, koska on syysloman aika. Silloinkin olen tosin lähdössä kaverini mökille talkoisiin, joten se siitä levosta....

Rakennuksen pääsisäänkäynnin vieressä on muistolaatta

Vanha Kymiyhtiön ammattikoulu

Blogatessni näistä muistomerkeistä ja -laatoista olen kiinnittänyt huomioni siihen, että viimeiset sotavuodet ovat äärimmäisen korostuneessa osassa. Joukko-osastojen sotaan lähdön paikat, sankarihautausmaat ja lukuisat muistomerkit osoittavat sen suuren merkityksen suomalaisten mielenmaisemassa. Itseäni aina välillä mietityttää, että eikö muuta merkittävää maassamme ole tapahtunut, mutta toki ymmärrään vuosien 1939 - 1945 merkityksen.

Erilainen laatta Kuusankosken sairaalan rakennuksen seinässä

Sisäänkäynnin vierestä löytyy tämäkin

Niinpä tänään on vuorossa kaksi muistolaattaa, jotka on kiinnitetty kahden kuusankoskelaisen rakennuksen seiniin muistutuksena niiden merkittävästä roolista sotiemme aikana ja etenkin sotilaidemme saamasta hyvästä huolenpidosta. Kyseiset paikat ovat Kuusankosken keskusssairaala ja vanha Kymiyhtiön ammattikoulu. 

Muistolaattojen paljastusajankohdista minulla ei ole mitään tietoa valitettavasti....

Kouvola / Korian vanhimman sotilaskodin muistolaatta

Eilen se alkoi! SM-Liigan kotiottelut SaiPan osalta alkoivat ja voittohan sieltä tuli! Tunnelmaa kyllä latisti tämä Korona, mutta sillehän ei mahda mitään, vaan sen kanssa on opittava elämään. Niinpä minäkin olin poikani kanssa seisomakatsomossa maskit naamalla ja jätin perinteiset makkaraperunat väliin, kuten oluenkin. Olihan tuo enemmän kuin outo kokemus, mutta mitäpä sitä ihminen ei tekisi välttääkseen tuon Trumpin kohtalon.

Muuten viime viikko on mennyt apeissa merkeissä, koska oma jaksaminen töissä on ajoittain ollut koetuksella. Suurin yksittäinen tekijä on ihan selkeästi ollut työpaikkani surkea sisäilma, minkä takia päätä on särkenyt joka hemmetin päivä ja samalla se laskee vireystilan alas. Niinpä puntinnosto ja vesijuoksu ovat ainoat harrastukset mihin voimat on riittänyt viime aikoina. Niihinkin vain välttävästi. 

Sotilaskoti oli aikoinaan tässä. Muistolaatta rännin vieressä

Komea punatiilinen rakennus

En tiedä piristäisikö omien inttiaikojen muistelot, koska päivänkohde sai ainakin minut toviksi miettimään noita mukavia menneitä aikoja. Nykyäänhän minulle ei kriisitilanteissa paljon käyttöä olisi, mutta ainahan voisin osallistua sotkussa munkkien pupeltamiseen. Nykykunnossani minusta ei olisi rähinöissä hyötyä, tosin eipä minulle iän puolesta niitä hommia enää tyrkytettäisikään.

Itse en tosin ollut Korialla intissä vaan suoritin asepalvelukseni 1980-luvun puolivälissä kuninkaallisessa kranaatinheitin eskadroonassa Uudenmaan rakuunapataljoonassa Lappeenrannassa. Siellä oli ainakin munkit hyviä ja ehkäpä jopa Koriallakin? Niitähän tässä on vähän ikävä...vaan siirrytään Korialle.

Olikohan jo vuonna 1921 tarjolla sotkun munkkeja?

Korian entisellä kasarmialueella on lukuisia muistolaattoja eri yksiköiden muistoina ja olenkin ne kaikki esitellyt blogissani, paitsi tätä Korian vanhimman sotilaskodin muistolaattaa. Se on kiinnitetty puntiilisen rakennuksen seinään ja sen viesti kertoo, että Tampereen sotilaskotikannatusyhdistys ry. piti sotilaskotia tällä paikalla vuosina 1921 - 1938. 

Muistolaatta on kiinnitetty rakennuksen seinään 22.10.2016, jolloin tuli kuluneeksi 95 vuotta sotilaskotityötä Korialla.