Lappeenranta / Ystävyyden koivut

Jatketaanpa eilisellä puuteemalla tänäänkin, koska tämäkin kohde pitää esitellä. Tällä kertaa siirrytään Lappeenrannan sataman Kasinon puistoon mistä löytyy kahden kaupungin välisen yhteistyön ja ystävyyden muistomerkki. Kyseessä on kahdeksan koivua, jotka istuttivat Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva ja Viipurin piirihallinnon johtaja Gennadi Orlov. 

Lappeenrannan ja Viipurin kaupunkien ystävyyden koivut Rantapuistossa

Viipuri ja Lappeenranta ovat tehneet eri tasoilla yhteistyötä vuosikymmeniä, no ainakin 30 vuotta. Tämän juhlavuoden kunniaksi edellämainitut herrat ottivat lapiot kouriinsa ja istuttivat kahdeksan koivua Lappeenrannan Rantapuistoon.  

Viipurin kyltti

Lappeenrannan kyltti

Kaupunginjohtaja Jarva korosti juhlapuheessaan sitä, että nämä koivut edustavat ystävyyttä ja yhteistyötä näiden kahden kaupungin välillä. Kaupunkien välillä on laadittu jo 30 vuoden ajan vuosittain yhteistyösopimus, jossa määritellään ja edistetään yhteistyötä niin liike-elämän, opetuksen, kulttuurin, matkailun ja ympäristön alueilla. Yksi tärkeä elementti tässä työssä on viisumivapaiden risteilyjen jatkuminen kaupunkien välillä, mihin tämä pitkäjänteinen yhteistyö on johtanut.....

Lopuksi kumpikin suuri päällikkö korosti vielä Lappeenrannan ja Viipurin asukkaiden kanssakäymistä, millä on suuri merkitys kansojen erilaisten kulttuurisuhteiden takentumisessa.

Lappeenranta / Tulevaisuuden kuusi

Välillä nämä blogikohteet ovat vähän turhiakin, kuten tämänpäiväinenkin on.... Vaan kun olen syntynyt Lauritsalan kauppalassa, vaikka miellänkin olevani kaukaalainen enkä lauritsalalainen, niin pitäähän se nyt edes yksi kohde Lauritsalasta julkaista. Unohtaa ei toki sovi sitäkään, että palkkani maksaa Lappeenrannan kaupunki hoitaessani tehtävääni historianopettajana Lauritsalan koulussa. Kouluhan sijaitsee aivan tämän kohteen naapurissa, mitä nyt uutta koulua innokkaasti odottelen valmistuvaksi jouluun 2021 mennessä.

Tulevaisuuden kuusi 

Tämän päivän kohde liittyy muutaman vuoden takaiseen Suomen valtion 100-vuotisjuhlallisuuksiin, koska paikallinen Lauritsala-seura päätti osallistua itsenäisyyden kunnioittamiseen pystyttämällä pienen muistomerkin istuttamansa itsenäisyyden kuusen viereen. Näitä vastaaviahan paljastettiin eri puolilla Suomea vuonna 2017 ja se onkin mielestäni aivan helkatin hieno ele. Monessa paikkaa olen törmännyt vuonna 1967 istutettuihin itsenäisyyden kuusiin ja ne ovat nykyisin massiivisen kokoisia. Toivottavasti tämä Lauritsalankin kuusi saa kasvaa vapaasti isoksi!

Muistolaatta, joita löytyy eri puolilta Suomea

Kuusi istutettiin 12.5.2017 Lauritsalan ydinkeskustan puistoon Lauritsala-seuran toimesta. Juhlapuheen tilaisuudessa piti Lauritsala-seuran puheenjohtaja Anne-Maija Laukas reilun parinkymmenen tilaisuuteen osallistuneen vieraan läsnäollessa. 

Kuusi on melko pieni...

Videoklipin tilaisuudesta voit katsoa täältä.

Lappeenranta / Tupavuoren desantit

Elämässä on joskus haastetta. Sellaiseksi ainakin muodostui tämän kohteen valokuvaaminen, koska paikalla piti käydä kahteen kertaan rämpimässä ja pelkäämässä kalliolta tippumista. Kaiken lisäksi kävin vielä jälkimmäisellä kerralla yksin, mikä lisäsi rutkasti haastetta. No nyt kuitenkin paikalla on käyty ja valokuvatkin räpätty, joten olkaapa hyvät.

Valokuva valehtelee putouskorkeudesta

Kallionreunat ovat pystysuoria

Tupavuorelta näkee kauas

Alueella kannattaa olla varovainen

Itse olen käynyt tällä samaisella vuorella pojannassikkana monta kertaa, koska meidän ranchi on aika lähellä tätä paikkaa, missä nuorempana vietin aikaani melkoisen paljon. Nykyisinhän jokaiseen vierailuun maatilallamme sisältyy joku toiminnallinen osuus eli työvelvoite. Lieneekö tuo näin laiskalle ukolle syy, että maaseutuvierailut ovat jääneet viime vuosina vähemmälle? No, yhteistä menneisyyttä siis minulla ja Tupavuorella tai Tupamäellä(molempia nimityksiä käytetään) löytyy menneisyydestäkin. Niinpä maaston kallioisuus ei tullut minulle suurena yllärinä....

Äkkinäinen voisi kuvitella tätä rakennelmaa desantin majaksi, mutta lienee metsurin tavarasäilö

Eipä tuohon pitkälleen viitsisi käydä

Nykyisinhän tämä saakelinmoinen kallioalue on rakennusliikkeiden kiikarissa, koska alueelta olisi helppo louhia kiveä jopa miljoona kuutiota. Kaiken lisäksi alue on vielä aivan Lappeenrannan kaupungin ydinkeskustan kupeessa, no seitsemän kilometrin päässä! Jännä nähdä tulevaisuudessa, että pannaanko tämä jättimäinen 11 hehtaarin kokoinen kallionlämpäre soraksi. Muuttuu meinaan maisemakin melkoisesti! Itse ainakin vastustan tätä ajatusta. Ennemmin kehittäisin aluetta liikuntakäyttöön. Aika näyttää, kuinka käy?

Desantin luolaan pitää loikkia melkoinen loikka alas. Ympärillä on sitten saakelinmoinen pudotus alamäkeen

Tästä en sateen liukastamalla kalliolla kulkenut

Portaat vievät luolaan, mutta ensiksi jouduin liukumaan näreen runkoa pitkin kalliokielekkeelle

Desantin luola, mihin pääsee portaita pitkin

Pakollinen meitsie

löytöretkeily on hikistä puuhaa

Vaan miksi kapusin Tupavuorelle, jopa kahdesti? Mielessäni on ollut jo vuosia, että tämä paikka tullaan blogissani esittelemään. Syynä on oman isäukkoni kertomukset paikan menneisyydestä. Tarinaan liittyy vuoren kupeelta löytyvä luola, joka oli viime sotien aikana desanttien radiopaikkana. Isäukko sanoi, että hänen nuoruudessaan pojankoltiaiset kävivät keräämässä paikan päältä puhelin- ynnä muuta piuhaa omiin tarpeisiinsa. Sitä isäukkokaan ei osannut kertoa, että olivatko kyseessä neukkudesantit vai ihan oman kylän miehiä....

Ensimmäiset portaat luolaan

Kapealta kielekkeeltä lähtee vielä toiset tikkaat alas ahtaaseen luolaan

Tilaa on.....

Paikalle oli tuotu pari ulkoroihua. Kenen lie toimesta?

Luola on hemmetin ahdas ja sinne pääseminen vaatii akrobaattisia kykyjä, joten ainakaan siellä ei ole pystynyt minkään maalainen desantti majoittumaan, vaan sitä on ilmeisesti käytetty radioyhteyksiin. Onhan paikka aivan hemmetin korkea kallio ja sinne pääsee oikeastaan vain yhdestä suunnasta ilman vuorikiipeilijän varusteita, joten melkoisen turvassahan tuolla sai kaiketi radiota titata!

Poislähtö oli helpompaa, kun otin toiset luolan tikkaat käyttööni

Muutenhan tämä paikka on mitä upein luonnonnähtävyys, mutta kyllähän tämä desanttiyhteys tuo tähän vähän lisää väriä. Suosittelen ihan vilpittömästi käymään paikalla ennen kuin tämä upea luonnonnähtävyys kalliolaohkareineen ja labyrintteineen on murskattu soraksi. Lisäksi valtavan korkeat pystysuorat seinämät ovat upea näky. Kannattaa silti tälle Sinkkolan retkelle varata malttia mukaan, koska tippuminen kallionlaelta ei ole suositeltavaa. Siinä voipi mennä henki.....  

Paras reitti Tupavuorelle on idän suunnalta

Luonnon jylhää kauneutta

Kallioilla kannattaa katsoa mihin loikkii

Luonto on halkonut kalliota isoiksi paloiksi

Alas on pitkä matka

Antaa kuvan luolan suuaukon kapeudesta

Lappeenranta / Folland Gnat muistomerkki

Vihdoinkin, vihdoinkin ja vielä kerran vihdoinkin! Nyt ollaan meinaan palattu melkoiselta kierrokselta takaisin juurille, niin omiini kuin bloginkin.... Lappeenrannasta kaikki sai alkunsa 30.3.2012 ja tänne Lappeenrantaan Willimies tulee bloginsa päättämään. Tarjolla on vielä 31 kohdetta itselleni tärkeimmästä kaupungista ja itse asiasta koko Suomen upeimmasta paikasta. Yhtään en muuden vedä kotiinpäin, kun sanon, etten vaihtaisi kotipaikkaani mihinkään muuhun paikkaan. Sama pätee niin Suomen kuin muun maailman kohteisiin. Mihinkäs sitä ihminen muuttaisi, kun juuret jäisivät jonnekin muualle?

Kunnostettu Folland Gnat muistomerkkinä 

Tiedän, että ihan kaikkia kohteita ei blogissani tule julkaistuksi, koska ihan kaikkia en eri syiden takia pystynyt kuvaamaan. Kaikesta huolimatta melkoinen määrä näitä kohteita on saatu kasaan ja jos jotakuta kiinnostaa kierrellä noissa paikoissa, niin nyt se on helpompaa. Voit näet kurkata blogin kohdekartasta sijainnin ja kurvata paikalle. Jos aiot kiertää kaikissa paikoissa, niin varaa kuitenkin reilusti aikaa ja rahaa, koska bensaa palaa....

Valmiina nousuun

Jos kuitenkin haluat tutustua kohteisiin kotosalla, niin täältähän nuo kaikki kohteet on luettavissasi ja jokunen kuvakin löytyy erilaisista paikoista! Reaaliajassa voit tutustua aina 20.12.2019 saakka, jonka jälkeen blogin päivittäminen muuttuu satunnaiseksi, koska uusia kuvattavia kohteita tarvitaan, jotta blogi herää talviuniltaan. Saattaa kyllä kirjoittajakin olla talven melkoisessa kohmeessa, kunhan nuo blogin päätöspippalot on vietetty. Meininkihän on, että samana ehtoona 20.12 istuskelen klo 17 omilla kotihoodeillani Kaukaan Kisakrouvissa klo 17 alkaen, kunnes siirryn muualle.... Jos haluat tulla mukaan, niin teretulemast!

Kone on viimeisen päälle kunnostettu

Nyt kuitenkin aloitetaan näiden Lappeenrannan viimeisten kohteiden esitteleminen kohtuullisen räyhäkkäästi, koska jos ei yliäänisuihkuhävittäjä tolpannokassa muistomerkkinä, niin mikähän sitten olisi? Kyseessä on Karjalan ilmailumuseon sisäänkäynnin vieressä oleva muistomerkki, joka paljastettiin kaikkien nähtäväksi 4.6.2017.

Hallissa toinen Gnat odottaa kunnostusta

Koneen tekniset tiedot

Kyseinen hävittäjämalli saapui Suomeen 1950-luvun lopulla, jolloin niitä saapui ilmavoimiemme käyttöön yhteensä 13 kappaletta. Nykyisin muistomerkkinä oleva kone saapui Lappeenrantaan jo vuonna 2009 Kuoreveden lentokonehallilta, missä se oli jo toiminut muistomerkkikoneena. Nyt tämä aikoinaan koulutuskoneena toiminut hävittäjämalli, jolla muuten ylitettiin ensimmäisen kerran maassamme äänivalli, on kunnostettuna saanut kunnian toimia muistomerkkinä ilmavoimiemme yliääniajasta. Nykyisinhän Hornetit ovatkin sitten oma lukunsa....

Mig-21

Ohjaamo jäi koeistumatta, kun ahteri kanitti kabiinin kylkiin.....

Muistomerkki paljastettiin siis 4.6.2017 järjestetyssä tilaisuudessa ja on kaikkien nähtävissä.....eikä sisäänpääsypilettiäkään tarvitse ostaa, jos haluaa jättää muut upeat koneet näkemättä. Minähän sentään tutustuin koko museoon samalla kertaa, vaikka olen käynyt täällä aiemminkin.....

PS. Willimiehen jäljillä blogin Facebook-sivuille voi laittaa arvauksia siitä, mikä tulee olemaan blogin viimeinen julkaistu kohde. Pääpalkintona nopeiten arvanneelle päätöspippaloissa iso tuoppi olutta, jos saavut paikalle. Kotiin sitä ei toimiteta! Niin ja juttu on jo 90% valmis, joten en vaihda, vaikka joku arvaisikin oikein :)

Taipale / Hiekkakuoppakorsun muistomerkki*

Tämä muistomerkki on nyt tällä erää blogini viimeinen Lappeenrannan ulkopuolinen kohde. No, jos joku lähettää minulle kuvia jostakin kohteesta, niin tokihan minä yritän sen johonkin kohtaan survaista, mutta vapaat päivät ovat melkoisen vähissä..... Toki aion päivittää blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti jatkossakin, joten kaikille uusillekin löytyy sopiva ajankohta. Valitettavasti haluan vain tämän proggiksen loppuvan, koska olen kurkkuani myöten täynnä kirjoittamiseen. Kohteiden valokuvaaminen ja etenkin niiden etsiminen ovat edelleen itselleni mukavia juttuja. Valitettavasti niitä ei vaan meinaa enää löytyä!

Parasta mitä tämä bloggaaminen on elämääni tuonut, on muutama mukava ihminen, joiden kanssa olen vaihtanut ajatuksia sähköpostin välityksellä. Heistä on tullut tavallaan tuttuja ihmisiä itselleni, vaikka en heitä kaikkia ole kaan tavannut kasvotusten. Yksi tällainen henkilö on Terttu Ravi, jonka kanssa olemme kaiketi olleet yhteyksissä viimeisen vuoden ajan. Terttu on toimittanut minulle kuvia ja kertonut kohteiden taustoista, joita olen sitten blogiini päivitellyt. Terttu on aivan mahtava immeinen!

Terttu on Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen puuhanainen, joka on saanut elämänsä aikana melkoisesti aikaan, vaikka aina kaikki kunnia ei tälle puuhanaiselle olekaan osunut, vaan joskus joku on vähän vetänyt kunniaa ja mainetta välistä. Silti perisuomalaiseen tapaan Tertun tapana ei ole valittaa pienistä, vaan näyttää että paljon saa aikaan jos yrittää. Monillehan riittää pelkästään läsnäolo oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Silti kaikki tietävät, että ilman Terttua asiat eivät olisi edenneet.....

Nyt viimeksi Terttu hankki Taipaleeseen JSP:na toimineeseen hiekkakuoppaan uuden muistomerkin kadonneen tilalle, jonka valmisti haminalainen yhtiö Roseprint ja etenkin sen työntekijä Anne Virta. Tämä oli Tertun vastaus tehtävää pyytäneelle veteraanille. Jos kuka, niin Terttu ratkaisi ongelman ja hoiti tehtävän loppuun. Kuka muu olisi ollut valmis tällaiseen? Nyt Terttu saa omin sanoin kertoa, kuinka muistomerkki valmistui.....

"Taipaleenjoen Terenttilän Hiekkakuoppa-korsun tarinaa

Espoolainen talvisodan Taipaleen veteraani Unto Poutala otti minuun yhteyttä ja

pyysi hankkimaan Hiekkakuoppa-korsulle muistomerkin. Korsua käytettiin talvisodanloppupuolella JSP.na,oli ainoa ehyt korsu alueella. Varsinainen JSP sijaitsi Vilakkalassa,mutta kun valoisaan aikaan ei haavoittuneita voinut sinne

kuljettaa,saivat he ensiavun Hiekkakuopalla. Unto haavoittui olkapäähän helmikuun alussa ja istui näin ollen korsulla odottamassa siirtoa eteenpäin. 

Hiekkakuoppakorsun ensimmäinen, nyt kadonnut muistomerkki (Kuva Terttu Ravi)

Tietysti vastasin hänelle myöntyvästi ja aloin hankkia muistomerkkiä Kaakonkulman Lottaperinneyhdistyksen nimissä. Sen valmisti naapurini Risto Sivula ja kävin sen pystyttämässä Raimo Hynysen ja Petteri Lakkamäen kanssa.

Paljastustilaisuus oli yhdessä Kirvesmäki-kerhon kanssa ja samana päivänä

paljastimme myös Haavisto-korsun laatan.

Kahden vuoden kuluttua katosi Hiekkakuoppa-korsun muistomerkin yläosa. Kului vuosia ja asia toki mielessäni. Kun Unton kanssa puhelimme,en voinut ilmoittaa katoamisesta hänelle. Tänä vuonna minuun otti yhteyttä Unto Poutalan tytär joka kertoi isänsä päässeen muuttamaan Kaunialan sairaalaan,jonne hän oli jo vuosia halunnut. Tytär isää muuttaessaan löysi yhteystietoni,lähettämiäni kortteja jne ja soitti minulle. Näin nousi taas pinnalle muistomerkkiasia. 

Uuden muistomerkin toinen laatta juuri valmistuneena (Kuva Terttu Ravi)

Uusi hiekkakuoppakorsun muistomerkki (Kuva Terttu Ravi)

Suunnittelin uuden ja hankin tarvikkeet. Yhdistyksemme jäsenen Jarkko Väänäsen kanssa lähdimme tarvikkeiden kanssa Terenttilään 16.7.19. Olin pyytänyt pystytysapua paikallisilta ystäviltäni ja taidolla he kaikki tekivätkin. Muistomerkki jäi kesken ja hankin ylälautaan kyltin mikä laitettiin paikalleen järjestämälläni yhdistyksemme matkalla 27.9.19. Kyltissä Hiekkakuoppa sana suomeksi ja venäjäksi. Ohjelmallisella vierailulla Kaunialan sairaalalle 18.9.19 näytin Untolle kyltin ja kerroin uudesta muistomerkistä.

Unto täytti 5.10.19 101 vuotta ja tämä oli hänelle syntymäpäivälahjamme".

Päivitys 3.11.2019
Korjauksena vielä vähän tietoa muistomerkinteko vaiheista. Haminalainen Roseprint valmisti muistomerkin kaksi laattaa, nuo jossa lukee tekstit JSP ja Hiekkakuoppa. Terttu itse hankki tarvittavan puutavaran ja kyllästi ne itse omassa kotonaan valmiiksi. Lisäksi Terttu hankki muita teitä kuparilautasen ja kiinnitti siihen reliefin. Muistomerkin runko pystytettiin paikalleen jo heinäkuussa 2019 terenttiläläisten ystävien kanssa ja lopuksi syyskuussa siihen kiinnitettiin ylälauta kyltteineen.

Luumäki / JR 16 muistomerkki

Joskus tuntuu, että tämä blogi ei saavu päätepisteeseen ikinä! No, tuskin päättyykään, mutta ainakin tämä lopetus tuntuu olevan melkoisen haastava homma. Omat sormeni jo syyhyävät Lappeenrannan kohteiden kimppuun, mutta kun aina jostain putkahtaa näitä upouusia muistomerkkejä, niin enhän minä raaski jättää näitä esittelemättä. Lisäksi vetämässä on yksi työtarjous jostakin esitelmän pitämisestä, joka aiheuttaa omat haasteensa. Katsellaan, kuinka tulee käymään, mutta kiirettä ainakin pitää..... On näet tätä kirjoittaessani takana neljän päivän saakelinmoinen työputki, jonka jäljiltä kroppani on ihan romuna. Mitähän tässä vielä eteen tulee, ennenkuin saan tämän taakan harteiltani. Olisipa edes yksi päivä lomaa....

JR16 muistomerkin paljastaminen 19.10.2019

Muistomerkin uusi laatta kertoo seuraavaa: "Jalkaväkirykmentti 16 harjoitteli ja rakensi linnoitteita tällä alueella ennen talvisotaa. Tämä paikallisen panssariesteen kivi on pystytetty 19.10.2019 kunnioittamaan rykmentin miesten toimintaa". Luumäen kunta ja Pajarin poikien perinneyhdistys ry.

Tasan viikko takaperin Luumäellä paljastettiin uusi muistomerkki, josta sain tiedon sähköpostiini Riitta Laurinantilta. Lyhyen viestittelyn jälkeen, kesken mökkireissun(työloma) putkahti sähköpostiini kuvat Luumäen Hietamiehessä pidetystä tilaisuudesta, jolloin paljastettiin uusi muistomerkki tai paremminkin uusi laatta varastetun tilalle ja upouusi muistolaatta Purhon talon seinään keskellä Hietamiehen kylää, joka toimi ennen talvisotaa ja sen ensi päivinä Aaro Pajarin komentaman JR16 esikuntana.

Purhon talon seinä Hietamiehen kylän keskellä sai uuden muistolaatan

"Tässä talossa toimi 31.10 -  5.12.1939 everstiluutnantti Aaro Pajarin komentaman Jalkaväkirykmentti 16:N esikunta". Pajarin poikien perinneyhdistys ry. Paljastettu 19.10.2019.

Tämä Pajarin poikien jälkeläisten järjestämä tilaisuus oli monitahoinen. Siihen sisältyi muistomerkin kadonneen laatan paljastaminen, muistolaatan kiinnittäminen, komeat juhlallisuudet ja Erkki Eskelisen kirjan JR16 Taavetissa - JR16:n toiminta YH:n aikana syksyllä 1939. Kaikkea upeaa siis tapahtui samalla kertaa. Hienoa, että tämäkin asia saatiin kuntoon vihdoinkin....

Juhlallisuuksien ohjelma

Aiheesta kiinnostuneelle merkittävä teos

Villavaara / Villavaaran muistomerkki

Tänäänkin liikutaan melkoisen kaukana Etelä-Karjalasta, koska satuin nyt saamaan assistentti Pirhosen kautta kuvat tällaiseenkin muistomerkkiin, joka sijaitsee aivan Petroskoin läheisyydessä. Kuvat antoi blogin käyttöön Alexander Gagarin ja hienoa että antoi, koska muuten tämä muistomerkki olisi jäänyt esittelemättä!

Villavaaran taisteluiden muistomerkki (Foto Alexander Gagarin)

Kyseessä on kymenlaaksolaisten maanpuolustusjärjestöjen pystyttämä muistomerkki Villavaarassa, missä kymenlaaksolaisista kasattu JR25 oli avaamassa tietä Petroskoihin sinne suuntaaville joukoillemme. Vihollinen olikin kaivautunut tänne hyviin asemiiin ja sen vetäytymiseen vaadittiin melkoinen määrä hikeä, verta ja kanuunankuulia. Lisäksi myös melkoinen määrä uhrimieltäkin tarvittiin, koska vihollisella oli alueella liki 2000 sotilasta ottamassa suomalaisten hyökkäyksen vastaan.

Harmaata graniittia ja kaksi laattaa (Foto Alexander Gagarin)

Niinpä "piikkirykmentin" perilliset ovat pystyttäneet tämän muistomerkin Villavaaraan kunnioittaakseen Villavaaran taistelijoiden muistoa sekä Kymenlaakson sotaorvot ovat lisänneet oman laattansa sen alapuolelle, missä kunnioitetaan heidän isiensä muistoa.

Villavaaran muistomerkin laatat (Foto Alexander Gagarin)

Muistomerkin paljastamisajankohdasta minulla ei ole mitään tietoa, pahoittelut siitä!