Viime vuosina nämä blogikohteet ovat muistuttaneet toisiaan. Yleisin malli lienee Salpalinjalta tuotu kivenmurikka, mihin on kiinnitetty muistolaatta. Sen jälkeen yleisin lienee neliskanttinen hiottu kivi kaiverruksineen? Siksi onkin kiva aina joskus törmätä erilaiseen kohteeseen, joista tämänkertainen kohde oli mielestäni vuoden paras! Kyseessä ei tosin ole muistomerkki vaan luonnonnähtävyys, jonka huipulle tosin voisi pystyttää muistomerkin, jos jollakin riittää viitseliäisyyttä!
Tiedon tästä paikasta sain paikallisesta sanomalehdestä Etelä-Saimaasta, joka julkaisi jutun tästä kohteesta joskus alkukesästä 2019. Niinpä sitten minussa heräsi halu lähteä käymään paikanpäällä, mitä pikemmin sen parempi. Niinpä sitten 9.7.2019 vierailin Williladyn kanssa paikan päällä. Tietenkin menomatkalla tänne Rautjärven perälle alkoi sataa, ajoittain jopa kaatamalla, mikä näin jälkikäteen osoittaa huonoa säkää. Koko kesähän oli enimmäkseen kuivaa....
 |
| Kohde näkyvissä |
Ajoimme mahdollisimman lähelle kohdetta autolla, kunnes loppumatka pitäisi patikoida märässä metsässä ja etsiä kukkulan korkein kohta. Niinpä sitten kostea kiipeäminen alkoi ja taas kerran maastokartat-sovellus oli suureksi avuksi. Lopulta kohde jo häämötti edessämme, mutta vielä oli edessä visainen ongelma. Läpimärkä sammal peitti koko kalliohuippua ja sille kiipeäminen oli enemmän kuin haastava tehtävä. Liukastuminen olisi taannut vauhdikkaan liu'un alas rinnettä pitkin. Kaikki meni kuitenkin hyvin kaatosateesta huolimatta...
Lopulta olin kallion huipulla ja katselin korkeuksista ympärillä kasvavia isoja kuusia. Siinäpä koko näkymä, minkä näin. Silti tunsin oikeaa voittaja-fiilistä, kun pääsin seisomaan tällä sammaleen peittämällä kukkulalla. Tuntui todella hyvältä ja sellainen pieni muotoinen löytöretkeilijä-fiilis punki myös pintaan. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta sen voi käydä itse kokemassa kiipeämällä tänne Rautjärven Lemetrinnanmäen huipulle.
 |
| Näkymä etelään 12000 vuotta sitten olisi ollut merinäköala |
 |
| Näkymä länteen nykyisin. Kuvittele alue ilman puustoa, niin olet jääkauden ajalla |
 |
| Pohjoisen suunnassa olisi kaukaisuudessa häämöttänyt massiivinen jäätikkö.... |
Lukijaa saattaa tässä kohtaa ihmetyttää, että mikä tässä sammaleenpeittämässä kukkulassa vailla komeaa maisemaa ja muistomerkkiä mahtaa olla niin tärkeää? No, Internetissä toimivan Maankamara-palvelun mukaan tämä paikka saattaa olla ensimmäinen nykyisen Suomen alueelta pilkistänyt paikka jääkauden jälkeen! Siinäpä syy miksi oloni tuntui niin hyvältä. Tällä paikalla todellakin koki historian havinaa....
 |
| Willilady kalliolla |
 |
| Läpimärkänäkin oli voittajafiilis |
 |
| Talloiko joku tätä kalliota 12000 vuotta ennen minua? |
 |
| Suomen omistaja |
Miettikääpä, jos seisoisitte tällä kalliolla n. 12000 vuotta takaperin. Etelän suuntaan katsoessa kaikkialla näkyisi merta ja siinä kelluvaa jäätä, joka lohkeaa kauempana pohjoisessa olevasta liki parin kilometrin paksuisesta jäätiköstä. Jalkojesi alla olisi tuulen pieksämä pieni kalliolämpäre, mihin voisit vetää oman kanoottisi ja levähtää tutkimusmatkallasi tovin, ennen kuin lähtisit takaisin oman heimosi pariin kertomaan, että kunhan vesi vielä laskee vähän ja kasvillisuus juurtuu, niin me muutamme pohjoiseen! Varmasti jo tuohon aikaan vedet kuhisivat kalaa ja hylkeitä, joiden perässä asutus nopeasti levittäytyikin nykyisen Suomen alueelle. Maahan kohosi tuolloin vinhaa vauhtia, koska massiivinen jäänpaino ei enää painanut maankuorta alaspäin.
 |
| Tulipa tehtyä märkä reissu....mutta ei haittaa! |
Lopuksi on pakko kertoa, etteivät geologit ole vielä täysin varmoja, mikä alue nousi veden alta kuiville ensimmäisenä. Ilomantsin Möhkö on myös yksi mahdollisista, mutta se on varmaa, että yksi ensimmäisistä tämä Lemetrinnan huippu oli. Ehkä tieto tulevaisuudessa tarkentuu, mutta onko sillä niin suurta merkitystä? Ainakaan itse en aio lähteä kiipeämään muille mahdollisille kukkuloille, koska vastaavan tunteen voi kokea vain kerran!
Hieno looginen ja uskottava tarina! Samanlaisia ajatuksia vilahtelee kun selailee listaa Suomen kalliomaalauksista. Veden korkeus vaihtelut kun kertovat tavallaan noitten maalausten ajankohtaa. Yhdistämällä noita jääkauden jälkeisiä punamultaisia taideteoksien paikkoja ja korkeuseroja alkaa hahmottua myös nuo Suomen ensimmäiset asuinpaikat. Jääkauden työntämä Salpausselkä ja Saimaan rannat ovat siellä kartalla suosittuja paikkoja.
VastaaPoista