Taipalsaari / Hutvanan punaisen hauta

Kesään 2019 mahtui myös hyvässä kelissä tehtyjä reissuja, joista miellyttävin oli oman poikani kanssa tehty kanoottiretki Taipalsaaren Hutvanan saareen. Paljonhan tuo vaati etukäteiskikkailua, jotta reissu onnistuisi. Lainasin Williukilta autoa ja hurautin kotipihalle, missä punnertelin oman kanoottini auton katolle ja köytin napakasti kiinni. Sitten seuraavan päivän aamuna hurautin hakemaan oman poikani messiin ja matka kohti Taipalsaaren Pönniälän rantoja saattoi alkaa. Alue on itselleni tuttu nuoruusvuosilta, koska Kaukas Oy omisti alueella aikoinaan leirintäalueen, missä mekin majailimme joka kesä. Myöhemmin myös teimme kavereitteni kanssa sinne myös polkupyöräreissuja, jotka olivat aivan huippujuttuja.

Edellisenä iltana kanootti odotti lähtöä Suzukin katolla kotipihassa

Nyt edessä oli kuitenkin hidas automatka ja vielä hitaampaa oli perillä Sotniemessä, mistä etsimme paikkaa, mistä laskea kanootti veteen. Helkkari, yksityisalue kylttejä ja puomeja joka paikassa! Oli aika haasteellista tehdä U-käännöksiä kanootti katolla kapeilla metsäteillä. Lopulta onnistuimme pääsemään erään mökin rantaan ja paikalle riensi Huttusen Mirva niminen naishenkilö, joka sanoi, että tottakai saatte laskea kanoottinne meidän rannasta veteen. Lisäksi hän antoi vihjeen, että aiheesta löytyisi tietoa kirjasta nimeltä Kuivasensaaren kylien historiaa. Laitoin nimen visusti mieleeni ja kävin myöhemmin kirjastossa lukaisemassa, mitä tästä kohteesta oli kirjoitettu....

Hutvana edessä

Leiripaikka perustettu ja poika puhelimella

Nyt kuitenkin kanootti vesille ja helvetinmoinen rähinä päälle, jotta neljä kilometriä pitkä kanoottireissu menisi äkkiä. Itselläni oli kova hinku päästä äkkiä Hutvanan saarelle, koska olin jo monta vuotta halunnut käydä paikan päällä. Vihdoinkin se toteutuisi.... Piiskasin siis poikaani vinhaan vauhtiin ja eipä aikaakaan, kun olimme jo pienen Hutvanan saaren rannassa. Kanootti kalliolle ja termarikahvit lärviin ennen saaren muistomerkin etsimistä. En olisi mitenkään malttanut, mutta pitihän se nyt suomalaisena silti aloittaa tutkimusmatka perinteisellä tavalla.

Lopulta sumpit oli juotu ja oli aika lähteä päivän kohteelle. Sen löytäminen ei aiheuttanut suurta ongelmaa, koska Hutvanan saari ei ole kummoinen kooltaan. Koska olin jo monta vuotta tiennyt tästä paikasta, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi lähteä kanotoimaan tänne, niin olihan se jälleen hieno fiilis löytää tämäkin paikka, vaikka onhan tämä vähän karu kohde. Kyseessä on näet kevättalvella 1918 Saimaan jäälle ammutun punaisen hauta. Itse asiassa käyttämäni lähde ei mainitse sanallakaan, että kyseessä olisi ollut punainen, vaan hänestä käytetään neutraalia Jussila-nimitystä sukunimensä mukaan. Sen sijaan Punaisten muistomerkki sivustolla tämä on merkitty punaisen haudaksi. Tehköön jokainen omat johtopäätöksensä!

Jussilan hautakumpu risteineen Hutvanansaaressa

Kesäinen varustus

Surmajuttu alkaa jo syksyllä 1917, jolloin Sulkavalta kotoisin oleva Jussila oli renkinä Kyläniemessä. Työhön kuului kaikkea työtä ja niinpä hän oli hevosmiehenä ajamassa Kyläniemessä olleelta savotalta pölkkyjä laanille. Koska työ oli urakkatyötä, kiinnitti hän huomiota Armas nimiseen mieheen, joka ajoi savotalta vain pieniä pölkkyjä ja latvuksia. Asiasta hän huomautti tätä naapurikylän Armasta, joka muisti tämän kuittailun. Joskus olisi aika tasata välit...

Vanha risti lepää vielä haudalla

Jussilan hauta

Hauta sijaitsee Hutvanan pohjoisrannalla

Sisällissodan alkaminen tarjosi Armakselle tilaisuuden tasata tilit, koska hän keräsi avukseen naapurinsa ja lähikylien miehiä, jotka vastasivat alueen kuljetuksista. Oli aika noutaa Jussila kyytiin ja saattue lähti Mikkelin suuntaan, kunnes eräs ajomiehistä päätti heittää vettä Kettusaaren kupeessa. Silloin Armas päätti tasata tilit ja ampui vihapäissään Jussilaa selkään. 

Aikansa Jussilan ruumis oli Sotniemessä, kunnes maanomistaja Tuoma Tukiainen vaati ruumiin siirtoa pois maaltaan. Ruumis siirrettiinkin jäitä myöten läheiseen Hutvanan saareen, missä Jussila sai päälleen kivikummun. Risti tai paremminkin ristit ilmaantuivat paikalle vasta myöhemmin. Tarkka ajankohta tuskin lienee enää kenenkään tiedossa....

Lopuksi vielä hivenen tutkimustuloksia. Itse en etsinnöistä huolimatta löytänyt Suomen sotasurmat 1914-1922 sivustolta yhtään Jussilaa, joka olisi kuollut Taipalsaarella tai ollut edes Sulkavalta kotoisin. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää, mikä oli lopulta Armaksen kohtalo, mutta ehkä lienee parempi jättää asia hautumaan historiaan. 

Retkeilyeväiden kokkaaminen aluillaan

Joskus näillä kuvausreissuilla on aikaa istuskella

Makaronia, lihapullia ja tomaattipyrettä Trangialla.....parhautta

Edessä oli enää paluumatka, mille lähdimme nautittuamme herkullisen itse kokkaamamme lounaan. Joskus näilläkin reissuilla joutuu tekemään omat pöperönsä, eikä tarjolla ole huoltoasemien lounaspöytiä. Itse asiassa pöperömme maistui paljon paremmalta kuin inhoamani ABC-ketjun pöperöt....