Taas mennään ikivanhoilla valokuvilla, joita aloin säästelemään joskus taannoin, kun päätin blogini tulevan päätökseen Etelä-Karjalaan. Tuolloin joitakin kohteita jäi esittelemättä, mutta nyt on niidenkin vuoro. Tämän kertaiset kuvat on napattu vuonna 2015, jolloin ajelimme Rautjärven Miettilän kylässä. Muistan vielä tuon päivän kuin eilisen, koska silloin satoi vettä aivan kuin saavista olisi kaadettu. Yrittäkääpä siinä sitten liiduttaa kallioon kaiverrettua tekstiä! Kaiken lisäksi emme ylettyneet liiduttamaan vuosilukua 1741 tekstin yläpuolelta.
 |
| Kivi on aivan tien laidassa pihlajien peittämänä |
Etelä-Karjala on aina ollut se Suomen alue, jonka halki sotajoukot ovat kulkeneet. Joskus tulijat on saapuneet idästä ja joskus lännestä, mutta aina on selvitty jotenkin. Monesti se on vaatinut uudelleenrakentamista ja elämän aloittamista tyhjästä, mutta aina vaikeuksista on selvitty. Aikoinaan ihmiset eivät olleet samanlaisia nössyköitä kuin tänä päivänä, joita pienet murheet ja vaikeudet kaatavat masentuneina tai loppuunpoltettuina koteihin kiikkutuoliin seiniä tuijottamaan. Ajat olivat eri tavalla vaikeat kuin nykyisin.
 |
| Tekstin yläpuolella on vielä vuosiluku 1741. Me kääpiöt emme ylettäneet sitä liiduttaa |
Vaan siirrytäänpä ajassa taaksepäin isovihan aikoihin. Tuolloin Uudenkaupungin rauha jakoi nykyisen Rautjärven kahtia ja Miettilän kylä jäi rajalle Ruotsin puolelle. Uusi sota, jota meillä kutsutaan pikkuvihaksi aiheutti itseasiassa Etelä-Karjalassa isommat tuhot kuin muualla tuhoa tehnyt isoviha. Miettilän rajakylää sota kosketti kipeästi, koska 15 taloa poltettiin maan tasalle, vain yhden säilyessä. Asukkaiden kohtalosta en tiedä varmasti, mutta oletettavasti joko kaikki tai osa asukkaista vietiin Venäjälle. Aika oli ankara.
Niinpä Miettilän kylän asukkaat ovat kaivertaneet isoon kiveen seuraavan tekstin:
1741
Pikkuviha
Miettilän kylä
Tuhottiin
Siitä minulla ei ole mitään tietoa, että koska kyseinen teksti on kaiverrettu kiveen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita