Imatran Immalanjärven rantamilta löytyy seuraava ja tällä erää viimeinen imatralainen muistomerkki. Tästä muistomerkistä en noin kuukausi takaperin tiennyt yhtikäs mitään, mutta Immolan varuskunnan jotoksella kuulin tästä puhuttavan. No, seuraava vaihe oli selvittää, että missä se on? Lopulta paljastui, että kyseinen muistomerkki on sotilasalueella, minne on pääsy kielletty. Lähdimme silti ladyn kanssa matkaan ja totesimme tietojemme pitävän paikkansa. Sotilasalueellahan se on!
 |
| Mullerin poikien muistomerkki on kiinnitetty tähän kiveen |
No, ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä. Vaan, joskus se paistaa aurinko risukasaankin! Törmäsimme näet Immalan järven yleisellä uimarannalla Jouni nimiseen mieheen, jonka sukunimen valitettavasti jo unohdin. Keskustelimme tästä asiasta ja hän sanoi, että homma hoituu! No, niinhän se hoituikin. Hän soitti jonnekin Immolan varuskunnan uumeniin, josta saimme luvan käydä Mullerin poikien muistomerkillä. Kiitos Jouni vielä kerran.... joskus tähdet ovat suosiolliset!
 |
| Muistolaatta kimaltelee auringonsäteistä |
Kävelimme pitkin Immalanjärven upeita hiekkarantoja kohdetta kohti ja kuuntelimme samalla Jounin kertomuksia Immolan ilmailuhistoriasta sekä hänen toiminnastaan lentokoneiden etsinnästä, pelastamisesta ja kunnostuksesta ilmailumuseon toiminnan puitteissa. Pakko sanoa, että nämä kaverit ovat perehtyneet aiheeseen ja kokeneet kovia nostaessaan lentokoneiden hylkyjä järvistä, metsistä ja soista....
 |
| Mullerin poikien muistoa vaalitaan |
 |
| Näppärää.....Jounin kasvot jäivät oksan taakse piiloon |
Samalla kertaa Jouni myös kertoi Mullerin poikien kohtalonpäivästä 2.7.1944. Päivä oli helteinen ja Suomen ratkaisuhetkiä käytiin parhaillaan Talin - Ihantalan alueella. Avuksemme oli saapunut saksalainen lento-osasto Kuhlmey, joka käytti Immolan ja Lappeenrannan kenttiä tukikohtinaan. Immola oli vilkkaan lentotoiminnan keskus, mistä nousi ja laskeutui jatkuvalla syötöllä koneita tiputtamaan pommeja vihulaisen niskaan ja hävittäjät tietysti suojasivat tätä toimintaa.
 |
| Kiiltävän laatan kuvaaminen oli iso haaste |
Tieto saksalaisten käyttämästä kentästä tietenkin levisi myös vihulaisen tietoon ja siellä laadittiin suunnitelmia hyökkäyksestä Immolaan. Radiotiedustelumme välitti tiedon Kuhlmeyn porukalle, mutta varotoimenpiteisiin ei liiemmin ryhdytty, syystä tai toisesta. Niinpä venäläisten ilmahyökkäys aiheuttikin suuret tuhot, saksalaisten menettäessä yhteensä 24 konetta joko kokonaan tuhottuina sekä vahingoittuneena. Unohtaa ei sovi myöskään ilmahyökkäyksessä tuhoutunutta lentokonehallia, joka on jätetty korjaamatta ja toimii nyt muistona tuosta kohtalonpäivästä.
 |
| Onnistuihan se lopultakin...... |
Vaan palataanpa alkuperäiseen aiheeseen ja Mullerin poikiin. Pojat olivat paikallisia ja heille lentokoneet olivat tuttuja. Niinpä uimassa ollessaan he totesivat lähestyvän lentokonejoukon olevan Morane-koneita, joilla oli erehdyttävästi samantapainen käyntiääni kuin venäläisessä maataistelulentokoneessa IL-2. Niinpä pojat jatkoivat uimista. Sitten yksi Immolaan suuntaavista IL-2 koneista erosi muodostelmasta syöksyi matalalennossa poikia kohti ja tulitti aseillaan. Tähän päättyi kahden Mullerin pojan uimaretki, molempien päästessä tämän kiven taakse. Valitettavasti osumat olivat liian vakavia ja tähän heidän kummankin matka päättyi.
Tämän traagisen kokemuksen muistoksi Immolan Pojat paljasti kesällä 2013 muistolaatan kiven kylkeen. Lisäksi he tekevät joka vuosi muistelomatkan kivelle 2.7 ja joulun aatonaattona. Hieno ele, ettei kavereita jätetä eikä unohdeta!
Hei Willimies, otatko yhteyttä!
VastaaPoista