Hamina / Krimin sodan muistokivi

Näin vuoden viimeisenä päivänä on hyvä muistella tätä vuotta. Omalta osaltaanhan tuo oli yhtä surkea kuin pari edellistäkin, mutta jotain hyvääkin siinä oli. Itse en näet ole pahemmin harrastanut hyväntekeväisyyttä, mutta 2022 pato aukesi ja ihan kunnolla. Olen näet lahjoittanut joka kuukausi 300€ Ukrainalle ja minulla on ainakin tunne, että rahat eivät ole menneet hukkaan. Ukrainan kansa sotii tällä hetkellä Euroopan puolesta ja takaa sen, ettei iivanat loiki meidän puolelle rajaa. No, kylmää olisi kyyti täälläkin suunnalla!

Onhan tuo vaikuttanut moneen asiaan täällä Suomessakin, kuten energianhintoihin, mutta siitä selvitään. Kohtahan olemme sen suhteen omavaraisia ja meidän ei tarvitse itänaapurin kassaa lihottaa. Sen sijaan voimme keskittyä täydellä panostuksella auttamaan ukrainalaisten sotaponnistuksia ja ajamaan viimeinenkin piippalakki hitoille Ukrainasta - Krimiä myöten. Vähempi ei tule riittämään! Lisäksi kun tuomitaan sotarikolliset ja poistetaan kaikilta venäläisiltä viisumit Suomeen ja muualle Eurooppaan, niin näyttää jo todella hyvälle. Hyvin joutavat siis palata ajelemaan Ladoilla, syömään kaalia ja juomaan vodkaa omien rajojensa sisäpuolella. Minua ei ainakaan kiinnosta heidän touhut tämän sodan jälkeen. Vaan asiaan!  

Kävin moottoripyörällä ajokaverini Taipaleen Antin kanssa 14.8.2022 Haminassa. Tarkoituksemme oli hurjastella vanha Kuninkaantien pätkä Virolahdelta Haminaan ja takaisin. Näin me pojat teimmekin, mutta olihan minulla reissulle pieni taka-ajatuskin. Koska bensan hinta oli ja on vieläkin aivan törkeän hintaista, niin ajattelin samalla kertaa kuvata upouuden muistomerkin, joka piti olla paljastettu muutamaa päivää aiemmin kesän 2022 Kymenlaakson superjulkkiksesta - Stena mursusta.

Prätkät parkkiin Haminan satamaan ja jo muutaman askeleen otettuamme huomasimme mitä ihmeellisimmän muistomerkkiviritelmän. Vieläkään en oikein tiedä, että montako muistomerkkiä oli niputettu yhteen pläjäykseen? Vaikka tuon mursujutun paljastinkin, niin tänään otetaan ajankohtainen aihe käsittelyyn ensimmäiseksi, nimittäin Krimin sodan muistokivi tai jotain sinne päin.....

Tästä muistokivestä en löytänyt tietoa, joten se lienee paikallisen ravintolayrittäjän pystyttämä. Milloin, sitä en tiedä! Jotenkin tuntuu, että se liittyy löyhästi Haminan sataman muutostöihin tai johonkin muuhun vastaavaan......

Tällä(kin) kertaa mennään pelkillä kuvilla, koska muutakaan en osaa sanoa kohteesta. Ehkä tieto tavoittaa minut myöhemmin ja päivitän sitten kaikki tiedot teidänkin tietoonne? 

MC Prostata saapunut Haminaan

Paikalla oli myös mahdollista pestä rahaa. Emme vielään tajua, että miksi?

Krimin sodan 150v muistokivi. Taas alueella tapellaan ja voittajasta ei liene epäselvyyttä

Lopuksi muutama ennuste vuodesta 2023

1. Ukrainan sota päättyy marraskuussa 2023

2. Putin syrjäytetään ja tilalle tulee samanlainen tomppeli....valitettavasti

3. Suomi liittyy Natoon, kahden maan hidastelusta huolimatta

4. SDP voittaa kevään vaalit....valitettavasti

5. Venäjä hajoaa pienemmiksi valtioiksi

6. Karjala haluaa liittyä Suomeen

7. Tavaraliikenne joutuu kaaokseen Kiinan koronatilanteen takia

8. SaiPa kitkuttelee liigan hännillä

9. Willimiehen jäljillä - blogi jatkaa rauhalliseen tahtiin

10. Aion laihtua 10kg

Jos kaikki edellämainittu toteutuu, niin minulta voi kysellä vihjeitä lottoriviin!

Hyvää ja ennen kaikkea parempaa uutta vuotta!

Uukuniemi / Pirun verkkokivi

Jouluaatto oli eilen ja nyt edessä on pari vapaapäivää ennen tiistaisia pikkujouluja. Meidän vesijuoksuryhmämme näet ei saanut aikatauluja sopimaan ennen joulua, joten päätimme pitää ne vähän myöhässä! Tarkoitus olisi siis polskutella Holiday Clubilla päivän verran ja juop syödä hyvin. Toivottavasti Igorit ja Svetlanat loistavat poissaolollaan, jotta saamme rauhassa nauttia rentoutumisesta. Jotenkin vaan tuo Ukrainan tilanne pyörii mielessä, samalla kun itse saamme nauttia kaikista herkuista lämpimässä ja ei ole pelkoa ohjuksen osumasta mökin katolle. Toivottavasti ajat muuttuvat pikaisesti parempaan ja Zelenskij saisi pukeutua taas pukuun...

Koska sen kummempaa asiaa minulla ei ole ja tuo kohde-esittelykin on lyhyt, niin toivottelen myöhästyneet jouluntoivotukset lukijoille tässä! Olkoon seuraava vuosi meille kaikille parempi. No, venäläisistä niin väliä! Siirrytään nyt asiaan....

Uukuniemen erikoiset kohteet jatkuvat vielä toisella erikoisella kohteella. Paikka on sama kuin viimeksi eli paikallinen Camping-alue. Joskus 1950-luvulla rannasta veden alta nostettiin kivi ja siirrettiin sen nykyiselle paikalle kuivalle maalle. Kivi on erikoisesti hiottu ja se muistuttaa kalaverkkoa, mistä sen nimi  Pirun verkkokivi tulee. Paikallisten kansantarinoiden mukaan kiven päältä Piru olisi houkutellut ihmisiä liittymään omaan seurakuntaansa.

Uskokoon tuohon tarinaan, jos haluaa. Itse arvelen tämän puolipalloisen muotoisen kiven olevan jotain muuta. Veikkaanpa, että kalastajat uhrasivat verkkokivelle hyvän kalansaaliin toivossa tai kiittäessään runsaasta kalansaaliista. Kyseessä lienee siis kuppukiven kaltainen uhripaikka. Toisaalta tarina Pirusta huutamassa kiven päällä on kyllä kiintoisa...... 

Pirun verkkokivi on lähes rantaviivalla

Onhan tuossa ollut tekemistä

Pintakuvio muistuttaa kalaverkkoa

Uukuniemen kohteet esitelty tältä erää. Blogin matka jatkuu kohti Haminaa.

Uukuniemi / Lyylityskivi

Juolahti mieleeni tätä kirjoittaessani, että on nuo muistomerkit jääneet aika vähiin viime aikoina! Ei ole muuten tulossa tänäänkään, mutta ainakin omasta mielestäni yksi blogin erikoisimpia kohteita kuitenkin. Jokainen saa toki muodostaa oman mielipiteensä, mutta kerroinpa oman mielipiteeni tai siis MP:n, kuten nuoret asian ilmaisevat. 

Pyhän perheen tsasounalta, viime viikkoinen stoori, jatkoin matkaani kohti Uukuniemen Camping-aluetta. Siellä tarkoitukseni oli kuvata kaksi kohdetta ja ne löytyivätkin helposti. Tähän kohteeseen olisin tarvinnut kuvausapua, mutta sitä ei ollut saatavana, koska kaikki immeiset olivat parhaillaan lounaalla alueen ravintolassa. No pärjäähän sitä yksinkin. Siirrytäänpä asiaan ja ennen kaikkea lyyleihin! Minun nuoruudessanihan se tarkoitti naisia. No, minähän en niitten päälle koskaan mitään ymmärtänyt....

Sanana lyyli tarkoittaa salaista voimaa ja lyylitys palvomista ja mielittelemistä. Lyylitys myös viittaa metsästysonneen ja metsän jumalille annettuihin uhreihin. Yleensäkin lyyli tarkoittaa ihmistä kohdannutta onnea. Lyylittelemällä rukoiltiin jumalilta, hengiltä, pyhimyksiltä ja haltijoilta jotain itseltä puuttuvaa. Lisäksi lyylittelemällä kiitettiin jo saadusta ja toivottiin onnea. Lyylitys suoritettiin erillisellä lyylityspuulla tai lyylityskivellä, kuten Uukuniemellä. Kiveen on hakattu kaksi koloa, joihin kädet asetettiin. Näin siirryttiin kuin toiseen todellisuuteen ja lyylitys saattoi alkaa. 

Uukuniemen lyylityskivi

Koska tämä Uukuniemen lyylityskivi on aivan uimarannan läheisyydessä, niin ei yllätä, että paikallisen perinnetiedon mukaan lyylittelemällä on toivottu kalaonnea, myrskyttömiä vesiä ja talvitien turvallista kulkua. Varmaan paljon muitakin asioita on kivellä käyty toivomassa. 

Ilmeisesti nämä lyylityspaikat ovat vastaavia kuin kuppikivet ja muut esi-isiemme palvontapaikat. Luottamus ja usko johonkin korkeampaan voimaan on aina ajanut ihmisiä perustamaan palvontapaikkoja ja etsimään niistä lohdutusta sekä toivoa paremmasta. 

Siihen minulla ei ole vastausta, että milloin lyylityskiviä on tehty, mutta onko sillä väliä? Minäkin tein pienen toivomuksen paikalla ja se toteutui. Jääköön salaisuudeksi, mitä toivoin!

Willimies tutustuu lyyliin

Kivenkolot ovat vierekkäin

Kivi on mökin läheisyydessä

Kolot oikeassa ylänurkassa

   

Uukuniemi / Pyhän perheen tsasouna

Viime suvena Willimiehellä oli suurena haaveena käydä moottoripyörällä Nordkappissa. Suunnitelmat, matkareitti ja ajankohta oli valmiina, mutta päätin tehdä Kawasakilla testiajon ennen reissuun lähtöä. Testiajon kohteeksi valitsin ystäväni Pirhosen Ilkan pihamaan saslikkigrilleineen Joensuussa. Lisäksi halusin samalla kertaa kuvata kaksi kohdetta Uukuniemeltä. Näin tapahtuikin, mutta löysinpä vielä kolmannenkin kohteen, jonka esittelen tänään. 

Kyseessä on kilometrin verran Uukuniemen kirkolta eteenpäin tien varressa sijaitseva tsasouna, mihin päätin tutustua. Jostain syystä nämä ortodoksisuuteen liittyvät kohteet kiinnostavat minua. Ei muuta kuin prätkä parkkiin ja kipuamaan helvatanmoisessa helteessä mäen päälle katsomaan mitä löytyy. 

Tässä vaiheessa kaikki oli hyvin

Tsasouna on mäen päällä

Pyhän perheen tsasouna

Pää mätkänä saavuin perille ja siellä se oli! Upea tsasouna kaikkine tavaroineen kenen tahansa matkalaisen hiljentymistä varten odottamassa avoimin ovin. Aika pitkään hiljennyinkin ja pyysin jopa johdatusta Nordkappin reissulle. Ilmeisesti viesti ei mennyt täysin perille, koska paluumatkalla kohtasin prätkässä ongelmia, jotka estivät Nordkappin reissun. No, ehkä isoimpana syynä ongelmiin oli Jerrykannusta kaatamani bensa, minkä epäpuhtaudet tukkivat kaasuttimen!

Andreas Hännisen rakentama ja omistama yksityinen Pyhän perheen tsasouna on aina avoinna hiljentymistä varten. Tsasouna on vihitty käyttöön 10.7.2017. Sen löydät osoitteesta Uukuniementie 1043, 59730 Uukuniemi

Suosittelen tutustumaan paikkaan

PS. Joensuussa minua odotti tämä....

Tartto / Tarton rauhan solmimispaikka

Suomen itsenäisyyspäivä alkaa olla lähellä ja etsin jotain isänmaallisuuteen viittaavaa kohdetta kuvakansiostani. Sellaista ei löytynyt, mutta ehkä tämä kohde jollakin tapaa täyttää kriteerit? Reilut sata vuotta takaperin, osa suomalaisista koki Tarton rauhan häpeärauhana, mutta onhan tuon jälkeenkin rajoja siirretty. Valitettavasti väärään ilmansuuntaan minun mielestäni.

Tiukat neuvottelut Tarton kaupungissa Virossa johtivat muutaman kuukauden jälkeen rauhansopimukseen, missä lopulta määritettiin itärajamme linjaus ja sovittiin monista asioista, jotka jäivät Suomen itsenäistyessä hoitamatta. Iso asiakokonaisuus olikin, miten toisen valtion alueella oleva omaisuus jaetaan.... Suomella oli neuvottelujen alkaessa kovat vaatimukset, mutta maailmantilanne etenkin Venäjällä, kehittyi Suomen kannalta huonompaan suuntaan. Lopulta aluevaatimuksista jouduttiin luopumaan, toki saimmehan Petsamon.

Näin jälkiviisaana voinee sanoa, että jo tuolloin Venäjään ei voinut luottaa. Paperille painetut sanat ja allekirjoitukset menettivät merkityksensä viimeistään 1939, jolloin rajoja ruvettiin taas siirtelemään. Se mikä neuvottelupöydässä voitettiin, ei veli venäläiselle riittänyt. No, onhan meidän maamme sentään kehittynyt, sivistynyt ja luotettava valtio itänaapuriin verrattuna. He eivät ikinä opi ja siksi toivottavasti saavat hakata päätään vielä lisää ukrainalaisiin mäntyihin....

Neuvottelut käytiin Tarton yliopiston opiskelijajärjestö Eesti Üliõpilaste Seltsin talossa ja Suomen valtuuskuntaa johti Juho Kusti Paasikivi. Pihalla on myös tapahtumasta muistomerkki, missä sama teksti kolmella kielellä - suomeksi, viroksi ja venäjäksi. Muistomerkin teksti kertoo: 

14.X.1920

Tässä talossa solmittiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen rauhansopimus

Rauhanneuvottelut pidettiin täällä

Talon seinässä oleva laatta

Tarton rauhanneuvotteluiden muistomerkki

PS. Kuvat eivät ole itse ottamiani, mutta julkaisulupa niillä on. Sen meille antoi kuvien ottaja Dimitri Odintsov

Tiurula / Pyhän Serafim Sarovilaisen kirkko

Otsikossa lukee hämäävästi kirkko, vaikka siitä ei mitään olekaan jäljellä.  Maanpäällisiä jäänteitä on jonkin verran ja onhan alueella muistomerkkikin. Itse yritin elokuussa 2019 käydä täällä paikan päällä vierailessamme Williladyn mummolassa rajavyöhykkeellä. Tuolloinhan majailimme Kurkijoella, joten Tiurula oli käden ulottuvilla. Valitettavasti esteeksi muodostui tien poikki vetäisty järeä puomi, joka esti alueelle pääsyn. Kumppanimme Ilkka yritti puomilta soittaa puhelinnumeroon, mutta vastausta emme koskaan saaneet. Niin jäi Tiurulassa vierailematta. Onneksi Pirkko Majanen kävi paikalla vuonna 2018 ja antoi käyttööni Tiurulan valokuvia. Kiitos Pirkko!

Tiurulan viimeinen kirkko loiston päivinään (Kuva Pirkko Majanen)

Tiurula paikannimenä mainitaan ensimmäisen kerran ruotsalaisessa verokirjassa v.1589. Sen alue muodostui Vatjan viidenneksen verokirjassa v.1500 mainitusta Kurkijoen pogostasta, jonka Neitsyt Marian syntymän muistolle vihitty kirkko sijaitsi Kurkijoella. Utterin 1600-luvun alkupuolelta olevan kartan mukaan samalla alueella sijaitsi kaksi pogostaa, Kurkijoen ja Tiurulan. Tiurulan kirkko on kartassa piirretty mantereelle vastapäätä Kilpolan saarta, missä Tiurulan kirkot vuoteen 1939 saakka sijaitsivat. Kansan kertoman mukaan ennen vuotta 1875, jolloin ilmestyivät tilastolliset tiedot Pietarin hiippakunnasta, on Tiurulassa ollut kolme kirkkoa. Ensimmäinen, Utterin kartassa esiintyvä, on 1600-luvun alkupuolelta. Siitä ei ole mitään tietoja. Toinen kirkko paloi, ja sen paikalle rakennettiin uusi eli kolmas kirkko 1720-luvulla. Kirkon myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomat. Neljännen kirkon rakennutti vapaaherratar De Scott 1785. Se purettiin vuonna 1831. 

Viides kirkko rakennettiin 1832 hirsistä seurakuntalaisten kustannuksella. Se oli vihitty Kristuksen taivaanseenastumisen muistolle. Kirkon oli suunnitellut arkkitehti Arppe, ja urakoitsijana toimi lääninsihteeri Lövström. Kirkko korjattiin 1901, ja todennäköisesti se paloi vuosien 1906-1913 välisenä aikana. Kuudes kirkko rakennettiin 1914 ja vihittiin Kristuksen taivaaseenastumisen muistolle. Urakoitsijana toimi rakennusmestari Anton Koivula Sortavalasta. Tämä kirkko tuhoutui kesällä 1917 tulipalossa. Vuonna 1922 Tiurulan seurakunta osti Lounatjoen kirkon Kannakselta. Se siirrettiin Tiurulaan ja pystytettiin. Kirkko vihittiin pyhittäjä Serafimin muistolle jouluaattona 1922. Talvisodan aikana kirkko ei vaurioitunut mutta tuhoutui takaisinvaltauksen yhteydessä 1941. 

Tältä paikalla näytti 2018. Kaikki kuvat ovat Pirkko Majasen omistamia kuvia.

Konevitsan luostarin toimesta on tuhoutuneen kirkon perustuksille pystytetty v. 1998 puinen risti.

Ihan kaikkea kun ei ikäloppu Willimieskään muista, niin lisätään kaikkien katsottavaksi Seija Vanhatalon vuonna 2019 ottamat kuvat Tiurulasta. Näihin kuviin palkaton assistenttini Ilkka Pirhonen on pyytänyt puolestani julkaisuluvat.