keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Jatkosodan sankarivainajien muistomerkki

Käkisalmi on mielestäni erittäin siisti ja upea kaupunki venäläisen mittapuun mukaan. Sen kaduilla lompsutteleminen oli mukavaa ja joitain erikoisuuksiakin kaupungista löytyi, kuten esimerkiksi aiemmin esittelemäni Captain Morgan bar. Vaikka sen ruoka nyt ei mielestäni kummoista ollutkaan, niin se sisustus. Merirosvohenkisenä se vetosi minuun ja saattaisin jopa piipahtaa paikalla uudelleenkin. Voihan se olla, että jossain vaiheessa kaupungissa on piipahdettava, jos sinne nousee uusia muistomerkkejä suomalaisten toimesta tai löytyy jotain muuta kiinnostavaa.
Muistomerkki sijaitsee luterilaisen kirkon kirkkomaalla

Suomalaiset ovatkin alueella pystyttäneet joitakin muistomerkkejä, joista mielestäni surullisin sijaitsee Käkisalmen uuden luterilaisen kirkon pihamaalla, minne viime sotien aikana haudattiin 105 jatkosodan sankarivainajaa. Vapaussodan ja talvisodan sankareilla on oma muistomerkkinsä Käkisalmen hautausmaalla, mminkä olen jo aiemmin esitellyt. Nyt on siis jatkosodan sankarien muistomerkki vuorossa.

Luovutetun Karjalan sankarihautoja olen esitellyt jo monesti ja lisääkin on vielä tulossa. Kaikki ne ajoittuvat ajallisesti 1990-luvulle, jolloin vapaampi matkustaminen Venäjälle mahdollistui Neuvostoliiton romahdettua. Silloin itsekin aloin käymään siellä säännöllisesti oluen- ja tupakanhakureissuilla. Nykyisinhän olen kurvaillut pitkin ja poikin Karjalan kannasta ja käynyt paikan päällä toteamassa näitä suomalaisten järjestöjen ja valtiovallan pystyttämiä muistomerkkejä. Mielenkiintoisinta asiassa on mielestäni se, että niitä on niin paljon! Meillä lienee yhä kaukokaipuu Karjalaan vaikka 70 vuotta on kulunut sieltä lähdöstä ja lähtijätkin ovat jo iäkkäitä. Ilmeisesti kaipuu on siirtynyt muillakin jo seuraavaan ja sitä seuraavaan sukupolveen, kuten itselleni on käynyt?
Onko muistomerkissä 105 kivenmurikkaa? 

Neuvostoliiton romahdettua alkoi Suomessa herätä ajatus kenttähautausmaiden paikantaminen ja kunnostaminen. Tämä työ onkin jo tehty, mutta samalla ihmiset ja järjestöt alkoivat selvittää oman entisen pitäjänsä hautausmaiden, kirkkojen ja muistomerkkien kohtaloa. Osa löytyi entiseltä paikaltaan, mutta monet jäljet entisistä ajoista olivat kadonneet. Niinpä niiden tilalle pystytettiin lukuisia uusia muistomerkkejä kertomaan alueen entisistä omistajista ja heidän elämästään sekä muistoistaan. 

Aina uuden muistomerkin pystyttäminen ei ollut helppoa eikä etenkään nopeaa, koska tämä Käkisalmen jatkosodan sankarivainajien muistomerkin pystyttäminen vaati aikaa viitisen vuotta, ennen kuin sen pystyttäminen sallittiin Venäjällä. Tätä ennen asiasta keskusteltiin aina Venäjän silloista suurlähettilästä Juri Derjabinia myöten. Lopulta byrokratia saatiin selätetyksi ja tämä Käki-säätiön ja opetusministeriön tukema operaatio sai luvan. 
Marmorinpalanen kertoo kahdella kielellä kohteen faktat

Lopulta tämä 105 kaatuneen käkisalmelaisen sankarivainajan muistoksi tarkoitettu muistomerkki paljastettiin 6.7.1996. Valitettavasti tekijää en tiedä. Ehkä jälleen kerran lukijat voivat auttaa minua tässä? 

maanantai 29. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Luterilainen kirkko

Viimeinen viikko töitä alkaa tänään ja lauantaina kaikki on ohitse kuluneelta lukuvuodelta. Turha tässä on vieläkään kuvitella saavansa huokaista, koska kymmenet asiat odottavat vielä tekijäänsä eli minua. Sinänsä eiköhän tästä jo rutiinilla selvitä, koska onhan tuota melkoisesti kertynyt vuosien varrella kokemusta kuinka maalaisjärkeä hyväksikäyttäen asiat saa sujumaan paljon jouheammin kuin turhaa jäkittämällä. Joten ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä....
Kirkko kohoaa kadun päässä ylväänä

Koska loma on kohta alkamassa, niin se tulee omalta osaltani olemaan poikkeuksellisen pitkä, eikä kuukauden mittainen kuten aiempina suvina. Nyt onkin aikaa ottaa ensimmäinen viikko ihan poikkeuksellisen lunkisti. En näet aio tehdä mitään, vaan kaivaa kirjahyllyn uumenista kirjoja, jotka olen viime vuosina hankkinut sinne, mutta en vaan ole kerinnyt niitä lueskelemaan kaiken tohinan keskellä. Muutama itseäni kiinnostava historia-aiheinen teos odottaakin pääsyä hyppysiini. Pakkohan se on jo oman ammattitaidonkin takia perehtyä uusimpiin tutkimuksiin!
Venäläiset ovat rakentaneet pienen lisäsiiven kirkon takaosaan

Ammattitaitoa sen sijaan ei kummemmin osoita ottamani valokuvat helteisenä kesäkuisena päivänä Käkisalmen luterilaisesta kirkosta, mutta siitä viis... tavoitteeni on näet saada kaikki Käkisalmen kohteet julkaistuksi tämän viikon aikana päästäkseni muiden kohteiden kimppuun. Sitä en vielä osaa sanoa, että mikä on seuraava paikkakunta, mutta jostain Karjalan kannakselta kuitenkin. Vaihtoehtoja on niin monia, että mennään ihan hetken mielijohteen avulla eteenpäin.

Käkisalmen linna on ollut väestön suojapaikkana jo kauan. Kolmannen ruotsalaisten tekemän ristiretken jälkeen sotajoukko valloitti Sigge Laken johdolla Käkisalmen linnoineen 1294. Nimi Käkisalmi lienee karjalaisten käyttämä nimitys, mistä paikkakunnan ruotsinkielinen nimi Kexholm on väännetty, koska heiltä ei taipunut karjalan- eikä suomenkieli. Tilanne ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen vaan Käkisalmi vaihtoi omistajaa useasti vuosisatojen aikana. Vasta 1600-luvulla tilanne muuttui ruotsalaisten eduksi Stolbovan rauhan myötä. Jo muutamaa vuotta aikaisemmin alueelle nimitettiin luterilainen kirkkoherra, mitä katsotaan Käkisalmen luterilaisen seurakunnan alkuvaiheeksi. Vuosi oli tuolloin 1611.
Peltikatot kiiltelivät uutuuttaan, mutta nuo seinät....kuin keskiajalta. Upeat kerrassaan

Käkisalmen luterilainen seurakunta laajeni kaupungin ympäristöönkin ja saavutti lopullisen kokonsa vuoteen 1845 mennessä. Tietenkin seurakunta tarvitsi käyttöönsä oman kirkonkin, joista ei valitettavasti ole säilynyt varmaa tietoa, mutta oletettavasti päivän kohteemme olisi jo kahdeksas kirkko. Ensimmäinen kirkko, mistä on säilynyt tietoa, oli vuonna 1681 rakennettu luterilainen linnankirkko. Se tosin purettiin jo vuonna 1898. Seuraava kirkko oli Tuoma Suikkasen rakentama kirkko vuodelta 1759. Sen kohtaloksi koitui joutuminen soan uhriksi 1941, jolloin se tuhoutui kokonaan. Tällöin tämän päivän kohteemme, uusi luterilainen kirkko oli jo toiminnassa.

Uutta luterilaista kirkkoa alettiin suunnittelemaan jo 1904, koska vanhan kirkon korjaamista pidettiin liian kalliina vaihtoehtona. Aikaa kuitenkin kului rutkasti ennen kuin uusi kirkko alkoi nousta maamerkiksi Käkisalmen keskusta-alueelle. Rahapula ja tonttiongelmat viivyttivät rakennustöiden alkua. Odotellessa kerettiin tilaamaan useat piirustukset kirkosta ja lopulta neljänsien piirustuksien valmistuttua 1928, alkoi tontilla tapahtua. Nuo piirustukset olivat professori Armas Lindgrenin käsialaa.

Uuden kivisen kirkon rakennustyöt alkoivat 1929 ja se on muodoltaan päätytornillinen pitkäkirkko. Ulkoseinät muurattiin luonnonkivistä ja luo ympäristöön vaikutelman, että kirkko olisi huomattavasti vanhempi. Sisältä kirkko oli aikalaiskuvauksen mukaan juhlava ja sen koristukseen kuuluivat rautaportit ja pylväät. Alttaritaulu ja kirkonkellot "kaapattiin" vanhasta kirkosta ja tässäkin toimessa näkyy rahanpuute, mikä oli vaivannut Käkisalmen kirkkoprojektia alusta asti. Lopputulos on silti hemmetin komea!!!!
Käkisalmen kirkko elokuussa 1941....melkoisesti vaurioita tulipalosta

Kirkko säilyi ehjänä talvisodan pommituksista, mutta jatkosodan alussa venäläiset perääntyessään sytyttivät Käkisalmen palamaan ja kirkko koki suuria vaurioita. Sotavuosien aikana kirkkoa ei keretty kunnostamaan kokonaisuudessaan, kunnes oli taas aika poistua Käkisalmesta 1944. 
Kirkon pääovi kesällä 2015....kirkko lienee vailla käyttöä

Sotien jälkeen kirkkoa ei ole käytetty kirkolliseen toimintaan, vaan se on toiminut kulttuuritalona, nuorisotilana ja discona. Sen takia sisätiloista ei löydy kuulemma mitään alkuperäistä. Itse emme päässee sisään kirkkoon, vaan se vaikutti tuolloin kesäkuussa 2015 suljetulta vailla mitään käyttöä. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Kaikkien pyhien kirkko

Ortodoksisuus oli valtauskontona Karjalan kannaksella talvisotaan saakka. Ainakin Käkisalmessa siitä on jäljellä vielä jopa kaksi kirkkoa, joista Neitsyt Marian syntymän kirkko on jo esitelty. Nyt on sitten vuorossa toinen upea vai pitäisikö sanoa komia ortodoksikirkko, mikä kuvastaa hyvin aikojen muuttumista, mutta toisaalta taas uskonnon elpyvän vaikeiden aikojen jälkeen. 
Kaikkien pyhien kirkko

Tänään esittelyvuorossa on vuonna 1894 Käkisalmen hautausmaalle arkkitehti Jac Ahrenbergin suunnittelema kirkko. Se rakennettiin yksityisillä varoilla kauppiaantyttären Eudokia Andrejevin lahjoittamilla varoilla. Ilmeisesti kauppabisnes on ollut tuolloin erittäin kannattavaa? Tämä kirkko pyhitettiin kaikille pyhille ja sen alle on myös haudattu kirkon rakennuttaja omaisineen. Ilmeisesti lakia on tässä tilanteessa tulkittu melko löyhästi, koska kirkkojen lattioiden alle hautaaminen kiellettiin jo 1700-luvun loppupuolella. 
Kenellähän olisi nykyisin rahaa tällaiseen?

Kirkko on rakennettu punatiilestä ja lienee yksi syy, miksi kirkko on vielä pystyssä. Se ei vaurioitunut talvisodassa pommituksista huolimatta ja se kesti myös välirauhan aikaisen käytön, jolloin se toimi neuvostoliittolaisten propagandamateriaalin varastona. Käyttötarkoitus on vaihtunut melkoisesti! Kaiken lisäksi kirkon kellot ja irtaimisto arvokkaita hopeaesineitä lukuunottamatta jäi venäläisten käsiin.
Ovi on kutsuvasti avoinna, mutta emme astuneet sisään kirkonmenojen takia

Jatkosodan alussa kirkko myös selviytyi, vaikka venäläiset perääntyessään sytyttivät Käkisalmen kaupungin palamaan. Lähes koko kaupunki paloi maantasalle, mutta kumpikin ortodoksikirkko säilyi. Pieniä korjauksia siihen tehtiin jatkosodan vuosina ja se palveli alkuperäisessä tehtävässään vuosina 1941-1944. Tuolloin kirkko joutui uudelleen Neuvostoliiton haltuun. Edessä oli pitkä taival jumalattomassa toimintaympäristössä.
Koristeellisuutta löytyy kirkon takaosastakin

Sotien jälkeen kirkkoa käytettiin kaasupullojen varastona, eikä sen ylläpidosta ihmeemmin välitetty. Isoa tuhoa aiheutti myös 1980-luvulla tapahtunut kaasupulloräjähdys, mikä romahdutti kirkon katon alas kertaheitolla. Vaurioita löytyi myös kirkon muista osista ja sen tulevaisuus näytti heikolta. Lopulta perestroika ja muut muutokset johtivat siihen, että kirkko luovutettiin Venäjän ortodoksiselle kirkolle. Alkoi kirkon uuden tulevaisuuden rakentaminen Valamon luostarin alaisuudessa. 
Koristeellisuus kiehtoo minua....

Kirkon korjaamiseen on osallistuneet myös suomalaiset järjestöt ja kieltämättä se on melkoisen upea näky tänä päivänä. Vain kirkon ympärillä sijainnut hautausmaa on kokenut kovia, eikä jäljellä ole enää montaakaan hautakiveä. Ehkä niiden menetys oli hinta, mikä oli maksettava näin upean kirkon säilymisestä?
Hautakiven kappaleita löytyy kirkon pihamaalta

Sinne ne katoavat kenties ikuisiksi ajoiksi

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Konevitsan luostarin muistokivi

Edellisen kohteemme, Neitsyt Marian syntymän kirkon, läheisyydessä sijaitsevassa puistikossa on luonnonkivi, mihin on kiinnitetty muistolaatta. Kuvatessani kohteen, minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä laatassa lukee. Itse asiassa en edes etukäteen tästä muistokivestä tinnyt, vaan se löytyi sattumalta, kuten niin moni muukin blogin kohteista. Onneksi kuitenkin sen kuvasin, joten nyt kun käännöstyökin on assistentti Pirhosen toimesta parin vuoden jälkeen saatu tehtyä, lienee syytä julkaistakin se!
Konevitsan luostarin muistokivi

Kyseinen muistomerkki vahvistaa sen, että Neitsyt Marian syntymän kirkko toimii Konevitsan luostarin alaisuudessa ja saattaapi olla, että kyseinen kirkko on otettu uudelleen kirkolliseen käyttöön vuonna 1997. Joka tapauksessa muistomerkin laatta kertoo seuraavaa: "Tämä kivi on valettu tähän luostarin pyhiinvaeltajille tarkoitetun majatalon perustamisen kunniaksi vuonna 1997".
Muistokiven laatta

Tämä oli vähän tällainen välikausipostaus, mutta jatkoa seuraa Käkisalmen kohteille....

tiistai 23. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Neitsyt Marian syntymän kirkko

Viikonloppu on taas takana ja viimeiset kaksi viikkoa ennen opettajan kesälomaa on edessä. Melkoinen rypistys tässä on vielä ennenkuin pääsen nauttimaan pariksi kuukaudeksi siunattua vapautta, mihin ei kuulu aikataulut, palaverit, oppituntien suunnittelu ja sähköpostiorjuus. Jotenkin pientä hengähdystaukoa tässä kaipaakin.... Monet muutkin asiat ovat painaneet mieltäni tämän kevään aikana ja toivottavasti saan omat akkuni ladattua kesän aikana.
Kirkko ei ole suuren suuri, mutta komia

Viime kesänä kuvittelin kaiken muuttuvan helpommaksi kun luovuin ison koulumme apulaisrehtorin työstä. Kuinka väärässä olinkaan! Ilmeisesti koulumaailmaan kuuluu aina saakelinmoinen kiire, miljoonan asian hoitaminen samanaikaisesti ja hektisyys. En tuota viitsi kummemmin avata, mutta jokainen opettajan pitkästä kesälomasta kateutta tunteva voi tulla muutamaksi kuukaudeksi kokeilemaan opettajana toimimista. Veikkaanpa, että monella mielipide voisi muuttua...

Yllä mainituista syistä tämä bloggaaminenkin on vähän jäänyt taka-alalle, koska ihan kaikkeen en ole jaksanut panostaa. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, kuten muidenkin. Itse asiassa tämä blogi pyörisi pari vuotta aiemmin ottamillani valokuvilla, kunhan vaivautuisin kirjoittamaan näitä tarinoita, mutta siitähän tämä juuri kiikastaakin. Valokuvaaminen on helppoa ja kirjoittamisen aloitus sen sijaan vaatii oikeanlaista hetkeä. Aina en vaan jaksa innostua kirjoittamisesta.... Nyt on kuitenkin aika palata takaisin Käkisalmen kohteiden pariin.
Neitsyt Marian syntymän kirkko Käkisalmessa

Käkisalmen keskustorilla sijaitseva kirkko valmistui vuonna 1847 pyhän synodin rahoilla ja sen suunnitteli Davide Visconti. Tämä tiilistä rakennettu ja päälle rapattu kirkko toimi Käkisalmen ortodoksisen seurakunnan pääkirkkona valmistuttuaan. Hoitaessaan tärkeää tehtäväänsä seurakunnan pääkirkkona, siitä pidettiin hyvää huolta. Niinpä kirkkoa korjattiin useasti, isoimpien huoltotoimenpiteiden tapahtuessa 1898 ja vuosina 1933-1936.

Suomalaisten aikana kirkon ikoneita pidettiin kallisarvoisina ja kirkon kahdeksalla kellollakin oli oma historiansa, koska vanhin niistä oli peräisin vuodelta 1649. Liekö kirkonkello peräisin jostain vanhasta kirkosta, koska lähteiden mukaan Käkisalmessa olisi ollut vuonna 1500 kolme ortodoksista kirkkoa. Noiden kirkkojen lisäksi Käkisalmessa toimi kolme luostaria, joissa on ilmeisesti ollut myös omat kirkot. Alue on ollut melkoisen hengellistä...

Kirkon huonot ajat alkoivat talvisodan sytyttyä 1939. Käkisalmi piti rauhanteossa luovuttaa Neuvostoliitolle. Omistajuuden siirtyessä kirkko oli säilynyt kunnossa Käkisalmen ilmapommituksista huolimatta, mutta välirauhan aikana sitä pidettiin vaatevarastona ja tallina. Ilmeisesti sinne kerättiin talteen suomalaisten taakseen jättämiä tavaroita myöhempää käyttöä varten?
Laatassa lukee: "Venäjän ortodoksinen kirkko. Moskovan patriarkaatti  Pietarin metropolia.
Jumalansynnyttäjän syntymän temppeli v. 1847

Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset valtasivat takaisin Käkisalmen, mutta saapuessaan paikalle he löysivät vain savuavat rauniot. Venäläiset olivat polttaneet kaupungin perääntyessään, mutta kaikki ei sentään tuhoutunut tulipalossa. Pienillä korjauksilla suomalaiset korjasivat jatkosodan aikana Neitsyt Marian syntymälle pyhitetyn kirkon, mutta se jouduttiin luovuttamaan uudelleen 1944. Osa kirkon tavaroista tuotiin kuitenkin turvaan.
Laatassa lukee: "Moskovan patriarkaatti. Viipurin ja Käkisalmen hiippakunta.. JUMALAN SYNNYTTÄJÄN SYNTYMÄN TUOMIOKIRKKO. Tuomiokirkko pystytetty v. 1847"

Sotien jälkeen kirkko jätettiin heitteille, eikä siitä huolehdittu. Se ränsistyikin pahasti, mutta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ortodoksisuuden lisätessä kannatusta Venäjällä, se on jälleen kunnostettu uuteen loistoon Konevitsan luostarin alaisuudessa. Valitettavasti vierailupäivänämme kirkko oli suljettu.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Vapaussodan sankaripatsas

Melkoista menoa on ollut tällä viikolla työrintamalla. Oppilaat ovat päässeet tutustumaan Lappeenrannan linnoitukseen ja kolme kertaa olen vienyt oppilasryhmän etsimään aarteita maan alta metallinilmaisimia apuna käyttäen. Se onkin ollut tämän viikon parasta antia, kun olen nähnyt sen suunnattoman innostuksen. Saattaa lähiviikkoina kauppa käydä metallinpaljastinkaupoissa... Itsekin olen asiasta aika innoissani ja aionkin kesäaikana tutkia maatilamme pellot, josko minäkin löytäisin raha-aarteen, kuten Sulkavasta löydettiin tällä viikolla! Olisihan se saakelin upeaa! Vaan takaisin maan pinnalle ja Käkisalmen vanhalle hautuumaalle.
Kuvan omistaa Museovirasto - Musketti : MLA-viite
Ilmari, Wirkkala. Arkkitehti Ilmari Virkkalan Suunnittelema Käkisalmen Vuoden 1918 Sankaripatsas.
Yläpuolella on laillinen kuva, minkä kopioin Finna.fi sivustolta. Toivottavasti viite meni oikein ja museoihmiset voivat olla tyytyväisiä. Minä ainakin olen, koska nyt voin käyttää melkoista määrää vanhoja valokuvia täällä blogissani. Itse asiassa mistään muualta en niitä kaiketi löytäisikään... Kuvan kohteena on arkkitehti Ilmari Wirkkalan suunnittelema ja toteuttama vapaussodan 1918 sankaripatsas Käkisalmen vanhalta luterilaiselta hautausmaalta. Paljastushetkellään vuonna 1921 muistomerkki erottui selkeästi ympäristöstään.
Ilmari Wirkkalan sankaripatsas vuodelta 1921. Talvisodan muistolaatta näkyy jalustan alalaidassa

Sankari on menettänyt päänsä

Sammalta on kertynyt jo jonkin verran

Näin ei ole enää tällä hetkellä ja muistomerkki on kokenut kovia aikoja. Sen ympärillä on nykyisin venäläisiä hautoja ja patsaan sankarin pääkin on kadonnut jonnekin aikojen kuluessa. Ainakin SA-kuvista löytyy elokuun lopulta vuonna 1941 otettu kuva, missä pää on vielä paikallaan. Lieneekö syynä paikallinen vandaali vai kenties liki sadan vuoden ikä, minkä seurauksena pää on kadonnut sankarin harteilta? Löysin myös tiedon, että muistomerkki olisi löytynyt kaadettuna nykyiseltä paikaltaan 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Ilmeisesti se pystytettiin uudelleen Käkisäätiön toimesta?
Teksti alkaa olla vaikeasti luettavissa



Tästä ehkä saa vähän tolkkua

Tällä hetkellä patsaan kaiverruksetkin ovat melkoisesti haalistuneet ja niistä oli melkoisen hankala saada selvää edes paikan päällä. Vanhasta kuvasta nekin selvinnevät paremmin... Muistomerkkiin on vielä vuonna 1998 lisätty Kauko Kokon talvisodan sankarivainajien muistolaatta, mutta sen näköjään unohdin kuvata. Pienihän se olikin jalustan alalaidassa....pahoittelut siitä kuitenkin.

torstai 18. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Mannerheim-linjan panssarieste

Kävin maanantaina oppilasryhmän kanssa Lappeenrannan linnoituksessa kiertokävelyllä oppaan matkassa. Tarkoitus oli tarjota oppilaille kiinnostava kokemus perehtyä oman kotikaupunkinsa menneisyyteen, mutta mönkäänhän tuo meni. Opas oli toki omalla tavallaan tietoinen asioista, mutta jotenkin itseäni alkoi ärsyttämään jotkut virheet opastuksessa. Lisäksi oppilaatkin vaistosivat ärtyisyyteni ja miettivät mielessään, että mikä nyt mättää? Heissä ei ollut osaa eikä arpaa, mutta tästä lähtien toteutan nämä Lappeenrannan menneisyyteen liittyvät jutut oman ammattitaitoni avulla. Uskon osaavani hoitaa tuon homman paremmin ja olen niin muutamia kertoja tehnytkin aiemmin. Nyt vaan ajattelin selvitä helpommalla....
Assistentti Pirhonen kuvasi omalla reissullaan panssariesteet

Vaan nyt loikataan Lappeenrannan linnoituksen valleilta Käkisalmeen linnan parkkipaikan viereen, mistä löytyy ainakin itselleni mielenkiintoinen kohde. Olen vieraillut lukuisilla Salpalinjaan liittyvillä kohteilla viime vuosina ja törmännyt lukuisia kertoja erilaisiin panssareiden pysäyttämiseen tarkoitettuihin estekiviin. Niiden edeltäjiin sen sijaan törmäsin ensimmäisen kerran Käkisalmessa ja kylläpä olivat kivenlohkateet vaatimattomia! Kivistä koottu rivistö sisälsi myös yhden kivisen muistolaatan, minkä venäjänkielinen teksti kertoi seuraavaa.
Omalla reissullani kuitenkin kuvasin muistolaatan

"Mannerheimlinjan panssariesteitä Burnaja-joen (Taipaleenjoen) alueelta. Suomen armeijan teknisiä esteitä vv. 1920-1940" Ilmeisesti tuohon aikaan panssarivaunut olivat pienempiä kuin 1940-luvulla, koska kivet näyttävät melkoisen vaatimattomilta. Muistolaatan kiinnitysvuosi ei ole tiedossani, mutta onko tuolla suurempaa merkitystäkään.

Joku ehkä saattaa ihmetellä tämän muistomerkin sijaintia, mutta 50 metrin päässä on kaksi helkatin suurta venäläistä tankkia komistuksena, joten ehkä ne liittyvät toisiinsa? Tankit olen esitellyt jo aiemmin...

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Rurikin kivi

Kylläpä vetää mielen hilpeäksi, kun kesäloma alkaa lähestyä. Itse asiassa siihen on aikaa enää 13 työpäivän verran! Onkin jotenkin ollut melkoisen rankka lukuvuosi lukuisine säätöineen ja tempoilevine muutoksineen. On ollut jotenkin töissä kuin kotosallakin melkoisen vaihteleva vuosi. Mitähän kaikkea tässä kerkeää vielä tapahtua ennen kuin vuosi on ohitse? 

Itselleni asetin tavoitteeksi, että tämä olisi vuosi, jolloin stressaisin vähemmän ja eläisin elämääni leppoistaen. Katin kontit, koska kaikki siihen liittyvä on mennyt mönkään. Tuntuu, että ahdistusta on ollut enemmän kuin vuosiin ja olen huomannut kevään aikana miettiväni suurta muutosta elämääni useammin kuin kerran. Mitään muutosta en ole vielä saanut alkuun, mutta tiedän sen hetken koittavan, kun teen isoja muutoksia.... Ilmeisesti ne liittyvät työnteon muuttamista perinteisestä palkkatyöstä yrittäjyyteen, mutta mille alalle ja mikä olisi roolini siinä, ne ovat vielä täysin auki. 
Rurikin kivi oikealla linnan edustalla

Tällä hetkellä olen jo niin vanha, ettei minua kaiketi ikärasismin takia kukaan enää palkkaa perinteiseen työhön, joten jotain omaa bisnestä sen pitää olla. Sen eteen olisin valmis uhraamaan seuraavat kymmenestä viiteentoista vuotta vaikka vuorokauden ympäri, kunhan työ olisi itselleni mielekästä. Enää  en halua uhrata aikaani istumalla turhissa palavereissa ja tekemässä näpertelytyötä, kun tiedän sisimmässäni pystyväni parempaankin. En halua enää haaskata aikaa ja kykyjäni tuottamattomaan työhön. Kenties olen vain syntynyt liian myöhään tähän maailmaan, eikä enää ole mitään uutta löydettävää kaltaiselleni seikkailijalle?
Muistomerkin miljöö on melkoisen komia

Samankaltanen seikkailija on saanut oman muistomerkin Käkisalmen linnan puistoon viime vuosina. Sen sanoma sopii kaiketi hyvin Putinin Venäjän uhoilevaan politiikkaan. Tuskin muistomerkissä kerrottu tapahtuma on koskaan tapahtunut, mutta mistäs minä tiedän? Siihen on kuitenkin kirjoitettu vanhalla kirkkoslaavilla, minkä kääntämiseen tarvittiin venäläistä asiantuntijaa, seuraava teksti: "Vuonna 879 Rurik kuoli sodassa Korelassa ja haudattiin kaupunkiin". Onko tarina tosi vai ei, siihen ei kaltaiseni virkaheitto filosofian maisteri ota kantaa!
Lähikuva muistomerkistä

Ehkä tällä pyritään vahvistamaan venäläisten oikeutta omistaa Käkisalmen kaupunki tai sitten se on pystytetty jostain muusta syystä. Ainakin asiaa on pyritty pönkittämään lähdeviitteellä, joka löytyy kiven alaosasta. Se kertoo seuraavaa: Slaavikansan historia ja Novgorodin ???-kronikan mukaan. Muistomerkki on pystytetty vuonna 2004. 

Riippumatta totuudesta, kunpa olisin Rurik, joka voisi etsiä, löytää, valloittaa ja hallita uusia alueita sekä maita....päätän näihin tunnelmiin tällä kertaa....

tiistai 16. toukokuuta 2017

Käkisalmi / Käkisalmen linnan museo*

Käkisalmi oli aikoinaan luovutetun Karjalan kolmanneksi suurin kaupunki, jonka syntymisestä on monta tarinaa. Valitettavasti faktatieto on vähissä. Ilmeisesti tarina veneellä Vuoksea kulkevasta karjalaisjoukosta ja sen kuulemasta käen kukunnasta on yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin. Joukko näet päätti perustaa kaupungin siihen kohtaan missä käki kukkuisi. Lopulta nykyisen Käkisalmen kohdalla ääni kuului ja paikka sai nimensä. Hieno tarina, vaikkakaan ei liene totta...
Ehkä käki kukkui näillä tienoilla?

Varmaa on kuitenkin se, että Käkisalmi on vanha kaupunki ja ylpeä tarinasta, koska linnan sisäpihalla toimiva Käkisalmen kaupungin museon opaskin sitä meille kertoi. Kielitaidottomuus puolin ja toisin oli esteenä, joten päätimme kierrellä itseksemme ilman opasta tällä kertaa. Toki suomenkielisiä kylttejä löytyi joistain vitriineistä avuksemme. Pientä ylpeyttä tunsin kun kotikaupunkini Lappeenrannan linnoituskin oli saanut oman plakaatin museossa....
Museo toimii linnan sisäpihalta löytyvästä valkoisesta talosta

Tämä linnan sisäpihalla sijaitsevassa valkoisessa rakennuksessa toimiva museo vaikutti ajanmukaiselta. Tilat olivat tyylikkäät ja Käkisalmen suomalainen menneisyyskin hyvin edustettuna. Näin täällä jopa elämäni ensimmäisen kerran yhden upeimmista suomalaisista keksinnöistä - Molotovin cocktailin. Muutenhan niitä näkee vain television uutislähetyksissä, jotka kertovat Lähi-idästä. 
Molotovin cocktail, joka jäi aikoinaan heittämättä tankkia kohti

Museosta on oikeastaan melko vaikea kirjoitella sen kummemmin, mutta ehdottomasti suosittelen tätäkin paikkaa, jos liikutte nurkilla! Pääsymaksu on halpa ja esineistöä melkoisesti nähtävänä. Jos et pääse paikan päälle, niin voit katsella alla olevat kuvat... 
Linnan sotaisa menneisyys paljastui 

Lasivitriinejä

Maan alta löytynyttä menneisyyttä

Miekan kappaleita

Tämä jäi vähän mysteeriksi....laivan osia?

Nämä olivat ainakin laivan osia

Ritariaikaa

Yksi haarniska kuuluu kokoelmiin

Suomalaista aikaa


Huomaa nurkassa oleva kyltti....Lappeenranta!

Willilady kulki omia reittejään

Asemakaava

Liekö vanhan rautatieaseman kyltti

Karjalaisuus esillä

mennyttä aikaa

Tavarat ovat hyvin esillä

Historiaa Käkisalmesta


Kaupungista löytynyttä esineistöä

vanhoja valokuvia

Tikkuaskin kannet kertovat myös ajoista entisistä

valokuva Käkisalmesta taisteluiden tauottua

Pietari Suuren nurkkaus
Päivitys 26.5.2017:

Käkisalmen linnan informatiiviset Internet-kotisivut aukioloaikoineen löytyvät osoitteesta http://priozersk.ru/6/muz/000.shtml