maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kotka / Hans Gutzeitin patsas

Aikamoinen urheilumatka takana Laatokan Karjalaan. Mukava reissuhan tuo oli, mutta samalla myös hemmetin rankka ilmastoimattomalla Lada Nivalla. Onneksi selvittiin ilman pahempia haavereita ja jokunen monumenttikin saatiin kuvattua. Sehän se kaiketi olikin matkan perimmäinen tarkoituskin. Toki toverillinen yhdessäolo Karjalan luonnon rauhassa oli myös yksi kestävistä teemoistamme. Se mitä saimme aikaiseksi, olisi tarkoitus julkaista vielä tämän kesän aikana matkakertomuksena täällä blogissa, kunhan ensin mietin, että tarjoaisinko kertomusta jollekin lehdelle palkkiota vastaan...
Hans Gutzeitin muistomerkki

Paikallinen pursiseuran rakennus

Gutzeit ja Naja reliefissä

Aikamoinen sälli oli myös Norjasta Kotkaan muuttanut Hans Gutzeit, joka laittoi aikanaan vauhtia Kotkan talouselämään perustamalla ison höyrysahan. Eihän se ensimmäinen ollut, mutta tästähän seurasi jotain suurta, kuten lukuisten fuusioiden kautta kasvanut nykyjälkeläinen Stora Enso nimelläänkin kertoo. Vaan mitä muuta Hans Gutzeit sai aikaan?
Laatta taustapuolella

Ilmeisesti norjalaisena Gutzeit oli saanut kipinän purjehtimiseen jo äidinmaidossaan, koska heti Kotkaan saapuessaan hän hankki uuden kilpakäyttöön tarkoitetun purjeveneen, Najan. Tämän veneen kilpailumatkoista katsotaan purjehduskilpailuiden alkaneen kotkan alueella ja ne huipentuivat 1888 Kotkan pursiseuran perustamiseen. Ilmeisesti Gutzeit oli seuraa perustamassa, koska purjehdusseura on oikein patsaan pystyttänyt vuonna 1999 tälle merkittävälle miehelle paikallisen pursiseuran edustalle.
Lähikuva

Patsaan suunnitteli ja toteutti Markku Hirvelä. Sponsorit ja muut tukijat selviävät valokuvista.


sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kotka / Here ends Europe

Koska olen palailemassa takaisin täältä Jumalan selän takaa Aunuksen Karjalasta, niin mieleeni juolahti, että tässähän liikutaan melkein Euroopan rajamailla. No, Uralille on toki matkaa aivan saakelisti vielä, mutta kyllähän nämä tietyt alueet ovat olleet melkoisen syrjäisiä. Ajoittain ei näe muuta kuin miljardittain itikoita, joten ei kait se ole ihme ettei ihmisiin törmää...
Näkymä Kotkan suunnasta etelään

Euroopan rajalla

Kotkassakin on ilmeisesti sama tunnelma Euroopan rajalla asumisesta, koska erään rantakallion päälle on pystytetty muistomerkki, no ainakin muistokivi, tärkeälle asialle. Kiveen kiinnitetty laatta kertoo koruttomasti: "Here ends Europe". Kukaan ei tunnu tietävän kivestä yhtään mitään, koska keskustelupalstoillakin olen törmännyt uteluihin kiven alkuperästä.
Tähän päättyy Eurooppa

Laatta

Willilady lienee Aasian puolella

Toivomukseni olisikin, että joku paikallinen tietäjä paljastaisi kiven alkuperän. Kuka sen on tehnyt ja miksi? Paljastuspäiväkin olisi kiva saada tietoon....

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kotka / Kaivo

Päivitykset Laatokan Karjalan reissun aikana tapahtuvat ajastetun toiminnon kautta. Kaiketi juuri tällä hetkellä olen siirtymässä Lada Nivalla Suojärveltä kohti Aunuksen Karjalan Tuulosta. Tokihan reissussa on voinut tulla jokunen muuttujakin, mutta kertoilen sitten enempi kun palajan kotio!
Yleinen kaivo

Vaikka Willimies onkin oluen vannoutunut ystävä, niin kyllähän vesi kuitenkin on juomista tärkein. Ilman päivittäistä vesiannosta ei vaan selviä elämästä hengissä. Siksi kaiketi tulevaisuudessa vesi öljyä useammin tulee olemaan riitojen ja pahimmillaan sotien alku. Meillä suomalaisilla tätä raikasta ja puhdasta nestettä on vaikka muille jakaa, kuten uttilaiset aikoinaan päättivät alkaa myydä vettä janoisille kotkalaisille.
Hankkeen muistolaatta

Kymenlaakson alueella aloitettiin pohjavesitutkimukset 1983 ja ne saatiin päätökseen 1992, jolloin Uttiin valmistui upouusi tekopohjavesilaitos tuottamaan vettä etelä-Kymenlaaksolle. Vesi tuodaan Kotkaan ja Vehkalahdelle(nykyisen Hamina) 70cm halkaisijaltaan olevallaputkella. Pituuttakin putkella on 60 kilometriä, joten ihan pienestä projektista ei ollut kyse! Vesimääräkin on hulppeat 40000kuutiometriä vuorokaudessa, joten kyllähän tuosta vettä riittää ihan kohtuullisesti kaikille janoisille!

Aikanaan kun hanke päättyi 1992, niin Kotkan torin kulmaukseen pystytettiin vanhan mallinen yleinen kaivo, joka kunnioittaa hankkeen massiivisuutta ja kertoo kotkalaisille hankkeen speksit. Kaivo ja laatta sen kyljessä paljastettiin 30.9.1992

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kotka / Norjalaispytingit

Kokeillanpas tänään jotain uutta! Koska itse olen tällä hetkellä matkalla kohti Laatokan Karjalan Suojärveä, niin testaanpa samalla jotain uutta. Kokeilen näet ensimmäistä kertaa julkaisun ajastusta. Onnistuuko vai ei, niin 15.6 olen itsekin viisaampi. Joka tapauksessa tämän jutun kirjoitin 13.6 aamupäivällä, joten toivottavasti onnistuu...

Vaikka Suojärvelle itikoitten piinaamaksi olenkin menossa, niin kohde tulee kuitenkin Kotkasta. Tällä kertaa esittelyssä ovat Kotkan vanhimmat, vieläkin asuinkäytössä olevat talot, niin sanotut Norskan kasarmit eli norjalaispytingit. Nämä kaksi nykyaikaan säästynyttä kasarmia rakennettiin 1872 norjalaisen Hans Gutzeitin perustaman Norjan sahan työntekijöiden asunnoiksi. Nykyaikaan niistä on säästynyt kaksi, Kirkko- ja Herrainpytinki, mutta aikoinaan niitä oli enemmänkin.
Norjalaispytinki


Nykyisin alue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja rakennukset kunnostettiin 1997. Samaan hötäkkään Adolfsenin sukuseura teki aloitteen Kotkan kaupungille, missä kunnioitettaisiin Kotkaan muuttaneita norjalaisia työläisiä. Niinpä muistomerkkiprojekti huipentuikin Norjalaispytinkeihin kiinnitettyyn muistolaattaan, joka paljastettiin rakennusten peruskorjausten lopuksi 26.7.1997. Nämä Norjasta muuttaneet saha-alan ammattilaiset ovatkin muistolaattansa ansainneet, koska he laittoivat teollisuutemme kehityksen liikkeelle.
Muistolaatta

Vaikka useimmat norskit muuttivatkin takaisin kotimaahansa, niin jotkut heistä jäivät silti Suomeen. Polveutuupa jopa presidenttimme Martti Ahtisaari näistä siirtolaisista, joten heidän vaikutuksensa jatkuu vieläkin....

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kotka / Ensimmäinen jalkapallo-ottelu

Jeeeeeeesssssss! Tänään ne alkaa! Futiksen MM-kisat ovat täällä taas. Tällä kertaa nämä kisat ovatkin aivan erityiset minulle ja juniorilleni, koska olemme paikan päällä 3.7 Pietarissa pelattavassa neljännesvälieräottelussa. Voin jo tuntea selkäpiissäni kulkevat kylmät väreet kun 64000 fania huutaa ja laulaa omilleen. Tällä hetkellä joukkueista ei ole vielä tietoa, mutta poika selvitteli, että Saksa vs. Sveitsi voi olla todennäköisin vaihtoehto, mutta pienellä Brasilian kompuroinnilla mahdollista olisi jopa Saksa vs. Brasilia! Se olisikin melkoinen paukku....
Kuvastaa Suomen futista....kentästä tehty bussiterminaali

Kaikesta huolimatta reissu tulee olemaan ikimuistoinen, ainakin poitsulle. Eremitaasi ja Verikirkko ovat vierailukohteitamme ja risteilijä Aurora, jonka keulatykin laukaus muutti historiankulkua. Avaruusmuseokin on yksi matkakohteistamme, jos vaan aikataulut toimivat ja meillä innostusta riittää futishuuman lisäksi. Joka tapauksessa futistahan sinne mennään katsomaan eikä kulttuuria ja maisemia. Edessä on joka tapauksessa hieno reissu, kuten huomennakin, jolloin lähden assistentti Pirhosen kanssa Lada Nivalla Suojärvelle ja Aunuksen Karjalaan. Tänäkin suvena reissuni siis suuntautuvat itään ;)

Vaikka jalkapallo on maailman suosituin laji, niin eipä tuo kummasti meillä Suomessa hetkauta. Maajoukkue ei pärjää ja eipä laji ole ikinä lyönyt itseään tosimielellä läpi kotikaupungissani Lappeenrannassakaan. Kotka sen sijaan on pärjännyt jalkapallossa kohtuullisesti viimeisen sadan vuoden aikana, mutta menestyksestä on jo kuitenkin kulunut aikaa jonnin verran.
Futista on pelattu Suomessa kauan ilman menestystä

Koska urheiluun liittyvät muistomerkit  ja -laatat ovat blogissani todella harvinaisia, niin siksipä tämän päivän kohteeni onkin sitäkin mieluisampi. Se löytyy Kotkan Katariinanaukion laidalta, joka nykyisin näyttää bussien lähtöpaikalta. Kuitenkin aikoinaan tällä aukiolla pelattiin vuonna 1910 Etelä-Kymenlaakson ensimmäinen virallinen jalkapallo-ottelu. Tätä tapahtumaa Suomen palloliiton Kaakkois-Suomen piiri halusi muistella Suomen palloliiton 100-vuotisjuhlavuonna 2007 kiinnittämällä kiviseinään komean muistolaatan. Toivottavasti se siivittää pelaajamme lentoon ja suomalainenkin futismaajoukkue pääsee arvokisoihin joskus.....

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Kotka / Juha Watt Vainion muistolaatta

Jos on kirjailija Toivo Pekkanen jäänyt itselleni tuntemattomaksi, niin samaa voisin sanoa kotkalaisesta muusikosta Juha Watt Vainiosta. Eipä ole tämän edesmenneen artistin musiikki pahemmin itseeni kolahtanut vaikka kotkalaisten tuttujeni kautta olenkin joutunut osallistumaan parisen kertaa paikallisen sekakuoron yhteislauluun biisissä "Kotkan poikii, ilman siipii". Ehkä paikallisena alkuasukkaana suhtautuisin tähän toisella tavalla, mutta kun ei lappeenrantalaiseen uppoo, niin ei sitten uppoo!
Taaempi talo on Juha Watt Vainion nuoruusvuosien kotitalo

Hienon ja ennen kaikkea laajan sävellysuran tehnyt Junnu Vainio on toki ikioman muistolaattansa ansainnut, siitä ei kahta sanaa. Sellainen löytyykin Kotkasta osoitteesta Rastaantie 23. Kyseisessä talossa Junnu vietti nuoruutensa ja osallistui vanhempiensa apuna yleisen saunan pyörittämiseen. Ehkä noina aikoina Junnu oppi riimittelyn jalon taidon?
Komea laatta

Hänen kunniakseen ja muistolleen perustettiin 5.12.1994 Junnun lauluseura, joka yhteistyössä paikallisyhdistys Metsolan Aikamiespoikien kanssa kiinnitti vuonna 2001 muistolaatan Metsolan kaupunginosaan Junnun nuoruusvuosien kotitalon seinään. 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kotka / Toivo Pekkanen syntyi täällä

Olen nyt viime päivinä esitellyt erilaisia talojen seiniin kiinnitettyjä muistolaattoja Kotkasta ja samalla linjalla jatketaan tänäänkin. Onhan taloon kiinnitetty laatta osoitus siitä, että kyseisellä paikalla on tapahtunut aikoinaan jotain merkittävää tai ainakin merkityksellistä, miksi paikkaa halutaan muistella sekä tehdä paikka tunnetuksi jälkipolvillekin. Jotenkin vaan aavistelisin, että moni kotkalainen nuori on nähnyt tämän laatan talon seinässä ja jatkanut matkaansa ihmetellen, kuka oli Toivo Pekkanen?

Se on selvinnyt minullekin, että Kotka ja kotkalaiset kunnioittavat kirjailija Toivo Pekkasta. Onhan hänen kunniakseen tehty jopa oma muistomerkki sekä hänen hautansakin toimii muistomerkkinä. Siksipä en yllättynyt aikoinaan kun löysimme tämän päivän kohteemme, joka kertoo Pekkasen syntyneen kyseisellä paikalla sijainneessa talossa.
Pekkasen syntymäpaikka nykyään

Minä en vaan jaksa käsittää, kuinka Toivo Pekkanen on niin kuuluisa Kotkassa, koska harvat osaavat luetella tämän akateemikko kirjailijan tuotannosta yhtäkään teosta, puhumattakaan että olisi niitä jopa lukenut. No, vanhempi polvi kaiketi, mutta nuoremmista en menisi takuuseen.... Itse en ainakaan ole lukenut yhtään hänen teoksistaan, jotka voit vilkaista elämänkerran kera täältä
Laatta talon seinässä

Laatalle johtaa jopa kivetty polku

Pekkasen syntymätalo on jo purettu, mutta paikalla nykyisin sijaitsevan talon seinään on kiinnitetty tapahtuman muistoksi laatta. Laatta on kiinnitetty vuonna 1963, mutta epäselvää on, että kenen toimesta? Minä en ainakaan osaa siihen vastata.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kotka / LC Karhula

Joskus ihan itseänikin hävettää joidenkin blogin kohteiden esitteleminen. Tänään on taas sellainen kerta! Ainoa perusteluni tämän päivän kohteelle on se, että kaiken minkä olen matkoillani kuvannut, niin aion myös esitellä... joten tyrkätäänpä nämäkin kuvat taas kaikkien ihailtavaksi.
Huhtikuussa 2017 puussa ei ollut vielä lehtiä

Kyseessä on Karhulan Jokipuistosta löytynyt LC Karhulan istuttama puu, jonka vieressä oleva kivilaatta kertoo puunistuttamisen liittyneen paikallisen Leijonakerhon 60-vuotissynttäreihin. Ilmeisesti pippalot pidettiin kesällä 2014?
Laatta puun juurella

Siinäpä ei sen kummempaa ollut, joten yritän keksiä seuraavaksi kerraksi edes vähän tarinan aihetta...

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kotka / Sata vuotta koulutoimintaa Kotkassa

Nyt onkin oiva tilaisuus mainostaa Lappeenrantaa ja sen opetustoimea, jonka pienenä osasena toimin nykyään. Kuten osa lukijoistani on jo aiemmin ollut tietoinen, niin työpaikkani on Lappeenrannan kaupungin Lauritsalan koulu, minkä yläluokkien historianopettajana teen päivätyöni. En siis todellakaan ole pelkästään bloggaaja, vaan rahat pitää hankkia nuoria tulevia historiantutkijoita opettamalla. Pakkohan se on tunnustaa, että melkoisen lahjakkaitakin oppilaita on matkan varrelle eksynyt ja heistä kenties muutama tulee vielä jatkossa yrittämään kammeta minut pois nykyisestä työstäni.
Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Kotkan ensimmäinen kunnallinen kansakoulu

Itse sen sijaan kampesin edestäni kollegan, jota arvostin suuresti ja arvostan vieläkin. Hän on nykyisin eläkkeellä aikaansa viettävä historiantohtori Mauri Kinnunen. Maurikin pyörittää netissä omaa blogiaan Makkerin blogi. Vaikka vähän samoilla kohteilla vieraillaankin, niin eipä siinä mitään. Hienoa, jos täydennämme omalta osaltamme kotiseutumme historiaa. Mauri tosin teki ison urotyön työuransa aikana tallettamalla Lappeenrannan koululaitoksen historiaa ja eläkkeelle siirryttyään teki tilaustyönä kokonaisen teoksen aiheesta. Itselläni on uunituore painos omalla yöpöydälläni, mitä olen tässä viime viikkoina selaillut. Teoksen nimi on "Kansanopetusta Lappeenrannassa 150 vuotta". Tekijä on siis Mauri Kinnunen ja suosittelen lukemaan kyseisen teoksen, jos aihepiiri kiinnostaa.
Muistolaatta historiallisesta tapahtumasta

Kotkastakin löytyy aihepiiristä kertova muistolaatta Keskuskadun ja Ruukinkadun kulmasta. Kyseisellä paikalla sijaitsi nykyisin jo purettu rakennus, missä aloitti toimintansa Kotkan ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Tuo kotkalaisten lasten kiroama päivä oli 20.9.1880. Muistolaatta tästä merkittävästä tapahtumasta on kiinnitetty talon seinään vuonna 1980 ja lienenkö kauhean väärässä, jos arvaan päivämäärän olleen 20.9.1980?

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Kotka / Tukkukaupan talo

Eripuolilta Suomea löytyy upeita vanhoja rakennuksia vaikka niitä onkin vuosikymmenien aikana purettu uusien betonisten talojen tieltä. Eihän nämä rakennukset nyt oikeastaan ole blogini pääkohde, mutta aina joskus kun törmään johonkin vanhaan upeaan rakennukseen, niin olen sen jopa esitellyt. Niin tälläkin kertaa ja löytyyhän talon seinästä jopa laatta, joka kertoo edes hivenen rakennuksen menneisyydestä!
Tukkukaupan talo

Talojen seinät ovat usein täynnä erilaisia laattoja, joista osa jopa kertoo rakennusten menneisyydestä. Se ei kuitenkaan ole minulle kriteeri esitellä jotain rakennusta, vaan mukana pitää olla myös kauneusarvoja tai joku historiallinen tapahtuma, missä rakennus on ollut osana. Tämän kertainen kohde täyttää ainoastaan nämä kauneusarvokriteerini.
Laatta talon seinässä kertoo menneisyydestä

Kyseessä on Kotkan Satamakadun varrella sijaitseva ns. Tukkukauppiaan talo, joka on mielestäni aivan hemmetin komea talo. Tämä vuonna 1910 valmistunut talo rakennettiin aikoinaan Kotkan Tukkukauppa Osakeyhtiön toimesta ja siinä toimii useita eri liikkeitä ja ylimmät kerrokset ovat asuinhuoneistoja. Näin lienee ollut jo reilun sadan vuoden ajan. Toivottavasti tätä rakennusta kohdellaan huolella ja se pidetään kunnossa viellä pitkään.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kotka / Rannikkotykistön esikunnan muistolaatta

Kotka on merikaupunki, kuten lyhyelläkin visiitillä sinne nopeasti huomaa. Itse pidän merestä ja vesistöistä yleensäkin, mutta merenkulkijaksi minusta ei olisi. Armeijankin suoritin aikoinaan Lappeenrannan rakuunoissa, joten tuolloinkaan minulle ei ollut mahdollista päästä kokemaan merellistä elementtiä vaan toimin kuivalla malla kantaen kranaatinheittimen putkea pitkin ja poikin metsiä. Ehkä noistakin ajoista minulle on jäänyt päälle tämä vaellusvietti?
Tällä paikalla sijaitsi puutalo, missä rannikkotykistön esikunta toimi 1930-luvulla

Kotkassa on kuitenkin muistettu monia armeijan ja viime sotien kunniakkaita paikkoja, joista tänään Kotkan Koulukadun varressa sijaitsevan asuintalon seinään kiinnitetty muistolaatta saa esittelyvuoronsa. Se kertoo paikalla sijainneesta rannikkotykistön esikunnasta. Rakennus ei kuitenkaan ole alkuperäinen, mutta paikka on sama. Ilmeisesti paikalla sijainnut puutalo on tullut jossain vaiheessa elinkaarensa päähän ja se on purettu. 
Muistolaatta talon seinässä

Muistolaatta on kiinnitetty talon seinään 11.7.2008 ja sen kiinnittämisestä ovat vastanneet Rannikkotykistösäätiö ja Kotkan rannikkoalueen perinneyhdistys. Laatta kertoo paikalla sijainneista rannikkotykistön esikunnista ja ajanjakso, jolloin talo oli heidän käytössään olivat vuodet 1929 - 1934. Lisäksi laattaan on lisätty kuva vanhasta rakennuksesta. 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Kotka / Kotkan suojeluskuntatalo

Jaahas, onpa takana kiireinen kuukausi ja nyt oli pakko ottaa parin päivän huili tähän bloggaamiseen. Tuli vaan tunne, että kiirettä on pakko hellittää vähäsen. Toki tekemistä on riittänytkin ihan yhden Willimiehen tarpeiksi viime aikoina. Työasiat piti hoitaa kunnolla loppuun, englannin serkut kävivät vierailulla, Willimuori oli pari viikkoa sairaalassa ja Pojan ylioppilasjuhlat piti järjestää. Tuon rinnalla korjailin vielä pari moottoripyörää, maalasin aidan ja leikkailin nurmikkoa, joten nyt oli aika ottaa pari päivää vähän rennommin....no, niin kuvittelin! Nyt on auto hajalla ja alkukesän kuvausreissut menevät nyt mönkään, mutta ei voi mitään!
Kotkan kaupunginteatterin sisäänkäynti. Laatta näkyy talon kulmassa

Koska kiire ei tunnu kuitenkaan hellittävän, niin ehkä tuo auton hajoaminen olikin hyvä juttu, koska nyt on pakko ottaa rauhallisemmin ja katsella vaikkapa elokuvia, kuten tein eilen. Katselimme näet Fast and Furious leffoja oikein roppakaupalla. Tänään sitten jotain muuta, mutta ennen sitä pitää selvitellä hivenen joitakin asioita. Koska kuitenkin nyt tuntuu jo helpommalta, niin saatanpa esitellä yhden kohteen Kotkan teatteritalon seinältä.
Muistolaatta kertoo talon entisistä käyttäjistä

Kyseinen rakennus on elinkaarensa aikana nähnyt melkoisen määrän tapahtumia ja yksi mielenkiintoinen vaihe teatteritalon historiassa on sen toimiminen Kotkan suojeluskunnan esikuntana vuosina 1927 - 1944. Muistoksi tuosta ajasta sen seinään on kiinnitetty muistolaatta, joka kertoo tuosta ajanjaksosta. Siitä minulla ei ole tietoa, että kuka on vastannut muistolaatan kiinnittämisestä ja milloin se on ilmestynyt nykyiselle paikalleen....

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Kotka / Huumankivi

Meille suomalaisille on opetettu, että Pähkinäsaaren rauha tehtiin vuonna 1323 ja tuolloin määriteltiin Suomen itäraja ensimmäisen kerran. Kotkasta Kyminlinnan läheisyydestä löytyy kuitenkin muistomerkki, joka kumoo tuon väitteen. No, historia-alan immeisenä olen valmis uskomaan tämän väitteen, koska ammoisina aikoina kaikkea ei kirjattu ylös. Ehkä kyseessä oli nautinta-alueen rajamerkki, joka oli yhteisesti sovittu.
Huumankivi, taustalla Kyminlinna

Kyseessä on siis Ruotsin ja Novgorodin välisen tuntemattoman rajan rajamerkki ja se ajoittuu 1200-luvulle. Alkuperäinen rajamerkki katosi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa ilmeisesti viereen rakennetun Kyminlinnan kivimuureihin? 
Muistolaatta

Mistähän nimi Huumankivi tulee.....

Siihen en kuitenkaan löytänyt tietoa, koska nykyinen "Huumankivi" on paikalleen pystytetty ja onhan siinä asiasta kertova muistolaattakin. Ehkä lukijamme osaavat taas auttaa meitä tietämättömiä... 




torstai 31. toukokuuta 2018

Kotka / Vesitorso, veden vartija ja vedestä lähtenyt

Kotka on itseni niin rakastaman nykytaiteen Mekka. Mitä erilaisimpia veistoksia on pystytetty eri puolille kaupunkia ja veistospromenadille. Ihan tyylikkäitähän noista osa on, mutta kun en vaan oikein ymmärrä niiden ideaa. Tässä kohtaa kulttuurintuntemuksessani lienee joku vinksallaan...
Hiirosen teos

Sapokan puiston alueelta löytyy myös yksi nykytaiteellinen teos, joka sijaitsee 14.6.2017 tekijänsä mukaan nimetyllä aukiolla. Kyseessä on kuvanveistäjä Eero Hiironen, joka on kansainvälisestikin kuuluisa töistään. Hän käyttää materiaalina happoterästä ja yleensä teoksiin liittyy kliinteästi vesielementti.


Niin täällä Sapokassakin, missä hänen teoksensa Vesitorso, Veden vartija ja vedestä lähtenyt on sijainnut vuodesta 2006. Valitettavasti kotkalaisetkaan eivät tunnu ymmärtävän tämän taideteoksen päälle, vaan se koki jokunen viikko takaperin ilkivaltaa. Kuvat runnellusta teoksesta löydät täältä.
Hiironen tunnetaan Kotkassa ja ulkomailla



keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kotka / Viestejä ystäville

Työpäivät kääntyvät loppusuoralle ja pientä piristymistä on mielialassani havaittavissa. Muutama päivä vielä ja sitten edessä aukeaa kesäloma. Kesällä tarkoitukseni on saada kuvattua mahdollisimman paljon kohteita ensi talven varalle. Sitten edessä häämöttää kyllä loppusuora tälle blogillekin. Minkäs sille mahtaa, että kohteetkin loppuvat aikanaan...
Viestejä ystäville

Pieni huolestuminen alkaa myös hiipiä selkärankaan, että mitä tekisin tämän jälkeen. Ainakaan yhtä suuritöiseen urakkaan en enää ilmaiseksi ryhdy, joten ehkä käytän itseltäni säästyneen ajan johonkin mukavaan ja kivaan, kuten moottoripyöräilyyn, kalastukseen ja uuden harrastuksen opetteluun? Kuka sitä vielä tässä vaiheessa voi tietää, mitä tekee kahden vuoden kuluttua... Olisikohan jo aika alkaa lähetellä viestejä ystävilleni siitä, että olisiko teillä töitä minulle?
Liekö tuo yläosa se kukkapuska?

Viestejä ystäville on myös veistos Kotkan Karhulan keskustassa. Tämä seitsemän metriä korkea happoteräksestä tehty veistos välittää tekijänsä Antti Maasalon mielestä positiivisia viestejä ja ojentaa lopulta kukkapuskan, kuten tekijä avajaistilaisuudessa kertoi vuonna 2002. Teoksen suunnittelun lähtökohtana oli valaistuksen, mittasuhteiden, liikenteen ja ihmisten liikkumisen huomioiminen. Sen keskeinen merkitys on toimia porttina ihmisvirralle, joka siirtyy torille.

Veistoksessa on myös kaiverruksia, mutta ne eivät myrskypäivänä ottamissani valokuvissa näy. Pahoittelut siitä. 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kotka / Portsari ja kaksonen

Ajattelin esitellä kaikki Kotkasta kuvaamani nykytaideteokset yhtäkyytiä pois kuljeksimasta. Tässä kaupungissa niitä tuntuukin riittävän, enkä ole kaikkia edes vaivautunut kuvaamaan, koska en oikein ymmärrä nykytaidetta. Pakko sanoa, että niin tälläkin kertaa.
Portsari ja kaksonen

Vuodesta 1995 lähtien on Karhulan uimahallin edustalla sijainnut Esko Heikkilän teräksestä valmistama veistos Portsari ja Kaksonen. Olen elämäni aikana törmännyt muutaman kerran portsareihin ja tunnen jopa kaksosiakin, mutta nyt olen äimänkäkenä. Kumpi on kumpi, näistä Heikkisen veistoksista?
Happoterästä uimahallin edessä

Tämä teos on ollut osa Kotkan kaupungin Karhula kauniiksi-projektia. 

maanantai 28. toukokuuta 2018

Kotka / Ovidiuksen tanssi

Maanantaiaamu ja viimeinen työviikko pärähtää käyntiin. Kylläpä lomaa on jo tovi odoteltukin, mutta nyt sen alkaa pikkuhiljaa itsekin uskomaan, että se alkaa! En osaa sanoa, että mikä tästä kuluneesta lukuvuodesta on tehnyt niin rankan, mutta sitä se vaan on ollut. Toivottavasti seuraava olisi helpompi. Mukavaahan teinien kanssa toimiminen on ollut ja tulee olemaan takuulla ensi lukuvuonnakin, mutta nykyään se on vaan osa koko työstä. Turhat kokouksissa ja palavereissa istumiset ovat erilaisten teematapahtumien lisäksi kaikkein raskaimpia. Ehkä koulujen eteenkin pitäisi pystyttää omat Ovidiuksen tanssit?
Ovidiuksen tanssi sijaitsee ravintolan ja teatterin sisäänkäynnin välissä

Kotkan kaupunginteatterin pihamaalla on nimittäin teos nimeltään Ovidiuksen tanssi. Se voitti 2004 teatterin lisärakennuksen yhteydessä pidetyn veistoskilpailun ja lopulta tämä Olli Manteren diabaasista ja happoteräksestä toteutettu veistos paljastettiin 31.10.205. Itse en ymmärtänyt paikalla käydessäni, enkä myöhemmin kuvia katsellessani sen tarkoitusta, joten laitan alle taiteilijan oman selityksen, missä hän kertoo teoksen idean.
Kivenmurikat hapokkaiden putkien päissä....

”Teos koostuu yhdeksästä ympyrän muotoon asetetusta painopisteestään nostetusta kivestä, ”muodonmuutoksen tanssista”, veden lailla heijastavasta haponkestävästä teräsympyrästä seinällä ja valosta, joka tämän teräspeilin kautta valaisee kivien metamorfoosin. Luonnon ja sattuman muovaamien kivien metamorfoosit leikkivät ajatuksella kivestä ikuisuuden, painon ja stabiliteetin symbolina. Ympyrästä tulee muodonmuutoksen tanssi.

Tultaessa teatterin pihalle Ruotsinsalmenkadun kautta, kävellään ”metamorfoosiheijastuksen ja haluttaessa myös ”muodonmuutoksen tanssin” läpi. Teoksen ajatus on virittää katsoja teatterin magialle ja ajatukselle, että kaikki on mahdollista.”

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kotka / Pylväspyhimykset

Pikku hiljaa raskas toukokuu alkaa kääntyä lopuilleen ja viikon päästä olen kesälomalla. Melkoisesti on joutunut rasittamaan itseään äärimmilleen, jotta olen saanut työn ja vapaa-ajan aikataulut soviteltua kohdalleen. Lisäksi olen liki päivittäin käynyt katsomassa itselleni rakasta sairaalassa makaavaa immeistä. Joskus tuntui, että jotain pitää jättää väliin, mutta olenhan nyt tänne blogiinkin kerinnyt kirjoittelemaan päivittäin, joten kai sitä aikaa on...
Pylväspyhimykset

No, se on kuitenkin varmaa, että bloggaamisesta pidän viime vuotiseen tapaan kesätauon, mutta ajankohta on vielä vähän auki. Tänään tuo tauko ei kuitenkaan vielä ala, joten esitelläänpä yksi kohde Kotkasta. Kyseessä on ehkä Kotkalle tyypillinen, mutta omaan silmääni särähtävä veistos.
Tekijän laatta

Jäi vähän epäselväksi

Nykytaide ei oikein tuppaa minulle avautumaan, joten tämä Kirsi Reunasen Kotkaan vuonna 2013 pystyttämä Pylväspyhimykset ei saa minulta suurtakaan huomiota. Tosin en kyllä mistään löytänyt mitään selitystä teoksen taustoista ja siitä, että mitä se taiteilijan ajatusmaailmassa esittää. Itselleni se on vain mutkalle väännettyä rautaa, jotka on maalattu kahdella eri värillä.
   

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kotka / Hallan muistokivi

Muistomerkkejä esitellessä tulee väkisin vastaan tilanteita, ettei tietoa niistä löydy etsimisestä huolimatta. Tänään on edessä taas sellainen kohde - valitettavasti. Onneksi lukijamme melko pian lähettävät lisäinformaatiota, jonka sitten päivitän mahdollisimman nopeasti julkaisemaani tekstiin. Toivottavasti näin käy tälläkin kertaa.
Hallan muistokivi

Uskoisin, että kyseessä on kotkalaisen Hallan sahan kaatuneille työntekijöille pystytetty muistomerkki. En tosin ole varma tästä, mutta se on ainakin varmaa että monumenttiin on kaiverrettu 33 isänmaan puolesta kaatuneen nimet. Heistä 13 asui Hallassa, 18 muualla Kymin alueella ja kaksi Vehkalahdella. He antoivat kaikkensa, joten ovat ehdottomasti kivensä ansainneet.

Luonnonkiveen kiinnitetty laatta

Pienen vihjeen löysin, että muistokivi olisi tuotu nykyiselle paikalleen Kotkan Metsäkulman hautausmaalle 16.8.1989, mutta se olisi sitä ennen ollut jossakin muualla. Pitääköhän paikkansa, vai ymmärsinkö väärin? Mielestäni laatta on hyvinkin saattanuut olla jollakin seinällä aiemmin....