torstai 28. helmikuuta 2019

Kouvola / Kaukopartiomuistomerkki ErP 4

Olen esitellyt jo niin paljon muistomerkkejä, että välillä meinaa itsekin turtua niiden samankaltaisuuteen. Useimmat ovat pelkkiä laattoja, jotka on kiinnitetty Salpalinjalta tuotuihin panssariestekiviin. Sellaisia olen esitellyt kymmenittäin. Onneksi aina välillä kohdalle tulee erilaisia muistomerkkejä, jotka poikkeavat tuosta valtavirrasta.
ErP 4 muistomerkki Utin varuskunta-alueella (Kuva Eero Mattila)

Mursunristi toimi ErP 4 tunnuksena (Kuva Eero Mattila)

Sellainen löytyy myös Utin varuskunnan laskuvarjojääkärikoulun kentän laidalta. Kyseessä on viime sotien aikana toimineiden päämajan kaukopartioiden muistomerkki, joka paljastettiin 1.9.1991. Se on kyseisistä kaukopartio-osastoista nimetty Erillispataljoona 4 miesten kunniaksi.
Muistomerkkiin liittyy myös laatta (Kuva Eero Mattila)

Muistomerkin keskeinen osa on ns. mursunsydän, joka oli ErP 4 tunnus. Se on taiteilija Juhanivepsäläisen suunnittelema ja sen toteutti Loimaan kivi, Halosvalimo sekä Paasikivi Oy. Kustannuksista ja toteutuksesta vastasi ErP 4 perinneyhdistys.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kouvola / Utin mekaanikkokoulun muistolaatta

Utin varuskunta-aluueelta löytyy lentokonehallin seinään kiinnitetty muistolaatta, joka kertoo alueella toimineesta Mekaanikkokoulusta. Se aloitti toimintansa 1.10.1941 ja sen toiminta jatkui keskeytymättömänä jatkosodan päättymiseen asti.  Vuoden 1944 käyttöön tuli nimitys lentojoukot ja samalla mekaanikkokoulun nimi muuttui Lentojoukkojen makaanikkokouluksi. Vielä saman vuoden joulukuussa nimi vaihtui kertaalleen, jolloin nimeksi tuli Lentojoukkojen teknillinen koulu.
Muistolaatta (Kuva Eero Mattila)

Tämän sotilasalueella sijaitsevan Lentojoukkojen teknillisen mekaanikkokoulun laatan kiinnitti lentokonehallin seinään 27.2.1971 Lentotekniikan Kilta ry.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Kouvola / Yrjö Karan lentoturman muistomerkki

Vekaranjärven muistomerkit on nyt yhtä lukuunottamatta esitelty, tosin voi siellä olla niitä enemmänkin, mutta minun tiedossani ei ole enempää. Uskoisin melko vahvastikin, että sieltä löytyisi vielä muistolaatta poikineen, mutta niistä minulla ei ole tietoa eikä sen paremmin tietenkään kuviakaan...Tällä kertaa olemme kuitenkin Utin varuskunnan alueella eli sotilasalueella, minne minulla ei ollut pääsyä. Onneksi apuuni riensi Kouvolan sotamuistomerkit kirjan julkaissut Eero Mattila, joka antoi käyttööni hänen ottamansa valokuvat niin Vekaranjärven kuin Utinkin varuskunta-alueelta. Pakko sanoa, että ilman Eeroa minulta olisi jäänyt esittelemättä melkoinen määrä muistomerkkejä! Kiitos Eero näistä kuvista ja toivottavasti voin antaa sinulle vastalahjaksi muutaman kohteen, joita et ole mainiossa kirjassasi esitellyt. Ehkä teoksesi toisessa painoksessa kohteita on vieläkin enemmän?
Muistomerkin yläosassa lukee: " Luutn Yrjö Kara, tähän päättyi lentosi 18.6.1937 (Kuva Eero Mattila)

Utin lentokentän laidalta Hammassyrjänmäessä on yksi muistomerkki, joka liittyy oleellisesti jo aiemmin esittelemääni Kankkusen muistomerkkiin. Hän ja tämän päivän kohteemme Yrjö Kara näet  törmäsivät lentokoneillaan toisiinsa 18.6.1937 ja seurauksena molempien maahansyöksy ja välitön kuolema, koska Kara ei kerennyt tai pystynyt käyttämään laskuvarjoaan. Karan kone myös tuhoutui täydellisesti syöksyessään maahan.

Muistomerkki on ilmeisesti pystytetty muiden lentäjien toimesta Luutnantti Yrjö Karan muistolle maahansyöksypaikalle. Ajankohta on todennäköisesti sama kuin Kankkusenkin maahansyöksyn muistomerkillä, mutta siitä en löytänyt varmaa tietoa. Joka tapauksessa kyseessä on vanha muistomerkki.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Kouvola / Panssarit

Olen nyt käynyt tämän vuoden aikana kahdesti Vekaranjärven varuskunnassa, koska poikani aloitti tammikuun alussa palveluksensa Vekaranjärvellä. Nyt tuosta juniorista on jo alokasajan jälkeen tullut panssarijääkäri, joten pakkohan se on nämäkin kuvat julkaista, vaikka kyseessä ei olekaan virallinen muistomerkki. Itse ainakin haluaisin panssarimieheksi, koska silloinhan ei tarvitsisi marssia liiemmin metsissä, vaan voisin ajella omalla tankilla pitkin ja poikin metsiä tai vaikkapa Karjalan korpia....
Sotka hangessa 8.2.2019

Infotaulu

Naamioväri päällä

Itse asetin tavoitteeksi ajaa panssarivaunulla tämän vuoden aikana, joten olin vähän pettynyt koska näillä tankeilla en voisi tuota haavettani toteuttaa. No, toki toinen näistä ei ole edes tankki vaan rynnäkkövaunu. Joka tapauksessa esitellään nyt nämäkin kohteet, koska tuli ne poikani valapäivänä kuvattua.

Kyseessä on Vekaranjärven varuskunnan kaartinaukionlaidalta löytyvät kaksi panssaroitua vekotinta, joista toinen on venäläinen T-34 eli Sotka ja toinen saksalainen rynnäkkötykki, jonka nimeä en edes viitsi kirjoittaa, koska virheitähän siinä tulisi rutkasti. Saksan kieli ei ole vahvinta osaamisaluettani.

Talvinaamiointi

Infotaulu

Faktat jokainen voi lukaista kuvaamistani infotauluista! 

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kouvola / Lennä Vekara, lennä

Hiljalleen alkavat nämä Vekaranjärven muistomerkit loppua. Tämä lienee viimeinen virallinen muistomerkki, josta minulla on käytössä Eero Mattilan kuvat, mutta tiedän että ainakin yksi muistomerkki alueelta vielä löytyy.... Siihen minulla on jo kuvaaja valmiina, mutta alueella on vaan aivan liikaa lunta tällä hetkellä. Sekin on siis vielä tulossa esiteltäväksi, joten tämäkin haastava kohde on nyt sitten Willimiehen jäljillä blogissa esitelty! No, huomenna on toki tulossa vielä yksi postaus kyseiseltä varuskunta-alueelta.
Lennä vekara, lennä (Kuva Eero Mattila)


Toiselta kantilta (Kuva Eero Mattila)

Tämän päivänVekaranjärven kohde on melko erilainen edeltäneisiin verrattuna. Kyseessä ei ole minkään joukko-osaston muistomerkki, vaan tällä kertaa muistellaan Vekaranjärven varuskunnan alueelta purettuja neljää kerrostaloa ja yhtä rivitaloa, joissa asui melkoinen määrä varuskunnan työntekijöitä. Niinpä asiasta päätettiin tehdä muistomerkki, jonka tekijäksi valittiin kuvanveistäjä Jorma Parkkari.

Muistomerkin tehtävä on maisemoida aluetta ja toimia samalla menneisyyden ja tulevaisuuden yhdistävänä symbolina. Teos koostuu tiilisestä perustuksesta ja kolmimetrisistä hiekkapuhalletuista laseista, joiden kuva kertoo Karjalan prikaatin lipulla varustautuneen mihen suojelevan pikkupoikaa. Teoksen nimenäon lennä Vekara, lennä, minkä nimi vekara tarkoittaa nuolenkärkeä, joka lävistää teoksen vasemman pylvään yläosan. 
Muistomerkin toteuttajaksi paljastuu Kruunuasunnot OY (Kuva Eero Mattila)

lauantai 23. helmikuuta 2019

Kouvola / JR25 perinnekivi

Jep, loma alkoi ja heräsin tänään klo 5.00. Merkit virkistävään lomaan on nyt asetettu, mutta viime hetken muutoksiahan tuo pukkasi. Kohtapuolin on lähdettävä käymään Viipurissa ostoksilla ja tankkaamassa, jotta autossa riittää polttoainetta viikon reissuihin. Tuon jälkeen otankin loppupäivän rauhallisesti ja kirjoittelen näitä sepustuksiani varastoon....
JR25 "piikkirykmentin" muistokivi (Kuva Eero Mattila)

Nyt taas Vekaranjärvelle ja jälleen vuorossa on perinnekivi, joita tuntuu Vekaralta löytyvän kohtuullinen määrä. Tällä kertaa muistomerkki vaikutti mielestäni tutulta ja huomasin esitelleeni aiemmin jo neljä JR25 joukko-osastoon liittyvää muistomerkkiä. Kaikkein eniten tämänpäiväistä kohdetta muistutti tämä Kouvolan keskustassa sijaitseva muistomerkki....melkoinen yhdennäköisyys!!!
Alimmaisessa laatassa jatkosodan taistelupaikat (Kuva Eero Mattila)

Tämän päivän kohteemme on paljastettu 5.8.1997 Vekaranjärvellä ja noin metrin korkuisena se hallitsee maisemaa Kaartinaukion länsireunassa. Muistomerkin lahjoitti Karjalan prikaatille JR25:n perinnetoimikunta. Kyseessä on palkinto siitä, että veteraanit ovat saaneet vierailla prikaatin tiloissa omissa tapahtumissaan. 

perjantai 22. helmikuuta 2019

Kouvola / Jääkäripataljoona 3 perinnekivi

Viimeinen työpäivä ennen lomaa! Jees, edessä on enää talviliikuntapäivä, missä minun osuuteni on kuljettaa koulumme oppilaita tutustumassa Lauritsalan nähtävyyksiin ja muistomerkkeihin. Edessä on siis lyhyt rykäys ja sen jälkeen edessä on viikon loma, minkä aikana en aio edes minuuttia ajatella työasioita. Nyt aion todellakin ottaa loman lomana! Ainoa reissu minkä teen on vierailu assistentti Pirhosen luokse Joensuuhun, missä suunnittelemme kesän kurvailuja Lada Nivalla muistomerkkien luokse Laatokan Karjalassa.
Jääkäripataljoona 3 muistokivi (Kuva Eero Mattila)

Koska itse asustelen Etelä-Karjalassa ja assistentti Pohjois-Karjalassa, niin joskus on vaan treffattava, jotta saadaan hommat hoidettua. Netin kautta viestittely ja puhelinsoitot eivät aina korvaa nenät vastakkain turinointia. Lisäksi Pirhosen sauna on kuuluisa kipakoista löylyistä, jotka vaativat aktiivista nestehukkaa korvaavaa toimintaa. Niin, ja onhan se toki mukava tavatakin pitkästä aikaa.....
Tunnus ja laatta (Kuva Eero Mattila)

Nyt kuitenkin jälleen Vekaranjärven perinnekivien pariin, joista tänään on vuorossa Karjalan Prikaatin joukkoyksikön Kymen Jääkäripataljoonan perinnejoukon Jääkäripataljoona 3:n muistokivi. Tämä muistokivi on sijainnut Vekaralla paljastamisesta 5.11.1998 lähtien. Kiveen on kiinnitetty JP3 tunnuskuvio polkupyörän rengas ja sen päälle ristiin asetetut sukset.

Tunnuksen alapuolelle on kiinnitetty laatta, missä on KymJP:n ja sen perinnejoukkojen sijaintipaikat. Muistomerkin kiven ja laatan hankinnasta vastasi Kymen Jääkäripataljoonan Kilta ry. 

torstai 21. helmikuuta 2019

Kouvola / Pioneeripataljoona 14 perinnekivi

Vekaranjärven joukko-osastoilla tuntuu olevan melkoisesti perinteitä, koska tänäänkin on vuorossa perinnekivi, kuten tällä viikolla jo useampaan otteeseen. Tällä kertaa kyseessä on Karjalan prikaatin joukkoyksikön Kymen Pioneeripataljoona 14 muistokivi keskeisellä paikalla Vekaranjärven varuskunnassa.
Perinnekivi (Kuva Eero Mattila)

Muistokivi on reilun metrin korkuinen muistomerkki, mihin on kiinnitetty Pioneeripataljoona 14 joukko-osastotunnus sekä messinkilaatta, mihin on merkitty paikkakunnat, joissa kyseinen pioneeripataljoona toimi jatkosodan aikana. Nimiä katsellessa huomaa, että osasto on pääosin toiminut Karjalan kannaksella ja Lapissa ennen kotiuttamista.

Muistomerkki suunniteltiin Kymen Pioneeripataljoonassa virkatyönä ja sen tekemiseen osallistuivat Karjalan Prikaati, Korian sotilaskotiyhdistys ja Korian Pioneerikilta. Lisäksi Ylämaan spektroliittikiven lahjoittamisesta vastasi Puijon Kivi OY. Muistomerkki paljastettiin Kymen Pioneeripataljoonan perinnepäivänä 25.7.1998.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kouvola / Karjalan huoltopataljoonan perinnekivi

Willimiehen loma lähenee pikku hiljalleen ja edessä on reissu Joensuuhun kesän kuvausreissujen suunnittelupalaveriin, joka todennäköisesti pidetään saunan ylälauteilla ja hikisissä merkeissä. Se onkin jo syytä alkaa varautua nopealla temmolla lähtöön Karjalan laulumaille, koska näyttää nuo lumet häviävän silmissä... Jotenkin tuntuu, että ilmastonlämpeneminen on ihan totta! Se onkin hyvä, koska tekemistä lumien sulettua riittääkin talon rännien otettua hittiä ja kai ne pitäisi korjata! Tekemistä siis riittää muutenkin kuin blogin parissa, joten jatketaan näillä Vekaranjärven kohteilla. 
Järkäle maisemoituna omalle paikalleen (Kuva Eero Mattila)

Tämä muistomerkki sai alkunsa Karjalan huoltopataljoonan komentajan aloitteesta loppuvuonna 2011. Tuolloin komentaja Multanen antoi tehtäväksi kartoittaa Huoltopataljoonan perinnekiven hankintaa. Ohjeistuksena oli, että kiven pitäisi olla "huoltomiehen ulkonäköä mukaileva". Niinpä kivilajiksi valikoituikin Viborgiitti, joka tunnetaan myös rapakivenä. Tuumasta toimeen ja kiveä hakemaan Taavetista, Luumäeltä, mistä mukaan lähti liki kolmetonninen järkäle.
Laattaa ja tunnusta ei ole vielä kiinnitetty (Kuva Eero Mattila)

Kivi noudettiin 20.6.2012 ja toimitettiin paikalleen alueelle, minkä Puolustushallinnon rakennuslaitos maisemoi annettujen ohjeiden mukaan. Vasta vuonna 2013 kivi sai kylkeensä huollon tunnuksen ja huollon perinteitä kuvaavan muistolaatan.  

tiistai 19. helmikuuta 2019

Kouvola / Killan perinnepaasi

Puolustusvoimat, jos mikä, on organisaatio, missä perinteillä on suuri merkitys. Niin pitää ollakin, koska perinteet luovat yhteenkuuluvuutta eri sukupolvien välille. Perinteet ovat merkittävässä roolissa, kun joudutaan tiukkoihin paikkoihin. Ne osaltaan luovat myös tarvetta puolustaa itselle ja muille tärkeitä arvoja. Juuri tällaisesta syystä Vekaranjärven varuskuntaan on pystytetty Killan perinnepaasi, joka on päivän kohteemme.
Killan perinnepaasi (Kuva Eero Mattila)

Perinteet vievät meidät aina vuoteen 1618, jolloin soturikuningas Kustaa II Adolf antoi 6.5.1618 käskyn ensimmäisen suomalaisen joukko-osaston perustamisesta.Tällöin alkunsa saaneen Karjalan prikaatin alkua juhlittiin sen vuosipäivänä 6.5.1978, jolloin tuli täyteen 360 vuotta Kustaan käskystä sekä 60 vuotta perinnejoukko-osaston entisen viipurilaisen Karjalan kaartin rykmentin perustamisesta. 
Liki kolme metriä harmaata graniittia (Kuva Eero Mattila)

Näitä merkittäviä vuosia kunnioittaakseen Karjalan kaartin - Prikaatin kilta ry lahjoittivat Karjalan prikaatille Perinnepaaden, joka on liki kolmemetrinen harmaagraniittinen paasi keskellä varuskuntaa. Muistomerkin suunnitteli kuvanveistäjä Pentti Papinaho ja sen julkisivussa on pronssinen sotilaan kasvokuva sekä Karjalan prikaatin joukko-osastotunnus. Lisäksi kiveen on kaiverrettu prikaatin perinnejoukkojen sijaintipaikat sekä lahjoittajan nimi päivämäärineen.  

maanantai 18. helmikuuta 2019

Kouvola / KTR 2 Perinnekivi

Vekaranjärven muistomerkkien esitteleminen jatkuu Eero Mattilan kuvilla. Tällä kertaa vuorossa on Vekaralla toimivan Karjalan Tykistörykmentin perinnejoukon Kenttätykistörykmentti 2 perinnekivi. Ylämaan spektroliittikiven on muistomerkiksi lahjoittanut Puijon Kivi OY. Lahjoituksen jälkeen KTR 2 veteraanit ja Karjalan tykistökilta ry:n johtomiehet Reino Ikävalko ja Pentti Nurmi suunnittelivat siihen kuviot ja laatan tekstin.
KTR 2 Perinnekivi (Kuva Eero Mattila)

Koska kyseessä on perinnekivi, niin kiveen kiinnitetty laatta kertoo yksikön perinteistä. Sen perustamisajankohta on vuosi 1918 ja yksikkö on historiansa aikana toiminut useassa paikassa, kuten kotikaupungissani Lappeenrannassa. Yksikön historiaan voit perehtyä tarkemmin täällä. Lisäksi muistomerkin yläosasta löytyy myös yksikön tunnus.
KTR 2 perustettiin 3.11.1918 (Kuva Eero Mattila)

Perinnekivi on paljastettu Vekaranjärven varuskunnassa Kaartinkinon pohjoispuolella sijaitsevassa koivikossa rykmentin 80-vuotispäivänä 3.11.1998.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kouvola / KarTr:n komentajan tykki

Vanhat aseet ovat suosittuja muistomerkeiksi, jollei niiden kohtaloksi koidu sulattaminen auroiksi tai uusiksi aseiksi. Vekaranjärven varuskunnasta löytyy näistä vaihtoehdoista tuo ensimmäinen eli vanha tykki, mistä on tehty muistomerkki. Se on Karjalan tykistörykmentin komentajan tykki, joka on vuodelta 1877.
Karjalan tykistörykmentin komentajan tykki (Kuva Eero Mattila)

Ensimmäiset tällaiset tykit saapuivat maahamme Aladar Paasosen ansiosta talvisodan aikana. Määrä ei ollut suuren suuri, koska talvisodassa näitä oli käytössä vasta kuusi kappaletta. Sodan jälkeen näitä tuolloin jo vanhentuneita tykkejä saapui vielä 42 kappaletta lisää. Silti näillä vanhoilla jäykkälavettisilla tykeillä kajautettiin jatkosodassa yli 50000 laukausta, joten kaipa niillä tuhoa syntyi melkoisesti?
Lavetissa on komentajien laatat (Kuva Eero Mattila)

Melkoinen kiertolainen on tämäkin tykki Suomessa olonsa aikana ollut. Sen alkuperäinen sijoituspaikka oli Vaasan suojeluskuntapiiri, mistä se syksyllä 1940 siirrettiin kotikaupunkiini Lappeenrantaan Linnoituspatteristo 1 käyttöön. Täältä matka jatkui asemasotavaiheen aikana Syvärille. Sodan päätyttyä tykki kunnostettiin ja sijoitettiin varastoon Lievestuoreelle. Pitkän varastointivaiheen jälkeen tykki kunnostettiin vuonna 1965 museotykiksi Turun rannikkotykistörykmentissä. Sieltä se siirrettiin 1976 takaisin asevarikolle huollettavaksi.
Komentajien laatat (Kuva Eero Mattila)

Tämän jälkeen edessä oli paluu juurille Lappeenrantaan, missä tuolloin toimi Karjalan tykistörykmentti. Koska Lappeenrannan läheisyydessä tykistöllä ei ollut ampuma-alueita, niin Karjalan tykistörykmentti siirrettiin vuosien 1979-1980 aikana Vekaranjärvelle. Tämä tykki siirtyi joukkojen mukana ja sijoitettiin Vekaranjärvelle. 

Lopulta 1990-luvun alussa se sai lopullisen sijoituspaikan Vekaranjärven esikunnan edustalta. Hieno perinne seuraa myös tykkiä, koska jokainen rykmentin komentaja kiinnittää nimellään varustetun laatan tykkiin luovuttaessaan komentajuuden seuraajalleen. 

lauantai 16. helmikuuta 2019

Kouvola / Valkealan varuskunnan rakentamisen muistokivi

Joitakin viikkoja takaperin kyselin sosiaalisen median kautta kuvia Vekaranjärven varuskunnasta, koska itseni olisi melkoisen hankala saada sinne lupaa valokuvaamiseen. No, uskon että olisin saanut luvan, jos oikein olisin pommittanut paikallista päällikköä, mutta se olisi taas saattanut sotkea tulevan kevään ja kesän kuvaussuunnitelmat. Tätäkään riskiä en halunnut ottaa, koska kesä alkaa olla jo melkoisen pitkälle aikataulutettu etukäteen. Tiedossa on kuvausreissujen lisäksi Lykynlammen olympialaiset, Airbournen konsertti Oulussa ja kaikenlaisia juhlia. Tarkoitushan olisi myös saada akkuja ladattua kalastuksen ja grilli-iltojen avulla, niin kaikkea ei vaan pysty, kykene, jaksa tehdä.

Onnekseni avukseni Vekaranjärven kohteiden kanssa tuli Eero Mattila, jonka teos Kouvolan sotamuistomerkit julkaistiin itsenäisyytemme juhlavuonna 2017. Eero lähetti minulle yhden kappaleen lähes loppuunmyytyä kirjaansa ja lisäksi valokuvat muistomerkeistä, niin Vekaranjärven kuin Utinkin varuskunnista. Kirjaan paremmin tutustuessani, huomasin että Kouvolasta löytyy vielä parisenkymmentä muistomerkkiä, jotka minun on käytävä valokuvaamassa lumien sulettua pois! Täytyy sanoa, että Eero on tehnyt massiivisen työn etsiessään nuo kaikki kirjassaan esitellyt 165 sotamuistomerkkiä. 
Valkealan varuskunnan rakentamisen muistomerkki (Kuva Eero Mattila)

Minä esitänkin Eerolle näin julkisesti mitä suurimmat kiitokset avustasi ja toivon, että yhteistyömme jatkuu vielä näidenkin kohteiden jälkeen? Kenties minä onnistun kaivamaan vielä esiin muutaman uuden sotamuistomerkin, jotka voit julkaista teoksesi toisessa painoksessa, jos sellainen on tulossa.... Kokemuksesta tiedän, että silloin kun luulee päässeensä maaliin, niin jostain kummasta ilmestyy aina uusia entuudestaan tuntemattomia muistomerkkejä.   

Eerolta sain myös kuvat tähän muistomerkkiin, jota hän ei ollut valinnut omaan kirjaansa lainkaan. Syykin on ymmärrettävä, kyseessä ei ole sotamuistomerkki vaan Vekaranjärven varuskunnan rakentamisen muistomerkki. Alunperinhän tätä varuskuntaa ei edes pitänyt rakentaa tänne entisen Valkealan kunnan alueelle, mutta kun savitaipalelaisille ei veromarkat kelvanneet, niin tännehän sitä aloitettiin rakentamaan. Lienee savitaipalelaisia jälkikäteen harmittanut ohitse mennyt tilaisuus, koska veikkaan että tänä päivänä tällainen usean tuhannen miehen ja naisen varuskunta kelpaisi mille tahansa kunnalle?
Muistomerkin laatta ei paljasta tekijää, eikä paljastuksen ajankohtaa (Kuva Eero Mattila)

Tokihan tällekin tapahtumalle pystytettiin muistomerkki, kuten kaikille merkittäville tapahtumille. Isoon luonnonkiveen kiiinnitettiin laatta, joka kertoo: "Valkealan varuskunnan rakennustyöt aloitettiin 29.11.1963". Paljastamisajankohta ja kaikki muut tiedot tästä muistomerkistä minulta puuttuu. Jos tiedät jotain, niin kaikki info otetaan täällä päässä ilolla vastaan....

perjantai 15. helmikuuta 2019

Lappeenranta / Talvisodan pommitusten muistomerkki

Melkoisen outoa kirjoittaa kohteesta, joka sijaitsee omassa kotikaupungissani Lappeenrannassa, koska viime ajat olen esitellyt kohteita kotikaupunkini ulkopuolelta. Täältähän tämän blogini matka kuitenkin alkoi ja tiedoksenne, tänne se myös tulee päättymään! Toki matkalla on vielä paljon käänteitä ja melkoisesti valokuvattavaa sekä kirjoittamista. Kaikesta huolimatta olen aina mieleltäni lappeenrantalainen ja sellaisena kaiketi tulen aina pysymäänkin. Tosin, mistä sitä tietää, minne tie vie loppuelämän aikana.

Tällä hetkellä olen ilmeisesti kuitenkin pienimuotoinen julkkis kotikaupungissani ja SaiPan peleissä sekä kauppareissuilla saan kuulla tutuilta ja tuntemattomilta, että mitä keskiaukeamapoika! Että pitikin suostua Etelä-Saimaan haastatteluun joitakin viikkoja takaperin! Julkisuuden kirot ovat kaatuneet niskaani, mutta eiköhän tästä selvitä? Ehkä olisi pitänyt aiemminkin työntää blogiani enemmän julkisuuteen ja median tietoisuuteen. No, matala profiili oli oma valintani, mutta jatkossa aion suostua herkemmin erilaisiin kosiskeluihin, joita aina ajoittain osuu kohdalleni.
Ensimmäinen saamani kuva oli kollaasi (Kuva Pia Villa, joka osoittautui entisten oppilaitteni äidiksi. Maailma on melko pieni....)

Saimaanlinnan kivenmurikka (Kuva Pia Villa)


Tämän päiväinen postaus saikin alkunsa eri tavalla kuin yleensä, koska paikallinen media sotkeutui alusta asti tähän mielenkiintoiseen kuvausreissuun. Muutama vuosi takaperin sain selville, että Lappeenrannan vanhimman kerrostalon Saimaanlinnan vintiltä löytyisi kivenmurikka, mihin olisi kiinnitetty muistolaatta. Jostain paikallisesta aviisista olin kaiketi jutun bongannut ja nyt tuli aika tehdä asialle jotain. Päätinkin pyytää kuvia tästä kohteesta sosiaalisen median kautta, koska arvelin, ettei minulla olisi pääsyä kyseisen talon vintille. Vuosien varrella olen huomannut sen, että yksityisalueilla sijaitsevat kohteet ovat haastavia!

No nyt on tämäkin kohde kuvattu ja paikallisessa aviisissa ilmoittamani julkaisupäivämäärä on tänään, joten nyt sitten siirrytään Lappeenrannan vanhimman kerrostalon Saimaanlinnan ullakolle katsomaan, mitä venäläisten ilmapommitus 15.2.1940 sai aikaan. Tuosta hetkestä on kulunut tänään päivälleen 79 vuotta. Kyseessä on siis muistomerkki, jonka Willimiehen jäljillä blogi määrittelee sotamuistomerkiksi.
Saimaanlinnan kivenmurikka (Kuva Jarmo Salo, Saimaanlinnan asukas)

Yksinäinen muistomerkki (Kuva Jarmo Salo)

Kiveen kiinnitetty muistolaatta. Jäin miettimään, että onko laatta alkuperäinen, koska näin maininnan että se olisi hopeanvärinen alunperin (Kuva Jarmo Salo)

Koko tapahtumaketju sai alkunsa 15.2.1940 kellon ollessa liki 11.00 aamupäivällä. Pakkassäässä yhdeksän neuvostopommikonetta saapui Lappeenrannan yläpuolelle. Kyseessä ei ollut Lappeenrannan ensimmäinen pommitus talvisodan aikana, mutta tällä kertaa oli tuuria rutkasti matkassa. Koneiden pudottamat pommit putosivat alueille, jotka olivat jo aiemmin saaneet osansa pommituksista. Tuona päivänä oli kuitenkin vielä edessä toinenkin pommitus ja se olisikin tuottava melkoisesti tuhoa.

Iltapäivällä yhden aikoihin kaupunkia lähestyi etelänsuunnasta noin 60 vihollispommikonetta, jotka saapuivat kaupungin yläpuolelle lentäen nykyisen Kauppakadun suuntaisesti. Samalla ne pudottivat kaupunkiin sadoittain pommeja, jotka tuhosivat melkoisesti Lappeenrannan ydinkeskustaa. Pahin osuma oli Marian kirkon vieressä sijainnut pommisuoja, joka sai täysosuman, aiheuttaen 10 ihmisen kuoleman ja 20 loukkaantumisen. Nykyisin paikalla on kaupunkilaisten hyvin tuntema Kurkipatsas

Toinen kohde mihin pommit osuivat pahasti, oli Kauppakadun ja Koulukadun risteyksessä ollut Osuusliike Yhtymän rakennus. Siinä sijaitsi väestönsuojelun johtokeskus ja sen suojissa oli myös väestönsuoja. Yhteensä koko kaupungissa 15.2.1940 tapahtuneet pommitukset surmasivat 18 henkilöä. Näiden lisäksi myös muutama haavoittunut menetti myöhemmin henkensä, nostaen kokonaisluvun yli 20 henkilön.

Lieneekö yksi tai useampi pommikoneista pudottanut myös ne pommit, jotka osuivat Kirkkokadulle silloisen Tapanaisen talon vastapäätä sijainneelle tontille. Täältä pommi repäisi ison kiven kohti taivaita, mistä se putosi viisikerroksisen Saimaanlinnan vintille, tuhoten kattorakenteita pudotessaan alas. Tänne kivi myöskin jäi ja hienoa, ettei kukaan halunnut sitä pudottaa alas, vaan sen annettiin jäädä vintille muistoksi tästä verisestä päivästä.

Myöhemmin tästä kivenmurikasta päätettiin tehdä muistomerkki ja siihen kiinnitettiin silloisen isännöitsijän Aimo Tukiaisen aloitteesta muistolaatta kertomaan kiven alkuperästä. Hieno teko ja lieneekö vastaavaa missään muualla Suomessa tai muuallakaan?









Etelä-Saimaan valokuvaaja virittelemässä valoja









Kiven alkuperäinen putoamispaikka lienee edessä olevan paikkauksen kohdalla

Etelä-Saimaan toimittaja Juho Maijala sai kokeilla kiven painoa. Willimies tyytyi seuraamaan sivusta.... 







Nämä kaksi pommitusta 15.2.1940 eivät olleet ainoat, jotka Lappeenranta sai osakseen talvisodassa. Yhteensä Lappeenrantaa pommitettiin 30 kertaa ja se teki Lappeenrannasta toiseksi eniten pommituksista kärsineen kaupungin Viipurin jälkeen.  Pommitukset aiheuttivat välittömästi 37 ihmisen kuoleman ja liki sata henkilöä haavoittui. Aineelliset tuhot olivat myös suuret, koska lähes 700 rakennusta tuhoutui tai sai vaurioita pommituksissa. Jos tuolloin itsenäisenä kauppalana ollut Lauritsala otettaisiin mukaan laskuihin, niin tuhot olisivat vielä suuremmat. Lauritsalan alueen 27 pommitusta vaativat lisäksi 13 ihmisen hengen.

PS. Koska sain tätä kohdetta varten kuvia talossa asuvilta henkilöiltä, ennen kuin pääsin itse Etelä-Saimaan avulla paikalle, niin muiden kuviin laitan kuvaajan nimen, mutta itse ottamiin kuviin en laita omaa nimeäni näkyviin. Kiitokset vielä kaikille niille, jotka auttoivat minua esittelemään tämän kohteen. Olette parhaita...  

Lopuksi linkit blogin julkaistujen kohteiden kohdekarttaan sekä toiseen karttaan, mistä löytyvät kohteet, joihin kaipailisin lukijoiden apua!