Kesä 2016 reissu Kuolemajärvelle ja minut käännytettiin tylysti portilta pois! Sama tapahtui kesällä 2018, joten annoin periksi Kuolemajärven kirkon alueelle pääsemisen suhteen. Tällä luonnonkauniilla paikalla on näet nykyisin yksityisessä omistuksessa oleva leirikeskus ja koska en ollut varannut majoitusta alueelta, tuskin olisi ollut mahdollistakaan, niin tämän kohteen kuvaaminen osoittautui mahdottomaksi. Ei tosin aitojen ja vihaisten koirien takia ollut aivan ensimmäinen kerta. Toivottavasti kuitenkin viimeinen.....
Koska alueelle pääsy epäonnistui kahdesti, niin en viitsinyt enää hakata päätäni alueen portinvartijan tiukkaan asenteeseen, joten aloin bongailemaan netin syövereistä valokuvianäistä muistomerkeistä, koska tiedän entisten kuolemajärveläisten pääsevän alueelle ainakin kerran vuodessa muistelemaan menneitä aikoja ja kadonnutta hautausmaata ja kirkkoa. Niinpä otin yhteyttä Tytti Sokura nimiseen henkilöön ja sain häneltä valokuvia muistomerkeistä. Kuten Tytti jo lähettäessään kertoi, niin kuvat eivät ole parasta laatua. Siksi toivonkin saavani lukijoilta kuvia Kuolemajärven muistomerkestä, joita on kolme kappaletta. Minulla on niistä kuvia vain kahdesta, jotka julkaisen samalla kertaa!
Minä päivitän tähän postaukseen saman tien uudet kuvat, jotka suinkin saan lukijoilta! Nyt on tilaisuutesi päästä vaikuttamaan blogin sisältöön....
Kuolemajärven seutu oli jo 1300-luvun alkupuolella osa Äyräpään eli Pyhäristin (Muolaan) seurakuntaa. Vuonna 1445 Kuolemajärven alue liittyi Uudenkirkon pitäjään ja kirkko matka vaihtui Uudellekirkolle. Ensimmäinen maininta itsenäisestä seurakunnasta, tosin Uudenkirkon kappelina, on vuodelta 1619. Aluksi kappelia nimitettiin Haltialahdeksi(Hatjalahti) ja sen kirkot pyhitettiin Pyhälle Katariinalle. Lopulta Kuolemajärvestä tuli oma itsenäinen kirkkoherrakunta vuonna 1863 ja sai seuraavan vuoden vapunpäivänä ensimmäisen kirkkoherransa.
 |
| Kuolemajärven kirkko syksyllä 1941 (SA-kuva) |
 |
| Kuolemajärven kirkko syksyllä 1941 (SA-kuva) |
Kappeliaikana Kuolemajärvellä toimi kaksi kirkkoa, joista tiedot puuttuvat, mutta toisen niistä on arveltu sijainneen Hietaniemessä. Sen sijaan vuonna 1752 rakentamaan aloitetusta kirkosta, joka vihittiin käyttöön 1760 on säilynyt enemmän tietoa. Purettiinhan se vasta vuonna 1901, jolloin sen läheisyyteen rakennettiin viimeiseksi jäänyt kirkko. Arkkitehti Lauri Stenbäckin suunnittelema graniittinen kirkko valmistui Kuolemajärven niemelle vuonna 1902. Kirkonkelloja kellotornissa oli kolme kappaletta, jotka kaikki katosivat talvisodan aikana. Jatkosodan vuosina kirkkoon kerittiin hankkimaan kaksi uutta kelloa, mutta 1944 evakkomatkalle lähdettäessä ne jäivät Kuolemajärven juna-asemalle.
Kirkko vaurioitui pahointalvisodan aikana, tosin seinät jäivät pystyyn. Kirkkoa ei korjattu sotavuosina ja lopulta neuvostoliittolaiset tuhosivat kirkon ja sitä ympäröineen hautausmaa-alueen maan tasalle. Nykyisin alueella on siis yksityinen leirikeskus, minne ei tunnu tavallinen tallaaja pääsevän.
Sen sijaan entiset kuolemajärveläiset ovat pystyttäneet alueelle kolme muistomerkkiä, joille pääsee, jos vierailusta on sovittu etukäteen.
 |
| Kuolemajärven sankarivainajien muistomerkki vuodelta 1999(Kuva Tytti Sokura) |
 |
| Kuolemajärven kirkon ja hautausmaan muistomerkki (Kuva Tytti Sokura) |
Jos sinulla on kuvia Kuolemajärven muistomerkeistä, joita on kolme kappaletta samalla alueella, niin otan kuvat julkaistavaksi enemmän kuin mielelläni. Kuvat voi lähettää osoitteeseen willimiehenjaljilla@gmail.com. Kiitos etukäteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita