Lappeenranta / Talvisodan pommitusten muistomerkki

Melkoisen outoa kirjoittaa kohteesta, joka sijaitsee omassa kotikaupungissani Lappeenrannassa, koska viime ajat olen esitellyt kohteita kotikaupunkini ulkopuolelta. Täältähän tämän blogini matka kuitenkin alkoi ja tiedoksenne, tänne se myös tulee päättymään! Toki matkalla on vielä paljon käänteitä ja melkoisesti valokuvattavaa sekä kirjoittamista. Kaikesta huolimatta olen aina mieleltäni lappeenrantalainen ja sellaisena kaiketi tulen aina pysymäänkin. Tosin, mistä sitä tietää, minne tie vie loppuelämän aikana.

Tällä hetkellä olen ilmeisesti kuitenkin pienimuotoinen julkkis kotikaupungissani ja SaiPan peleissä sekä kauppareissuilla saan kuulla tutuilta ja tuntemattomilta, että mitä keskiaukeamapoika! Että pitikin suostua Etelä-Saimaan haastatteluun joitakin viikkoja takaperin! Julkisuuden kirot ovat kaatuneet niskaani, mutta eiköhän tästä selvitä? Ehkä olisi pitänyt aiemminkin työntää blogiani enemmän julkisuuteen ja median tietoisuuteen. No, matala profiili oli oma valintani, mutta jatkossa aion suostua herkemmin erilaisiin kosiskeluihin, joita aina ajoittain osuu kohdalleni.

Ensimmäinen saamani kuva oli kollaasi (Kuva Pia Villa, joka osoittautui entisten oppilaitteni äidiksi. Maailma on melko pieni....)

Saimaanlinnan kivenmurikka (Kuva Pia Villa)

Tämän päiväinen postaus saikin alkunsa eri tavalla kuin yleensä, koska paikallinen media sotkeutui alusta asti tähän mielenkiintoiseen kuvausreissuun. Muutama vuosi takaperin sain selville, että Lappeenrannan vanhimman kerrostalon Saimaanlinnan vintiltä löytyisi kivenmurikka, mihin olisi kiinnitetty muistolaatta. Jostain paikallisesta aviisista olin kaiketi jutun bongannut ja nyt tuli aika tehdä asialle jotain. Päätinkin pyytää kuvia tästä kohteesta sosiaalisen median kautta, koska arvelin, ettei minulla olisi pääsyä kyseisen talon vintille. Vuosien varrella olen huomannut sen, että yksityisalueilla sijaitsevat kohteet ovat haastavia!

No nyt on tämäkin kohde kuvattu ja paikallisessa aviisissa ilmoittamani julkaisupäivämäärä on tänään, joten nyt sitten siirrytään Lappeenrannan vanhimman kerrostalon Saimaanlinnan ullakolle katsomaan, mitä venäläisten ilmapommitus 15.2.1940 sai aikaan. Tuosta hetkestä on kulunut tänään päivälleen 79 vuotta. Kyseessä on siis muistomerkki, jonka Willimiehen jäljillä blogi määrittelee sotamuistomerkiksi.

Saimaanlinnan kivenmurikka (Kuva Jarmo Salo, Saimaanlinnan asukas)

Yksinäinen muistomerkki (Kuva Jarmo Salo)

Kiveen kiinnitetty muistolaatta. Jäin miettimään, että onko laatta alkuperäinen, koska näin maininnan että se olisi hopeanvärinen alunperin (Kuva Jarmo Salo)

Koko tapahtumaketju sai alkunsa 15.2.1940 kellon ollessa liki 11.00 aamupäivällä. Pakkassäässä yhdeksän neuvostopommikonetta saapui Lappeenrannan yläpuolelle. Kyseessä ei ollut Lappeenrannan ensimmäinen pommitus talvisodan aikana, mutta tällä kertaa oli tuuria rutkasti matkassa. Koneiden pudottamat pommit putosivat alueille, jotka olivat jo aiemmin saaneet osansa pommituksista. Tuona päivänä oli kuitenkin vielä edessä toinenkin pommitus ja se olisikin tuottava melkoisesti tuhoa.

Iltapäivällä yhden aikoihin kaupunkia lähestyi etelänsuunnasta noin 60 vihollispommikonetta, jotka saapuivat kaupungin yläpuolelle lentäen nykyisen Kauppakadun suuntaisesti. Samalla ne pudottivat kaupunkiin sadoittain pommeja, jotka tuhosivat melkoisesti Lappeenrannan ydinkeskustaa. Pahin osuma oli Marian kirkon vieressä sijainnut pommisuoja, joka sai täysosuman, aiheuttaen 10 ihmisen kuoleman ja 20 loukkaantumisen. Nykyisin paikalla on kaupunkilaisten hyvin tuntema Kurkipatsas. 

Toinen kohde mihin pommit osuivat pahasti, oli Kauppakadun ja Koulukadun risteyksessä ollut Osuusliike Yhtymän rakennus. Siinä sijaitsi väestönsuojelun johtokeskus ja sen suojissa oli myös väestönsuoja. Yhteensä koko kaupungissa 15.2.1940 tapahtuneet pommitukset surmasivat 18 henkilöä. Näiden lisäksi myös muutama haavoittunut menetti myöhemmin henkensä, nostaen kokonaisluvun yli 20 henkilön.

Lieneekö yksi tai useampi pommikoneista pudottanut myös ne pommit, jotka osuivat Kirkkokadulle silloisen Tapanaisen talon vastapäätä sijainneelle tontille. Täältä pommi repäisi ison kiven kohti taivaita, mistä se putosi viisikerroksisen Saimaanlinnan vintille, tuhoten kattorakenteita pudotessaan alas. Tänne kivi myöskin jäi ja hienoa, ettei kukaan halunnut sitä pudottaa alas, vaan sen annettiin jäädä vintille muistoksi tästä verisestä päivästä.

Myöhemmin tästä kivenmurikasta päätettiin tehdä muistomerkki ja siihen kiinnitettiin silloisen isännöitsijän Aimo Tukiaisen aloitteesta muistolaatta kertomaan kiven alkuperästä. Hieno teko ja lieneekö vastaavaa missään muualla Suomessa tai muuallakaan?

Etelä-Saimaan valokuvaaja virittelemässä valoja

Kiven alkuperäinen putoamispaikka lienee edessä olevan paikkauksen kohdalla

Etelä-Saimaan toimittaja Juho Maijala sai kokeilla kiven painoa. Willimies tyytyi seuraamaan sivusta.... 

Nämä kaksi pommitusta 15.2.1940 eivät olleet ainoat, jotka Lappeenranta sai osakseen talvisodassa. Yhteensä Lappeenrantaa pommitettiin 30 kertaa ja se teki Lappeenrannasta toiseksi eniten pommituksista kärsineen kaupungin Viipurin jälkeen.  Pommitukset aiheuttivat välittömästi 37 ihmisen kuoleman ja liki sata henkilöä haavoittui. Aineelliset tuhot olivat myös suuret, koska lähes 700 rakennusta tuhoutui tai sai vaurioita pommituksissa. Jos tuolloin itsenäisenä kauppalana ollut Lauritsala otettaisiin mukaan laskuihin, niin tuhot olisivat vielä suuremmat. Lauritsalan alueen 27 pommitusta vaativat lisäksi 13 ihmisen hengen.

PS. Koska sain tätä kohdetta varten kuvia talossa asuvilta henkilöiltä, ennen kuin pääsin itse Etelä-Saimaan avulla paikalle, niin muiden kuviin laitan kuvaajan nimen, mutta itse ottamiin kuviin en laita omaa nimeäni näkyviin. Kiitokset vielä kaikille niille, jotka auttoivat minua esittelemään tämän kohteen. Olette parhaita...  

Lopuksi linkit blogin julkaistujen kohteiden kohdekarttaan sekä toiseen karttaan, mistä löytyvät kohteet, joihin kaipailisin lukijoiden apua!