Viime kesänä olin pulassa muutaman Virolahden kohteen takia ja kyselin neuvoa Virolahden Facebook-ryhmässä. Apua tuli nopeasti, koska kaikki ilmoittivat, että ota yhteyttä kunnallisneuvos Risto Rahkoseen, joka on paikallisen historian grand old man. Niinpä otin Ristoon yhteyttä ja yhdellä reissulla karautimme Williladyn kanssa hänen kotipihaansa. Ystävällisenä vanhana herrasmiehenä Risto otti meidät vaimonsa kanssa vastaan ja kuljetti omalla autollaan meidät kahdelle muistomerkille, joita emme takuulla olisi löytäneet ilman Riston apua. Olipa hän jopa patistellut ystäväänsä nuoremmuuttaan raivaamaan meille toiselle kohteelle raivaussahalla polkua perille.
Kohteet löytyivät Riston avulla ja saimmepa jopa kunnon historiapläjäyksen kuullaksemme. Lopuksi istuimme vielä tovin Riston kotosalla ja sovimme seuraavalla kerralla lähtevämme mukaan Harjun opistolle katsomaan museota, mihin hän oli hankkinut esineet. Risto, varmasti ensi kesänä käymme paikalla. Tämä on sovitttu!
Nyt talvella törmäsin uuteen ongelmaan, joka koskee erästä kohdetta Virolahdella. Kyseessä on Huovarin saari, mikä sijaitsee rajavyöhykkeellä. Kuten on jo tullut selväksi, niin en omista venettä Suomenlahdella ja rajavyöhykkeelle minulla nyt ei olisi asiaa muutenkaan. Oli taas pakko kääntyä Riston puoleen ja kysyin, että olisiko kenelläkään hänen tutullaan kuvia Huovarin saaren muistomerkistä? Parin päivän odottelun jälkeen Risto vastasi, että ota kuvat Virolahden sotiemme muistomerkit sivustolta. Hienointa tässä on se, että lupa kuvien käyttöön tuli Virolahden kunnanjohtaja Osmo Havuaholta. Pakko on esittää mitä nöyrimmät kumarrukset Virolahden kunnan suuntaan....
 |
| Huovarin saaren muistomerkki (Virolahden sotiemme muistomerkit-sivusto) |
Johan tässä on jaariteltu, joten siirrytäänpä Huovarin kallioluodolle, joka sijaitsee rajavyöhykkeellä. Tämä pieni kallioluoto oli talvisodan loppuvaiheessa kiivaitten hyökkäysten kohteena. Vihollinen teki kaikkensa päästäkseen Suomenlahden jäitä pitkin pureutumaan mantereelle puolustajien selustaan. Aamuhämärissä 4.3.1940 vihollinen aloitti leveällä rintamalla hyökkäyksen jäitä pitkin heikkoja suomalaisjoukkoja vastaan. Yksistään Huovarin saarta vastaan vihollinen keskitti arviolta 2000 sotilasta! Vaikka läheisistä linnakkkeista ammuttiin vihulaisen niskaan kranaatti poikineen, niin Huovarista oli pakko luopua.
Vallattuaan Huovarin, venäläiset jatkoivat hyökkäystä kohti läheistä Kinnarinsaarta, minkä puolustuksesta vastasi 32 virolahtelaista sotilasta. Puolustajien päättäväisyys pakotti viholliset vetäytymään ja siinä auttoi ansiokkaasti Pukkion linnake kanuunoillaan ja kävipä ilmavoimammekin seitsemän hävittäjän voimin aiheuttamassa venäläisille tappioita jäätiköllä. Tämän jälkeen he yrittivät vielä uudelleen vallata Kinnarin, mutta epäonnistuivat. Hyökkäys päättyi vetäytymiseen ja samalla he myös vetäytyivät Huovaristakin, palatakseen valloituspuuhiin 9.3.1940, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tähän sotatapahtumat Virolahden jäätikkölakeuksilla päättyivätkin. Olihan sotakin valmis vaihtumaan rauhanaikaan 13.3.1940.
Huovarin ja Kinnarin saarten taistelijoiden muistolaatta paljastettiin elokuussa 1994 Virolahden sotaveteraanien toimesta.
 |
| Muistolaatta (Virolahden sotiemme muistomerkit-sivusto) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita