Willimiehen loma lähenee pikku hiljalleen ja edessä on reissu Joensuuhun kesän kuvausreissujen suunnittelupalaveriin, joka todennäköisesti pidetään saunan ylälauteilla ja hikisissä merkeissä. Se onkin jo syytä alkaa varautua nopealla temmolla lähtöön Karjalan laulumaille, koska näyttää nuo lumet häviävän silmissä... Jotenkin tuntuu, että ilmastonlämpeneminen on ihan totta! Se onkin hyvä, koska tekemistä lumien sulettua riittääkin talon rännien otettua hittiä ja kai ne pitäisi korjata! Tekemistä siis riittää muutenkin kuin blogin parissa, joten jatketaan näillä Vekaranjärven kohteilla.
 |
| Järkäle maisemoituna omalle paikalleen (Kuva Eero Mattila) |
Tämä muistomerkki sai alkunsa Karjalan huoltopataljoonan komentajan aloitteesta loppuvuonna 2011. Tuolloin komentaja Multanen antoi tehtäväksi kartoittaa Huoltopataljoonan perinnekiven hankintaa. Ohjeistuksena oli, että kiven pitäisi olla "huoltomiehen ulkonäköä mukaileva". Niinpä kivilajiksi valikoituikin Viborgiitti, joka tunnetaan myös rapakivenä. Tuumasta toimeen ja kiveä hakemaan Taavetista, Luumäeltä, mistä mukaan lähti liki kolmetonninen järkäle.
 |
| Laattaa ja tunnusta ei ole vielä kiinnitetty (Kuva Eero Mattila) |
Kivi noudettiin 20.6.2012 ja toimitettiin paikalleen alueelle, minkä Puolustushallinnon rakennuslaitos maisemoi annettujen ohjeiden mukaan. Vasta vuonna 2013 kivi sai kylkeensä huollon tunnuksen ja huollon perinteitä kuvaavan muistolaatan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita