lauantai 10. syyskuuta 2016

Kouvola / Lentäjä Kankkusen muistomerkki

Gloster Camecock (SA-kuvat)


Willimiehelle tulee nykyisin 20-25000 kilometriä autoilua vuosittain. Se on melkoinen määrä ja se tarkoittaa myös sitä, että autossa joutuu istumaan melkoisen monta tuntia vuosittain. Siksi olenkin viime aikoina miettinyt, millaisen auton haluaisin itselleni. Tähän asti kriteeriksi on riittänyt, että auto on amerikkalainen, iso, turvallisen oloinen ja mukava ajaa. Siksi viimeiset kymmenen vuotta olen ollut Chryslerin omistaja ja tyytyväinen sellainen. Nyt kun hallitus taas tiukkaa veroja, mitkä osuvat polttoaineen hintaan ja muihin ylellisyystuotteisiin, niin pitänee tehdä jotain muutoksia. Mielessäni on ollut auton vaihtaminen johonkin bensapihiin pikkuautoon hallituksen kiusaksi. Ne kun näet nostavat veroja, niin minä kulutan vähemmän...pelastan oman talouteni, mutta tuskin asia parantaa Suomen taloudentilaa? 
Kankkusen muistomerkki on mäen päällä

Sinänsä hallituksen linjaus korottaa polttoaineen verotusta on aika idioottimainen, koska ainakaan minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin omistaa auto. Omasta kotoani on turha kuvitellakaan pääsevänsä työpaikalleni julkisilla kulkuvälineillä. Työmatka on liian pitkä pyöräiltäväksi ja käveltäväksi sekä bussit kulkevat ihan vääriin aikoihin, jos ollenkaan. Mahdollisuudet ekoelämään ovat tältä osin mahdottomat. Siksipä edessä on auton vaihto uudempaan bensapihiin pikkuautoon, mikä on tuskin yhtä turvallinen kuin nykyinen kulkupelini?
Muistomerkki on punagraniittia ja siinä on kuparinen yläosa

Lentäminen ei ole myöskään vaihtoehto työmatkoilleni, mutta ei se ihan riskitöntä ole sekään. Läheltä Utin sotilaslentokenttää löytyy näet kaksi muistomerkkiä, mitkä liittyvät kahden lentokoneen yhteentörmäykseen 18.6.1937. Molempien koneiden lentäjät menehtyivät ja saivat omat muistomerkkinsä. Näistä pystyn esittelemään vain toisen, koska lentäjä Karan muistomerkki sijaitsee suljetulla sotilasalueella. Vanha kuva siitä tosin on nähtävänä täällä.
Lentäjätoverien jäähyväiset

Sen sijaan yhteentörmäyksen toisen osapuolen lentomestari Arvo Kankkusen muistomerkki on sotilasalueen ulkopuolella ja sinne pääsi Chryslerilläkin perille, vaikka tiestö ei keväällä kovin hääppöisessä kunnossa ollutkaan. Vuosikymmeniä takaperin tippuneen yksipaikkaisen puurakenteisen hävittäjä Gloster Gamecockin putoamispaikka oli jyrkän rinteen reunalla ja sinnehän se muistomerkki on tietenkin pystytetty. Tarkkaa ajankohtaa muistomerkin pystyttämiselle en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa se on vanha. Liekö pystytetty lentäjätoverien aloitteesta saman tien?
Muistomerkin juurella on vielä Glosterin osien jäänteitä

Syytä lentäjien yhteentörmäykseen en tiedä myöskään...liekö syynä taisteluharjoitus tai huono sää? Joka tapauksessa muistomerkki on osa maamme ilmailun historiaa ja muistutus, että riskitöntä tapaa liikkua ei ole olemassakaan. Samasta asiasta kertoo muistomerkin teksti, mitä voi olla vaikea lukea ottamastani kuvasta. Se kertoo seuraavaa:"Lentomestari Arvo Kankkunen, tältä paikalta löysivät lentäjät sinut murtunein siivin 18.6.1937 vuorollasi isänmaasi edestä henkesi antaneena"

1 kommentti:

  1. Muistamisen arvoinen paikka!
    Ensi vuonna tulee tasavuosiakin.

    Kuvassa tosin ei ole Gloster
    Gamecock vaan Gladiator -hävittäjä.
    Niitä tuli vasta Talvisodan aikana.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita