Elämässä on joskus haastetta. Sellaiseksi ainakin muodostui tämän kohteen valokuvaaminen, koska paikalla piti käydä kahteen kertaan rämpimässä ja pelkäämässä kalliolta tippumista. Kaiken lisäksi kävin vielä jälkimmäisellä kerralla yksin, mikä lisäsi rutkasti haastetta. No nyt kuitenkin paikalla on käyty ja valokuvatkin räpätty, joten olkaapa hyvät.
 |
| Valokuva valehtelee putouskorkeudesta |
 |
| Kallionreunat ovat pystysuoria |
 |
| Tupavuorelta näkee kauas |
 |
| Alueella kannattaa olla varovainen |
Itse olen käynyt tällä samaisella vuorella pojannassikkana monta kertaa, koska meidän ranchi on aika lähellä tätä paikkaa, missä nuorempana vietin aikaani melkoisen paljon. Nykyisinhän jokaiseen vierailuun maatilallamme sisältyy joku toiminnallinen osuus eli työvelvoite. Lieneekö tuo näin laiskalle ukolle syy, että maaseutuvierailut ovat jääneet viime vuosina vähemmälle? No, yhteistä menneisyyttä siis minulla ja Tupavuorella tai Tupamäellä(molempia nimityksiä käytetään) löytyy menneisyydestäkin. Niinpä maaston kallioisuus ei tullut minulle suurena yllärinä....
 |
| Äkkinäinen voisi kuvitella tätä rakennelmaa desantin majaksi, mutta lienee metsurin tavarasäilö |
 |
| Eipä tuohon pitkälleen viitsisi käydä |
Nykyisinhän tämä saakelinmoinen kallioalue on rakennusliikkeiden kiikarissa, koska alueelta olisi helppo louhia kiveä jopa miljoona kuutiota. Kaiken lisäksi alue on vielä aivan Lappeenrannan kaupungin ydinkeskustan kupeessa, no seitsemän kilometrin päässä! Jännä nähdä tulevaisuudessa, että pannaanko tämä jättimäinen 11 hehtaarin kokoinen kallionlämpäre soraksi. Muuttuu meinaan maisemakin melkoisesti! Itse ainakin vastustan tätä ajatusta. Ennemmin kehittäisin aluetta liikuntakäyttöön. Aika näyttää, kuinka käy?
 |
| Desantin luolaan pitää loikkia melkoinen loikka alas. Ympärillä on sitten saakelinmoinen pudotus alamäkeen |
 |
| Tästä en sateen liukastamalla kalliolla kulkenut |
 |
| Portaat vievät luolaan, mutta ensiksi jouduin liukumaan näreen runkoa pitkin kalliokielekkeelle |
 |
| Desantin luola, mihin pääsee portaita pitkin |
 |
| Pakollinen meitsie |
 |
| löytöretkeily on hikistä puuhaa |
Vaan miksi kapusin Tupavuorelle, jopa kahdesti? Mielessäni on ollut jo vuosia, että tämä paikka tullaan blogissani esittelemään. Syynä on oman isäukkoni kertomukset paikan menneisyydestä. Tarinaan liittyy vuoren kupeelta löytyvä luola, joka oli viime sotien aikana desanttien radiopaikkana. Isäukko sanoi, että hänen nuoruudessaan pojankoltiaiset kävivät keräämässä paikan päältä puhelin- ynnä muuta piuhaa omiin tarpeisiinsa. Sitä isäukkokaan ei osannut kertoa, että olivatko kyseessä neukkudesantit vai ihan oman kylän miehiä....
 |
| Ensimmäiset portaat luolaan |
 |
| Kapealta kielekkeeltä lähtee vielä toiset tikkaat alas ahtaaseen luolaan |
 |
| Tilaa on..... |
 |
| Paikalle oli tuotu pari ulkoroihua. Kenen lie toimesta? |
Luola on hemmetin ahdas ja sinne pääseminen vaatii akrobaattisia kykyjä, joten ainakaan siellä ei ole pystynyt minkään maalainen desantti majoittumaan, vaan sitä on ilmeisesti käytetty radioyhteyksiin. Onhan paikka aivan hemmetin korkea kallio ja sinne pääsee oikeastaan vain yhdestä suunnasta ilman vuorikiipeilijän varusteita, joten melkoisen turvassahan tuolla sai kaiketi radiota titata!
 |
| Poislähtö oli helpompaa, kun otin toiset luolan tikkaat käyttööni |
Muutenhan tämä paikka on mitä upein luonnonnähtävyys, mutta kyllähän tämä desanttiyhteys tuo tähän vähän lisää väriä. Suosittelen ihan vilpittömästi käymään paikalla ennen kuin tämä upea luonnonnähtävyys kalliolaohkareineen ja labyrintteineen on murskattu soraksi. Lisäksi valtavan korkeat pystysuorat seinämät ovat upea näky. Kannattaa silti tälle Sinkkolan retkelle varata malttia mukaan, koska tippuminen kallionlaelta ei ole suositeltavaa. Siinä voipi mennä henki.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita