Loma pyöräytetty käyntiin ja täytyy sanoa, että startti oli
mahtava! Haapasaari on upea paikka, vaikka mennessä pelotti ihan helkutisti.
Meri möyrysi kunnolla ja mentiin aika haipakkaa. Tuli ainakin selkä hierottua
merimatkalla ja sitä sitten piti puudutella muutama päivä. Nyt ollaan taas
iskussa ja mieli on virkeä kuin peipposella. Lisää tällaista!
Tuulen tyynnyttyä kierrettiin Haapasaarta ja läheisiä
pikkusaaria. Tällä kertaa pysyttiin visusti Suomen merirajojen sisäpuolella,
vaikka viime sodissa menetetty Suursaari olikin näkyvissä kaiken aikaa.
Asiantuntevan oppaan kanssa kierrettiin upeita paikkoja, vaikka välillä
piipahdettiinkin sotilasalueella kuvaamassa muutama rannikkotykkipatteri. Ainoa
miinus matkalla oli, kun emme päässeet vierailulle Haapasaaren puokkiin, josta
olisi ollut takuulla mahtavat maisemat. Valitettavasti sotilasviranomaiset
kielsivät vierailumme, vaikka paikalliset pääsevätkin sinne komendantin
luvalla. Meille ei valitettavasti lupaa herunut. Syytä meille ei kerrottu,
mutta ehkä ensi kerralla. Sovittiin nimittäin, että tästä lähtien loma
aloitetaan joka kerta Haapasaarella.
Aion siirtää tuonne blogin facebook-sivustoon Haapasaaresta
kuvia, joten kannattaa vierailla kurkkaamassa kuvasarja. Tämä on tietenkin
mahdollista ainoastaan sivustoon liittyneille, joten kannattaa liittyä
joukkoon. No siinä höpötykset Haapasaaresta ja nyt lienee aika palata
kotikaupunkiin Lappeenrantaan. Aloitetaankin kesäjakso huhtikuussa otetuilla
kuvilla Wolkoffin talosta. Kyseessä ei ole laiskuus, vaan olosuhteet. Talo on
nyt ympäröity rakennustelineillä maalausurakan takia ja puutkin olisivat
estämässä näkymää, joten vanhoilla kuvilla liikkeelle!
Kyseinen rakennus on rakennettu vuonna 1826 kauppias
Claudelinin toimesta. Seuraavatkin omistajat olivat kauppiaita. Aluksi
kauppaa käytiin pihamaalla ja varastohuoneissa, joita taloon kuului useita.
Lopulta Suomeen saapunut ja vuonna 1871 Suomen kansalaisuuden saanut Venäjältä saapunut maaorjan poika Ivan
Wolkoff osti kiinteistön itselleen ja jatkoi kauppatoimintaa. Hänen aikanaan
kauppa varustettiin kadulle aukeavalla ovella 1890-luvulla. Sen aikuinen kauppatila on lähes
alkuperäisessä asussaan tänäkin päivänä.
Puurakennusten vitsauksena olleet tulipalot tuhosivat osan
rakennusta ja nykyisen Ainonkadun varrella oleva siipi on rakennettu vuonna
1905. Ivan Wolkoffin jälkeläiset jatkoivat kauppatoimintaa aina vuoteen 1922
asti. Samana vuonna tilat vuokrattiin edelleen kaupaksi ulkopuoliselle
yrittäjälle. Muuten rakennus säilyi Wolkoffin suvun omistuksessa vuoteen 1983
asti, jolloin viimeiset suvun edustajat muuttivat pois.
Wolkoffin talo Ainon- ja kauppakadun risteyksestä kuvattuna |
Wolkoffin talon sisustus on sekoitus eriaikakausien
ortodoksista ja venäläistä rakennusperinteitä. Siksi jo nopeasti nousikin esiin
ajatus säilyttää rakennus museona. Se on vanhimpia puurakennuksia
Lappeenrannassa ja koska viimeiset suvun edustajat eivät halunneet jakaa
omaisuutta, se tulisi säilymään kokonaisuutena.
Lappeenrannan kaupungille tarjottiin kiinteistöä
irtaimistoineen nimelliseen hintaan, mutta kunnalllispoliitikot olivat eri
mieltä. Monet ehdottivat rakennuksen purkua edistyksen nimessä. Lopulta Lappeenrannan
kilta r.y osti kiinteistön itselleen ja hankki rakennukselle suojelupäätöksen.
Tämän jälkeen kaupunki otti killan lahjoituksen vastaan vuonna 1991 ja lupasi
muuttaa rakennuksen museoksi. Tämän jälkeen dramatiikkaa riitti vieläkin, koska
talo yritettiin polttaa ilkivaltaisesti ja vahingot aiheuttivat museon
avaamiseen vuoden viivästyksen. Lopulta arkkipiispa Johannes siunasi talon kesäkuussa 1993 ja se avasi ovensa vieraille. Toivottavasti se saisi olla seuraavatkin
vuosisadat paikallaan ilman dramatiikkaa!
Nykyisin museon lisäksi siipirakennuksessa toimii ravintola, mistä voit katsoa videon tähän lopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita