sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Iitti / Struven ketjun mittauspiste

Willimies haluaa olla ekomies! Missään nimessä en ole kaikilla elämän alueilla vielä lähelläkään modernin ekoihmisen tasoa, mutta pikkujutuilla mennään koko ajan eteenpäin. Monet ihmiset ovat valmiita laittamaan elämänsä uusiksi ja toteuttavat kaikissa arjen askareissaan vihreää elämäntapaa. Minäkin lueskelen lukuisia blogeja, missä taistellaan muovin, kemikaalien, jätteiden ja energiankulutuksen vähentämisen puolesta. Pienillä teoilla yritän itsekin pysyä ajassa mukana, koska tunnen olevani omalta osaltani vastuussa maapallon kunnosta siirtäessämme sen seuraavalle sukupolvelle.
                                Hooters "Satellite"

Pitäisi kaiketi itsekin ryhtyä tekemään enemmän oikeita tekoja ympäristövastuun osalta. Pikkujuttuja on tullutkin tehtyä, mutta ehkä pitäisi tehdä vielä enemmän? Tällä hetkellä huushollimme elää lähes paperitonta elämää, lajittelemme jätteemme ja kierrätämme kaiken minkä pystymme, mutta riittääkö se? Pitäisikö meidänkin karsia elämästämme turha kulutus ja ostaa vähemmän tavaraa... Ei minunkaan tarkoitukseni ole palata kivikautiseen elämäntapaan, missä kaikki tuotetaan itse ja kannetaan ympäristövastuu täysimääräisenä. Asia lienee hoidettavissa nykyajan teknologian, maalaisjärjen ja hallitusten välisillä sopimuksilla, joita myös noudatetaan sekä valvotaan. Uskon siis tässä suhteessa asioiden muuttuvan paremmiksi. Yksi osa tätä on toissapäiväinen uutinen energiayhtiö Helenin lämpölupauskampanja, mihin aion osallistua. Kannattaisiko sinunkin?
Struven mittauspiste Iitissä

Parempaa maailmaa kohti haluttiin mennä Iitissäkin, kun se pääsi osalliseksi Struven ketjuun, mikä otettiin vuonna 2005 Unescon maailmanperintökohteeksi ainoana usean valtion alueelle jakautuneena kohteena. Silti meille tavallisille pulliaisille Struven ketju on liki täysin tuntematon, mutta onneksi viime aikoina se on hivenen nostanut profiiliaan ja saanut nimensä kuuluviin mediassakin. Lienee silti syytä valaista asiaa....

Ihmistä on aina kiinnostanut oma ympäristönsä ja etenkin se, mitä löytyy horisontin takaa. Sama idea on Struven ketjussakin kun tähtitieteilijä Friedrich Struve halusi selvittää 1800-luvun alkupuolella maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittauksilla. Maapallohan todistettiin aikanaan pyöreäksi, mutta epäilykset heräsivät hiljalleen. Alkoi esiintyä väitteitä maapallon olevan navoiltaan litistynyt ja siihenkin tuli varmuus 1700-luvulla. Struve päätti oman menetelmänsä olevan oikea todistamaan väiteet ja saamaan aikaan tarkkoja karttoja.
Kasa kiviä muistuttaa entisistä ajoista

Kyseinen menetelmä oli ainoa mahdollisuus tarkkaan kartoitukseen aina 1960-lukuun saakka, jolloin uudet menetelmät alkoivat vallata alaa. Nykyisinhän kartoituksen lähtökohtana on GPS-satelliittipaikannus, mikä on vienyt tarkkuuden uudelle tasolle. Struven menetelmä on pohjana kaikille kartoituksille Mustalta mereltä Hammerfestiin Norjaan ja sen tarkkuus oli erittäin hyvä. Lisäksi sen suuri etu oli tarkka dokumentointi, miltä pohjalta muutkin maat pystyivät kartoittamaan alueensa samaa menetelmää hyödyntäen.

Alunperin Struven ketju kulki vain kahden valtion, Venäjän ja Ruotsin, alueiden läpi, mutta nykyisin alue jakautuu 10 valtion kesken, mitkä tekivät aloitteen Struven ketjun saamiseksi Unescon maailmanperintökohteiden listalle.      
Kartoittamisen historiaa

Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomen alueella: Stuor-oivi (nimi nykyasussa Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa, Avasaksa (Aavasaksa) ja Tornea (Alatornion kirkko) Länsi-Lapissa, Puolakka (Oravivuori) Korpilahdella sekä Porlom II (Tornikallio) Lapinjärven Porlammilla ja Svartvira (Mustaviiri) Pyhtään saaristossa. Me sen sijaan laitoimme blogin assistentti Pirhosen kiipeämään Iitin eteläosiin vuoren huipulle kurkkaamaan, että mitä Struven mittauspisteestä oli jäljellä. Valokuvat ovat siis Ilkan, eikä meidän omia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita