Lappeenranta / Sankaripatsas

Eilen julkaisemani kirjoitus todellisista sankareista aiheutti poikkeuksellisen paljon kommentointia. Kiitokset kaikille viestiä laittaneille sekä iltapäivällä Kaukaan Teboililla kahvipöydässä kuulemistani kommenteista.  On hienoa huomata, että meidän nykysuomalaisten keskuudessakin osataan arvostaa viime sotien veteraaneja ja kaikkensa antaneita sankarivainajia. Eilisen teeman jatkoksi onkin hyvä ottaa esille seuraava Lappeenrannan sankarihautausmaalla sijaitseva kohde.

Keskellä sankarihautausmaan hautarivistöjä sijaitsee Wäinö Aaltosen ”Suru ja usko tulevaisuuteen” veistos. Itse olen oppinut tuntemaan sen nimellä ”Sankaripatsas”, mutta varmaa on ainakin se, että kyseinen punagraniittinen kaksipuoleinen hautamonumentti on Wäinö Aaltosen(1894-1966) tekemä. Valmistusvuosi on 1951 ja teoksen valmistumisessa Aaltosta avusti joutsenolainen kuvanveistäjä Reino Puustinen. Monumentti on asetettu mustagraniittisen perustan päälle, jota vasten lasketaan seppeleet. Kuten kuvasta näkyy, niin nytkin patsaan juuressa oli kolme eri järjestön laskemaa muistoseppelettä. Sankarivainajia ei ole unohdettu.

"Suru ja usko tulevaisuuteen"

"Suru ja usko tulevaisuuteen"

Patsaan sijaintipaikka keskellä sankarivainajien rivistöjä on mielestäni oivallinen ja teos pääseekin hyvin esille oman monumentaalisen kokonsa takia. Veistoksen toisella puolella on kuvattu nuori äiti lapsineen, jotka ilmentävät uskoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta, vaikka perheen isä onkin jäänyt palaamatta sotaretkeltä. Toisella puolella sen sijaan on kuvattu vanha pariskunta, joka suree menettämiään jälkeläisiä. Veistoksen henkilöihin on mielestäni onnistuttu melkoisen hyvin vangitsemaan patsaan nimen mukaisesti kuvaus surusta ja uskosta tulevaisuuteen, vaikka elämä onkin koetellut rankalla kädellä. Ehkä siksi Willimiehenkin pitää unohtaa ”Sankaripatsas” nimitys ja aloittaa alkuperäisen nimen käyttö, vaikka teos olisi vaikuttava ilman nimeäkin.