Lappeenrantalaisena Saimaa on minulle rakas, enkä aina osaa ajatella kuinka vaarallista vesillä liikkuminen voikaan olla. Olen itsekin ollut pari kertaa melkoisessa myräkässä Saimaalla, mutta aina kuitenkin kotirantaan selviytynyt. Kerran olin myös helvetillisessä merenkäynnissä Kotkan ja sen edustalla sijaitsevan Haapasaaren välillä ja osaan kyllä edes hivenen aavistaa, miksi ihmisiä ja aluksia uppoaa merien pohjaan. Luonto osaa joskus näyttää oman voimansa toden teolla.
 |
| Meren syliin jääneet |
Toisen epäonni voi olla apuna vaikkapa meriarkeologiassa ja parempien alusten suunnittelussa, mutta inhimillistä hätää ja kuolemaa se ei voi enää estää jälkikäteen. Toki seuraavia merellä kulkevia se auttaa, mutta ilmeisesti aluksia tulee uppoamaan jatkossakin vaikka niistä tehtäisiin kuinka hyviä tahansa?
 |
| Muistomerkki |
 |
| Kuvastanee purjeita ja reipasta tuulta |
 |
| ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat(Ilmestyskirja 20:13) |
Kotka on kuitenkin merikaupunki ja ihmiset ovat kulkeneet ammoisista ajoista lähtien merellä joko liikkumisen tai elannon takia. Se onkin tarkoittanut kuolemantapauksia ja alusten uppoamisia. Niinpä Kotkan ja Langinkosken seurakunnat ovat yhdistäneet voimansa ja pystyttäneet Parikan hautausmaalle Meren syliin jääneiden seurakuntalaisten muistokiven. Hieno ajatus ja toivottavasti ainakaan tänä juhannuksena ei tule uusia muisteltavia. Ollaan kunnolla siellä merellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita