Tämä tarina olisi mukava jättää kirjoittamatta, koska se
sisältää melkoisen määrän inhimillistä kärsimystä. Toisaalta tapahtunut mikä
tapahtunut, joten esitelläänpä seuraavaksi hautakiviä, pommitettuja ratapihoja
ja sodan julmuuksista kertomaan jätetty rikkiammuttu vesitorni.
 |
| Simolan vesitorni heinäkuussa 2012 |
Matkaseurana tällä heinäkuisella kuvausretkellä oli Jääskeläisen Kyösti. Hänestä tulikin
siis blogiimme taas yksi palkaton assistentti lisää. Mukavaa huomata, että
lähes kaikkia parhaita kavereitani kiinnostaa nämä Lappeenrannan historialliset
kohteet. Mistä lie tämäkin johtuu? No, kenties eivät vaan ilkeä kieltäytyä!
 |
| Simolan vesitornin vaurioitunut julkisivu |
Jatkosodan ratkaisuvaiheet alkoivat 9.6.1944, jolloin
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen tavoitteenaan vallata Suomi. Katkerat
taistelut pakottivat suomalaiset vetäytymään kohti Viipuria ja evakuoimaan
siviiliväestön sodan alta pois. Tässä valtavassa logistisessa tehtävässä
Simolan asemalla oli merkittävä rooli. Ratapihalla oli muuten tuohon aikaan tuolloin
seitsemän raidetta, joista viisi läpikulkuliikennettä varten.
 |
| Muistokyltti Simolan vesitornin seinässä |
Ratapihan kautta Suomi siirsi joukkoja Karjalankannakselle
ja paluujunissa tuotiin evakkoja tavaravuorineen. Asema oli siis vilkkaan
toimeliaisuuden keskus kesällä 1944 ja ratapiha pullisteli väkijoukkoja, jotka
olivat menossa kuka minnekin. Simolan aseman merkityksen tiesivät hyvin myös
neuvostoliittolaiset, vaikka myös vihjailuja on esitetty, että paikallinen
kommunisti olisi antanut radiolla tietoja ratapihan liikenteestä viholliselle.
Tästä ei mitään varmoja todisteita ole, mutta kaikesta huolimatta vihollinen
oli varannut Simolan ratapihalle ikäviä yllätyksiä.
 |
| Simolan hiljainen ratapiha |
Kesäkuun 19. päivä illalla lähes sata vihollispommikonetta
suoritti pommi-iskun ratapihalle. Täpötäydellä ratapihalla tuho oli melkoinen.
Varmuuden vakuudeksi samat 100 pommikonetta ilmestyivät ratapihan ylle vielä
20.6 kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran aamulla klo 8 ja lopuksi illalla klo 20.
Tuho täpötäydellä ratapihalla oli valtava ja yhä edelleen on epäselvää uhrien
määrä.
Eri lähteistä löytää uhriluvuiksi 137-200, jotka tekevät
Simolan ilmapommituksesta tuhoisimman koko Suomen sotahistoriassa. Paikalla yhä
pystyssä olevan vetureiden vesitornin luotien ja sirpaleiden iskemät kertovat
karua kieltä sodan julmuuksista. Kaikkia uhreja ei pystytty edes tunnistamaan, vaan
61 tuntematonta uhria on haudattu Lappeenrannan sankarihautausmaalle.
 |
| Uhrien muistokivi Lappeenrannan sankarihautausmaalla |
Lisäksi sankarihautausmaalta löytyy muistokivi
kotiseudulleen lähetetyistä sankarivainajista. Yksi heistä sai taas Willimiehen
tuntosarvet pystyyn. Heidän joukossaan on Mannerheimin ristin ritari
L.V.Nissinen, ritari numero 69. Hävittäjälentäjä Nissinen oli saanut surmansa
17.6.1944 lento-onnettomuudessa, jossa lentäjätoverin rikki ammuttu hävittäjäkone törmäsi Nissisen Messerschmitt 109 koneeseen. Nissinen sai surmansa koneen pudotessa
Kaukjärvellä.
 |
| Ritari Nissisen ja neljän muun sankarivainajan muistokivi |
Mysteerin tästä Nissisen kohtalosta tekee tämä hänen
osallisuutensa Simolan pommituksiin. Hän oli siis kuollut 2 päivää ennen
pommitusta, joten hän on ollut junavaunussa, joka toi vainajia kotiin. Mannerheiminristin ritareiden omalla nettisivulla lukee, että hänet on siunattu
poissaolevana Valkealassa. Joten ainakin minulle jäi epäselväksi ritarin
lopullinen hautapaikka. Valkealassa se siis ei ole, mutta oliko normaali käytäntö haudata kotiseudulle poissaolevana, vaikka hautapaikka olisi tiedossa? Ymmärrän asian niin, että hänet on haudattu Lappeenrannan sankarihautausmaalle.
Päivitys: Simolan ilmapommitukset ovat olleet eniten kommentointia herättäneitä kirjoituksiani, joten pitihän se käydä syyskuun loppupuolella tarkistusmatkalla, josko paikalle olisi ilmaantunut jotain uutta. Niin, kyllä kannatti!
Vesitornin ympäristöä oli ehostettu ja mikä parasta, niin paikalle saapui naapuritalosta kyläosaston aktiivi esittelemään vesitornin sisälle kerättyjä esineitä, mitkä tietenkin liittyivät pommituksiin. Sen pidemmittä sepostuksia, julkaisen nämä syyskuussa 2014 ottamani valokuvat.
 |
| Muistolaatan ympäristöä oli ehostettu |
 |
| Ulos oli ilmestynyt myös infotaulu |
 |
| Pommien jäännöksiä löytyi sisätiloista |
Päivitys 2:
Lisään sähköpostin uumeniin hautautuneet pari valokuvaa piirustuksista, jotka eräs alueella asuva mieshenkilö minulle lähetti taannoin. Kyseisten kuvien avulla hän sai selville missä kohtaa hänen sukulaisensa menettivät henkensä Simolan pommitusten aikaan. Joskus pitää välittää ikävääkin tietoa....
 |
| Piirros 1 |
 |
| Piirros 2 |
Mikäli olen oikein ymmärtänyt kertomuksia Simolan pommituksista, niin kyseinen pommitus on sattunut huonoon aikaan meidän kannalta. Ratapihalla oli samanaikaisesti ammusjuna ja evakkojuna. Ammusjuna sai täysosuman, joka on lisännyt pommituksen tuhovoiman suuremmaksi.
VastaaPoistaTarina kertoo myöskin rohkeasta miehestä tai miehistä, jotka ripeallä ja rohkealla toiminnallaan saattoivat pelastaa useita ihmishenkiä. Kyseiset miehet tai mies oli katkaissut osuman saaneen, räjähtelevän ammusjunan. Jonka jälkeen rähähtelevä ammusvaunujen pätkä oli tyrkätty veturin avustuksella Simolan asemalta menemään kohti Rikkilän seisakkia mutkan taakse.
Mielenkiintoiseksi asia valottuu siltä osin, että samanaikaisesti pommitettiin myöskin Raipossa rautatien solmukohtaa. Pommitukset ovat ilmeisesti liittyneet Venäläisten pyrkimykseen katkaista rautatieliikenne ja apujoukkojen kuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle. Onkohan alkavalla Viipurin taistelullakin ollut jotain merkitystä strategisessa mielessä. Sillä Viipurihan menetettiin 20.06.1944.
Syystäkin on ihmetelty suuresti ryssien täydellistä ajoitusta pommituksen suhteen. Yhtenä syynä on vakavasti kylillä pidetty tosiaan paikallista henkilöä, joka olisi toiminut vieraan vallan agenttina. Toisena syynä on pidetty venäläisten desanttien tuloksellista tiedustelua ratapihan liikennöinnistä ja siitä radioimista.
Aikalaisten kertomuksista on myös ilmennyt, että Simolan päällä olisi lentänyt venäläinen tiedustelukone tuntia, kahta ennen pommitusta.
Tiedetään talvisodan aikana yhden venäläisen desantin kohdanneen kohtalonsa lähellä Simolan aluetta. Kyseinen desantti oli asustellut Simolan ja Rikkilän välisellä alueella ladossa.
Raipon suunnalla Laivavuoren päältä saatiin havainto desantti toiminnasta. Ilmeisesti desanteille oli tullut äkkilähtö, koska antenni oli jäänyt roikkumaan puun oksiin. Tapahtuma lienee ajallisesti sattunut jatkosodan puolella.
päätelmänä voitaneen todeta venäläisten harjoittaneen tiedustelutoimintaa tällä alueella.
Ammusjuna oli todellakin paikalla pommitusten aikaan, mutta tuosta junan siirrosta en ole kuullut aiemmin. Jos näin oli, niin miehet ovat ansainneet mitalin. Rohkeaa toimintaa!
PoistaSekin pitää paikkansa, että yrittivät estää rautatieliikenteen Viipuriin parantaakseen omaa läpimurtomahdollisuuttaan. Tuosta Raipon pommituksesta ja desanttitoiminnasta en tiennyt ollenkaan, joten kiitos valaisevasta kommentistasi.
T.Willimies
simolan aseman pommitukset olivat neuvostoliiton hyvin pitkän ajan suunnittelun ja ajoituksen tulos.
Poistaent gronstadin pakolainen lähetetään suomeen.hän pääsee hyvin pian u.p swinhuwudin tilalle töihin.ja pian u.p ottaa hänet siipiensa suojiin parhaana työntekijänään.palkintona u.p itse nimittää ko henkilön sattumalta juuri simolankylän kyläpoliisiksi.sattumaa ja ajoitusta vai ei.uskon ettei u p tiennyt kenen kanssa oli tekemisissä.
kaikki tapahtunut ei voi olla sattumaa,nl tiesi tarkalleen ammusjunan tulohetken.
.sotaaikana ammusjunien reitit sekä aikataulut tiesivät vain puolustusvoimiemme korkein johto ja asemapäälliköt.
tässä tapauksessa pidätettiin vain 2 henkilöä, asemapäällikkö ja kyläpoliisi.
asemapäällikkö tuomittiin vankilaan ja kyläpoliisi pääsi kuin koiraveräjästä
poliittisin syin,eli suora polku u p swinhuvudiin.asia painettiin villasella ja salattiin.
uskon että asemapäällikkö oli vahingossa kertonut ko henkilölle junan tulohetken ja ilmoittanut siitä radiolla eteenpäin.
mielenkiintoiseksi tekee myös 2 ilmapommikuoppaa kaukana asemasta.
epäilen että nl oli jo päättänyt tuhota vakoojansa perheineen pelkona simolanaseman tuhoamisen epäonnistumisesta.
ne 2 pommia menivä n 50m yli kyläpoliisin asuintalosta.
osuessaan ne olisivat tippuneet 1 talon molemmille puolille.
simolan aseman ja radan tärkeys kannaksen tarvikekuljetksille suomalaisille
joukoille oli tosi kuumaperuna neuvostoliitolle.
tutkimuksiani tukee evakkojen ja myös ent simolalaisien haastatteluista kirjassaan hounin seutua viipurin karjalassa.kirj esko mälkki.
sekä myös omat haastatteluni vielä elossa olevien silloisten simolalaisten kanssa.
mielestäni olisi jo aika kertoa tosiasiat kaikkien salailuvuosien jälkeen
lisäisin vielä että simolan asemapäällikkö teloitettiin ampumalla
PoistaSulla varmaan aamulääkitys jäänyt ottamatta,mutta hyvin laukkaa mielikuvitus.
PoistaKyseisen kyläpoliisin mustamaalaamisen aloitti kylässä asuvat pirtutrokarit jotka kyseinen poliisi sai kiinni.
PoistaKannattaa ottaa asioista vähän paremmin selville ennen kun alkaa kirjoittelemaa tollaista sontaa.
Puutun tähän kommentointiin sen verran, että sontaa voi levitellä ihan vapaasti muilla areenoilla kuin täällä kommentointiosiossa. Perustelut olisi syytä heittää itsekin peliin, eikä väittää kaikkea paskanjauhannaksi ilman omia perusteluita. Voitte jatkaa, mutta varaan oikeuden poistaa asiattomat kommentit. T. Willimies
PoistaMeidän pappa oli rautatieläisenä töissä Simolan pommitusten aikaan. Hän oli työkaverinsa kanssa siirtänyt vaunuja suojaan. Kaveri "hyppäsi veturin päälle", ja pappa meni vaunujen väliin irrottamaan palavia/räjähteleviä vaunuja. Pappa kuitenkin kertoi tämän tapahtuneen Etu-Simolassa (Raipossa), ja vaunuja siirrettiin ns. pohjoisvaihteelta Lappeenrannan suuntaan. Pappa kertoi myös Laivuorelta (Laivavuori) löytyneistä amerikkalaisista säilykepurkeista, joita piti desanttien jättäminä. Simolassa asuneen poliisiin syyllisyyteen pappa ei uskonut.
PoistaRisteysasemien pommitukset olivat suomalaisille järkyttäviä ja murheellisia, erityisesti siksi että evakkoja oli runsaasti liikkeellä.
VastaaPoistaSotilaallisesti ne olivat kuitenkin venäläisten kannalta erittäin perusteltuja. Onneksi he eivät näillä pommituksilla kuitenkaan saaneet ratkaisevaa aikaan. Suomalaisia joukkoja saatiin siirretyksi Laatokan pohjoispuolelta riittävästi ilman suuria ongelmia. Täytyy muistaa, että yhden divisioonan siirto vaati noin 30 - 40 sen aikaista tavarajunaa ja divisioonia oli paljon.
Keskeisiä risteysasemia Elisenvaaraa ja Simolaa pommitettiin useita kertoja. Jos nämä asemat olisi saatu toimintakyvyttömäksi, rintamatilanne olisi varmasti ollut sodan lopussa erilainen kuin se lopulta oli.
Oikeassa olet, kyseiset kaksi paikkaa(Elisenvaara ja Simola) olivat keskeisiä paikkoja suomalaisten liikenteen kannalta. Siksi niiden pommitukset olivatkin rajuja.
PoistaIsovanhempieni talo sijaitsi vesitornin läheisyydessä aivan tien varressa ja sen ryssät pommittivat maan tasalle. Rinteeseen rakennettiin "väliaikaisrakennus", joka tänä päivänä toimii vanhempieni kesämökkinä. Talon kivijalka muistuttaa joka päivä ryssien kauheista teoista.
VastaaPoistaEksyin tähän blogiin ihan vanhingossa, mutta kyllä heräsi nostalgia tunnelma kun tämän postauksen luin. Melkein kymmenen vuoden ajan seisoimme kavereiden kanssa jokaisena itsenäisyyspäivänä koulun ja päivähoidon kanssa hartaustilaisuudessa ja pääsin itsekin lukemaan kerran tuon muistolaatan ääneen ja monet kerrat olen kuullut tarinoita siitä mitä kaikkea tuo vesitorni on kokenut. Pienelle ihmiselle se oli suuri juttu päästä kunnioittamaan niitä ihmisiä joista isoisä kertoi aina tarinoita ja jotka ovat taistelleet tämän maan puolesta.
VastaaPoistaMoi
PoistaVarmasti on ollut mieleen jäävä tapahtuma, jos pikkuisena pääsee osallistumaan tuollaiseen tapahtumaan. Ilmeisesti pienemmissä paikoissa tällainen on helpompi järjestää kuin täällä kaupungin sydämessa? Muutaman päivän kuluttua on itsenäisyyspäivä ja silloin esittelemme kohteen, mihin liittyy samankaltainen traditio. Muistahan lukaista! Niin, ja voit eksyä blogiimme toistekin...
Itse päädyin lukemaan tätä bloggausta hakiessani tietoa Simolan pommituksista ja hienoa että tietoa tästä ja muistakin blogissasi kerrotuista historiallisia tapahtumista, rakennuksista ja paikoista leviää näin netin välityksellä isommallekin porukalle.
VastaaPoistaOma kiinnostukseni Simolan pommituksiin johtuu siitä, että oma isoäitini oli tuolloin 19.6.1944 evakkomatkallaan junassa joka Simolaan pysähtyi. Hän itse selvisi hengissä lähinnä ihmeen kaupalla, sillä samassa perunakellarissa suojassa olleista ilmeisesti lähes kaikki muut kuolivat. Heidän joukossaan isoäitini viisi perheenjäsentä.
Tuomas, kiitos kommentistasi
VastaaPoistaSimolan pommitus oli suuri inhimmillinen kriisi vaikka sota-aikaa elettiinkin. Valitettavasti noin suuri menetys on osunut sukusi kohdalle.
Sota vaan on julmaa ja toivotaan, ettei osu meidän kohdallemme eikä tulevienkaan sukupolvien kohdalle.
Tuosta netissä tiedon välittämisestä sen verran, että olen ollut ihmeissäni ettei kukaan ole keksinyt tällaista ideaa aiemmin missään päin Suomea. Siinä olet oikeassa, että näin lukijoita on takuulla enemmän kuin jonkun Lappeenrannan historiasta kertovalla kirjalla, mutta on tämä melkoisen haastavaakin! Välillä meinaa aina usko loppua siihen, että saanko tämän mission koskaan päättymään?
Yritystä ainakin piisaa ja luehan sinäkin noita muita tarinoitakin. Tiedä vaikka löytyisi joku toinenkin sukulaisesi jostain stoorista. Tällaisia yhteensattumia on ollut jo muutamia ja niistä on aina kiva kuulla, että joku on saanut lisää tietoa oman sukunsa menneisyydestä.
T.Jukka "Willimies" Siiskonen
Olen viipurilaisten evakkojen lapsi, syntynyt sodan jälkeen ja kuunnellut äitini ja veljeni kertomana Simolan pommituksesta. Olivat siinä evakkojunassa, joka tuli Viipurista ja joutui Simolan asemalla venäläisten pommikoneiden hyökkäysten kohteeksi. Veljeni, joka oli tuolloin 15 vuotias koulupoika, kertoi minulle myöhemmin tarkemman kuvauksen miten selvisivät hengissä. Olen ensi viikolla menossa veljeni hautajaisiin, siksi osuin taas lukemaan tästä dramaattisesta tapauksesta.
VastaaPoistanimim. evakkojen lapsi
Vanhempani menettivät tässä pommituksessa puolitoistavuotiaan tyttärensä. Lisäksi kumpikin menetti äitinsä ja isä vielä kolme sisartansa. Yksi menehtyneistä sisarista oli naimisista ja hänen puolisonsa menetti vaimonsa lisäksi pienen poikansa. He olivat hakeneet suojaa kellarista johon oli tullut täysosuma. Olen käynyt asemalla mutta en ole saanut selvää, missä kyseinen kellari tarkalleen sijaitsi. Kyseessä lienee ollut Nurminen & Kotonen Oy:n kellari, joka "Simolan pommitukset"-kirjan mukaan sijaitsi jossakin aseman pohjoispuolella. Olisi kiitollinen jos joku osaisi kertoa tarkemman sijannin.
VastaaPoistaHei
PoistaOtan osaa suruusi. En valitettavasti osaa itse auttaa kellarin sijaintiasiassa, mutta kopioin kommenttisi sunnuntain tarinan alkuun. Ehkä joku lukijoistamme osaisi auttaa asiassa sinua. Voisitko laittaa oman sähköpostiosoitteesi minulle osoitteeseen willimiehenjaljilla@gmail.com
Lupaan välittää sinulle välittömästi tiedon, jos joku lukijoista osaa auttaa sinua.
T.Jukka Siiskonen
Kyseinen Kotosen kellari sijaitsi asemaa vastapäätä ratapihan toisella puolella.Siellä sijaitsi myös Kotosen sauna ,jossa muonituslotat keittivät ruokaa,jota jakoivat evakoille asemalla.Simolan pommituksen 60-vuotis muistojuhlassa 2004 jaettiin invalidisäätiön myöntämät lottamuistomitalit pommituksessa menehtyneille edesmenneille lotille.Yksi heistä oli lotta Hellin Pulli.Muistomerkin otti vastaan hänen sisarensa rouva Aira Hönö,joka selvisi samaisesta kellarista pommitusessa kuin ihmeen kaupalla.Pohjoispuolen kellari tuhoutui talvisodasssa.Asiasta on muistellut lotta Aune Laihanen (nyk.Pettinen)
PoistaKuulostaa siltä, että kyseessä voisi olla tuo sama kellari, josta isoäitini selvisi hengissä. Ja Anonyymin kuvaus menetetyistä sukulaisista kuulostaa hieman siltä, että saatamme olla jopa sukulaisia. Olemme tai emme, mutta jos haluat kuulla sen vähän mitä isoäitini tuosta tilanteesta kertoi, ota yhteyttä: tmultala(at)gmail.com.
PoistaJotain tietoa Simolan aseman vaiheista löytyy Anne Pentikäisen kirjasta Lappeen Simola, Pilot kustannus 2005. En tiedä onko kirjaa enää saatavilla, itse olen omani ostanut kirjailijalta itseltään. ISBN 952-464-348-0. Ja sen lukemisesta on jo sen verran aikaa, etten osaa tarkemmin eritellä mitä sieltä löytyy.
VastaaPoistaValitettavasti kirjaa ei ole nyt myynnissä,koska kustantaja teki konkurssin.Sitä on kuitenkin lainattavissa ainakin Lappeenrannan maakuntakirjastosta,jossa sitä on useampi kappale.Ainakin alkuvuosina ne olivat koko ajan lainassa.Vastailen mielelläni harrastetutkijan ominaisuudessa E-maililla jos on ajatuksia tai kysyttävää: annekristiina.pentikainen@pp.inet.fi. Paikallishistoriaterveisin Anne.S
PoistaMitä tapahtui kyläpoliisille myöhemmissä vaiheissa ja missä sijaitsi hänen ohipommitettu talonsa?
VastaaPoistaSiellä se talo on samalla paikalla eikä isompia pommi kuoppia lähellä ole :)
PoistaOlin 19.6. Etu-Simolassa nykyisessä Raipossa äitini. isäni ja 2-kuukautisen veljeni kanssa ilmeisesti Äänislinnasta tulleessa pikajunassa, johon ei tullut osumaa. Ensimmäisen pommitusaallon aikana säilyimme sotainvalidi-isäni rauhallisuuden avulla hengissä junan penkkien alla sirpalesuojassa. Toisen aallon tullessa olimme sitten pehmeällä pellolla. johon pommit upposivat. Olin 6-vuotias, joten muistan tuon sekasortoisen tapahtuman kuin elokuvissa.
VastaaPoistaRadiotoimittajaTeuvo Leo Niemelä sai kirjallisen selostukseni, ja hän videoi äitini ja minun muistelmamme.Yhteistyössä Mikko Rainion kanssa valmistui sitten aikanaan laaja dokumentti, mutta YLE halusi silpoa sen puolen tunnin pituiseksi, johon tekijät eivät suostuneet. Ohjelman "Kauhusta nousevat kukat" myöhemmästä kohtalosta en tiedä.
Tarkempaa tietoa mm. Etelä-Karjalan museon julkaisusta Museoviesti 2010 Mikko Rainion artikkeli "Ja äkiä puhkesi myrsky – Simolan suurpommitukset 1944"
Faktatietona mainittakoon että Mikkelin maakunta-arkistosta,Lauritsalan poliisipiirin asiakirjoista olen löytänyt virallista asiatietoa:Talvisodan jälkeen lumien alettua sulaa,on menehtyneitä uhreja löydetty Simolan asemalta useita ja paikallisen poliisin toimesta on heidän henkilökohtainen omaisuutensa toimitettu Lauritsalaan(kellot,rahat,lompakot,korut,tuntolevyt ym.henkilökohtainen irtain)kun tunnistus on tehty niiden perusteella.Luottamusta herättävää aineistoa.T: Anne.S
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTutkin isoäitini sukua ja tässä vaiheessa tuli eteeni Simolan aseman pommituksessa menehtyneet kaukaiset sukulaiset. Helena Vesalainen os Kiiski tyttärentytär Ritva, tyttären anoppi ja tämän kaksi tytärtä. Hiljaiseksi vetää sukutukijan.
VastaaPoistaOlet ilmeisesti kaukainen sukulaiseni. Helena oli minun isoäitini. Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää.
PoistaItseasiassa Helenan tyttären anopilta (jolle itse olen sukua) kuoli tuossa kolme tytärtä ja tyttärenpoika. Ja lisäksi siis jo mainittu pojantytär Ritva sekä anoppi itse. Yksi hänen mukana olleista lapsistaan, eli minun isoäitini, selvisi.
PoistaAnoppini Ritva Nordberg-Koivunen (s. 1938) selvisi siitä täysosumasta tuohon Kotosen kellariin kuin ihmeen kaupalla äitinsä kanssa tuona 19.6.44 iltapommituksesta. Hän on 30% sotainvalidi. Tietääkseni tuosta täysosumasta ei montaa jäänyt henkiin. Anoppini (tuolloin 5-vuotias ja hänen tuolloin 38-vuotias äitinsä oli jo siirretty vainajien kanssa samaan rykelmään, kun he kuitenkin osoittivat elonmerkkejä. Siitä heidät evakuoitiin Rauhan sairaalaan.
VastaaPoistaHistoriatietojen mukaan Simolan aseman ympäristössä sijaitsi sodan aikana kaikkiaan kolme ilmavalvontatornia (jo kaiketi ennen talvisodan syttymistä pystytettyjä). Yksi on ollut Jukanmäellä asemalta lähes 2 km pohjoiseen. Missä ne kaksi muuta olivat? Minulle on tosin kerrottu yhden sijainneen asemalta Vainikkalan suuntaan, mäellä, oikealla puolen rautatien kaarteessa, suunnilleen vastapäätä vanhaa veturitallia. (???) Olikohan tiedossa perää? Missä se kolmas olisi sijainnut? Looginen paikka olisi voinut olla Hiirihautojenvuori asemalta n. 1,5 km länteen (???).
VastaaPoistaEn osaa tuohon vastata. Toivottavasti lukijoista kertoilee
VastaaPoistaVastaan kysymykseeni viimein itse jotakin. Yksi ilmavalvontatorni on sijainnut Rikkilän kylän puolella, Hinnuksessa. Hinnuksessa otollisin paikka tornille olisi ollut Karkkumäki (vajaa 2 km Simolan asemalta itään).Torni tai ainakin osia siitä olisi sittemmin sodan jälkeen siirretty Rikkilän Retkorpeen hyppyrimäen vauhdinottotorniksi.
VastaaPoista