perjantai 14. syyskuuta 2012

Lappeenranta / Simolan ilmapommitus*

Tämä tarina olisi mukava jättää kirjoittamatta, koska se sisältää melkoisen määrän inhimillistä kärsimystä. Toisaalta tapahtunut mikä tapahtunut, joten esitelläänpä seuraavaksi hautakiviä, pommitettuja ratapihoja ja sodan julmuuksista kertomaan jätetty rikkiammuttu vesitorni.
Simolan vesitorni heinäkuussa 2012

Matkaseurana tällä heinäkuisella kuvausretkellä oli Jääskeläisen  Kyösti. Hänestä tulikin siis blogiimme taas yksi palkaton assistentti lisää. Mukavaa huomata, että lähes kaikkia parhaita kavereitani kiinnostaa nämä Lappeenrannan historialliset kohteet. Mistä lie tämäkin johtuu? No, kenties eivät vaan ilkeä kieltäytyä!
Simolan vesitornin vaurioitunut julkisivu

Jatkosodan ratkaisuvaiheet alkoivat 9.6.1944, jolloin Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen tavoitteenaan vallata Suomi. Katkerat taistelut pakottivat suomalaiset vetäytymään kohti Viipuria ja evakuoimaan siviiliväestön sodan alta pois. Tässä valtavassa logistisessa tehtävässä Simolan asemalla oli merkittävä rooli. Ratapihalla oli muuten tuohon aikaan tuolloin seitsemän raidetta, joista viisi läpikulkuliikennettä varten. 
Muistokyltti Simolan vesitornin seinässä

Ratapihan kautta Suomi siirsi joukkoja Karjalankannakselle ja paluujunissa tuotiin evakkoja tavaravuorineen. Asema oli siis vilkkaan toimeliaisuuden keskus kesällä 1944 ja ratapiha pullisteli väkijoukkoja, jotka olivat menossa kuka minnekin. Simolan aseman merkityksen tiesivät hyvin myös neuvostoliittolaiset, vaikka myös vihjailuja on esitetty, että paikallinen kommunisti olisi antanut radiolla tietoja ratapihan liikenteestä viholliselle. Tästä ei mitään varmoja todisteita ole, mutta kaikesta huolimatta vihollinen oli varannut Simolan ratapihalle ikäviä yllätyksiä.
Simolan hiljainen ratapiha

Kesäkuun 19. päivä illalla lähes sata vihollispommikonetta suoritti pommi-iskun ratapihalle. Täpötäydellä ratapihalla tuho oli melkoinen. Varmuuden vakuudeksi samat 100 pommikonetta ilmestyivät ratapihan ylle vielä 20.6 kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran aamulla klo 8 ja lopuksi illalla klo 20. Tuho täpötäydellä ratapihalla oli valtava ja yhä edelleen on epäselvää uhrien määrä.

Eri lähteistä löytää uhriluvuiksi 137-200, jotka tekevät Simolan ilmapommituksesta tuhoisimman koko Suomen sotahistoriassa. Paikalla yhä pystyssä olevan vetureiden vesitornin luotien ja sirpaleiden iskemät kertovat karua kieltä sodan julmuuksista. Kaikkia uhreja ei pystytty edes tunnistamaan, vaan 61 tuntematonta uhria on haudattu Lappeenrannan sankarihautausmaalle.
Uhrien muistokivi Lappeenrannan sankarihautausmaalla

Lisäksi sankarihautausmaalta löytyy muistokivi kotiseudulleen lähetetyistä sankarivainajista. Yksi heistä sai taas Willimiehen tuntosarvet pystyyn. Heidän joukossaan on Mannerheimin ristin ritari L.V.Nissinen, ritari numero 69. Hävittäjälentäjä Nissinen oli saanut surmansa 17.6.1944 lento-onnettomuudessa, jossa lentäjätoverin rikki ammuttu hävittäjäkone törmäsi Nissisen Messerschmitt 109 koneeseen. Nissinen sai surmansa koneen pudotessa Kaukjärvellä. 
Ritari Nissisen ja neljän muun sankarivainajan muistokivi

Mysteerin tästä Nissisen kohtalosta tekee tämä hänen osallisuutensa Simolan pommituksiin. Hän oli siis kuollut 2 päivää ennen pommitusta, joten hän on ollut junavaunussa, joka toi vainajia kotiin. Mannerheiminristin ritareiden omalla nettisivulla lukee, että hänet on siunattu poissaolevana Valkealassa. Joten ainakin minulle jäi epäselväksi ritarin lopullinen hautapaikka. Valkealassa se siis ei ole, mutta oliko normaali käytäntö haudata kotiseudulle poissaolevana, vaikka hautapaikka olisi tiedossa? Ymmärrän asian niin, että hänet on haudattu Lappeenrannan sankarihautausmaalle.

Päivitys: Simolan ilmapommitukset ovat olleet eniten kommentointia herättäneitä kirjoituksiani, joten pitihän se käydä syyskuun loppupuolella tarkistusmatkalla, josko paikalle olisi ilmaantunut jotain uutta. Niin, kyllä kannatti!

Vesitornin ympäristöä oli ehostettu ja mikä parasta, niin paikalle saapui naapuritalosta kyläosaston aktiivi esittelemään vesitornin sisälle kerättyjä esineitä, mitkä tietenkin liittyivät pommituksiin. Sen pidemmittä sepostuksia, julkaisen nämä syyskuussa 2014 ottamani valokuvat.
Muistolaatan ympäristöä oli ehostettu
Ulos oli ilmestynyt myös infotaulu
Pommien jäännöksiä löytyi sisätiloista
Päivitys 2:
Lisään sähköpostin uumeniin hautautuneet pari valokuvaa piirustuksista, jotka eräs alueella asuva mieshenkilö minulle lähetti taannoin. Kyseisten kuvien avulla hän sai selville missä kohtaa hänen sukulaisensa menettivät henkensä Simolan pommitusten aikaan. Joskus pitää välittää ikävääkin tietoa....
Piirros 1
Piirros 2

34 kommenttia:

  1. Mikäli olen oikein ymmärtänyt kertomuksia Simolan pommituksista, niin kyseinen pommitus on sattunut huonoon aikaan meidän kannalta. Ratapihalla oli samanaikaisesti ammusjuna ja evakkojuna. Ammusjuna sai täysosuman, joka on lisännyt pommituksen tuhovoiman suuremmaksi.

    Tarina kertoo myöskin rohkeasta miehestä tai miehistä, jotka ripeallä ja rohkealla toiminnallaan saattoivat pelastaa useita ihmishenkiä. Kyseiset miehet tai mies oli katkaissut osuman saaneen, räjähtelevän ammusjunan. Jonka jälkeen rähähtelevä ammusvaunujen pätkä oli tyrkätty veturin avustuksella Simolan asemalta menemään kohti Rikkilän seisakkia mutkan taakse.

    Mielenkiintoiseksi asia valottuu siltä osin, että samanaikaisesti pommitettiin myöskin Raipossa rautatien solmukohtaa. Pommitukset ovat ilmeisesti liittyneet Venäläisten pyrkimykseen katkaista rautatieliikenne ja apujoukkojen kuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle. Onkohan alkavalla Viipurin taistelullakin ollut jotain merkitystä strategisessa mielessä. Sillä Viipurihan menetettiin 20.06.1944.

    Syystäkin on ihmetelty suuresti ryssien täydellistä ajoitusta pommituksen suhteen. Yhtenä syynä on vakavasti kylillä pidetty tosiaan paikallista henkilöä, joka olisi toiminut vieraan vallan agenttina. Toisena syynä on pidetty venäläisten desanttien tuloksellista tiedustelua ratapihan liikennöinnistä ja siitä radioimista.
    Aikalaisten kertomuksista on myös ilmennyt, että Simolan päällä olisi lentänyt venäläinen tiedustelukone tuntia, kahta ennen pommitusta.

    Tiedetään talvisodan aikana yhden venäläisen desantin kohdanneen kohtalonsa lähellä Simolan aluetta. Kyseinen desantti oli asustellut Simolan ja Rikkilän välisellä alueella ladossa.
    Raipon suunnalla Laivavuoren päältä saatiin havainto desantti toiminnasta. Ilmeisesti desanteille oli tullut äkkilähtö, koska antenni oli jäänyt roikkumaan puun oksiin. Tapahtuma lienee ajallisesti sattunut jatkosodan puolella.
    päätelmänä voitaneen todeta venäläisten harjoittaneen tiedustelutoimintaa tällä alueella.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammusjuna oli todellakin paikalla pommitusten aikaan, mutta tuosta junan siirrosta en ole kuullut aiemmin. Jos näin oli, niin miehet ovat ansainneet mitalin. Rohkeaa toimintaa!

      Sekin pitää paikkansa, että yrittivät estää rautatieliikenteen Viipuriin parantaakseen omaa läpimurtomahdollisuuttaan. Tuosta Raipon pommituksesta ja desanttitoiminnasta en tiennyt ollenkaan, joten kiitos valaisevasta kommentistasi.

      T.Willimies

      Poista
    2. simolan aseman pommitukset olivat neuvostoliiton hyvin pitkän ajan suunnittelun ja ajoituksen tulos.
      ent gronstadin pakolainen lähetetään suomeen.hän pääsee hyvin pian u.p swinhuwudin tilalle töihin.ja pian u.p ottaa hänet siipiensa suojiin parhaana työntekijänään.palkintona u.p itse nimittää ko henkilön sattumalta juuri simolankylän kyläpoliisiksi.sattumaa ja ajoitusta vai ei.uskon ettei u p tiennyt kenen kanssa oli tekemisissä.
      kaikki tapahtunut ei voi olla sattumaa,nl tiesi tarkalleen ammusjunan tulohetken.
      .sotaaikana ammusjunien reitit sekä aikataulut tiesivät vain puolustusvoimiemme korkein johto ja asemapäälliköt.
      tässä tapauksessa pidätettiin vain 2 henkilöä, asemapäällikkö ja kyläpoliisi.
      asemapäällikkö tuomittiin vankilaan ja kyläpoliisi pääsi kuin koiraveräjästä
      poliittisin syin,eli suora polku u p swinhuvudiin.asia painettiin villasella ja salattiin.
      uskon että asemapäällikkö oli vahingossa kertonut ko henkilölle junan tulohetken ja ilmoittanut siitä radiolla eteenpäin.
      mielenkiintoiseksi tekee myös 2 ilmapommikuoppaa kaukana asemasta.
      epäilen että nl oli jo päättänyt tuhota vakoojansa perheineen pelkona simolanaseman tuhoamisen epäonnistumisesta.
      ne 2 pommia menivä n 50m yli kyläpoliisin asuintalosta.
      osuessaan ne olisivat tippuneet 1 talon molemmille puolille.
      simolan aseman ja radan tärkeys kannaksen tarvikekuljetksille suomalaisille
      joukoille oli tosi kuumaperuna neuvostoliitolle.
      tutkimuksiani tukee evakkojen ja myös ent simolalaisien haastatteluista kirjassaan hounin seutua viipurin karjalassa.kirj esko mälkki.
      sekä myös omat haastatteluni vielä elossa olevien silloisten simolalaisten kanssa.
      mielestäni olisi jo aika kertoa tosiasiat kaikkien salailuvuosien jälkeen

      Poista
    3. lisäisin vielä että simolan asemapäällikkö teloitettiin ampumalla

      Poista
    4. Sulla varmaan aamulääkitys jäänyt ottamatta,mutta hyvin laukkaa mielikuvitus.

      Poista
    5. Kyseisen kyläpoliisin mustamaalaamisen aloitti kylässä asuvat pirtutrokarit jotka kyseinen poliisi sai kiinni.
      Kannattaa ottaa asioista vähän paremmin selville ennen kun alkaa kirjoittelemaa tollaista sontaa.

      Poista
    6. Puutun tähän kommentointiin sen verran, että sontaa voi levitellä ihan vapaasti muilla areenoilla kuin täällä kommentointiosiossa. Perustelut olisi syytä heittää itsekin peliin, eikä väittää kaikkea paskanjauhannaksi ilman omia perusteluita. Voitte jatkaa, mutta varaan oikeuden poistaa asiattomat kommentit. T. Willimies

      Poista
    7. Meidän pappa oli rautatieläisenä töissä Simolan pommitusten aikaan. Hän oli työkaverinsa kanssa siirtänyt vaunuja suojaan. Kaveri "hyppäsi veturin päälle", ja pappa meni vaunujen väliin irrottamaan palavia/räjähteleviä vaunuja. Pappa kuitenkin kertoi tämän tapahtuneen Etu-Simolassa (Raipossa), ja vaunuja siirrettiin ns. pohjoisvaihteelta Lappeenrannan suuntaan. Pappa kertoi myös Laivuorelta (Laivavuori) löytyneistä amerikkalaisista säilykepurkeista, joita piti desanttien jättäminä. Simolassa asuneen poliisiin syyllisyyteen pappa ei uskonut.

      Poista
  2. Risteysasemien pommitukset olivat suomalaisille järkyttäviä ja murheellisia, erityisesti siksi että evakkoja oli runsaasti liikkeellä.

    Sotilaallisesti ne olivat kuitenkin venäläisten kannalta erittäin perusteltuja. Onneksi he eivät näillä pommituksilla kuitenkaan saaneet ratkaisevaa aikaan. Suomalaisia joukkoja saatiin siirretyksi Laatokan pohjoispuolelta riittävästi ilman suuria ongelmia. Täytyy muistaa, että yhden divisioonan siirto vaati noin 30 - 40 sen aikaista tavarajunaa ja divisioonia oli paljon.

    Keskeisiä risteysasemia Elisenvaaraa ja Simolaa pommitettiin useita kertoja. Jos nämä asemat olisi saatu toimintakyvyttömäksi, rintamatilanne olisi varmasti ollut sodan lopussa erilainen kuin se lopulta oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, kyseiset kaksi paikkaa(Elisenvaara ja Simola) olivat keskeisiä paikkoja suomalaisten liikenteen kannalta. Siksi niiden pommitukset olivatkin rajuja.

      Poista
  3. Isovanhempieni talo sijaitsi vesitornin läheisyydessä aivan tien varressa ja sen ryssät pommittivat maan tasalle. Rinteeseen rakennettiin "väliaikaisrakennus", joka tänä päivänä toimii vanhempieni kesämökkinä. Talon kivijalka muistuttaa joka päivä ryssien kauheista teoista.

    VastaaPoista
  4. Eksyin tähän blogiin ihan vanhingossa, mutta kyllä heräsi nostalgia tunnelma kun tämän postauksen luin. Melkein kymmenen vuoden ajan seisoimme kavereiden kanssa jokaisena itsenäisyyspäivänä koulun ja päivähoidon kanssa hartaustilaisuudessa ja pääsin itsekin lukemaan kerran tuon muistolaatan ääneen ja monet kerrat olen kuullut tarinoita siitä mitä kaikkea tuo vesitorni on kokenut. Pienelle ihmiselle se oli suuri juttu päästä kunnioittamaan niitä ihmisiä joista isoisä kertoi aina tarinoita ja jotka ovat taistelleet tämän maan puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi

      Varmasti on ollut mieleen jäävä tapahtuma, jos pikkuisena pääsee osallistumaan tuollaiseen tapahtumaan. Ilmeisesti pienemmissä paikoissa tällainen on helpompi järjestää kuin täällä kaupungin sydämessa? Muutaman päivän kuluttua on itsenäisyyspäivä ja silloin esittelemme kohteen, mihin liittyy samankaltainen traditio. Muistahan lukaista! Niin, ja voit eksyä blogiimme toistekin...

      Poista
  5. Itse päädyin lukemaan tätä bloggausta hakiessani tietoa Simolan pommituksista ja hienoa että tietoa tästä ja muistakin blogissasi kerrotuista historiallisia tapahtumista, rakennuksista ja paikoista leviää näin netin välityksellä isommallekin porukalle.

    Oma kiinnostukseni Simolan pommituksiin johtuu siitä, että oma isoäitini oli tuolloin 19.6.1944 evakkomatkallaan junassa joka Simolaan pysähtyi. Hän itse selvisi hengissä lähinnä ihmeen kaupalla, sillä samassa perunakellarissa suojassa olleista ilmeisesti lähes kaikki muut kuolivat. Heidän joukossaan isoäitini viisi perheenjäsentä.

    VastaaPoista
  6. Tuomas, kiitos kommentistasi

    Simolan pommitus oli suuri inhimmillinen kriisi vaikka sota-aikaa elettiinkin. Valitettavasti noin suuri menetys on osunut sukusi kohdalle.

    Sota vaan on julmaa ja toivotaan, ettei osu meidän kohdallemme eikä tulevienkaan sukupolvien kohdalle.

    Tuosta netissä tiedon välittämisestä sen verran, että olen ollut ihmeissäni ettei kukaan ole keksinyt tällaista ideaa aiemmin missään päin Suomea. Siinä olet oikeassa, että näin lukijoita on takuulla enemmän kuin jonkun Lappeenrannan historiasta kertovalla kirjalla, mutta on tämä melkoisen haastavaakin! Välillä meinaa aina usko loppua siihen, että saanko tämän mission koskaan päättymään?

    Yritystä ainakin piisaa ja luehan sinäkin noita muita tarinoitakin. Tiedä vaikka löytyisi joku toinenkin sukulaisesi jostain stoorista. Tällaisia yhteensattumia on ollut jo muutamia ja niistä on aina kiva kuulla, että joku on saanut lisää tietoa oman sukunsa menneisyydestä.

    T.Jukka "Willimies" Siiskonen

    VastaaPoista
  7. Olen viipurilaisten evakkojen lapsi, syntynyt sodan jälkeen ja kuunnellut äitini ja veljeni kertomana Simolan pommituksesta. Olivat siinä evakkojunassa, joka tuli Viipurista ja joutui Simolan asemalla venäläisten pommikoneiden hyökkäysten kohteeksi. Veljeni, joka oli tuolloin 15 vuotias koulupoika, kertoi minulle myöhemmin tarkemman kuvauksen miten selvisivät hengissä. Olen ensi viikolla menossa veljeni hautajaisiin, siksi osuin taas lukemaan tästä dramaattisesta tapauksesta.
    nimim. evakkojen lapsi

    VastaaPoista
  8. Vanhempani menettivät tässä pommituksessa puolitoistavuotiaan tyttärensä. Lisäksi kumpikin menetti äitinsä ja isä vielä kolme sisartansa. Yksi menehtyneistä sisarista oli naimisista ja hänen puolisonsa menetti vaimonsa lisäksi pienen poikansa. He olivat hakeneet suojaa kellarista johon oli tullut täysosuma. Olen käynyt asemalla mutta en ole saanut selvää, missä kyseinen kellari tarkalleen sijaitsi. Kyseessä lienee ollut Nurminen & Kotonen Oy:n kellari, joka "Simolan pommitukset"-kirjan mukaan sijaitsi jossakin aseman pohjoispuolella. Olisi kiitollinen jos joku osaisi kertoa tarkemman sijannin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei

      Otan osaa suruusi. En valitettavasti osaa itse auttaa kellarin sijaintiasiassa, mutta kopioin kommenttisi sunnuntain tarinan alkuun. Ehkä joku lukijoistamme osaisi auttaa asiassa sinua. Voisitko laittaa oman sähköpostiosoitteesi minulle osoitteeseen willimiehenjaljilla@gmail.com

      Lupaan välittää sinulle välittömästi tiedon, jos joku lukijoista osaa auttaa sinua.

      T.Jukka Siiskonen

      Poista
    2. Anne Soini (ent.Pentikäinen)10. marraskuuta 2013 klo 9.57

      Kyseinen Kotosen kellari sijaitsi asemaa vastapäätä ratapihan toisella puolella.Siellä sijaitsi myös Kotosen sauna ,jossa muonituslotat keittivät ruokaa,jota jakoivat evakoille asemalla.Simolan pommituksen 60-vuotis muistojuhlassa 2004 jaettiin invalidisäätiön myöntämät lottamuistomitalit pommituksessa menehtyneille edesmenneille lotille.Yksi heistä oli lotta Hellin Pulli.Muistomerkin otti vastaan hänen sisarensa rouva Aira Hönö,joka selvisi samaisesta kellarista pommitusessa kuin ihmeen kaupalla.Pohjoispuolen kellari tuhoutui talvisodasssa.Asiasta on muistellut lotta Aune Laihanen (nyk.Pettinen)

      Poista
    3. Kuulostaa siltä, että kyseessä voisi olla tuo sama kellari, josta isoäitini selvisi hengissä. Ja Anonyymin kuvaus menetetyistä sukulaisista kuulostaa hieman siltä, että saatamme olla jopa sukulaisia. Olemme tai emme, mutta jos haluat kuulla sen vähän mitä isoäitini tuosta tilanteesta kertoi, ota yhteyttä: tmultala(at)gmail.com.

      Poista
  9. Jotain tietoa Simolan aseman vaiheista löytyy Anne Pentikäisen kirjasta Lappeen Simola, Pilot kustannus 2005. En tiedä onko kirjaa enää saatavilla, itse olen omani ostanut kirjailijalta itseltään. ISBN 952-464-348-0. Ja sen lukemisesta on jo sen verran aikaa, etten osaa tarkemmin eritellä mitä sieltä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti kirjaa ei ole nyt myynnissä,koska kustantaja teki konkurssin.Sitä on kuitenkin lainattavissa ainakin Lappeenrannan maakuntakirjastosta,jossa sitä on useampi kappale.Ainakin alkuvuosina ne olivat koko ajan lainassa.Vastailen mielelläni harrastetutkijan ominaisuudessa E-maililla jos on ajatuksia tai kysyttävää: annekristiina.pentikainen@pp.inet.fi. Paikallishistoriaterveisin Anne.S

      Poista
  10. Mitä tapahtui kyläpoliisille myöhemmissä vaiheissa ja missä sijaitsi hänen ohipommitettu talonsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä se talo on samalla paikalla eikä isompia pommi kuoppia lähellä ole :)

      Poista
  11. Olin 19.6. Etu-Simolassa nykyisessä Raipossa äitini. isäni ja 2-kuukautisen veljeni kanssa ilmeisesti Äänislinnasta tulleessa pikajunassa, johon ei tullut osumaa. Ensimmäisen pommitusaallon aikana säilyimme sotainvalidi-isäni rauhallisuuden avulla hengissä junan penkkien alla sirpalesuojassa. Toisen aallon tullessa olimme sitten pehmeällä pellolla. johon pommit upposivat. Olin 6-vuotias, joten muistan tuon sekasortoisen tapahtuman kuin elokuvissa.

    RadiotoimittajaTeuvo Leo Niemelä sai kirjallisen selostukseni, ja hän videoi äitini ja minun muistelmamme.Yhteistyössä Mikko Rainion kanssa valmistui sitten aikanaan laaja dokumentti, mutta YLE halusi silpoa sen puolen tunnin pituiseksi, johon tekijät eivät suostuneet. Ohjelman "Kauhusta nousevat kukat" myöhemmästä kohtalosta en tiedä.

    Tarkempaa tietoa mm. Etelä-Karjalan museon julkaisusta Museoviesti 2010 Mikko Rainion artikkeli "Ja äkiä puhkesi myrsky – Simolan suurpommitukset 1944"

    VastaaPoista
  12. Faktatietona mainittakoon että Mikkelin maakunta-arkistosta,Lauritsalan poliisipiirin asiakirjoista olen löytänyt virallista asiatietoa:Talvisodan jälkeen lumien alettua sulaa,on menehtyneitä uhreja löydetty Simolan asemalta useita ja paikallisen poliisin toimesta on heidän henkilökohtainen omaisuutensa toimitettu Lauritsalaan(kellot,rahat,lompakot,korut,tuntolevyt ym.henkilökohtainen irtain)kun tunnistus on tehty niiden perusteella.Luottamusta herättävää aineistoa.T: Anne.S

    VastaaPoista
  13. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Tutkin isoäitini sukua ja tässä vaiheessa tuli eteeni Simolan aseman pommituksessa menehtyneet kaukaiset sukulaiset. Helena Vesalainen os Kiiski tyttärentytär Ritva, tyttären anoppi ja tämän kaksi tytärtä. Hiljaiseksi vetää sukutukijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ilmeisesti kaukainen sukulaiseni. Helena oli minun isoäitini. Olisin kiinnostunut kuulemaan lisää.

      Poista
    2. Itseasiassa Helenan tyttären anopilta (jolle itse olen sukua) kuoli tuossa kolme tytärtä ja tyttärenpoika. Ja lisäksi siis jo mainittu pojantytär Ritva sekä anoppi itse. Yksi hänen mukana olleista lapsistaan, eli minun isoäitini, selvisi.

      Poista
  15. Anoppini Ritva Nordberg-Koivunen (s. 1938) selvisi siitä täysosumasta tuohon Kotosen kellariin kuin ihmeen kaupalla äitinsä kanssa tuona 19.6.44 iltapommituksesta. Hän on 30% sotainvalidi. Tietääkseni tuosta täysosumasta ei montaa jäänyt henkiin. Anoppini (tuolloin 5-vuotias ja hänen tuolloin 38-vuotias äitinsä oli jo siirretty vainajien kanssa samaan rykelmään, kun he kuitenkin osoittivat elonmerkkejä. Siitä heidät evakuoitiin Rauhan sairaalaan.

    VastaaPoista
  16. Historiatietojen mukaan Simolan aseman ympäristössä sijaitsi sodan aikana kaikkiaan kolme ilmavalvontatornia (jo kaiketi ennen talvisodan syttymistä pystytettyjä). Yksi on ollut Jukanmäellä asemalta lähes 2 km pohjoiseen. Missä ne kaksi muuta olivat? Minulle on tosin kerrottu yhden sijainneen asemalta Vainikkalan suuntaan, mäellä, oikealla puolen rautatien kaarteessa, suunnilleen vastapäätä vanhaa veturitallia. (???) Olikohan tiedossa perää? Missä se kolmas olisi sijainnut? Looginen paikka olisi voinut olla Hiirihautojenvuori asemalta n. 1,5 km länteen (???).

    VastaaPoista
  17. En osaa tuohon vastata. Toivottavasti lukijoista kertoilee

    VastaaPoista
  18. Vastaan kysymykseeni viimein itse jotakin. Yksi ilmavalvontatorni on sijainnut Rikkilän kylän puolella, Hinnuksessa. Hinnuksessa otollisin paikka tornille olisi ollut Karkkumäki (vajaa 2 km Simolan asemalta itään).Torni tai ainakin osia siitä olisi sittemmin sodan jälkeen siirretty Rikkilän Retkorpeen hyppyrimäen vauhdinottotorniksi.

    VastaaPoista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita