Viime aikoina on tuossa yöpöydän kulmalla lojunut pari
rautateiden historiasta kertovaa teosta. Vaikka Valtion Rautatiet VR ei ole
hirveän positiivisesti ollut esillä viime aikoina, niin silti jotain hyvääkin
on ilmestynyt. Tänä vuonna VR täyttää 150 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi
julkaistiin Seppo Zetterbergin tekemä Yhteisellä matkalla – VR 150 vuotta teos.
Vaikka teos on melkoisen tanakka teos, niin suosittelen vilpittömästi sen
lukemista kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Toinen rautateiden historiasta kertova teos yöpöydälläni on
Jussi Iltasen Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat. Teos kertoo
Suomen rautatieasemista lyhyesti ja sisältää paljon kuvia, nyt jo osittain
kadonneista asemarakennuksista. Lappeenrannan osalta teoksessa on yksi merkittävä
virhe, joka osoittaa, ettei tekijä itse ainakaan ole käynyt tutustumassa
kaikkiin paikkoihin. Iltanen nimittäin väittää, että Rapasaaren asema olisi
purettu v.2005. Itse ainakin kävin paikalla tänä kesänä ja siellä se kökötti
samalla paikalla kuin edelliset 127 vuottakin.
Rapasaaren asema kesällä 2012 |
Sinänsä ”pikkuinen” virhe, mutta saattaahan noita teoksessa
olla muitakin. Joka tapauksessa nyt Willimiehet korjaavat tämän virheen ja
esittelevät Rapasaaren rautatieaseman.
Toissapäiväisen keisarinaseman esittelyn jatkoksi sopiikin hyvin
tämä idyllinen ja pieni rautatieasema linnoitusniemen pohjoisosassa.
Ulkomuodoiltaan se vastaa muita Pietarinradan pikkuisia juna-asemia.
Lieneeköhän tehty jopa samoilla piirustuksilla. Tähän emme osaa vastata, mutta
ainakaan suunnittelijan/arkkitehdin nimeä ei tiedoista löytynyt.
Asema rakennettiin Lappeenrannan 1870-luvulla rakentamaan
Rapasaaren satamaan. Asemarakennus valmistui samana vuonna keisarinaseman
kanssa eli vuonna 1885. Asemalle saavuttiin keisarinaseman kautta, josta
satamaan asti rakennettu rautatie kulki historiallisesti arvokkaiden
linnoituksen länsivallien läpi. Sen ajan ihmisille vallien jääminen junaradan
penkan alle ei merkinnyt mitään. Edistyksen nimissä kiskoja pitkin kuljetettiin
tavaraa Saimaan alueelta rannikolle ulkomaan vientiä varten. Merkittävässä
roolissa tavarakuljetusten määrissä oli alueella sijainneella Pikisaaren
sahalla.
Asemakylttikin on vielä paikallaan muistuttamassa rautatieliikenteestä |
Henkilöliikennettä asema palveli vuoteen 1936 asti, jonka
jälkeen sotakorvausten maksaminen Neuvostoliitolle lisäsi aseman kautta
tapahtuvaa liikennettä. Saimaan alueelta piti siirtää hinaajia Suomenlahden
miinoitusten raivaamista varten, sekä Saimaan alueen telakoiden valmistamia
sotakorvausaluksia siirrettiin kiskoja pitkin merelle. Rautatiekuljetukset
olivat pakollisia, koska Saimaan kanavaa oli tuhoutunut sodassa ja jakautunut
kahden valtion alueelle.
Tavaraliikenne asemalle jatkui vuoteen 2000 asti, jolloin
myös asemalle vievät kiskot purettiin. Samaan aikaan alkoi myös linnoituksen
länsivallien entisöintityöt museoviraston toimesta. Nyt kaikki on palautettu
ennalleen, mikä on Willimiesten mielestä ainut oikea tapa toimia!
Vanhoista kiskoista ei ole paljoa jäljellä |
Aseman kohtalo oli parempi kuin Iltasen teoksessa väitetään.
Muutaman vuoden asemarakennus toimi A-killan kokoontumispaikkana, kunnes uusi
isäntä otti rakennuksen haltuun. Nykyisin Suomen meripelastusseuran
Etelä-Karjalan ry. toimii tiloissa ja pakko mainita vielä heidän aluksensa nimi
– Willimies! Sattuipas sopivasti…
Tiloissa toimii Suomen Meripelastusseura Etelä-Saimaa ry.
VastaaPoista