Lappeenranta / Rapasaaren asema

Viime aikoina on tuossa yöpöydän kulmalla lojunut pari rautateiden historiasta kertovaa teosta. Vaikka Valtion Rautatiet VR ei ole hirveän positiivisesti ollut esillä viime aikoina, niin silti jotain hyvääkin on ilmestynyt. Tänä vuonna VR täyttää 150 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi julkaistiin Seppo Zetterbergin tekemä Yhteisellä matkalla – VR 150 vuotta teos. Vaikka teos on melkoisen tanakka teos, niin suosittelen vilpittömästi sen lukemista kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Toinen rautateiden historiasta kertova teos yöpöydälläni on Jussi Iltasen Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat. Teos kertoo Suomen rautatieasemista lyhyesti ja sisältää paljon kuvia, nyt jo osittain kadonneista asemarakennuksista. Lappeenrannan osalta teoksessa on yksi merkittävä virhe, joka osoittaa, ettei tekijä itse ainakaan ole käynyt tutustumassa kaikkiin paikkoihin. Iltanen nimittäin väittää, että Rapasaaren asema olisi purettu v.2005. Itse ainakin kävin paikalla tänä kesänä ja siellä se kökötti samalla paikalla kuin edelliset 127 vuottakin.

Rapasaaren asema kesällä 2012

Sinänsä ”pikkuinen” virhe, mutta saattaahan noita teoksessa olla muitakin. Joka tapauksessa nyt Willimiehet korjaavat tämän virheen ja esittelevät Rapasaaren rautatieaseman.

Toissapäiväisen keisarinaseman esittelyn jatkoksi sopiikin hyvin tämä idyllinen ja pieni rautatieasema linnoitusniemen pohjoisosassa. Ulkomuodoiltaan se vastaa muita Pietarinradan pikkuisia juna-asemia. Lieneeköhän tehty jopa samoilla piirustuksilla. Tähän emme osaa vastata, mutta ainakaan suunnittelijan/arkkitehdin nimeä ei tiedoista löytynyt.

Asema rakennettiin Lappeenrannan 1870-luvulla rakentamaan Rapasaaren satamaan. Asemarakennus valmistui samana vuonna keisarinaseman kanssa eli vuonna 1885. Asemalle saavuttiin keisarinaseman kautta, josta satamaan asti rakennettu rautatie kulki historiallisesti arvokkaiden linnoituksen länsivallien läpi. Sen ajan ihmisille vallien jääminen junaradan penkan alle ei merkinnyt mitään. Edistyksen nimissä kiskoja pitkin kuljetettiin tavaraa Saimaan alueelta rannikolle ulkomaan vientiä varten. Merkittävässä roolissa tavarakuljetusten määrissä oli alueella sijainneella Pikisaaren sahalla.

Asemakylttikin on vielä paikallaan muistuttamassa rautatieliikenteestä

Henkilöliikennettä asema palveli vuoteen 1936 asti, jonka jälkeen sotakorvausten maksaminen Neuvostoliitolle lisäsi aseman kautta tapahtuvaa liikennettä. Saimaan alueelta piti siirtää hinaajia Suomenlahden miinoitusten raivaamista varten, sekä Saimaan alueen telakoiden valmistamia sotakorvausaluksia siirrettiin kiskoja pitkin merelle. Rautatiekuljetukset olivat pakollisia, koska Saimaan kanavaa oli tuhoutunut sodassa ja jakautunut kahden valtion alueelle.

Tavaraliikenne asemalle jatkui vuoteen 2000 asti, jolloin myös asemalle vievät kiskot purettiin. Samaan aikaan alkoi myös linnoituksen länsivallien entisöintityöt museoviraston toimesta. Nyt kaikki on palautettu ennalleen, mikä on Willimiesten mielestä ainut oikea tapa toimia!

Vanhoista kiskoista ei ole paljoa jäljellä

Aseman kohtalo oli parempi kuin Iltasen teoksessa väitetään. Muutaman vuoden asemarakennus toimi A-killan kokoontumispaikkana, kunnes uusi isäntä otti rakennuksen haltuun. Nykyisin Suomen meripelastusseuran Etelä-Karjalan ry. toimii tiloissa ja pakko mainita vielä heidän aluksensa nimi – Willimies! Sattuipas sopivasti…